Tänä talvena muualla Suomessa on saatu moneen kertaan ihmetellä oikullisten sääolojen helsinkiläisille aiheuttamia ongelmia. Ensin valtavat lumikinokset saivat koko kaupungin sekaisin. Nyt loskakeli ja katolta putoava lumi vaikeuttavat pääkaupunkiseudun elämää. Lähipäivinä on luvassa taas kylmenevää, joten seuraavaksi joudutaan varmaankin kamppailemaan liukkauden kanssa.
Väkisinkin tulee miettineeksi, mihin katosi taitomme elää talvisissa olosuhteissa? Ei niitä lämpimiä talvia nyt niin kauan ole ollut.
Sen ymmärtää, että Lontoossa tai Atlantassa kaupunki menee lumesta sekaisin, mutta että mekin -- sitä on vaikea hyväksyä.
Samalla logiikalla Suomen olisi pitänyt seota myös viime kesän poikkeushelteistä -- niitä meillä harvemmin on koettu kuin lunta.
Helsinkiläiset on poikkeuksellisen helppo yllättää sääilmiöillä.
Toivottavasti edes opimme jotain tämän talven koettelemuksista. Edes sen, että vaihteleviin olosuhteisiin on syytä varautua. Tai sen, että lumisade hidastaa liikennettä ja tukkii katuja eikä lunta missään tapauksessa pystytä parissa tunnissa poistamaan.
Ehkä pitäisi lähteä liikkeelle toisenlaisella asenteella. Lunta on joka paikassa, mutta sen kanssa pitää oppia elämään. Loska on inhottavaa, mutta kumisaappaat ja kärsivällisyys auttavat. Jalkojen lisäksi pitää ehtiä vielä vilkuilemaan ylöspäin, ettei jää lumikuorman alle.
Älkää kuvitelko, etten minä kiroilisi, kun odottelen bussipysäkillä ja jo kolmas vuoro jää tulematta. Koko ajan myöhässä olevat junat myös harmittavat ja se, että pihan lumikasa on niin korkea, ettei millään jaksa enää hilata uutta kolallista kasan päälle.
Olen vain ryhtynyt miettimään, ettei normaali talvi voi tuntua näin vaikealta. Osattiinhan tällaisen kanssa ennenkin elää. Olisikohan kyse siitä, että meillä on asenneongelma. Kun kaikki ei toimi minuuttiaikataululla ja odotusten mukaan, valitusta riittää. Eivät nämä meidän sääolomme sentään -- ainakaan yleisesti ottaen -- uhkaa ihmishenkiä tai omaisuutta. Esimerkiksi Australian kaltaiset tulvat olisivat paljon pahempi juttu.
Parempi olisi ryhtyä niin henkisesti kuin muutenkin varautumaan siihen, että kaikenlaiset poikkeukselliset sääilmiöt yleistyvät.
Koska olemme hitaita oppimaan, muutos ei käy hetkessä. Muualla maassa saadaan vielä pitkään naureskella kaikelle, mikä yllättää helsinkiläiset. Jos se nyt enää jaksaa naurattaa.
