Citykettujen ilmaantuminen Helsingin keskustaan innoitti monet katsojat toivomaan, että myös citysudet ilmaantuisivat pian pääkaupungin asukkaiden iloksi. Cityvihreät kuulemma kaipaisivat enemmän kosketusta suurpetoihin, jotta alkaisivat ymmärtää maaseudun susipelkoja. Susikeskustelu on saanut sellaiset mittasuhteet, että faktat ovat jo kauan sitten pudonneet kelkasta. Ratkaisujen etsimisen sijaan monessa ryhmässä lietsotaan susivihaa. Sudesta on tullut hyvä yhteinen vihollinen. Kaikki ongelmat ratkeavat sillä, että sudet hävitetään Suomesta. Sudesta on tullut kaikkien vääryyksien ja maaseudun ongelmien symboli, johon turhautumat puretaan. Tutkijoiden arviot susikannan koosta eivät kelpaa metsästäjille. Heidän mielestään susia on paljon enemmän. Minkäänlaiset keskustelut menetelmistä ja laskentatavoista eivät auta, kun on joukolla päätetty, että susia on … Lue loppuun →

Kymmenkunta vuotta takaperin ihmettelimme lasten kanssa pihalle ilmestynyttä nättiä kukkaa. Erityisen kiinnostavaksi sen teki paukahtava siemenkota, josta siemenet levisivät kauas. Lapset ristivät tulokkaan paukkukukaksi. Nyt tuosta tulokkaasta on tullut oikea maanvaiva. Se valtaa niin puutarhoja, puistoja kuin pellonpientareitakin. Kukan nimi on jättipalsami. Työmatkalla Helsingin keskuspuiston läpi näkee valtavat määrät jättipalsameita. Niitä on kaikkialla. Yhdet tai kahdet talkoot eivät todellakaan riitä tuon lajin nujertamiseen. Yhtä epätoivoiselta näyttää lupiinin ja kurtturuusun voittokulku. Näiden vieraslajien kitkeminen tuskin enää onnistuu. Vieraslajit vievät tilaa kotoperäisiltä lajeiltamme. Ne saattavat myös hukuttaa alleen uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, joiden levittäytymiskyky ei ole läheskään vieraslajien luokkaa. Omassa pihassa vieraslajit … Lue loppuun →

Hallituksella on hieno tavoite tehdä Suomesta kestävän kaivostoiminnan mallimaa. Ikävä kyllä päivittäiset uutiset lyövät tavoitetta rajusti korville. Talvivaaralla tuntuu ympäristöongelmia riittävän. Raahessa haetaan lupaa jätevesien päästämiseksi luontoon ja Orivedellä on raportoitu kaivoksen alapuolisten järvien happamoitumisesta. Uusien kaivosten odotetaan tuovan Suomeen tuhansia uusia työpaikkoja. Ne ovat taatusti tervetulleita, mutta ei varmaankaan hinnalla millä hyvänsä. Jos hintana on ympäristön pilaantuminen, lasku on liian kallis. Kaivostoiminta jättää aina jälkensä ympäristöön, mutta on suuri ero siinä, ovatko jäljet siedettäviä vai kestämättömiä. Nyt yleinen käsitys tuntuu olevan, ettei viranomaisilla ole halua tai resursseja puuttua tehokkaasti kaivosten ympäristöongelmiin. Tältä pohjalta on turha puhua kestävästä kaivostoiminnasta. Jos … Lue loppuun →

Linnut katoavat kiihtyvää tahtia Suomen lintujensuojelualueilta. BirdLifen selvityksen mukaan lintualueiden arvo on romahtanut, koska niitä ei hoideta riittävästi. Ensin perustetaan suojelualue ja sitten ei riitä rahaa sen hoitamiseen. Pikkuhiljaa ne arvot, joiden takia jokin alue on suojeltu, häviävät kokonaan. Täysin järjetöntä siis. Eikä rahapula näytä helpottavan ainakaan lähitulevaisuudessa. Joitakin lintukosteikkoja on sentään saatu kunnostettua EU-rahoituksen turvin. Niissäkin ongelmana on ollut se, että osa rahoituksesta pitää löytyä omasta maasta ja sen osuuden hankkiminen on ollut työn ja tuskan takana. Luulisi, että minkä tahansa tuottavuus-tarkastelun mukaan suojelualueita kannattaisi hoitaa. Mitä pidempään hoitotyöt laiminlyödään, sitä kalliimpia kunnostuksia joudutaan tekemään. Jo Suomen allekirjoittamat kansainväliset … Lue loppuun →

Mistä tietää, että kevät on tullut? Tietenkin siitä, että linnut rääkyvät aamuyöstä niin kovaa, että siihen herää väkisinkin. Sen jälkeen ei uni enää tule silmään, kun on jo valoisaakin. Ja tämä on vasta alkua. Keittiön pöydillä vilistää kymmeniä muurahaisia. Myrkkysyöteistä ne eivät piittaa lainkaan, korkeintaan innostuvat lisää. Pihalta ei löydy muurahaispolkua, joten ilmeisesti ne ovat asettuneet pelkästään sisätiloihin. Takapihalta löytyvät ensimmäiset etanat. Olin jo melkein varma, että syksyllä sain ainakin osavoiton etanoiden hävitystalkoissa. Turha luulo sekin. Kukkapenkeistä näyttävät puskevan esiin pääasiassa erilaiset rikkaruohot. Ne pitäisi kitkeä heti, jotta olisi edes pientä toivoa päästä voitolle. Pitäisi, jos jaksaisi. Hyvä uutinen on … Lue loppuun →

Eipä syntynyt konsensusta Suomen soiden käytöstä. Toisaalta suurempi yllätys olisi ollut, jos konsensus olisi saatu aikaan! Turpeennoston ja soiden suojelun yhdistäminen kaikkia tyydyttävällä tavalla taitaa olla mahdoton tehtävä. Molempien kyllä luulisi Suomeen mahtuvan, kun Suomen pinta-alasta on suota peräti kolmasosa. Kumma kyllä sekä suojelijoiden että Vapon intohimot näyttävät kohdistuvan juuri samoille suoalueille. Ja soppa on valmis. Luonnonsuojeluliitto ja Birdlife huutavat EU:ta apuun: Suomi rikkoo luonto- ja lintudirektiivejä. Vapo ja muut turpeennostajat ovat tyytyväisiä, kun saavat uutta suota käyttöönsä. Ilmastotutkijat ihmettelevät, eikö kukaan muista turpeenpolton ilmastovaikutuksia. Turpeenpolton vähentäminen auttaisi merkittävästi ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Kotiseutupoliitikot pitävät kiinni paikallisesta polttoaineesta ja väittävät, että turve … Lue loppuun →

Käynnissä on pahin sukupuuttoaalto sitten dinosaurusten kuoleman 65 miljoonaa vuotta sitten. Ja toisin kuin aiemmat, tämä kuudes sukupuuttoaalto on ihmisen aiheuttama. Uhanalaisten lajien listalla on lähes 45 000 lajia. Neljäsosa nisäkkäistä, viidesosa kasveista, joka kahdeksas lintulaji ja kolmasosa sammakkoeläimistä on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Isoja lukuja, muttei suuria uutisia. Tällaiset aiheet istuvat huonosti uutisvirtaan. Jos kaikki uhanalaiset lajit häviäisivät yhtenä päivänä, se saattaisi olla jopa ykkösuutinen. Hitaampi häviämistahti sen sijaan pudottaa uutisarvon lähelle nollaa. Silti lajien ja ekosysteemien häviämisellä on todennäköisesti ihmisille huomattavasti suurempi merkitys kuin monella muulla ykkösuutisella. Onneksi emme tiedä, miten tehokkaita lääkkeitä vaikkapa jotkut sukupuuttoon kuolleet kasvit olisivat … Lue loppuun →

Helsingin Töölönlahden lajikartoitus paljasti, että alueella elää yllättävän runsas kasvi- ja eläinlajisto. Töölönlahdella elää 775 lajia kun Ateenan Akropolis-kukkulalta löydettiin vain 70 lajia. Hyvä me! Meillä kaupunkiluonto on vielä säilynyt runsaslajisena ja Töölönlahdella veden laatu on jopa parantunut. Kolikon toinen puoli on se, että alueelta löytyi useita vieraslajeja: valekirjosimpukka, amerikanmonisukasmato, tiikerikatka ja citykani. Alkuperäisiä lajejamme syrjäyttävien vieraslajien invaasio on vakava uhka. Silti meillä vasta valmistellaan vieraslajistrategiaa. Siinä vaiheessa kun lajit ovat jo runsaslukuisina asettuneet tänne, niiden voittokulkua on mahdotonta pysäyttää. Hyvästi siis alkuperäinen luontomme. Lähiluonnon arvoa ei kannata väheksyä. Se tarjoaa päivittäisen henkireiän monelle kaupunkilaiselle. ”Oikean luonnon” ääreen maaseudulle pääsee … Lue loppuun →

Jo on maailman kirjat sekaisin kun ympäristöviranomaiset ryhtyvät hätistelemään rauhoitettuja lintuja! Suomen ympäristökeskus kertoi tänään hakeneensa poikkeuslupaa merimetsojen häirintään Varsinais-Suomessa tärkeällä kalastusalueella. Totta toki, että merimetsojen määrä on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosina. Kalastajat kammoavat lajia ja väittävät, että se vie saaliit. Saaristossa liikkuva väki kauhistelee merimetson ulosteen valkoiseksi värjäämiä luotoja. Ymmärrän kalastushaitat ja esteettiset haitat, mutta sitä on vaikeampi perustella, että ympäristöviranomaisten pitäisi suojelun sijaan häiritä rauhoitettuja lajeja. Olen kyllä selvillä siitä, että tarkoitus on tutkia, miten merimetsojen karkoitus ylipäätään onnistuu. Parempi, että asiantuntijat tutkivat, toimiiko häirintä ennenkuin lupia myönnetään kalastajille. Tosin vaikka häirintä toimisi, linnut eivät katoa kauas. … Lue loppuun →