-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Liharuoat
Universumi vaatii paellaa
Vierailu Stockan Hulluilla päivillä suorastaan vaati, että tänään illalliseksi tehdään paellaa. Kaikki ruokaan tarvittavat herkut olivat nimittäin varsin hyvässä tarjouksessa. En ole vielä vanha ja viisas, mutta yhden asian olen minäkin tähänastisen elämäni aikana oppinut: kun universumi tyrkyttämällä tyrkyttää merkkejä, niitä kannattaa kuunnella. Niin tänäänkin — juuri nyt istun nimittäin varsin tyytyväisenä vatsa täynnä paellaa. Paellasta puhuttaessa keskustelu ajautuu aina siihen, mikä nyt sitten on oikeasti paellaa. Minä en sitä tiedä, sillä en ole ikinä käynyt Valenciassa ruuan alkulähteillä. Ohjeestakin liikkuu hurjasti erilaisia versioita, mutta yhdistelin eri ohjeista parhaalta kuulostavat jutut. Tätä voin suositella, sillä oli se sitten oikeaoppista tai … Lue loppuun
Kyllä uppoaa
On monia ruokia, jotka olen suosiolla jättänyt väliin, koska olen aina jotenkin kuvitellut niiden olevan kamalan vaikeita valmistaa. Olenkin nyt ottanut henkilökohtaiseksi haasteekseni, että alan yksi kerrallaan selättämään niitä. Esimerkiksi paljon pelkäämäni pasta carbonara hoituu tätä nykyä kädenkäänteessä! Nyt olen nujertanut myös uppomunan. Siinäkään ei kyllä oikeasti ollut mitään vaikeaa! Tästä tuli suosikki kertaheitolla — se oli yllättävää, koska en ihmeemmin välitä keitetyistä munista. Uppomuna sen sijaan on jotenkin koostumukseltaan paljon kivempi ja valuva keltuainen kerrassaan herkullinen! Ja onhan näissä uppomunissa vielä yksi kiistaton etu tavallisiin keitettyihin muniin nähden. Siinä missä kuorineen keitetyt munat ovat aina samannäköisiä, uppomunat ovat yksilöitä. … Lue loppuun
Onnenruokaa
Hyvää uutta vuotta kaikille! Kuulin aatonaattona, että vanhan sisilialaisen uskomuksen mukaan hyvä onni seuraa niitä, jotka vuoden ensimmäisenä päivänä syövät lasagnea. En tietenkään halunnut ottaa mitään riskejä tulevan vuoden onnen ja menestyksen suhteen, joten eilen tein kuten kehotettiin. Ja ensi viikolla täytän lottokupongin. Mutta älkää huoliko, vaikka ette olisikaan eilen syöneet lasagnea. Jokainen, joka saa elämässään syödäkseen hyvää lasagnea, on joka tapauksessa aika onnekas. Tiedän, että tässä ohjeessa on kaksi asiaa, joihin jokusen lukijan into kokeilla ohjetta varmastikin lopahtaa. Ensinnäkin, tämän tekeminen kestää jonkin aikaa (mutta ei ole missään nimessä vaikeaa tai edes kamalan työlästä). Toisekseen, ohje ei ole ihan … Lue loppuun
Siis mikä miilunpolttaja?
Monien klassikkoruokalajien tekemiseen liittyy, jos nyt ei varsinainen pelko, niin ainakin jonkin korkuinen kynnys. Tänä syksynä pääsin kynnyksen yli jo tarte Tatinin kanssa, joten halusin jatkaa pelättyjen klassikoiden selätystä. Klassinen pasta carbonara (joka on kuulemma suomeksi miilunpolttajan pasta — nyt pitäisi vaan tietää, kuka suomalainen puhuu miiluista tai niiden polttamisesta. Sallikaa siis minun nyt käyttää tuota helpompaa italialaista nimeä) on yksi niistä ruokalajeista, joita olen aina vähän jännittänyt. Tässä kohtaa tarkoitan nyt nimenomaan sitä perinteikästä carbonaraa, joka tehdään ilman kermaa. Niin monia kysymyksiä: saako kananmunalla oikeasti aikaan kermaisen rakenteen? Maistuuko se miltään? Tuleeko kastikkeesta munakokkelia? Löysin YouTubesta mainion videon, jolla … Lue loppuun
Lindströmin burgerit
Lupailin taannoin Lindströmin pihvi -hamppareiden ohjetta, tässäpä se teille. Mieleeni juolahti joskus, että Lindströmin pihvit voisivat maistua hyvin tsatsikin kanssa, ja se tosiaan piti kutinsa. Kotimaiset juurekset ovat tästä(kin) syystä juuri niin mahtavia: ne ovat niin kovin perinteikkäitä, koruttomia ja arkisia, mutta yhtäkkiä yllättävätkin sopimalla aivan täydellisesti jonkin vähän eksoottisemman ja ei-perinteikkäämmän raaka-aineen tai ruokalajin kanssa. Hampurilaisiin tuli siis tsatsikikastike, mutta suosittelen kyllä tsatsikin syömistä Lindströmin pihvien kanssa muutenkin. Lindströmin burgeri saattoi muuten hyvinkin olla yksi parhaista hampurilaisista, joita on hetkeen tullut syötyä :) Lindströmin pihvi-ruishampurilaiset (kahdelle) 4 palaa ruisleipää 4 pienehköä Lindströmin pihviä 1 pieni punasipuli paistamiseen oliiviöljyä tilkka … Lue loppuun
Edullinen ikilemppari
Lindströmin pihvit ovat yksi ikilemppareista. Pidin niistä jo pienenä, jopa sen jälkeen kun minulle selvisi, että yksi niiden pääraaka-aineista on punajuuri. Nykyäänhän rakastan punajuurta, joten pihvitkin ovat alkaneet maistua vielä entistä paremmin. Idea annosten hinnan ilmoittamisesta nuupahti, kun rakas Excel-taulukkoni jäi toiselle koneelle enkä ole vielä jaksanut käyttää yhtä vapaapäivää uuden tekemiseen (ensi vuoden veroilmoituksen teko on sitten sitäkin rattoisampaa… jotkut eivät ikinä opi). Lindströmin pihveistä voi kuitenkin todeta, että liharuuaksi tässä on varsin edullinen sapuska! Luin muuten taannoin lehdestä, että suomalainen syö punajuurta keskimäärin 700 grammaa vuodessa. VUODESSA! Hyi meitä. Nyt kaikki syömään punajuurta, se on paitsi halpaa, myös … Lue loppuun
Papupata pankolla kiehuu ja kuohuu
Tiedän. Olen ollut maailman surkein ruokabloggari viime aikoina. Tässä on nyt ollut kaikkea flunssasta viisaudenhampaisiin ja rikkinäisistä kameroista mauttomiin sämpylöihin, mutta koetetaan saada homma taas raiteille. Yritän parhaani mukaan luikerrella takaisin suosioonne. Siihen tarvittaisiin ehkä joku vaatimatonta papupataa näyttävämpi ruoka, mutta aloitetaan pienillä panoksilla. Ostin Stockan hulluilta päiviltä Jamie Oliverin Jamie Does… -kirjan, jossa kokkaillaan eri maiden reseptejä. Kaunis kirja tarjosi jostain syystä yllättävän vähän ruokainspiraatiota, mutta tämä kreikkalainen papupata kiinnitti heti huomioni. Muokkasin ohjetta vain vähäsen. Jamien mukaan pataa voi tarjoilla pääruokana tai lisukkeena, kylmänä tai kuumana. Se sopisi myös oivallisesti meze-pöytään pienenä ruokalajina (jos meze on vieras käsite, … Lue loppuun
Lohturuokaa, ja vielä vähän tomaateista
Hyvää maanantaita arvon lukijat! Toivottavasti olette nauttineet helteistä, minä nimittäin olen nauttinut lähinnä niistä ohikiitävistä hetkistä kun poskionteloihin pakkautunut ylimääräinen aines suo sekunnin tai toisen hengittää vapaasti. Kun on kipeänä, pitää aina saada spagettia ja jauhelihakastiketta, tuota suomalaisten kansallisruokaa. Kotona se tehtiin suurustamalla vehnäjauholla, ilman tomaattia, ja mausteeksi laitettiin mielikuvituksellisesti suolaa ja pippuria. Spagetin sijaan kastike nautittiin usein myös perunoiden kanssa. Jos kastiketta oli paljon, perunat sai sörssätä haarukalla, jos ei, ne piti leikata veitsellä paloiksi (toivoin aina, että olisi saanut sörssätä). Ehkä nostalgiasyistä pidän jauhelihakastikkeesta edelleen sellaisenakin, mutta eilen päätettiin kuitenkin tehdä se vähän… enemmän nykyiseen makuuni sopivammin. Eli … Lue loppuun
Kuumat koirat
Tiedän, että tätä ohjetta on odotettu, joten tässä se tulloo, olkaa hyvä. Hot dogeihin pätee sama kuin purilaisiin, kaupan hampparisämpylät ovat sahajauhoa, mutta kotitekoiset helposti liian tiiviitä ja hiivaisia. Ideana on saada pehmeä ja ilmava sämpylä, joka ei liiaksi peitä lihan ja muiden täytteiden makua, mutta ei kuitenkaan ole sellaista öklöttävää höttöä. Surffailin netistä hyviä hot dog -sämppäreiden ohjeita, ja useammaltakin sivustolta löytyi tämä sama ohje, joka on ilmeisesti alunperin jonkin amerikkalaisen jauhomerkin pussin kyljestä. Sämpylät onnistuivat mielestäni aivan loistavasti. Niistä tuli juuri sellaisia kuin piti, pehmeitä ja ihan vähän makeahkoja, pullamaisia mutta ei höttöisiä. Täydellisiä hodarisämpylöitä siis. Itse hot … Lue loppuun
Pekonia grilliin!
Viimeksi puhuin rakkaudestani grillattuihin vihanneksiin, joten on vain reilua että toinenkin grilli(ja jokapaikan-)rakkauteni pekoni saa oman postauksensa. Pekoniin käärityt herkkusienet ovat klassikko, jonka kaikki varmasti tuntevat. Tässä pari superyksinkertaista lisäideaa pekonigrillaukseen. Keitetään uudet perunat pehmeiksi (saavat jäädä kuitenkin napakoiksi, jotta pysyvät tuossa vartaassa) ja pujotellaan ne pekonin kanssa vartaisiin. Toisessa versiossa katkaistaan parsasta se varren puutunut osa, keitetään ensin vedessä hieman pehmeämmäksi, kääräistään pekoniin ja grillataan. Lisää pekoniohjeita grilliin voitte mielellään lisätä kommenttilootaan, tämä täti luultavasti testailee niistä kesän aikana jokaisen :)

