Olen siinä mielessä varsin tyypillinen suomalainen, että minullakin on kesäkeittoon liittyviä traumoja. Tiedän, että teistäkin monella -- mutta silti, hiiri pois sieltä selaimen back-nappulalta! Tämä juttu kannattaa kuunnella, vaikka vihaisi kesäkeittoa. Muutama vuosi sitten alkoi nimittäin tapahtua kummia -- ystäväni alkoi ylistää tuota traumaruokien ykköstä aina sopivan tilanteen saavuttua.
Kyllä, siis juuri sitä kamalaa soppaa, jota tarhassa lusikoin itku kurkussa samalla kun vieressäni istuva Niilo kaivoi nenää ja joi salaa mehulasistani.
Olin alkuun ihan yhtä ymmälläni kuin tekin ehkä nyt, mutta viime kesänä näin valon. Kesäkeitto on paitsi malliesimerkki sesonkiruuasta, myös aivan ihanaa! Siis, kun sen tekee kunnolla. Ne taskulämpimässä maidossa lilluvat sohjoiset pakastevihannekset jätän jatkossakin Niilolle ja muille nenänkaivajille.
Sen sijaan teen keiton tuoreista kauden vihanneksista (se kai tämän sopan alkuperäinen idea onkin -- kesäkeitto!) ja käytän liemeen Glorian Ruoka & Viinistä oppimaani kikkaa: en tee lientä maitoon, vaan kasvisliemeen, kuohukermaan ja valkoviiniin. Uskokaa pois, se kannattaa -- ja koska kesäkeitto on muuten niin kevyttä ja terveellistä, siihen voi aivan hyvin laittaa mukaan hieman jotain paheellista! Toinen salaisuus onnistuneeseen kesäkeittoon on se, että vihanneksia ei keitä liian lötköiksi vaan ne jättää hieman napakoiksi.
(Ja kas -- muistatteko kun syksyllä jorisin siitä, miten olen vihdoin ymmärtänyt ja hyväksynyt, miten kasvissosekeitosta saa hyvää? Kermalla, valkoviinillä ja tarjoilemalla sopan kuumana, ei lämpimänä -- kaikki samat kikat toimivat myös kesäkeittoon!)
Kokeilisitteko, vaikka inhoattekin kesäkeittoa? Lupaan, että tällä ei ole mitään tekemistä sen kamaluuden kanssa, jota koulun ruokalassa söitte muovilautasilta.
Laitan itse kesäkeittoon persiljaa ja basilikaa, mutta siihen voi oikeastaan laittaa ihan mitä yrttejä haluaa, tai vaikkapa pinaattia.
Kyytipojaksi ehdottomasti kunnon ruisleipää aidolla voilla!
Kesäkeitto
10 uutta perunaa
5 uuden sadon porkkanaa
1 pieni kukkakaali
2 kesäsipulia varsineen
kourallinen tuoreita herneitä tai sokeriherneen palkoja
9-10 dl vettä
2 rkl kasvis- tai kanafondia
suuruste:
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä
lisäksi:
1 dl silputtuja yrttejä (esim. persilja, basilika, tilli…)
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
Pese perunat ja porkkanat ja kuori, jos on ihan pakko. Leikkaa potut 2-4 osaan ja porkkanat viipaleiksi. Leikkaa kukkakaali ja kesäsipuli palasiksi.
Laita kattilaan perunat, porkkanat, vesi ja fondi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia. Lisää sen jälkeen kukkakaali, kesäsipuli ja herneet. Anna porista n. 10 minuuttia.
Kasvisten keittyessä sulata pienessä kasarissa voi ja lisää siihen vehnäjauho. Kypsennä hetki, mutta älä ruskista! Lisää sen jälkeen valkoviini, ja sitten kerma nauhana koko ajan vispaten. Lisää lopuksi vesi ja anna porista viitisen minuuttia välillä hämmennellen.
Kun kasvikset ovat sopivan kypsiä (kesäkeitossa kasvikset kannattaa jättää mieluummin hieman napakoiksi kuin keittää ihan pehmeiksi), lisää suuruste ja yrtit keiton joukkoon. Kuumenna keitto vielä kiehuvaksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja valkopippurilla ja tarjoile!
Täytyy sanoa, että tuli kyllä huonolla tavalla kylmät väreet, kun näin tämän postauksen kuvan ja hiirikäsi alkoi haroa kohti back-nappulaa (mistä arvasitkin?). Vilisi myös silmissä kaikki päiväkoti- ja kouluruokailutraumat. Kuitenkin tämän hehkutuksen jälkeen täytyy ehkä myöntyä ja kokeilla reseptiäsi. Jos johonkin nimittäin laittaa kermaa ja valkoviiniä, niin ei voi mennä pieleen. Luulen, että suurin syyllinen on kuitenkin ollut ne kamalat lötköt pakastevihannekset, joten annan ehkä sittenkin kesäkeitolle lopulta anteeksi.
Sait ylipuhuttua, kokeilen!
Lintsi: haha :D Et varmasti ollut kyllä ainoa! Musta tämän sopan salaisuus on ne tuoreet vihannekset ja se, että niitä ei keitä liian lötköiksi (siis tietysti sen kerman ja valkoviinin lisäksi ;)
Anni: mahtavaa! Toivottavasti tykkäät :)
Hauskaa, teen kesäkeittoni tällä samalla ohjeella ja bloggansinkin sen myös pari päivää sitten (toistamiseen koko blogihistoriani aikana). On tää vaan niiiiiiin hyvää ja jopa kesäkeittoa vihaava poikaystävänikin tykkää :)
Olenkohan jotenkin (ollut) erilainen nuori, kun mulla ei oo lainkaan synkkiä muistoja kesäkeitosta? Päinvastoin, kesäkeittohan on aina maistunut varsin hyvin!
Samoin kuin Bors-keitto (miten se nyt sitten kirjoitetaankaan..), tilliliha, hiihto ja pesäpallo aina maistui niin koulussa kuin vapaallakin..
Mutta yhtäkaikki, voihan se vaikka olla vielä vekkulimpaa kun kesäisenkeiton valmistaa mainitsemistasi viinistä ja kermasta (ei se ainakaan pahaa voi olla!)
Täytyypä kokeilla :)
PS: Ja vielä lapsuuden hienoja makuja, joihin olen älynnyt vasta juuri palata. Ostin kaupasta lehmän kielen ja keitin 3 tuntia. Voi herranpieksut se oli mahtavaa! Etenkin seuraavana päivänä, kun viipaileita vähän paisteli pannussa ja napsi suuhunsa.
Kieli jotenkin vinhasti sopii ajatus maailmaan, että syödään se koko eläin, kun on kerran laitettu lihoiksi. Eikä vaan nirsoilla, niiden sisäfileiden kanssa.. Palasin jopa takaisin kamara-makkaran pariin, ihan vaan kun en tarvi rukkasia :)
Oho, taisin eksyä jo aika kauas kesäkeitosta.. moi!
Olenko ainoa ihminen suomessa, jolla ei ole traumoja kesäkeitosta? Meillä sitä ei taidettu ikinä koulussa tarjoilla, vaan sitä syötiin nimenomaan kesällä, äiti teki ja hyvää oli. Tosin äiti saattoi välillä huijata, ja käyttää pakastevihanneksia, mutta hyvää se oli silti aina. Selittynee sillä, että se keittoa ei ensin jäähdytelty ja odoteltu vihannesten mössööntymistä, vaan vedettiin naamaan silloin kun se oli valmista. :)
Mutta pitänee silti kokeilla keiton tekemistä itsekin, nimittäin kerma ja valkoviini kuulostaa juuri niiltä tekijöiltä, joilla saa hyvästä vielä parempaa. :)
Oih, tää on ihana resepti, munkin suosikki! Oli joskus muistaakseni Glorian Ruoka&Viinissä, olisko ollut Sanna Kekäläisen ohje? tykästyin just tällä kans ekaa kertaa oikeesti kesäkeittoon!
Hih, hyvin arvattu kesäkeitto aiheuttaa väristyksiä. Vaikkakin olen aloittanut käännytyksen itselleni ja perheelle jo joitakin vuosia sitten. Kesäkeitto ainekset lisään sekaan koskenlaskijaa ja sitten soseutan. Pikkuhiljaa siirrytään kohti oikeaa kesäkeittoa.
Mari: kyllä tämä ohje kestää muutamankin uudestaanbloggauksen :)
Koo: mäkin olen kyllä aina tykännyt borssikeitosta! Ja huvittais kokeilla kieltäkin, pakko myöntää, etten ole koskaan syönyt :)
Jenni: luultavasti olet :D Ja kommentissasi taisi selvitä sekin, miksi – sä sait sentään kotona tehtyä, me muut ollaan kärsitty tästä tarhan ja koulun ruokalassa :)
Miina: juu, tuossa tekstissä mainittiinkin, että on Glorian Ruoka&Viinistä opittu :)
Sohlo – ehkä jo tänä kesänä? :)
Ah, minäkin olen aina rakastanut kesäkeittoa. En ymmärrä miten kaikki sanoivat sen inhokkiruoakseen, sehän on aivan ihanaa. Meilläkään ei sitä koulussa ollut, vaan ihanaa herkkua äiti teki aina mummolassa käyttäen oman pellon perunaa ja porkkanaa. Ehkä juuri tämän takia ei sitä kauhukokemusta tullut, saamani kesäkeitto oli oikeasti hyvää :D
Ihanaa, viiniä ja kermaa, ei voi tästä herkkukeitto kuin parantua vaan! :)
Minäkin kuulun siihen vähemmistöön, joka on oikeasti aina pitänyt kesäkeitosta :) Itse en ole kylläkään koskaan saanut aikaiseksi tehdä, mutta äidin tekemää on aina tullut syötyä hyvällä omalla tunnolla :) Omaan tekemättömyyteeni varmasti vaikuttaa nirsohko mies, jonka vuoksi en sitten usein jaksa itsellenikään alkaa erikseen tekemään monia ruokia. Mutta ehkä tällä reseptillä uskaltaisin kokeilla kääntää ukonkin pään, lopultakin :D
Kummallisia kesäkeitonrakastajia liikkeellä täällä kommenttiboksissa ;)
Juuri tässä pureskelin uuden sadon porkkanaa, ja uusia perunoita ostin lisää eilen. Kun niistä kerran tykkää muutenkin, niin miksei niitä voisi keittoonkin kokeilla heittää. Annetaan tällekin traumalle sitten mahdollisuus! Senkin Käännyttäjä-Kolu :D
Siis maitoa/kermaa keittoon EI voi laittaa. Tuollakaan reseptilla ei kesäkeitosta saa syötävää.
Olivia: tässä on selkeästi nyt yhteys sen välillä, tykkääkö kesäkeitosta ja onko sitä tehty kotona itse vai onko se syöty koulun ruokalassa :) Ei sinänsä kovin yllättävää…
Tiina: hei olen kuullut tarinaa nirsosta miehestä, joka on NIMENOMAAN käännytetty kesäkeitolla. Kokeile! :)
Iita: kokeile edes, ei ole pakko tykätä – mutta ei saa sanoa inhoavansa kesäkeittoa ennen kuin on kokeillut tätä versiota :)
Pulu: ääh, avoimempaa mieltä nyt kehiin :) Kesän kunniaksi!
Oijoi, olet Eeva jälleen kerran lukenut ajatuksiani. Olen nimittäin viime päivät haaveillut kesän ensimmäisestä kesäkeitosta.
Meillä kesäkeitto tehdään joka vuosi kun suurin osa raaka-aineista saa nostettua omasta kasvimaasta. Kesäkeitto kuuluu ehdottomasti top5-suosikkiruokiini, äidin tekemänä, punaiseen maitoon tehtynä ja jälkiruoaksi nautitaan lettuja. Täytyy kyllä vielä todeta että olen ihan tykännytkin koulujen ja päiväkotien versioista, olen nirsoutunut sitten lapsuuden.
Toinen kesän maitoruokasuosikkejani on sipulimaito. Erityisesti uusien perunoiden kera nautittuna niin herkullista että!
Pääsin myös itse kesäkeittokammostani samaisen reseptin avulla, todetusti hyvää! Sekaan sopii mainiosti myös tiraus sitruunamehua ja raastettua sitruunankuorta, suosittelen :)
Itselleni kullanarvoinen ahaa-elämys kasvissosekeittojen kanssa on ollut paseeraus. Vastustin sitä itse kovin pitkään turhana hienosteluna ja ruoan haaskaamisena, mutta usko pois, se on sen loppujen lopuksi hyvin pienen vaivan arvoista. Poiskaan ei tule yleensä heitettyä isosta soppasatsista kuin maksimissaan pari ruokalusikallista, joten kummoisesta haaskuusta ei voi puhua. Semminkin jos vertaa siihen, että sopasta jää osa syömättä koska koostumus menee etovaksi vauvanruokamaiseksi soseeksi… Paseerauksella koostumuksesta tulee kuitenkin niin silkkinen ja ihana ettei keitto kauaa ehdi jääkaapissa (tai kattilassa) säilyäkään :D
Kokeilin tätä reseptiä vierailulla olleille Ranskalaisille appivanhemmillenni: rakastuivat aivan täysin kuin myös minäkin! Kiitos :)
(Suomalaista maistuvaa perinneruokaa kun on välillä aina vaikea keksiä…!)