Eräs blogini lukija kysyi minulta vähän aikaa sitten, mikä on skonssi. Siinäpä hyvä kysymys! Skonssin olemusta ei voi yksioikoisesti selittää — englanninkielisissä maissa kinataan jopa siitä, miten sana lausutaan. Toisille skonssi on skoun ja toisille skon. Joskus skonssi on melkein kuin makea muffinsi, toisinaan lähestulkoon sämpylä. Minulle ainoa oikea skonssi on tällainen kermaan leivottu, vastustamattomasti mureneva möntti, joka on ennemminkin kermainen kuin makea, ja joka syödään hillon ja kermavaahdon kanssa. Olen järkeillyt asian niin, että muffinseja ja sämpylöitä voi syödä koska tahansa, joten skonssit olkoon ihan oma juttunsa! Ja voi, mikä juttu ne ovatkaan. Kerronpa teille tarinan, jonka ystäväparkani ovat … Lue loppuun →

Jos stressiä voisi pullottaa, minulla olisi nyt kasassa jo aika monta mäyräkoirallista täynnä kiirettä ja ahdistusta. Tänä aamuna sain kuitenkin nauttia todellisesta luksuksesta, herätä omasta sängystä ilman varsinaista velvoitetta lähteä minnekään tai olla missään. Kun herää siihen tunteeseen, on aamupalavaihtoehtoja tasan yksi: pannukakut. Ne kuuluvat kiireettömiin, ihaniin viikonloppuaamuihin yhtä kiinteästi kuin se raukea tunne, joka koko mieleen ja ruumiiseen leviää kun tajuaa, että herätyskello ei ole soimassa. Koska aamu oli varsinainen kliseisen ihana talviaamu, tein pannareistakin talvipannareita. Niihin tuli omenaa, kauraa ja joulumausteita. Pannarit olivat todella tuhteja ja täyttäviä, eivätkä kovin makeita — sopivat siis mainiosti juuri tällaiseen kylmään aamuun. … Lue loppuun →

Olette saattaneetkin huomata, että rakastan kaikenlaisia pannukakkuja. Tykkään niin amerikkalaistyyppisistä pannulla paistettavista, kuohkeista pannareista kuin siitä tiiviimmästä ja tuhdimmasta suomalaisesta versiosta, joka paistetaan pellillä uunissa. Siinä on vain yksi huono puoli: sen paistuminen ja vetäytyminen kestää liian kauan aamulla pannukakkuhimoissaan kiemurtelevalle ihmiselle. Ratkaisuni äkilliseen uunipannukakkuhimoon on paistaa pannarit yksitellen muffinsivuoissa. Tulee nopeasti valmista, ja tässä on yksi suuri etu: on joka kerta yhtä riemastuttavan hilpeää nähdä kun pannukakut kohoavat uunissa hillittömästi ja yrittävät suorastaan karata pois vuoista. Istun uunin edessä ja hihkun kuin pikkulapsi. Olen melko varma, että joskus olen jäänyt kiinni myös käsien taputtamisesta ja hyppimisestä… Ohje on vähän … Lue loppuun →