Wild thing

Moi,

ajattelin tällä kertaa vastailla hieman teidän lähettämiin kysymyksiinne, kiitos niistä. Samalla haluan lähettää terveisiä Yö-yhtyeen Olli Lindholmille.

K: Pelaatko enää koskaan TPS:ssä?
V: En pysty varmuudella tähän vastaamaan. Jos pelaan joskus Suomessa, niin seura on todennäköisesti TPS. Tähän vaikuttaa moni asia, muun muassa sen tuleeko vielä työsulkukausi. Toivottavasti mulla on paljon pelivuosia jäljellä täällä.

K: Kuinka lähellä oli Sakun siirtyminen Wildiin viime kesänä?
V: En voi tähän Sakun puolesta varmuudella mitään sanoa. Mutta en usko, että se oli kovinkaan lähellä tai realistinen juttu. Luulen, että Anaheim oli koko ajan Sakulle selkeä ykkösvaihtoehto.

K: Ketkä pelaavat sun ketjussa olympialaisissa?
V: Valmentaja päättää nämä asiat. Ja valmentaja päättää nämä asiat joukkueen parhaaksi. Uskon, että Tuomo saattaisi kuitenkin mun ketjusta löytyä. Pelasimme yhdessä jo junnuturnauksissa ja aina on ollut hauskaa. Mutta faktaa ei ole. Tilanne on hyvä, Suomella on paljon hyviä hyökkääjiä.

K: Asetutko uran jälkeen asumaan Suomeen vai Pohjois-Amerikkaan?
V: Tällä hetkellä ajatus on, että Suomeen. Suomi on aina ollut ykköskoti. Olen ollut täällä jo pitkään ja siksi kodilta tuntuu Minnesotakin jo.

K: Mikä on suosikkiruokasi?
V: Riippuu fiiliksestä. Kauden aikana se on ehdottomasti äidin makaroonilaatikko. Se on kova sana silloin kun sitä saa. Myös hyvä pihvi-illallinen ranskalaisten kera on korkealla mun listalla. Pihvi mediumina, kiitos. Kolmas suosikkini on sushi. Sitä tulee syötyä aika paljon.

K: Minkälaista on pelata Sakua vastaan?
V: Nyt siihen on jo tottunut, olemme kohdanneet tällä kaudellakin jo neljä kertaa. Alussa se oli erikoista. Sitä toivoo, että veli pelaisi hyvin, mutta samalla täytyy vaan koittaa voittaa peli.
Nykyään iso juttu kohtaamisissa on se, että näen Anaheimissa Sakun perheen ja pääsemme yhdessä syömään.

K: Mitä blogeja itse luet?
V: MTV3.fin muiden urheilijoiden tekemiä. Sami Hyypiän blogi on mielenkiintoinen. Luin ja katselin myös paljon Kalle Palanderin blogia ja toipumisesta kertovaa videopäiväkirjaa viime talvena. Myös Janne Ahosen blogia seuraan.
Muuten luen satunnaisesti niitä blogeja mitkä osuvat silmään ja ovat mielenkiintoisia.

K: Miksi sun blogit ovat niin lyhyitä?
V: Olen tästä muuten ihan samaa mieltä. Syy: koska eräs MTV3.fin tuottaja ei anna tehdä pidempiä….

K: Mitä lajeja harrastat kesäisin?
V: Golfia, sulkapalloa ja tennistä. Ja sitten meillä on futisjoukkue FC Nuuna ja me odotamme yhä, milloin stadilainen FC Raimo haastaa meidät. Ei tunnu pojilla olevan kanttia!!

K: Mikä on suosikkimusiikkisi?
V: Mulla on aika laaja skaala. Täällä kuuntelen jopa hiphopia ja rappia. Kunnon Suomi pop on kuitenkin lähellä sydäntä. Kiitos Olli Lindholmille kirjasta ja CD:stä, jotka tulivat tänne Minnesotaan vanhempieni mukana. Yön musiikista tykkään todella.

Ensi kerralla mietitään sitten olympia-asioita.

Moi,

joulun vietin ihan kotosalla Minneapolisissa. Perhettä ei tällä kertaa ollut paikalla, sillä vanhemmat viettivät joulun Turussa isovanhempien seurassa. Saku porukoineen nautti lyhyestä vapaasta kotonaan Irvinessä.
Yksin ei sentään tarvinnut joulupukkia odotella, seuranani oli kaksi kaveria Turusta. Kiitos vaan mukavasta joulusta Toni ja Miikka.

Yritimme tehdä joulusta niin suomalaisen kuin se täällä USA:ssa on mahdollista. Iso kiitos Finnish Bistro -ravintolalle, sieltä saimme erinomaiset - suomalaiset -ruoat. Joulupöydän kokokohdat olivat kinkku, sekä mummin ja äidin tekemä perunalaatikko!

Vesa-Mattin Loirin joululevy toi ruokien päälle sen viimeisen rauhallisen joulutunnelman.

Juuri ennen aattoa täällä satoi kolme päivää lunta, joten maisemat olivat talviset ja joulu tosiaankin valkoinen.
Aattona kävimme moikkaamassa paria joukkuekaveria. Joulupäivänä olimme ihan rauhassa kotosalla ja kävimme hieman ulkoilemassa. Samalla alkoi jo valmistautuminen tapaninpäivän peliin.

Nyt olemme parin päivän mittaisella pelireissulla Kaliforniassa. Meillä on kotipeli uudenvuoden aattona, eli vuosi vaihtuu työn merkeissä.

Vuosi 2009 meni tosi vauhdilla. Mennyt vuosi oli hieno ja pitää sisällään upeita muistoja. Toivottavasti vuosi 2010 tulee olemaan menestyksekäs. Eikä vähiten olympialaisia ajatellen, Wildin pelejä unohtamatta.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Moi kaikille,

tässä blogissa kerron millaisessa kaupungissa täällä USA:ssa asun. Kyseessä on itse asiassa kaksoiskaupunki, eli täkäläisittäin Twin Cities. St. Paul ja Minneapolis ovat nykyään käytännössä yhtä kaupunkia.
Meidän kotihalli on St. Paulissa. Sen kaupungin elämä perustuu aika pitkälle jääkiekkoon. Ravintolat ja muuukin liike-elämä hengittävät lätkän kautta. Työsulkukaudella kun NHL:ää ei pelattu, niin moni ravintola ja muukin bisnes oli pahassa pulassa, niin iso asia jääkiekko on St. Paulissa.

Itse asun Minneapolisissa, noin 20 minuutin ajomatkan päässä St. Paulista ja kotihallistamme. Minneapolis on enemmän metropoli ja bisneselämän keskus. Asun itse asiassa hieman keskustan ulkopuolella kuitenkin niin, että olohuoneen ikkunasta näkyy keskustan silhuetti. Sillä alueella on paljon ravintoloita ja kiekkoilun ulkopuolinen elämä on rikkaampaa ja monivivahteisempaa.
Kaupungin muut ammattiurheilujoukkueet pelaavat Minneapolisissa, ja seuraan heidän tekemisiään aika paljon. Täältä löytyvät kaikkien isojen ammattilaisarjojen joukkueet, eli jenkkifutiksen, koripallon ja baseballin porukat. Eikä unohdeta yliopistourheilua, se on todella suosittua täällä.

Vapaa-ajalla tykkään käydä ulkona syömässä. Sushi on nykyään mun lempiruokaa, ja sen puolen ravintoloita löytyy moneen lähtöön. Mutta mun suosikkiravintola on kuitenkin Manny´s Steakhouse. Loistavan ruoan lisäksi sieltä löytyy mukava baari, mistä aloittelemme illanviettoa silloin harvoin kun vapaailta koittaa.
Myös kahvilakulttuuri on täällä monipuolinen. Suomalaiseen tyyliin tykkään istahtaa vapaapäivisin lounaan jälkeen kahville. Se tuo pienen pysähdyksen päivään. Silloin kun kyläilemässä on kavereita Suomesta, niin kahvihetket saattaa venyä Suomi-juttujen parissa.
Kaiken kaikkiaan viihdyn tässä kaupungissa mainiosti.

Loppuun haluan sanoa sen, että 6. joulukuuta olin taas ylpeä suomalaisuudestani. Vaikka olimme reissussa, niin itsenäisyyspäivä kyllä muistettiin taas. Joka vuosi 6. joulukuuta pysähdyttää, silloin muistan kuinka hienoa on olla suomalainen.

Moi kaikille,

puhun tässä blogissa hieman valinnastani Wildin kapteeniksi.

Kaikki alkoi siitä, kun valmennusjohto pyysi minut palaveriin ja he kysyivät halukkuuttani joukkueen kapteeniksi. Minulla oli asiaan vain yksi ehto. Halusin varmistaa, että joukkueemme kokeneilla pelaajilla ei ollut mitään valintaani vastaan. Lähinnä mietin Andrew Brunettea ja Owen Nolania. Asia oli heille täysin ok, ja sen jälkeen asialle ei ollut esteitä.

Kapteenius on minulle kunnia-asia ja olen siitä oikealla tavalla ylpeä. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että minusta tulee NHL-joukkueen kippari. Kapteenius olisi varmasti iso asia joka jokaisessa joukkueessa. Täällä Minnesotassa kiekkoa ymmärretään ja alueella on hyvä fanikulttuuri. Tämä on kiekkokaupunki ja -osavaltio. Se tuo asiaan ripauksen ekstraa.

Alkuun kapteenin rooli hieman muutti arkeani. Olen välikäsi pelaajien ja valmennuksen välillä. Yhtä lailla kapteeni on välikäsi joukkueen ja median välillä. Toimin pelaajien puhemiehenä eri asioiden suunnittelussa. Tosin niissä asioissa on mukana koko kapteenisto, yksin ei asioita tarvitse päättää.

Tuntuu siltä, että vastaanotto valinnalleni on ollut hyvää. Olen saanut positiivista palautetta ja se lämmittää mieltä varsinkin näin alkuun. Kaikkiaan pöly on laskeutunut asian ympärillä alkukohun jälkeen.
Nyt onkin aika keskittyä oleelliseen, eli harjoitteluun ja peleihin.
Töitä tosiaan riittää.

Moi taas,

meidän kausi lähti käyntiin todella rytinällä, sillä takana on jo kauden pisin pelireissu. Se kesti 11 päivää ja kotiin Minneapolisiin palasimme viime sunnuntaina kello 5 aamulla.

Harjoitusleiri oli tutusti kolmen viikon mittainen ja intensiivinen. Alussa porukkaa oli mukana tosi paljon ja sitten viimeisessä harjoituspelissä kasassa oli lopulta pelaava ryhmä.

Oma valmistautuminen ei mennyt suunnitelmien mukaan. Nilkkavamma haittasi tekemistä ja pystyin pelaamaan vain yhden harjoituspelin. Pikku hiljaa jalka alkaa tuntua luonnolliselta.

Mulla oli kaikkiaan pelitaukoa viime kauden jälkeen kuusi kuukautta ja se on pitkä aika. Ottaa hetken, että pääsee kiinni normaaliin suorittamiseen.

Joukkue ei ole aloittanut kautta missään nimessä toivotulla tavalla. Alkuun pelasimme vieraissa kovia joukkueita vastaan ja se ei ole koskaan helppoa. Meillä on ollut paljon opittavaa kauden alussa uuden valmennuksen ja uusien systeemien takia.

Tappiot eivät ole missään nimessä hyväksyttäviä ja voittojen tielle pitää löytää reitti. Mielestäni viime peleissä olemme kuitenkin omaksuneet uuden pelisysteemin koko ajan paremmin ja paremmin. Olemme hyvällä tiellä, sen ovat pari viimeistä peliä osoittaneet.

Elämässä ja pelissä tulee aina parempia ja huonompia jaksoja. Niistä pitää vaan päästä yli. Hyvä puoli asiassa on se, että kausi on vasta alussa ja pelejä ja näytönpaikkoja riittää.

Loppuun, ja meidän tilanteeseen on hyvä muistaa se viime kaudella mainitsemani motto.
“Never too low, never too high.”

Moi taas,

on aika aloittaa uusi kausi myös blogin kirjoittamisen suhteen. Katsotaan kuitenkin ensin mitä tapahtui kesän aikana.

Mun kesään kuului paljon mökkeilyä ja veneilyä. Juhannuksen jälkeen kun ilmat paranivat, niin oltiin kavereiden kanssa paljon ulkona ja tehtiin erilaisia kesäjuttuja mökillä ja kaupungissakin. Koko kesän kohokohta oli kyllä juhannus - jos yksi asia pitää nostaa yli muiden. Vietin sitä ensimmäistä kertaa uudella mökillä ja seurana olivat tietenkin parhaat ystävät. Juhannus oli ikimuistoinen.

Keskikesän juhlan jälkeen alkoi kovempi harjoittelu. Kuivatreeniä tein oikeassa ja järkevässä suhteessa levon kanssa. Jääharjoitteluun oli aika siirtyä taas elokuun alussa. Sen suhteen takana on ehkä mun paras kesä koskaan. Siitä pitää antaa kiitos isä-Jukalle joka veti jäällä suoritetut harjoitukset, sekä tietenkin kanssapelaajille jotka olivat mukana. Osa meidän ryhmästä oli NHL-pelaajia, osa muissa Euroopan sarjoissa pelaavia jätkiä. Mun mielestä on hienoa, että meillä on Turussa ryhmä jonka kanssa saadaan suoritettua hyvää ja laadukasta harjoittelua. Elokuun jääharjoituksista noin puolet vedettiin siis oman ryhmän kanssa. Toinen puolikas oltiin TPS:n liigajoukkueen kanssa. Haluankin kiittää TPS:n organisaatiota, sekä erityisesti valmennusjohtoa ja pelaajia siitä, että saimme harjoitella heidän kanssaan. Toivottavasti myös TPS hyötyi siitä, että olimme mukana. Toivottavasti hyöty oli siis molemminpuolista.

Loppukesän huipennus oli juhlat Turussa eräänä lauantai-iltana isolla kaveriporukalla. Sinä iltana nuoremmat näyttivät vanhemmille mallia…

Nyt olen palannut Minnesotaan kotiin. Täällä on tapahtunut paljon uutta Wildin organisaatiossa. Mutta niihin ja muihin kiekkoasioihin palaan seuraavassa blogissa.

Kiekkokausi sai mun mielestä arvoisensa päätöksen. Finaalissa pelasi kaksi parasta joukkuetta. NHL-kaudelle ei voi kuvitella mitään mahtavampaa päätöstä kuin legendaarinen seitsemäs finaali. Paras joukkue voitti Stanley Cupin, muuta ei voi sanoa.
Samalla tietenkin harmittaa se, että tänä keväänä ei tullut suomalaista mestaria. Kannu ei tänä kesänä vieraile Suomessa, mutta samalla se antaa meille kaikille nälkää tuleviin vuosiin, harjoitteluun ja mestaruusjahtiin.

Las Vegasin palkintogaala oli kauden päätöstapahtuma. Haluan onnitella Bäckströmin Nikkeä siitä, että hän oli ehdokkaana parhaan maalivahdin palkintoon, Vezina Trophyyn. Se on maailman eliittivahtien joukossa loistava suoritus.

Wildin organisaatiossa on tapahtunut viime viikkojen aikana paljon. Meillä on uusi valmentaja ja GM. Uudet miehet tuovat varmasti joukkueeseen isoja muutoksia. Olen jo keskustellut puhelimessa GM Chuck Fletcherin kanssa. Valmentaja Todd Richardsin kanssa en ole vielä puhunut. Kyseessä on varmasti oikea kaksikko viemään nuorta organisaatiota eteenpäin. Uskon, että nimenomaan nuorekas ote tulee näkymään Wildin tekemisissä tulevaisuudessa, mulla on varsin positiivinen fiilis näistä muutoksista.

Juhannuksen juhlinta on takana ja perinteisesti se on mulle aikaa parhaiden ystävien seurassa. Haluankin lähettää kiitokset meidän juhannusporukoille ikimuistoisesta viikonlopusta..
Kesä jatkuu tästä eteenpäin kovan harjoittelun merkeissä. Polvi kestää jo aika hyvin treenin rasitukset. Hauskaakin täytyy kesällä pitää, ei rentoutuminen lopu juhannukseen. Toki järki täytyy olla siinäkin hommassa mukana.

Haluan kiittää blogini lukijoita tästä kaudesta. Kiitos kun olitte mukana ja muistitte myös antaa kirjoituksistani palautetta. Bloggaaminen oli minulle ihan uusi juttu, mutta hyvin hauska sellainen. Jatketaan tästä aurinkoista kesää eteenpäin!

MM-turnaus on takana ja keskustelu aiheen ympärillä laantumassa. Palaan kisoihin ihan lyhyesti. Mielestäni Suomi pelasi hyvän kokonaisuuden. Pudotuspelivaihe turnauksessa on todella raaka, se on paras yhdestä -systeemi. Tällä kertaa kävi näin.

Mulla on loma käynnissä. Se alkoi polven kuntoutuksella Minneapolisissa ja homma jatkuu edelleen Turussa. Viikko viikolta polvin tuntuukin paremmalta.

Aloitin lomani täällä Euroopassa käymällä ensimmäistä kertaa Barcelonassa ja formula 1 -kisassa. Barcelona on mieletön kaupunki ja F1-kisa oli ihan ainutlaatuinen kokemus.

Räikkösen Kimiä en valitettavasti ehtinyt tapaamaan, aikataulumme menivät sen verran ristiin. Toivottavasti ensi kerralla tapaan hänet.

Heikki Kovalaiseen tutustuin Barcelonan viikonlopun aikana. Hän on todella mukava kaveri ja oli kiva vaihtaa kuulumisia toisen lajin tekijän kanssa. Olen aina pitänyt kehittävänä asiana tutustua muiden alojen ammattilaisiin. Nyt puhun muistakin kuin urheilijoista.

Toki keskustelimme Heikin kanssa tosi paljon muistakin asioista kuin urheilusta. Juttua riitti varsin paljon.

Barcelonan varikolla pääsin tapaamaan myös Hanna-Maria Seppälän. Täytyy sanoa, että kun Hanna-Maria käveli McLarenin motorhomeen valaisi hän positiivisuudellaan koko paikan.

Myös Hanna-Marian kanssa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia harjoittelusta, urheilusta ja elämästä yleensä. Hän on todella pirteä ja mukava persoona.

Barcelonan viikonlopusta haluan lähettää kiitokset McLarenille, Aki Hintsalle ja Maikkarin porukoille. Tässäkin kohtaa oli hienoa huomata, että suomalaiset pitävät maailmalla yhtä ja auttavat tosiaan.

Barcelonan jälkeen olen viettänyt aikaa Turussa polven kuntoutuksen parissa. Ohjelmassa on sopivassa määrin rentoutumista ja valmistautumista kesään.

Palataan vielä lähiaikoina NHL:n ratkaisupeleihin.

Leijonat lensi Sveitsiin kaksi viikkoa sitten. Moni pelaaja on ollut leiritys mukaanlukien MM-projektissa mukana paljon pidempään. Joku voisi luulla, että homma alkaa puuduttamaan pelaajia, mutta asia on ihan päinvastoin.

Tunnelma on tässä vaiheessa todella hieno. Jätkien palo pelaamiseen oli Kanada-pelissä ihan eri luokkaa kuin aikaisemmin. Voittamisen halu ja tunne välittyi television kautta selkeästi.  Se johtui pitkälti vastustajasta, mutta myös siitä, että turnauksen ratkaisupelit ovat käsillä. Pojat varmaan nauttivat joka hetkestä Sveitsissä juuri nyt.

USA lähtee puolivälierään samalla tyylillä kuin aikaisemminkin. Nimet pelipaitojen selässä vaihtuvat, mutta ei niiden tyyli mihinkään muutu. Erikoistilannepelaaminen on taas tärkeää. Suomen pitää pysyä pois jäähyltä, se asia vain korostuu entisestään huipputärkeissä peleissä.

Kärsivällinen puolustaminen on iso asia, mutta sen lisäksi pitää pystyä hyökkäämään järkevästi. Maalivahtipeliä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kaikki edellä mainitut asiat olivat kohdallaan Kanada-pelissä.

Keskittymisen pitää olla näissä peleissä kohdallaan. Edellinen vaihto ja sen tapahtumat pitää unohtaa ja keskittyä vain seuraavaan vaihtoon. Ja sitten pitää vain viedä peliä eteenpäin vaihto kerrallaan.

Tulossa on huikea ottelu Kanadaa vastaan. Heti alkuun haluan sanoa sen, että tässä maailmassa ei ole yhtään maata mitä Suomi ei pystyisi arvoturnauksissa voittamaan. Viime vuodet ovat sen osoittaneet. Ja joukkue tietää sen.

Kanada lähtee aina ja kaikkiin peleihin kovalla itseluottamuksella. Hyvät pelit turnauksessa ovat varmaan nostaneet entisestään heidän itseluottamustaan. Kanadaa vastaan pitää olla henkisesti täysin valmiina, jopa enemmän kuin fyysisesti. Paineita ei Suomella tässä pelissä ole.

Mun mielestä kaikki lähtee maanantaina puolustuspelaamisesta. Ja nimen omaan koko joukkueen puolustuspelaamisesta. Maalivahtipeli on tärkeä osanen, mutta se on aina ollut Suomella kunnossa. Niin nytkin.

Lisäksi pitää olla kurinalainen, jäähyjä ei auta ottaa. Usein hyvän joukkueen peli eri liigoissa tai turnauksessa perustuu aika pitkälti juuri onnistuneeseen ylivoimapeliin. Myös hyökkäyspelaamisen pitää toimia, mutta kyllä alivoima- ja ylivoimapelaamiset ovat tärkeässä osassa. Pitää muistaa, että Leijonien yv on toiminut Sveitsissä erinomaisesti, ja se varmasti jatkuu.

Mielestäni Kanada on täydellinen vastus énnen ratkaisevaa neljännesvälierää. Tulossa on takuulla hyvä peli, molemmat joukkueet puolustavat ja hyökkäävät tosissaan.