Vierailu kaatopaikalla tekee aina hyvää: pääsee kulutusyhteiskunnan ytimeen ja mukana on myös haju. Ämmässuon kaatopaikalla Espoossa tutkitaan parhaillaan sekajätepussien sisältöä. Tarkoituksena on selvittää, mitä kaikkea sekajätteen mukana kaatopaikalle päätyy.
Voisi kuvitella, että kierrätys ja lajittelu olisi jo kaikille ihan tuttu juttu. Onhan siitä nyt puhuttu jo vuosikausia ellei vuosikymmeniä. Eipä vaan näytä olevan. Sekajätteen seassa on hämmästyttävä määrä kierrätyskelpoista tavaraa: vaatteita, leluja, sähkölaitteita, huonekaluja. Niille olisi monia kierrätyskanavia. Liki puolet sekajätteestä on kompostiin kelpaavaa ruokajätettä ja tähän aikaan vuodesta lisäksi omenoita ja puutarhajätettä. Sitä on vaikea käsittää, että jos taloyhtiön pihalla on biojätteen keräysastia, biojätteet pannaan silti sekajätteen sekaan.
Keskustelu kierrätysyhteiskunnasta alkaa tuntua pelkästään akateemiselta höpinältä, kun katselee sekajätepussien sisältökirjoa. Jokaisen taloyhtiön pihalle tarvittaisiin ilmeisesti lajitteluneuvoja opastamaan kansalaisia. Eivätkä neuvotkaan riitä, jos asia ei yhtään kiinnosta.
Meillä taitaa edelleen mennä aivan liian hyvin, kun tavaroita ja materiaaleja on varaa heittää hukkaan. Tai sitten kierrätys ei vieläkään ole tarpeeksi helppoa.
Saksassa asuessani kierrätys tuli tutuksi. Sekajäteastia oli niin pieni, että oli ihan pakko kierrättää. Ja helppoahan se oli, kun joka korttelissa oli oma kierrätyspiste. Bonuksena vielä kierrätyspisteellä päivysti taatusti aina joku naapuri, joka ihan varmuuden vuoksi valvoi, ettei ulkomaalainen naapuri varmasti tunkenut mitään väärään astiaan. Siinä vaiheessa kun pesin jugurttipurkkeja viedäkseni ne torille kerran viikossa auki olevaan kierrätyspaikkaan, ajattelin, että meillä Suomessa ei todellakaan tiedetä mitään kierrätyksestä.
Pienessä maassa etäisyydet ovat tietenkin pidempiä ja lähin kierrätyspiste saattaa olla kaukana. Paljon on kuitenkin kiinni asenteesta. Jos haluaa kierrättää, se varmasti onnistuu. Jos asia ei kiinnosta, paljon ei ole tehtävissä. Aina voi valistaa lisää, mutta siltä on helppo sulkea korvat. Ehkä mekin tarvitsisimme ”naapuripoliiseja”, jotka päivystäisivät roskalaatikolla ja huomauttaisivat vääristä tavaroista roska-astioissa. Tätä en kuitenkaan uskalla suositella, koska suomalaiskansalliseen tapaan hyvien neuvojen jakelija saattaa saada turpiinsa.