-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Aihearkisto: Hedelmät
Viikuna-aika
Alkusyksyn ylihinnoiteltujen viikunaostosten jälkeen huomasin tänään, että kyllä vain! On jälleen se ihana, joskin ohikiitävän lyhyt aika vuodesta, kun viikunoita saa täällä pohjoisessakin paikoitellen jopa edullisesti. Meidän kaupassa nuo hedelmistä kauneimmat maksoivat tänään vitosen kilo, ja voi sitä maireaa hymyä, joka naamani valtasi, kun raahasin kotiin pussillisen! Tartelettien ja salaattien jälkeen: tässäpä viikunaohjeista se kaikken simppelein. Tai itse asiassa toiseksi simppelein, yksinkertaisin viikunaohjehan kuuluu “pese, leikkaa ja syö”. Tämä jälkkäri on niin hupaisan helppo, että sen voi tekaista minkä tahansa arkisen aterian päätteeksi. Toisaalta siinä on jotain ihanan ylellistä, joten se sopii myös hienomman illallisen aameneksi. Toimi siis näin: pese … Lue loppuun
Terveysvaikutteinen! Sisältää vitamiineja ja kuituja!
Yksi asia, joka saa minut hermostuksen ja epätoivon partaalle, on terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Ja niiden mainokset. Jokaisella mainoskatkolla olohuoneeseeni tunkeutuu joukko suomalaisia valittamaan siitä, miten taas pierettää. Suosikkini on tosin se mainos, jossa perhe on lähtenyt metsään laavulle juomaan vastustuskykyä parantavaa juomaa pikkuisista muovipulloista. Tyylikkäintä mainoksessa on se kohta, jossa annetaan epäsuorasti ymmärtää, että jos et kittaa tätä juomaa joka päivä, lapsesi jäävät orvoiksi. Toinen ihana mainos on se, jossa avokadon ja kalan syömisestä on tehty niin kamalan vaikeaa (siis avokadohan täytyy kuoria! Kuka muka jaksaa?) — piknikillä lapsipolo itkee yrittäessään tunkea kokonaista avokadoa ja kokonaista lohta leivän päälle. Onneksi iiiihan … Lue loppuun
Ratsastavat paholaiset
Väkersimme viikonloppuna viinin ja juuston kumppaniksi naposteltavia, jotka ainakin Amerikassa ovat aika klassikko ja kulkevat jännittävällä nimellä devils on horseback. Olen tehnyt niitä aikaisemminkin viikunoihin, mutta jokunen aika sitten luin muistaakseni keittiöguru Martha Stewartin sivuilta, että kyseiset herkut tehdään “oikeaoppisesti” kuivattuihin taateleihin tai luumuihin. Homma on maailman yksinkertaisin: otetaan kuivattu taateli tai luumu, leikataan siihen viilto ja täytetään stiltonilla tai muulla sinihomejuustolla. Kääräistään koko homma pekonisiivuun. Toistetaan niin monelle taatelille tai luumulle kuin halutaan, ja laitetaan kääröt uuniin 200 asteeseen paistumaan, kunnes pekoni näyttää sopivan rapsakalta (tähän taisi mennä noin 20 minuuttia, mutta on toki ihan makuasia). Taatelit olivat seurueemme … Lue loppuun
Erilainen omenapiiras
Olen aivan hämilläni seuraillut sähköpostiini putoilevia “last minute gift ideas!!” -mainosposteja sekä Facebook-päivityksiä, joissa panikoidaan siitä, ettei vielä ole ostettu ainoatakaan joululahjaa tai tehty yhtään jouluruokaa. Miten niin last minute? Tässähän on vielä viikko aikaa! En kai voi olla ainoa, joka on näin myöhään liikkeellä? Olen ajatellut, että tässähän on vielä ihan loistavasti aikaa tehdä jouluruuat ja muut, enkä ole edes vielä päättänyt, mitä aion tehdä. En ole myöskään laittanut vielä ainuttakaan koristetta, ostanut yhtään lahjaa tai avannut ensimmäistäkään joulukalenterin luukkua (okei, tämä on ehkä se juttu, missä aikaisella ajoituksella on ihan tietty tarkoitus). Kaikki tämä tosin johtuu siitä, että … Lue loppuun
Granaattiomenan huumaa
Yleensä melko arvokkaat granaattiomenat ovat tänä syksynä olleet jostain syystä poikkeuksellisen edullisia. Nyt onkin siis mitä parhain aika tutustua tähän mainioon etelän hetelmään, jos se ei entuudestaan ole tuttu! Granaattiomena oli muutamia vuosia sitten ehdoton trendiraaka-aine maailmalla, mutta Suomessa se on yhä hyvin vähän käytetty. Koska moni tuttavistani on kertonut, ettei ole koskaan maistanut granaattiomenaa eikä oikein edes tiedä, mikä se on, ajattelin tässä nyt harjoittaa vähän granaattiomenapropagandaa siltä varalta että hedelmä on joillekin lukijoillekin jäänyt vieraaksi. Granaattiomenahan on todella kauniin värinen hedelmä (jolla tosin meidän taloudessa on myös lempinimi avaruusporsas tuon kärsämäisen kannan takia). Siitä syödään ainoastaan siemenet, jotka … Lue loppuun
Viikunaihme
Kerran vuodessa, yleensä juuri näihin aikoihin, tapahtuu ihme. Suomalaisista marketeista löytää (jos tuuri käy) viikunoita edulliseen kilohintaan. Silloin niitä täytyy rohmuta ja syödä niin pääruuaksi kuin jälkiruuaksikin. Oi viikunat. Olen tainnut vuodattaa rakkauttani noihin hedelmiin blogissa aiemminkin, joten tyydytään nyt vain simppeliin “ohjeeseen”. Eilen tein halpisviikunoistani klassisia viikuna-prosciutto-kääröjä. Homma on superyksinkertainen: leikataan viikuna 4-6 osaan, otetaan muutama ohut siivu ilmakuivattua kinkkua (leveät siivut voi hyvin leikata kapeammiksi pituussuunnassa) johon viikunat kääräistään. Kääröt laitetaan paistovuoassa grillivastuksella uuniin 225 asteeseen noin viideksi minuutiksi sen verran, että kinkku hieman rapsakoituu. Jos haluaa, kääröihin voi lisätä sisälle myös sinihomejuustoa tai vuohenjuustoa. Kääröt toimivat loistavasti … Lue loppuun
Hedelmälinja jatkuu
Floyd on France kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen ruokaohjelmien parhaimmistoon. Tässä 1980-luvun helmessä nyt jo edesmennyt tv-kokki Keith Floyd kiersi Ranskaa omalle tyylilleen ominaisesti (lue: humalassa). Toisin kuin monet 80-90-lukujen keittokirjat ja ruokaohjelmat, Floyd on France jaksaa rakeisesta kuvastaan huolimatta yhä inspiroida. (Taas kerran voisi mainita syyksi sen, että simppeli ranskalainen arkiruoka nyt vaan toimii aina, oli vuosi tai paikka mikä tahansa. Hyvä on hyvää.) Katsoimme vähän aikaa sitten Bretagne-jakson, jossa Floyd kokkasi kanan seuraksi täytettyjä omppuja. Idea oli minusta aivan ihana, joskin halusin itse toteuttaa sen makeana jälkkärinä. Floydin ohjeista saa harvion yhtään mitään selvää, joten googlettelin täytettyjen omenoiden ohjeita … Lue loppuun
Haudutetut päärynät, viinitönnä
Halusin taannoin tehdä pizzaillan jälkkäriksi punaviinissä haudutettuja päärynöitä, mutta Suomen lainsäädäntö tuli tielle. Eihän sunnuntaisin saa ostaa punaviiniä, hyvänen aika sentään! Jo antiikin kreikkalaiset rakensivat sivilisaationsa maidon voimalla…. eiku. Joka tapauksessa, ei auttanut palopuheeni viinin ja sivilisaation yhteydestä suljetun Alkon ovella. Jouduin siis keksimään korvikkeen ja haudutin päärynät teessä. Niistä tulikin mainioita, oikein syksyisiä. Tämäntyyppiset jälkkärit ovat kivoja siinä mielessä, että ne on helppo valmistaa sellaisenkin, joka ei pidä leipomisesta. Niitä on helppo soveltaa erikoisruokavalioihin, koska gluteenia ja kananmunia ei käytetä, eikä maitokaan ole pakollista. Ennen kaikkea ne sopivat hyvin raskaan aterian päätteeksi, jos kakku tai piiras tuntuu liian tuhdilta. … Lue loppuun
Yli kynnyksen
Hei taas, ystävät ja toverit. En tiedä mitä viime päivinä on tapahtunut, mutta olen jostain syystä kehittänyt jonkinlaisen kynnyksen ruokabloggaamiseen. Kaikki ottamani kuvat näyttävät epäonnistuneilta, ja kokkailemani ruuat tuntuvat jotenkin sellaiselta ööö daaaa -osastolta (kynnyksestä johtuen olen vähän vältellyt koko blogia, pahoittelut siis, että vastasin kommentteihinnekin vasta nyt!). Nyt lähipiirini hienovaraisista huomautuksista (jos “PÄIVITÄ SUN BLOGII!!!!” kajautettuna täydellä volyymilla voidaan laskea hienovaraiseksi) päätin, että on vain astuttava kynnyksen yli. On uskaltauduttava voileipien, kaurapuuron ja opiskelijaruokalan eineslindströminpihvien turvallisesta maailmasta takaisin, kokkaamaan, kuvaamaan ja … päivittämään blogia. Gulp. Lähdin siis kauppaan mielessäni eräs kesäinen salaatti, jota halusin kokeilla. Koska universumin lempiharrastus on … Lue loppuun
Suolaista ja makeaa
Peter Panin mukaan aina kun jossain joku lapsi sanoo, ettei usko keijuihin, jossain kuolee keiju. Surullista. (Lastenkirjaksi myös aika raakaa.) Ja aina kun jossain joku sanoo, että hedelmiä ei saa yhdistää suolaiseen ruokaan, jossain itkee ruokabloggari. Tai ainakin tämä nimenomainen ruokabloggari. Ymmärrän että on erilaisia makuja, mutta silti moinen ehdottomuus on jotenkin harmillista — kuinka monta vaihtoehtoa rajautuukaan pois… Eikä kaikkia hedelmiä, tai kaikkia suolaisiakaan asioita, pidä niputtaa yhteen. En esimerkiksi ihan ensimmäisenä vaihtoehtona söisi mansikoita possun kanssa, mutta mango tai ananas ja possu on ihan mahtava yhdistelmä. Esimerkiksi aasialaisessa ja karibialaisessa keittiössä suolaista ja makeaa on yhdistelty iankaiken, eikä … Lue loppuun

