Wild thing

Moi, parin viikon aikana tapahtuikin aika paljon asioita.

Valintani Wildin kapteeniksi oli kyllä yllätys. Valinta oli oikeestaan aika erikoinen juttu, sillä sen teki joukkueemme omistaja Craig Leopold ihan henkilökohtaisesti. Tapa miten omistaja asian hoiti, teki myös vaikutuksen. Hän tuli mukaan toimintaan vasta viime keväänä, eikä kukaan oikeastaan tunne Leopoldia hirveän hyvin. Hän sanoi tehneensä kapteenivalinnan fanina. Positiivinen yllätys kaikkiaan ja toki kunnia-asia. Homma oikeastaan valkeni mulle vasta, kun vedin ensimmäisen kerran C-kirjaimella varustetun paidan päälle.

Heti valinnan jälkeen siinä oli kaikenlaista mediahässäkkää, mutta ei C muuten ole mun elämää hirveän paljon muuttanut. Mulla on ollut varakapteenin A paidassa jo aikaisemmin, joten olen keskustellut tuomariden kanssa ennenkin. Toki varsinaisella kipparilla on siinä asiassa suurin rooli.

“Virka” ei ole vielä tuonut mukanaan hyväntekeväisyystapahtumia tai tapaamisia seuran yhteistyökumppaneiden kanssa. Ei mulla ole mitään niitä vastaankaan kyllä.

Mut valittiin siis kapteeniksi lokakuun ajaksi. Mutta homma voi jatkua marraskuussa, ehkä jopa koko kauden ajan…

Täällä NHL:ssä kapteenin velvollisuuksiin kuuluu tarjota koko joukkueelle illallinen kerran tai pari kaudessa, se on perinne. En ole sitä vielä tehnyt, mutta jos musta tehdään vakituinen kapteeni, niin sitten se on edessä. Dinner joukkueelle tarjotaan myös silloin, kun joku tekee pitkän ja rahakkaan sopimuksen.

Jouduin kuitenkin laittamaan kättä taskuun ennen ensimmäistä peliämme. Laitoin silloin kapteenin ominaisuudessa “rahaa taululle”, eli lupasin tietyn summan joukkueen sakkokassaan avauspelin voitosta. Me voitettiin, joten rahat meni. Summaa en viitsi mainita, ettei tule kenellekään väärinkäsityksiä.

Sakkokassa karttuu myös joukkueen tilaisuuksista myöhästymisistä tai ilman kravattia peliin tulemisesta. Meidän joukkueessa on sääntönä pukeutua pukuun ja solmioon joka pelissä. Sakot ovat pienimmillään 50 taalaa ja siitä sitten ylöspäin. Sakkokassa käytetään joukkueen yhteistilaisuuksiin, esimerkiksi kauden jälkeen.

Aika paljon huomiota täälläpäin on herättänyt se, että minä ja Saku ollaan ainakin hetken molemmat joukkueidemme kapteeneita. Täytyy myöntää, että se on hieno juttu. Kaiken lisäksi Montreal tulee tänne ensi viikolla. Siitä tulee varmasti hieno peli!

Palataan taas asiaan noin kahden viikon päästä. Sitten vastailen myös muutamiin lukijoiden kysymyksiin.

Moi kaikille. Harjoitusleiri on takana ja tosipelit alkaa - vihdoinkin. Meille pelaajille leirin päättyminen tarkoittaa sitä, että koko paketti hieman rauhoittuu ja ylimääräinen sähläys eri asioissa vähenee, kun joukkue on valittu. Viimeiset päivät ennen sarjan alkua on pyhitetty puhtaasti valmistautumiselle.

Harjoitusleiri meni ihan hyvin. Olimme muun muassa neljä päivää Grand Forks -nimisessä paikassa Pohjois-Dakotan osavaltiossa. Harjoittelimme paikallisen yliopistojoukkueen hallissa. Harjoituspelejä tietysti pelattiin myös, parhaiten niistä jäi mieleen vieraspeli Montrealissa.

Siinä ihan lyhyesti yleisiä kuulumisia kautta edeltävistä viikoista. Aina silloin tällöin harjoitusleirin aikana mietin, että mitä tähän ensimmäiseen blogiini kirjoittaisin. Päädyin puhumaan vähän maalivahdeista. Kaikkihan sen tietävät, että veskarit ovat joukkueen tärkein osa.

Tässä mielestäni neljä maailman parasta torjujaa, eivät kuitenkaan välttämättä paremmuusjärjestyksessä.

1) Niklas Bäckström - Minnesota Wild
On pakko aloittaa tästä, ettei tule kopissa sanomista…

Nikke oli leirillä tosi hyvä. Rauhallisuus ja eleettömyys ovat hänen ominaisuuksiaan tässä touhussa. Meidän käyttämämme pelisysteemikin toki auttaa maalivahtia, mutta kyllä koko Wildin joukkue pystyy luottamaan Nikkeen ihan täysin. Ja siinä ohessa jokainen yksilö. Se on jääkiekossa hyvin, hyvin tärkeää.

2) Miikka Kiprusoff - Calgary Flames
Pelaamme tosi paljon Calgarya ja Miikkaa vastaan. “Miki” on aivan tajuttoman lahjakas maalivahti. Sen huomaa erityisesti kesäjäillä Turussa harjoitellessamme. Tällä kaverilla on kyllä poikkeukselliset lahjat ja taito. Sen lisäksi on ihan pakko mainita henkisen puolen täydellinen hallinta. Se on kumma, on “Mikin” joukkue sitten voittanut tai hävinnyt, tämän kaverin linja pitää. “Kipper” on suurin syy siihen, että meillä on aina vaikeaa Flamesia vastaan.

Miten “Mikiä” vastaan sitten tehdään maali? Viedään kiekko rystylle ja ammutaan ylös - tämä on nähty rankkareissa…

3) Roberto Luongo - Vancouver Canucks
Tässä on myös yksi niistä veskareista, joita vastaan me pelaamme paljon. Hän muutti tullessaan koko Vancouverin pelaamisen. Luongo on tosi isokokoinen maalivahti ja hänen pelaaminen perustuu paljon peittämiseen. Taitaa olla myös henkisesti aika kova kaveri.

Luongon tyyppinen iso maalivahti pitää saada pois tasapainosta, että sinne saa maalin tehtyä. Tilanteessa pitää tulla hyvä ja nopea syöttö ja laukauksen pitää olla laadukas. Näinhän se menee jokaisen huippuveskarin kohdalla. Läpiajossa, yksi vastaan yksi -tilanteessa pitää yrittää saada miina toimimaan. Eli veskari liikkeeseen ennen omaa ratkaisua.

Jos tämän päivän NHL:ssä maalivahdin taakse isketään osuma siniviivalta ilman maskia, niin kyllä siinä on tapahtunut virhe veskarille. Näin se menee.

4) Martin Brodeur - New Jersey Devils
Täytyyhän listalla olla maalivahti myös itäisestä konferenssista. Todella kokenut pelaaja. Brodeurin mailapeli ja jalkatyöskentely tekivät minuun viime kaudella ison vaikutuksen.

Tässä ensimmäiset jutut Minnesotasta. Seuraavalla kerralla ihan uudet aiheet!