-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Lisukkeet
Yksinkertaista, rakas Watson
Kokkailemistani ruuista vain pieni osa päätyy blogiin. Yksi syy siihen on se, että teen paljon juttuja improvisoimalla tai erehdyksen kautta, ja lopulta en enää muista yhtään mitä olen tehnyt ja mitä olen laittanut minkäkin verran. Reseptin kirjoittaminen osoittautuu siis melko hankalaksi.. Toinen syy on se, että pidän monesti juttuja niin itsestäänselvinä tai yksinkertaisina, että ajattelen että kaikkihan tän nyt tietää. Niin taas ei pitäisi ikinä ajatella, sillä se yksinkertaisinkin juttu voi olla juuri se, joka joltain on jäänyt kokeilematta tai joka ei ole koskaan mieleen juolahtanutkaan. Hihittelin juuri tuossa marketissa ollessani, kun kajareista tuli ohje “mukavaan kesäsalaattiin” joka koostui mozzarellasta, … Lue loppuun
Teoria tomaateista
Tomaatit ovat yksi syy miksi uskon korkeampiin voimiin, kukaan ihminen ei vaan ole voinut keksiä mitään niin jumalaista. Tomaatti kaikissa muodoissaan on mahtavaa (paitsi tomaattimurskana, sitä en voi sietää syistä joita en ymmärrä itsekään… jos ostan tölkissä kokonaisia tomaatteja ja murskaan ne haarukalla, nam, jos ostan valmista murskaa, yäk). Teoriassani tosin on aukko. Ihminen on keksinyt uunissa paahdetut, aurinkokuivatut ja padassa haudutetut, hyvin muhineet tomaatit joiden jäljiltä koko asunto tuoksuu huumaavalta. Ihminen on keksinyt myös tämän ohjeen, tarkemmin sanottuna ihminen nimeltä Luisa Weiss. Sen jälkeen minä, ihan siis ihminen ja vieläpä aika vahvasti inhimillisten heikkouksien ja vitsauksien alainen yksilö, sovelsin … Lue loppuun
Parsa-aika on paras aika
Ei taida olla sattumaa, että parsa on anagrammi sanalle paras. Koska parsa on tosiaankin parasta, ja parsa-aika on paras aika vuodesta. Ja se aika on nyt! Nykyäänhän eteläamerikkalaista parsaa saa kaupoista ympäri vuoden, mutta emmää semmottis. Parsan juttu on juuri se, että se on kausivihannes. Ja vieläpä ensimmäinen, joka pitkän talven jälkeen ilmestyy marketteihin ja toreille muistuttamaan meitä siitä, että kesä tulee. Ja voi pojat, tämän loputtomalta tuntuneen talven jälkeen se oli todellakin tervetullut muistutus! Jossain vaiheessa jopa kaltaiseni vankkumaton optimisti alkoi aivan tosissaan pohtia, että ehkä kevät on peruutettu tältä vuodelta. Tähän aikaan vuodesta perusillalliseni on puntti parsaa, nokare … Lue loppuun
Lempparilisuke, versio 2
Ihan ensiksi pahoittelut, että uusia reseptejä ei ole kuulunut aikoihin. Kamerani otti ja kosahti, joten en ole saanut mitään kuvailtua. Varsinainen asiani ei kuitenkaan ollut kenkkuileva teknologia, vaan (taas!) parsakaali. Parsakaalireseptit saavuttavat aina suuren suosion, joten ajattelin nyt postata tämänkin, vaikka se onkin simppeli kuin mikä. Moni teistä jo tietääkin, että kermassa haudutettu ruusukaali on yksi parhaista asioista ikinä. Ruusukaalin sesonki on kuitenkin jo ohi, joten halusin keksiä korvaajan lempilisukkeelleni. Ja kas — parsakaali! Ihan yhtä taivaallista tästä ei tullut kuin ruusukaaliversiosta, mutta todellista herkkua silti. Olen tehnyt tätä jo kahdesti tällä viikolla, ja saatan tehdä huomennakin… Sekin on kivaa … Lue loppuun
Remonttiruokavalio ja ruokavalioremontti
Viikko on kulunut muutto- ja remonttihommissa, ja ruokavalio on ollut sen mukainen. Perinteinen remppadieettihän koostuu kaikesta, jonka valmistamiseen tai syömiseen ei tarvita astioita, eli suomeksi pakastepizzasta, purilaisista ja kiinalaisesta noutoruuasta. Arvaattekin varmaan, että jos remontista seuraa remonttiruokavalio, niin remonttiruokavaliosta seuraa ruokavalioremontti. Tai ainakin halu tehdä sellainen, olo kun on tällä hetkellä kovin tunkkainen. Eikä se johdu vain siitä, että olen viettänyt päiväni tonkien pölyisiä arkistojen helmiä (nyt jo entisessä) vaatehuoneessani. Satuin ihan vahingossa eilen syömään yhden kirsikkatomaatin, ja olin aivan äimänä. Ihmettelin, että miten hitossa tämä voi maistua näin hyvältä. Sitten tajusin syyn: se oli ensimmäinen tuore asia, jota olin … Lue loppuun
Vihaajille ja rakastajille
On väsyttävä klisee kuvailla jotain asiaa sellaisena, jota joko rakastaa tai vihaa. Etenkin kun usein tätä määritelmää käytetään myös täysin tyhjänpäiväisistä asioista, joista suurimmalla osalla ihmisistä ei oikeasti ole minkäänlaista mielipidettä. “Mä oon sellanen et mua niinku joko rakastaa tai vihaa”, toteaa joka toinen kisaaja jossain uusimmassa tositeeveekisailuissa. Kotisohvalla minä en tunne rakkautta enkä vihaa, vaan sanon hohhoijaa ja vaihdan kanavaa. Fenkolin kohdalla on kuitenkin sanottava, että ainakin omien kokemuksieni pohjalta siihen näyttäisi pätevän tämä väsähtänyt klisee. Kaikki, joiden kanssa olen puhunut fenkolista, suhtautuvat siihen joko silmät innosta kiiluen tai nenää nyrpistäen. Jos jollain ei ole ollut fenkolista mitään mielipidettä, … Lue loppuun
Viikonlopun viinihommat ja vähän ruokaakin
Ruuan ja viinin puolesta viime viikonloppu oli mitä mainioin. Perjantaina olin ensimmäistä kertaa maistelemassa niinkutsuttuja light-viinejä, eli viinejä, joissa alkoholiprosentti on normaalia alhaisempi (noin 7-9 prosenttia). Vuoden takaisella Australian-matkallani huomasin, että ainakin kengurumaassa light-viineistä povattiin varsin isoakin trendiä, mutta toistaiseksi en kyllä ole kovinkaan vakuuttunut. Ja lupaan, että suhtauduin asiaan ihan avoimin mielin, vaikka minulla onkin sisäänrakennettu epäilys kaikkea light-merkittyä kohtaan! :) Seuralaisistani ei voi kyllä sanoa samaa. Yksi kysyi heti, että mitä sä oot tänne oikein muiluttanut, toinen harkitsi säästävänsä light-punkun suosiolla ensi kesän sangriaa varten. Taidan yhä pysyä samassa kannassa kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, jonka mielestä ainoa hyvä … Lue loppuun
Ihan muusina
Niinä vuosina, joina olen aktiivisesti puhunut, kirjoittanut ja lukenut ruuasta, olen huomannut yhden jutun. Aina kun jossain kuiskaa sanan muusi, ihmiset riehaantuvat. Siis hyvällä tavalla. Kaikki haluavat muusia. Kaikki rakastavat muusia. Kaikilla on tarinoita muusista. Minun muusihistoriani alkaa vasta vuodesta 2010, kun tein ensimmäistä kertaa itse perunamuusia. Sitä ennen en koskaan tajunnut, mistä ihmiset oikein meuhkaavat. Mikä siinä muusissa nyt niin ihmeellistä on? Ja äiti. En nyt sano tätä arvostellakseni. Olet maailman paras äiti enkä vaihtaisi sinua edes miljoonaan muuhun. Mutta meillä perunamuusi tehtiin luterilaisen työmoraalin mukaan: ankarasti ja ilman huvituksia. Suomeksi — ilman kermaa ja voita. Sain jossain vaiheessa … Lue loppuun
Rousk rousk
Olen tässä muutaman päivän (no myönnetään, muutaman kuukauden) nautiskellut mökkieväistä, häikäilemättömästä määrästä terassijuomia ja kerran jos toisenkin vieläpä häiden varsin anteliaista seisovista pöydistä… …olisiko kenties aika hieman keventää? Pistetään siis välillä salaattia kehiin. Sain taannoin käskyn valmistaa lisukesalaatti. Olin hieman huuli pyöreänä, sillä vaikka syön salaattia enemmän kuin keskiverto citykani, en oikeastaan ikinä tee lisukesalaattia. Salaatti on ruokapöydässäni aina pääruoka ja olenkin kehittynyt varsin taitavaksi saamaan salaateista oikeasti täyttäviä ja ruokaisia — lisukesalaatissa taas ei saa olla kamalaa määrää täyttäviä proteiineja, jotta itse pääruuallekin jää tilaa. Halusin tehdä jotain perinteikästä jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-salaattia kunnianhimoisempaa. Idean lisukesalaattihaasteeseeni sain lopulta kaupassa silmääni osuneista retiiseistä. … Lue loppuun
Ökymuusia
Meillä kotona oltiin arkiruuan kanssa hyvin kurinalaisia. Makaronilaatikon päälle ei ikinä laitettu juustoa eikä perunamuusiin voita tai kermaa. Kasvissosekeittoon “kermaisuudesta” huolehti peruna. Olen omaksunut toimintatavan enkä totta puhuen edes kaipaa makaronilaatikkoon juustoa tai kermaa sosekeittoon. Jos edes suunnittelen moista, tunnen heti pienehkön huonon omantunnon pistoksen. Mutta eräänä päivänä hoksasin, että minä olen kaksikymmentäneljävuotias, muuttanut pois kotoa viisi vuotta sitten ja tehnyt omat ruokani siitä asti. Jos minä haluan laittaa perunamuusiini voita, niin kukaanhan ei voi sitä iloa minulta estää! Niin syntyi siis ökymuusi, johon tuli voin lisäksi raastettua parmesania, paahdettuja valkosipulinkynsiä ja yrttejä. Idean paahdettuihin valkosipulinkynsiin perunamuusissa sain kommenttiboksissa Anzkulta, … Lue loppuun

