-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Keitot
Korianterikoukussa
Olen pitkään kuvitellut, etten pidä korianterista. Sitten söin helsinkiläisravintola Pueblossa aivan älyttömän maukasta, korianterilla maustettua cevicheä. Ja sitten mentiin. Näin käy aina — ensin kuvittelen, etten pidä jostain ruuasta ja vuotta myöhemmin kehitän siihen pakkomielteen. Toisaalta parempi näin päin kuin elää loppuelämänsä jääden paitsi jostakin vain sellaisen pikkuseikan vuoksi, ettei satu pitämään siitä. Triviaalia! Teen tällaista intialaisittain maustettua linssikeittoa varsin usein. Se on helppo ja superhalpa arkiruoka. Tuli mieleeni, että himoitsemani korianteri sopisi varmasti siihen oivasti lisukkeeksi, ja tein korianterista soppani päälle eräänlaisen “peston”. Yhdistelmä oli herkullinen, ja mitä yksinkertaisin tapa tuhota kokonainen ruukku korianteria varsin pikaista vauhtia… Linssikeitto ja … Lue loppuun
Iso Pomo
Minulla taitaa olla meneillään jonkinlainen vaihe, jossa pyrin alitajuisesti kohtaamaan menneisyyteni demonit, sen verran montaa lapsuuden traumaruokaa tässä blogissa on viime aikoina käsitelty. Kun sellaiset pikkutekijät kuin maksa, kalapihvit ja kesäkeitto on nyt kohdattu ja hyviksi todettu, on aika siirtyä arkkivihollisen kimppuun. (Muistattehan te, tietokonepeleissäkin piti aina ensin taistella pienempiä pahiksia vastaan, ja ihan viimeiseksi piti tuhota Iso Pomo.) Koulussa en vihannut mitään, mitään, mitään niin kuin minestronekeittoa. Metalliselta maistuva tomaattiliemi, pistävä sellerin maku, limaiset makaronit… yyh. Ajattelin, että ehkä kyseessä oli vain jokin aikuiseen makuun -juttu ja pari vuotta sitten maistoin minestronea uudestaan yliopiston ruokalassa. Jep — edelleen aivan … Lue loppuun
Sesonkiruokaa parhaimmillaan
Olen siinä mielessä varsin tyypillinen suomalainen, että minullakin on kesäkeittoon liittyviä traumoja. Tiedän, että teistäkin monella — mutta silti, hiiri pois sieltä selaimen back-nappulalta! Tämä juttu kannattaa kuunnella, vaikka vihaisi kesäkeittoa. Muutama vuosi sitten alkoi nimittäin tapahtua kummia — ystäväni alkoi ylistää tuota traumaruokien ykköstä aina sopivan tilanteen saavuttua. Kyllä, siis juuri sitä kamalaa soppaa, jota tarhassa lusikoin itku kurkussa samalla kun vieressäni istuva Niilo kaivoi nenää ja joi salaa mehulasistani. Olin alkuun ihan yhtä ymmälläni kuin tekin ehkä nyt, mutta viime kesänä näin valon. Kesäkeitto on paitsi malliesimerkki sesonkiruuasta, myös aivan ihanaa! Siis, kun sen tekee kunnolla. Ne taskulämpimässä … Lue loppuun
Kyllä, postaan taas parsaohjeen enkä edes häpeä
Havahduin yhtenä päivänä siihen kummalliseen tosiseikkaan, etten ole koskaan tehnyt klassista parsakeittoa. Siitäkään huolimatta, että keväisin parsankulutukseni lähentelee pimeitä lukemia, ja olen tehnyt parsasta kaikkea muuta piirakoista parsaguacamoleen… Vääryys oli korjattava heti. Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että nyt kannattaa unohtaa kaikki, mitä tiedät parsakeitosta niiden surullisenkuuluisien pussikeittojen perusteella. Tämä on ihan eri asia, kuten isänikin moneen otteeseen ruokapöydässä jämptisti totesi. Ennen kuin otti lisää tätä keittoa. Tein sopan samalla tyylillä, jolla teen kasvissosekeitot aina, mutta jätin valkoviinin pois ja vaihdoin kerman ranskankermaan, jotta parsan ihana oma hapokkuus pääsisi paremmin esille. Parsakeitossa on sen verran hienostunut maku, että se sopii hyvin … Lue loppuun
Kyltymätön himo kurpitsakeittoon
Olen löytänyt itsestäni varsin erikoisen puolen. Olen huomannut olevani Se Tyyppi, Joka Rakastaa Kurpitsakeittoa. Kuulostaa hieman, hmm, spesifiltä intohimon kohteelta, mutta näin se on. Paras koskaan syömäni keitto oli Ranskassa yhdessä hienossa ravintolassa. Siellä lautasen pohjalla oli iso kastanjanmötikkä, sen päälle kaadettiin kurpitsasosekeittoa, jonka päälle kaadettiin vielä tulikuumaa kermaa. Tämän aion ehkä apinoida, jahka kastanjakausi koittaa jälleen. Toiseksi paras koskaan syömäni keitto oli sekin, piru vie, kurpitsakeitto. Ainakin Tampereella Stockan herkku on tehnyt kulttuuriteon ja alkanut pitää valikoimissaan aina jotakin kurpitsaa, jollain viikolla se on talvikurpitsaa, jollain butternutkurpitsaa, tällä viikolla oli tarjolla kurpitsoista ehkä hämmentävin, spagettikurpitsa. Olen huomannut, että muissakin … Lue loppuun
Kuohuu!
Uudenvuodenjuhlissamme syötiin kuohuviiniherkkuja. Totesimme yksissä tuumin, että kuohari on mitä mainioin ruuanlaittoviini! Sen viehätys ruuassa perustuu ihan samoihin seikkoihin kuin juomanakin: vaikka se olisi vähän edullisempaakin, siitä tulee silti juhlan tuntua. Ruokaan saa kuoharilla sen saman kuplivan kepeän ja hiukan ylellisen fiiliksen, joka valtaa ainakin itseni aina kun jossain kuuluu poksahtavan korkin ääni. Kuohuviini on kiistatta lempijuomani veden ja vihreän teen ohella. Toki siksi, että se nyt vain maistuu niin hyvältä, mutta myös siksi, että kaikki kuohuviiniin liittyvät muistoni ovat hyviä. Onnellisia ja riemukkaita. Ystäväpiirissäni poksautetaan pullo (tai pari…) aina kun on syytä juhlia, ja silloin tällöin saatamme korkata kuoharin … Lue loppuun
Sisäinen villapaita
Tullessani kotiin loskatihkusateesta olin niin luita ja ytimiä myöten jäässä, että edes villasukat eivät sulattaneet varpaitani. Tuli sellainen olo, että nyt on saatava jotain, joka lämmittää sisältä päin. Tein siis jääkaapissa majailleesta kukkakaalista aika perinteikkään sosekeiton, jonka kuitenkin maustoin tuhdilla määrällä intialaishenkisiä mausteita. Oli hyvää! Kukkakaaliahan käytetään paljon Intiassa, joten se sopii erinomaisesti mausteisiin ruokiin, kuten olemme jo pariin otteeseen todenneetkin. Jos huikka taskumatista on sisäinen villapaita, niin on sitä kyllä pläjäys intialaisia mausteitakin! Mitäköhän tapahtuisi, jos nämä kaksi yhdistäisi…? Ai niin, sitä kutsutaan glögiksi. (Nyt aloin miettiä, mitä tapahtuisi, jos glögiin lisäisi juustokuminaa tai korianteria… kun kerran ne kaikki … Lue loppuun
Lisää soppaa
No niin, paluu kiinteään ravintoon on suoritettu… joten ironista kyllä, julkaisen tietenkin sosekeittoreseptin. Öh. No, todettakoon, että yli viikko leikkauksen ja paikkauksen jälkeen pureskelu sattuu yhä. Olenkin joutunut elämään pehmeällä ruokavaliolla, joka on koostunut esimerkiksi eilen viinistä (nestemäistä), briestä (pehmeää) ja croissanteista (sulaa suuhun). Rankkaa on toipuminen! Tässä nyt kuitenkin muutamankin tyypin toivoma ohje maa-artisokkakeitolle. Maa-artisokat ovat muuten taas yksi syy sille, miksi tykkään ranskalaisista niin paljon, mitä ruokaan tulee. Etsiskelimme netistä tietoa kyseisestä juureksesta, ja niin englannin- kuin suomenkielinenkin Wikipedia mainitsivat painokkaasti sitaatin, jonka mukaan maa-artisokka sopii lähinnä sikojen ravinnoksi. Ranskankielisen Wikipedian mukaan maa-artisokka taas on oivallinen salaatissa, höyrytettynä, … Lue loppuun
Outo nimi, hyvä ruoka
Jos pitäisi ihan sokkona veikata, mikä on mulligatawny, veikkaisin jotain pientä kylää jossain perä-Irlannin maaseudulla. Sellaista, jossa lampaat vaeltavat yhä vapaina, jossa pukeudutaan villapaitoihin ja puhutaan edelleen iiriä. Se on kuitenkin brittiläis-intialainen ruoka, jonka aito ja alkuperäinen muoto ei ole koskaan selvinnyt minulle. Liekö sellaista olemassakaan? Olen nähnyt mulligatawnysta lukemattomia erilaisia reseptejä, toisiin tulee juureksia, toisiin kikherneitä, toisten mielestä koko homman sydän on omena. Osa tekee mulligatawnyn kookosmaitoon, toisten mielestä ehdottoman tärkeää on tomaattipohja. Ainoa yhteinen tekijä näillä kaikilla ohjeilla on se, että yleensä niihin kaikkiin tulee kanaa (ei tietenkään aina, muutenhan homma olisi liian helppoa). Lisäksi kaikki muistuttavat jossain … Lue loppuun
Kuohuviiniä ja keittoa
Viinivinkkejä kysellään usein, ja yleisesti ottaen olen liian ujo antamaan niitä. Olen viinien suhteen varsin tietämätön amatööri, vaikka tavoitteenani on tulla vähän paremmin tietäväiseksi amatööriksi. Rakastan kuitenkin viinejä ja on mukava huomata, että mitä enemmän niitä juo (köh köh), sitä enemmän niissä oppii todella maistamaan eroja, huomaamaan mikä sopii minkäkin kanssa ja mistä oikeastaan tykkää. No, nyt tarjolla kuitenkin yksi vinkki. Alkon edullisemmista kuohareista yksi meidän talouden suosikkeja on vajaan 9 euron hintainen cava Marqués de Monistrol Selección Especial Brut (mukavan simppeli nimikin tällä viinillä). Eräänä lauantaina oli pakko iloisen jälleennäkemisen kunniaksi hakea pullo kyseistä skumppaa Alkosta, ja siihenpä piti … Lue loppuun

