Wild thing

Moi,

joulun vietin ihan kotosalla Minneapolisissa. Perhettä ei tällä kertaa ollut paikalla, sillä vanhemmat viettivät joulun Turussa isovanhempien seurassa. Saku porukoineen nautti lyhyestä vapaasta kotonaan Irvinessä.
Yksin ei sentään tarvinnut joulupukkia odotella, seuranani oli kaksi kaveria Turusta. Kiitos vaan mukavasta joulusta Toni ja Miikka.

Yritimme tehdä joulusta niin suomalaisen kuin se täällä USA:ssa on mahdollista. Iso kiitos Finnish Bistro -ravintolalle, sieltä saimme erinomaiset -- suomalaiset -ruoat. Joulupöydän kokokohdat olivat kinkku, sekä mummin ja äidin tekemä perunalaatikko!

Vesa-Mattin Loirin joululevy toi ruokien päälle sen viimeisen rauhallisen joulutunnelman.

Juuri ennen aattoa täällä satoi kolme päivää lunta, joten maisemat olivat talviset ja joulu tosiaankin valkoinen.
Aattona kävimme moikkaamassa paria joukkuekaveria. Joulupäivänä olimme ihan rauhassa kotosalla ja kävimme hieman ulkoilemassa. Samalla alkoi jo valmistautuminen tapaninpäivän peliin.

Nyt olemme parin päivän mittaisella pelireissulla Kaliforniassa. Meillä on kotipeli uudenvuoden aattona, eli vuosi vaihtuu työn merkeissä.

Vuosi 2009 meni tosi vauhdilla. Mennyt vuosi oli hieno ja pitää sisällään upeita muistoja. Toivottavasti vuosi 2010 tulee olemaan menestyksekäs. Eikä vähiten olympialaisia ajatellen, Wildin pelejä unohtamatta.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Moi kaikille,

tässä blogissa kerron millaisessa kaupungissa täällä USA:ssa asun. Kyseessä on itse asiassa kaksoiskaupunki, eli täkäläisittäin Twin Cities. St. Paul ja Minneapolis ovat nykyään käytännössä yhtä kaupunkia.
Meidän kotihalli on St. Paulissa. Sen kaupungin elämä perustuu aika pitkälle jääkiekkoon. Ravintolat ja muuukin liike-elämä hengittävät lätkän kautta. Työsulkukaudella kun NHL:ää ei pelattu, niin moni ravintola ja muukin bisnes oli pahassa pulassa, niin iso asia jääkiekko on St. Paulissa.

Itse asun Minneapolisissa, noin 20 minuutin ajomatkan päässä St. Paulista ja kotihallistamme. Minneapolis on enemmän metropoli ja bisneselämän keskus. Asun itse asiassa hieman keskustan ulkopuolella kuitenkin niin, että olohuoneen ikkunasta näkyy keskustan silhuetti. Sillä alueella on paljon ravintoloita ja kiekkoilun ulkopuolinen elämä on rikkaampaa ja monivivahteisempaa.
Kaupungin muut ammattiurheilujoukkueet pelaavat Minneapolisissa, ja seuraan heidän tekemisiään aika paljon. Täältä löytyvät kaikkien isojen ammattilaisarjojen joukkueet, eli jenkkifutiksen, koripallon ja baseballin porukat. Eikä unohdeta yliopistourheilua, se on todella suosittua täällä.

Vapaa-ajalla tykkään käydä ulkona syömässä. Sushi on nykyään mun lempiruokaa, ja sen puolen ravintoloita löytyy moneen lähtöön. Mutta mun suosikkiravintola on kuitenkin Manny´s Steakhouse. Loistavan ruoan lisäksi sieltä löytyy mukava baari, mistä aloittelemme illanviettoa silloin harvoin kun vapaailta koittaa.
Myös kahvilakulttuuri on täällä monipuolinen. Suomalaiseen tyyliin tykkään istahtaa vapaapäivisin lounaan jälkeen kahville. Se tuo pienen pysähdyksen päivään. Silloin kun kyläilemässä on kavereita Suomesta, niin kahvihetket saattaa venyä Suomi-juttujen parissa.
Kaiken kaikkiaan viihdyn tässä kaupungissa mainiosti.

Loppuun haluan sanoa sen, että 6. joulukuuta olin taas ylpeä suomalaisuudestani. Vaikka olimme reissussa, niin itsenäisyyspäivä kyllä muistettiin taas. Joka vuosi 6. joulukuuta pysähdyttää, silloin muistan kuinka hienoa on olla suomalainen.

Moi kaikille,

puhun tässä blogissa hieman valinnastani Wildin kapteeniksi.

Kaikki alkoi siitä, kun valmennusjohto pyysi minut palaveriin ja he kysyivät halukkuuttani joukkueen kapteeniksi. Minulla oli asiaan vain yksi ehto. Halusin varmistaa, että joukkueemme kokeneilla pelaajilla ei ollut mitään valintaani vastaan. Lähinnä mietin Andrew Brunettea ja Owen Nolania. Asia oli heille täysin ok, ja sen jälkeen asialle ei ollut esteitä.

Kapteenius on minulle kunnia-asia ja olen siitä oikealla tavalla ylpeä. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että minusta tulee NHL-joukkueen kippari. Kapteenius olisi varmasti iso asia joka jokaisessa joukkueessa. Täällä Minnesotassa kiekkoa ymmärretään ja alueella on hyvä fanikulttuuri. Tämä on kiekkokaupunki ja -osavaltio. Se tuo asiaan ripauksen ekstraa.

Alkuun kapteenin rooli hieman muutti arkeani. Olen välikäsi pelaajien ja valmennuksen välillä. Yhtä lailla kapteeni on välikäsi joukkueen ja median välillä. Toimin pelaajien puhemiehenä eri asioiden suunnittelussa. Tosin niissä asioissa on mukana koko kapteenisto, yksin ei asioita tarvitse päättää.

Tuntuu siltä, että vastaanotto valinnalleni on ollut hyvää. Olen saanut positiivista palautetta ja se lämmittää mieltä varsinkin näin alkuun. Kaikkiaan pöly on laskeutunut asian ympärillä alkukohun jälkeen.
Nyt onkin aika keskittyä oleelliseen, eli harjoitteluun ja peleihin.
Töitä tosiaan riittää.

Moi taas,

meidän kausi lähti käyntiin todella rytinällä, sillä takana on jo kauden pisin pelireissu. Se kesti 11 päivää ja kotiin Minneapolisiin palasimme viime sunnuntaina kello 5 aamulla.

Harjoitusleiri oli tutusti kolmen viikon mittainen ja intensiivinen. Alussa porukkaa oli mukana tosi paljon ja sitten viimeisessä harjoituspelissä kasassa oli lopulta pelaava ryhmä.

Oma valmistautuminen ei mennyt suunnitelmien mukaan. Nilkkavamma haittasi tekemistä ja pystyin pelaamaan vain yhden harjoituspelin. Pikku hiljaa jalka alkaa tuntua luonnolliselta.

Mulla oli kaikkiaan pelitaukoa viime kauden jälkeen kuusi kuukautta ja se on pitkä aika. Ottaa hetken, että pääsee kiinni normaaliin suorittamiseen.

Joukkue ei ole aloittanut kautta missään nimessä toivotulla tavalla. Alkuun pelasimme vieraissa kovia joukkueita vastaan ja se ei ole koskaan helppoa. Meillä on ollut paljon opittavaa kauden alussa uuden valmennuksen ja uusien systeemien takia.

Tappiot eivät ole missään nimessä hyväksyttäviä ja voittojen tielle pitää löytää reitti. Mielestäni viime peleissä olemme kuitenkin omaksuneet uuden pelisysteemin koko ajan paremmin ja paremmin. Olemme hyvällä tiellä, sen ovat pari viimeistä peliä osoittaneet.

Elämässä ja pelissä tulee aina parempia ja huonompia jaksoja. Niistä pitää vaan päästä yli. Hyvä puoli asiassa on se, että kausi on vasta alussa ja pelejä ja näytönpaikkoja riittää.

Loppuun, ja meidän tilanteeseen on hyvä muistaa se viime kaudella mainitsemani motto.
“Never too low, never too high.”

Kiekkokausi sai mun mielestä arvoisensa päätöksen. Finaalissa pelasi kaksi parasta joukkuetta. NHL-kaudelle ei voi kuvitella mitään mahtavampaa päätöstä kuin legendaarinen seitsemäs finaali. Paras joukkue voitti Stanley Cupin, muuta ei voi sanoa.
Samalla tietenkin harmittaa se, että tänä keväänä ei tullut suomalaista mestaria. Kannu ei tänä kesänä vieraile Suomessa, mutta samalla se antaa meille kaikille nälkää tuleviin vuosiin, harjoitteluun ja mestaruusjahtiin.

Las Vegasin palkintogaala oli kauden päätöstapahtuma. Haluan onnitella Bäckströmin Nikkeä siitä, että hän oli ehdokkaana parhaan maalivahdin palkintoon, Vezina Trophyyn. Se on maailman eliittivahtien joukossa loistava suoritus.

Wildin organisaatiossa on tapahtunut viime viikkojen aikana paljon. Meillä on uusi valmentaja ja GM. Uudet miehet tuovat varmasti joukkueeseen isoja muutoksia. Olen jo keskustellut puhelimessa GM Chuck Fletcherin kanssa. Valmentaja Todd Richardsin kanssa en ole vielä puhunut. Kyseessä on varmasti oikea kaksikko viemään nuorta organisaatiota eteenpäin. Uskon, että nimenomaan nuorekas ote tulee näkymään Wildin tekemisissä tulevaisuudessa, mulla on varsin positiivinen fiilis näistä muutoksista.

Juhannuksen juhlinta on takana ja perinteisesti se on mulle aikaa parhaiden ystävien seurassa. Haluankin lähettää kiitokset meidän juhannusporukoille ikimuistoisesta viikonlopusta..
Kesä jatkuu tästä eteenpäin kovan harjoittelun merkeissä. Polvi kestää jo aika hyvin treenin rasitukset. Hauskaakin täytyy kesällä pitää, ei rentoutuminen lopu juhannukseen. Toki järki täytyy olla siinäkin hommassa mukana.

Haluan kiittää blogini lukijoita tästä kaudesta. Kiitos kun olitte mukana ja muistitte myös antaa kirjoituksistani palautetta. Bloggaaminen oli minulle ihan uusi juttu, mutta hyvin hauska sellainen. Jatketaan tästä aurinkoista kesää eteenpäin!