-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Välimerelliset
Pieni on kaunista
Tänään tarjolla yksi pieni ketkuvinkki, jolla omista leivonnaisista saa huippuhelposti elegantimman ja kaikin puolin professionaalimman näköisiä tekemättä oikeastaan mitään ekstraa. Tartelettivuoat, mes amis, tartelettivuoat! Ihmisellä on luontainen taipumus kihertää aina, kun hän näkee jotain pientä ja söpöä. Kuka voi muka vastustaa koiranpentua? Miksi nukkekodin esineet tai riisinjyvään kaiverretut Buddhan kuvat ovat niin siistejä? Koska ne ovat pieniä! Sama pätee torttuihin. Isoon piirakkavuokaan tehty torttu… toi näyttää aika hyvältä. Yksittäisiin tartelettivuokiin tehty torttu… siis vähänkö ihanaa miten sä jaksatkin aina väkertää kaikkea tommosta, noihan on ihan ku ravintolassa! Ja siis vähänkö kivaa kun nyt jokainen saa vähän niinku oman piirakan! Tykkään … Lue loppuun
Iso Pomo
Minulla taitaa olla meneillään jonkinlainen vaihe, jossa pyrin alitajuisesti kohtaamaan menneisyyteni demonit, sen verran montaa lapsuuden traumaruokaa tässä blogissa on viime aikoina käsitelty. Kun sellaiset pikkutekijät kuin maksa, kalapihvit ja kesäkeitto on nyt kohdattu ja hyviksi todettu, on aika siirtyä arkkivihollisen kimppuun. (Muistattehan te, tietokonepeleissäkin piti aina ensin taistella pienempiä pahiksia vastaan, ja ihan viimeiseksi piti tuhota Iso Pomo.) Koulussa en vihannut mitään, mitään, mitään niin kuin minestronekeittoa. Metalliselta maistuva tomaattiliemi, pistävä sellerin maku, limaiset makaronit… yyh. Ajattelin, että ehkä kyseessä oli vain jokin aikuiseen makuun -juttu ja pari vuotta sitten maistoin minestronea uudestaan yliopiston ruokalassa. Jep — edelleen aivan … Lue loppuun
Provence keittiössä
Jos koskaan niin nyt on hyvä aika tehdä ratatouillea, tuota klassista Välimeren kasvispaistosta. Kaikki siihen tarvittava on sesongissa, tuoretta ja hyvää! Tämä ruoka on ehdoton varsinkin kaikille kotipuutarhureille, joiden palstoilta tai parvekkeilta löytyy yrttejä tai kesäkurpitsaa. Rakastan paitsi ratatouillea ruokana, myös sitä samannimistä piirroselokuvaa, joka tosin Suomessa kulki nimellä Rottatouille. Olen huomannut, että tosielämässä monien asenne ratatouilleen on sama kuin elokuvassakin: pyh ja pah. Ratatouillen voi tehdä monella tapaa ja lopputulosten kirjokin on sen vuoksi mitä suurin. Monille tutuin taitaa olla sellainen mössö, jossa kasvikset ovat menettäneet sekä tunnistettavan ulkomuotonsa että koostumuksensa Minullekin ratatouille oli ennen juuri sitä. Löysin kuitenkin … Lue loppuun
Teoria tomaateista
Tomaatit ovat yksi syy miksi uskon korkeampiin voimiin, kukaan ihminen ei vaan ole voinut keksiä mitään niin jumalaista. Tomaatti kaikissa muodoissaan on mahtavaa (paitsi tomaattimurskana, sitä en voi sietää syistä joita en ymmärrä itsekään… jos ostan tölkissä kokonaisia tomaatteja ja murskaan ne haarukalla, nam, jos ostan valmista murskaa, yäk). Teoriassani tosin on aukko. Ihminen on keksinyt uunissa paahdetut, aurinkokuivatut ja padassa haudutetut, hyvin muhineet tomaatit joiden jäljiltä koko asunto tuoksuu huumaavalta. Ihminen on keksinyt myös tämän ohjeen, tarkemmin sanottuna ihminen nimeltä Luisa Weiss. Sen jälkeen minä, ihan siis ihminen ja vieläpä aika vahvasti inhimillisten heikkouksien ja vitsauksien alainen yksilö, sovelsin … Lue loppuun
Au revoir, simpukkakausi
Vanhan ranskalaisen viisauden mukaan simpukoita kannattaa syödä vain kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain. Nyt elämme avrilia, ihan pian onkin jo mai. Sitten täytyy odottaa neljä pitkää kuukautta, kunnes koittaa septembre. (No, onneksi noiden kesäkuukausien aikana saattaa keksiä jotain tekemistä, vaikka simpukoita ei söisikään.) Juttu perustuu siihen, että kylmemmissä vesissä simpukoista tulee parempia, ja ärrättömät kuukaudet ovat liian lämpimiä. En tiedä onko ohjeistuksessa mitään tieteellisesti todistettua perää, mutta itse noudatan sitä orjallisesti. On siis aika sanoa au revoir simpukkakaudelle — ja mikäs sen parempi tapa kuin kokata vielä kerran kunnon simpukka-ateria! Tämä on oikeastaan muunnelma klassisista merimiehen eukon simpukoista ja todella … Lue loppuun
Universumi vaatii paellaa
Vierailu Stockan Hulluilla päivillä suorastaan vaati, että tänään illalliseksi tehdään paellaa. Kaikki ruokaan tarvittavat herkut olivat nimittäin varsin hyvässä tarjouksessa. En ole vielä vanha ja viisas, mutta yhden asian olen minäkin tähänastisen elämäni aikana oppinut: kun universumi tyrkyttämällä tyrkyttää merkkejä, niitä kannattaa kuunnella. Niin tänäänkin — juuri nyt istun nimittäin varsin tyytyväisenä vatsa täynnä paellaa. Paellasta puhuttaessa keskustelu ajautuu aina siihen, mikä nyt sitten on oikeasti paellaa. Minä en sitä tiedä, sillä en ole ikinä käynyt Valenciassa ruuan alkulähteillä. Ohjeestakin liikkuu hurjasti erilaisia versioita, mutta yhdistelin eri ohjeista parhaalta kuulostavat jutut. Tätä voin suositella, sillä oli se sitten oikeaoppista tai … Lue loppuun
Huonon opiskelijaruuan inspiroimaa
Ei kai opiskelijaruokaloiden ruoka koskaan mitään fine diningiä ole ollut, mutta parin viime vuoden sisällä sen taso on mennyt sellaiseksi, ettei ruokajonossa oikein enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Muutamana ensimmäisenä opiskelijavuotenani ruoka oli hintaansa nähden todella jees, ja söin koululla joka päivä. Tätä nykyä pakkaan omat eväät. Vaikka lounas maksaakin vain alle kolme euroa, saa kotona kuitenkin tehtyä samalla summalla jo vaikka minkälaista hyvää ja terveellistä ruokaa. Tai ainakin ostettua aika monta ruisleipäpalaa, omenaa ja jugurttipurkkia, jos ei jaksa kokata. Ongelma ei ole (pelkästään) siinä, että snobiopiskelijan mielestä ruoka olisi pahaa, vaan siinä, että se on lisäksi myös äärimmäisen … Lue loppuun
Vihaajille ja rakastajille
On väsyttävä klisee kuvailla jotain asiaa sellaisena, jota joko rakastaa tai vihaa. Etenkin kun usein tätä määritelmää käytetään myös täysin tyhjänpäiväisistä asioista, joista suurimmalla osalla ihmisistä ei oikeasti ole minkäänlaista mielipidettä. “Mä oon sellanen et mua niinku joko rakastaa tai vihaa”, toteaa joka toinen kisaaja jossain uusimmassa tositeeveekisailuissa. Kotisohvalla minä en tunne rakkautta enkä vihaa, vaan sanon hohhoijaa ja vaihdan kanavaa. Fenkolin kohdalla on kuitenkin sanottava, että ainakin omien kokemuksieni pohjalta siihen näyttäisi pätevän tämä väsähtänyt klisee. Kaikki, joiden kanssa olen puhunut fenkolista, suhtautuvat siihen joko silmät innosta kiiluen tai nenää nyrpistäen. Jos jollain ei ole ollut fenkolista mitään mielipidettä, … Lue loppuun
Onnenruokaa
Hyvää uutta vuotta kaikille! Kuulin aatonaattona, että vanhan sisilialaisen uskomuksen mukaan hyvä onni seuraa niitä, jotka vuoden ensimmäisenä päivänä syövät lasagnea. En tietenkään halunnut ottaa mitään riskejä tulevan vuoden onnen ja menestyksen suhteen, joten eilen tein kuten kehotettiin. Ja ensi viikolla täytän lottokupongin. Mutta älkää huoliko, vaikka ette olisikaan eilen syöneet lasagnea. Jokainen, joka saa elämässään syödäkseen hyvää lasagnea, on joka tapauksessa aika onnekas. Tiedän, että tässä ohjeessa on kaksi asiaa, joihin jokusen lukijan into kokeilla ohjetta varmastikin lopahtaa. Ensinnäkin, tämän tekeminen kestää jonkin aikaa (mutta ei ole missään nimessä vaikeaa tai edes kamalan työlästä). Toisekseen, ohje ei ole ihan … Lue loppuun
Siis mikä miilunpolttaja?
Monien klassikkoruokalajien tekemiseen liittyy, jos nyt ei varsinainen pelko, niin ainakin jonkin korkuinen kynnys. Tänä syksynä pääsin kynnyksen yli jo tarte Tatinin kanssa, joten halusin jatkaa pelättyjen klassikoiden selätystä. Klassinen pasta carbonara (joka on kuulemma suomeksi miilunpolttajan pasta — nyt pitäisi vaan tietää, kuka suomalainen puhuu miiluista tai niiden polttamisesta. Sallikaa siis minun nyt käyttää tuota helpompaa italialaista nimeä) on yksi niistä ruokalajeista, joita olen aina vähän jännittänyt. Tässä kohtaa tarkoitan nyt nimenomaan sitä perinteikästä carbonaraa, joka tehdään ilman kermaa. Niin monia kysymyksiä: saako kananmunalla oikeasti aikaan kermaisen rakenteen? Maistuuko se miltään? Tuleeko kastikkeesta munakokkelia? Löysin YouTubesta mainion videon, jolla … Lue loppuun

