-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Jälkiruoat
Viikuna-aika
Alkusyksyn ylihinnoiteltujen viikunaostosten jälkeen huomasin tänään, että kyllä vain! On jälleen se ihana, joskin ohikiitävän lyhyt aika vuodesta, kun viikunoita saa täällä pohjoisessakin paikoitellen jopa edullisesti. Meidän kaupassa nuo hedelmistä kauneimmat maksoivat tänään vitosen kilo, ja voi sitä maireaa hymyä, joka naamani valtasi, kun raahasin kotiin pussillisen! Tartelettien ja salaattien jälkeen: tässäpä viikunaohjeista se kaikken simppelein. Tai itse asiassa toiseksi simppelein, yksinkertaisin viikunaohjehan kuuluu “pese, leikkaa ja syö”. Tämä jälkkäri on niin hupaisan helppo, että sen voi tekaista minkä tahansa arkisen aterian päätteeksi. Toisaalta siinä on jotain ihanan ylellistä, joten se sopii myös hienomman illallisen aameneksi. Toimi siis näin: pese … Lue loppuun
Kuka pelkää kohokasta?
Tein kohokasta ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Tuolloin olin autuaan tietämätön sen maineesta. Tiedättehän nämä tarinat: kohokasta ei osaa tehdä kukaan, paitsi ehkä joku viiksekäs ranskalainen keittiömestari tai satunnainen palvottu isoäiti, kohokas lässähtää jos uunin edessä tömistellään liikaa ja epäonnistuu, jos taikinan sattuu tekemään vääränä viikonpäivänä. Kohokkaani onnistui heti ensimmäisellä kerralla mainiosti, ja olen varma, että se johtui juuri siitä, etten tiennyt kohokkaan maineesta kammottavan vaikeana jälkiruokana. Osasin suhtautua sen tekemiseen ilman turhia pelkoja ja vapisevia käsiä. Olen siis nyt tänään täällä kertomassa teille kohokasta pelkääville, ällös huoliko. Jos minä pystyin siihen, pystyt sinäkin. Kohokkaan teko ei ole mitään ydinfysiikkaa … Lue loppuun
Punaviiniä kesääsi
Yhtenä iltana väkersin jälkkärin, joka on kuin luotu Suomen kesän ailahtelevaan säähän. Jos on helle, tämä jälkkäri on hyvä siksi että se on viileä, eikä samalla tavalla tuhti kuin leivonnaiset. Jos on kylmä ja sataa, tämä lämmittää sekä varpaita että mieltä, koska siinä on punaviiniä. Punkku, tuo kaikkien viluisten sankari. Punaviinin status lämmittävänä syksyviininä on tosin alkanut omassa keittiössäni horjua. Vaihto punaisesta valkoiseen ja vaaleanpunaiseen tapahtuu kuin huomaamatta joskus maaliskuun tienoilla, kun kevättä alkaa olla ilmassa. Lämpiminä kesinä punaviini on ollut minulle yksinkertaisesti mahdoton ajatus. Ehkä siksi, että olen yksi niistä onnekkaista, joilla punaviini pistää naaman pintaverenkierron kiertämään, jos tiedätte … Lue loppuun
Tartu hetkeen, ja raparperiin
Tämä kevät on ollut niin kiireinen, että en edes huomannut, kun se jossain vaiheessa muuttui… kesäksi. Mutta kyllä, kalenteri näyttää kesäkuuta ja naapurustossa liikkuu koululaisia keräämässä roskia — meneillään taitaa siis olla se viimeinen viikko, kun kokeet on jo pidetty ja numerot annettu, mutta lapsille pitää keksiä jotain “motivoivaa” tekemistä jolla perustellaan se, miksei me päästä jo lomalle. Ja kappasta vain! Raparperitkin ovat täällä taas. Itse asiassa ne ovat tainneet olla jo pidempäänkin, sillä osa varsista oli kasvanut jo ranteen paksuisiksi. Toisin sanoen käyttökelvottomiksi. Ne ranteenpaksuiset raparperit olivat vähän niin kuin se läheltä piti -tilanne, johon joutuessaan ihminen tajuaa elämän … Lue loppuun
Pannacottaa ja sananen vaniljasta
Meillä suomalaisilla on kyllä kummalliset pääsiäisjälkiruuat. Toisen nimi kuulostaa siltä ihteltään, ja toinen näyttää siltä. Kummastakaan en erityisemmin välitä, vaikka arvostankin mämmin absurdia ulkonäköä. Toki perinneruuat ovat ainakin teoriassa aina tosi hieno juttu. Ei vain mahda mitään, että perinteisistä pääsiäisjälkiruuista kumpikin maistuu ainakin omassa suussani raskaalta ja jotenkin tunkkaiselta, mikä taas ei sovi tähän fantastisen kepeään vuodenaikaan laisinkaan. Ehkä pääsiäinen pitäisi siirtää marraskuuhun? Halusin siis tehdä pääsiäisaterialle jälkiruuan, joka ei olisi pashaa tai mämmiä (tuokin kuulostaa ihan alakoulun opettajalta kiroilemassa: voi pasha ja mämmi!) vaan raikasta ja keväistä. Minulla on jälkiruokien suhteen yksi muistisääntö: kun epäröit, tee pannacottaa. Toimii joka … Lue loppuun
Tarte irrésistible
Viimeistään tämän jälkeen teidän on pakko antaa minulle anteeksi huonot päivitystapani. Uskoisin, että melkein kuka tahansa antaa anteeksi melkein mitä vain, tai ainakin on valmis neuvottelemaan, kun suussa sulaa tarte Tatinin karamellisoitunut sokeri… Aina yhtä ihana Molly Wizenberg kirjoittaa tarte Tatinista seuraavaa: A classic among French desserts, tarte Tatin is essentially a sexed-up apple pie — a housewife in stilettos, you could say. Osuva luonnehdinta. Tarte Tatinissa omenapiirakan kotoisuus yhdistyy tietynlaiseen syntisyyteen (joka epäilemättä selittyy voin ja sokerin määrällä). Jo leipomisvaihe on lähes sietämätöntä kidutusta: liedellä karamellisoituvien omenien tuoksu, ja tieto siitä, että vielä pitää odottaa ainakin puoli tuntia… Olen … Lue loppuun
Hedelmälinja jatkuu
Floyd on France kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen ruokaohjelmien parhaimmistoon. Tässä 1980-luvun helmessä nyt jo edesmennyt tv-kokki Keith Floyd kiersi Ranskaa omalle tyylilleen ominaisesti (lue: humalassa). Toisin kuin monet 80-90-lukujen keittokirjat ja ruokaohjelmat, Floyd on France jaksaa rakeisesta kuvastaan huolimatta yhä inspiroida. (Taas kerran voisi mainita syyksi sen, että simppeli ranskalainen arkiruoka nyt vaan toimii aina, oli vuosi tai paikka mikä tahansa. Hyvä on hyvää.) Katsoimme vähän aikaa sitten Bretagne-jakson, jossa Floyd kokkasi kanan seuraksi täytettyjä omppuja. Idea oli minusta aivan ihana, joskin halusin itse toteuttaa sen makeana jälkkärinä. Floydin ohjeista saa harvion yhtään mitään selvää, joten googlettelin täytettyjen omenoiden ohjeita … Lue loppuun
Haudutetut päärynät, viinitönnä
Halusin taannoin tehdä pizzaillan jälkkäriksi punaviinissä haudutettuja päärynöitä, mutta Suomen lainsäädäntö tuli tielle. Eihän sunnuntaisin saa ostaa punaviiniä, hyvänen aika sentään! Jo antiikin kreikkalaiset rakensivat sivilisaationsa maidon voimalla…. eiku. Joka tapauksessa, ei auttanut palopuheeni viinin ja sivilisaation yhteydestä suljetun Alkon ovella. Jouduin siis keksimään korvikkeen ja haudutin päärynät teessä. Niistä tulikin mainioita, oikein syksyisiä. Tämäntyyppiset jälkkärit ovat kivoja siinä mielessä, että ne on helppo valmistaa sellaisenkin, joka ei pidä leipomisesta. Niitä on helppo soveltaa erikoisruokavalioihin, koska gluteenia ja kananmunia ei käytetä, eikä maitokaan ole pakollista. Ennen kaikkea ne sopivat hyvin raskaan aterian päätteeksi, jos kakku tai piiras tuntuu liian tuhdilta. … Lue loppuun
Pannukakku ranskalaisittain
Sain taannoin lahjaksi luultavasti maailman legendaarisimman keittotaidon oppaan, Larousse Gastronomiquen. Sille onkin käyttöä — moni perustekniikka on nimittäin meikäläisellä ihan hakusessa. Larousse päivitetään tasaisin väliajoin ja mukaan on otettu paljon eksoottisiakin reseptejä, raaka-aineita ja tekniikoita, mutta kyllä kirja edelleen keskittyy pääosin klassiseen ranskalaiseen keittiöön. Larousse on ehtymätön viihdyke — koska tahansa voi avata kirjan ihan summanmutikassa ja oppia uusia ihmeellisiä asioita ruuanlaiton maailmasta… esimerkiksi eilen en vielä tiennyt, että chicha on väkevä maissijauhosta tehty alkoholi, jota juodaan latinalaisessa Amerikassa, tai että karamellisoitu karhunputki on suuri herkku Ranskassa. Nytpä tiedän! Laroussen myötä olen vähän kiinnostunut klassisista ranskalaisista jälkiruuista. Olette varmaankin huomanneet, … Lue loppuun
Schwarzwald lasissa
Niin omituista kuin se onkin, tämä astioita rakastava, ahkera kotikokki on elänyt viimeiset pari vuotta ilman juomalaseja. Ilo olikin suuri, kun jouluaattona äiskän paketista kääriytyi kuusi ihastuttavan yksinkertaista ja tyylikästä, käteensopivaa lasia. Mieleni taitaa toimia sokerihiiren taajuudella, sillä ensimmäinen ajatukseni laseista oli nää on ihan loistavat jälkiruokamaljat! sen sijaan että olisin miettinyt nää on ihan loistavat vesilasit! Aloin välittömästi suunnittelemaan pannacottaa ja parfaita, tiramisuja, ja… no, tulette epäilemättä näkemään suunnitelmani materialisoituneina täällä blogissa lähitulevaisuudessa. Pari kuukautta kului reissussa, ja kotiin tullessani sain taas äidiltä lahjuksen: kaksi purkkia ihanaa oman pihan hapankirsikkahilloa. Nyt minulla oli siis kotiinviemisinä jälkiruokamaljoiksi soveltuvat lasit, ja … Lue loppuun

