-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2010
Kesän paras leipä
Käydessäni alkuvuodesta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa huomasin, että siinä missä meiltä löytyy jokaisesta kahvilasta tomaatti-mozzarellapatonki ja kinkkujuustopatonki, tuolla vastaava perusleipä taitaa olla kana-avokadoleipä. Tai sitten se oli vain sillä hetkellä muotia. En tiedä kummin päin, mutta joka tapauksessa söin reissun aikana monen monta kana-avokadoleipää… …vaikka oikeastaan tuo leipä ei edes mielestäni ollut mikään ihan täydellinen klassikko (nyt voi sitten kysyä, miksi söin niitä niin monta. Kai se ajatus avokadosta on aina niin mahtava). Siinä on potentiaalia: kana kiinteänä proteiinina, ja rasvainen avokado täyteläisen pehmeänä lisukkeena. Mutta. Kana ja avokado ovat molemmat niin mietoja makuja, että ne vielä yhdistettynä leipään, joka ei … Lue loppuun
Terveellisempi lukueväs
Blogissa on ollut aikojen saatossa ties mitä maustettujen ja paahdettujen jyvästen ohjetta, mutta ei kai yksi lisää pahaa tee… Minulla on nimittäin hirvittävä tunnustus: olen jonkinlaisella… terveyskuurilla. Kevään ja kesän aikana on ollut niin paljon stressaavaa tekemistä, että olen yrittänyt saada itseni jaksamaan pitkiä päiviä kirjastossa esimerkiksi limpparin ja suklaan voimalla. Se nyt on typerintä mitä voi tehdä, koska oikeastihan terveellinen ruoka on juuri se, mikä antaa energiaa ja auttaa jaksamaan, ei sokeri. Tarpeeksi pitkään syötyäni ihan mitä sattuu oli kyllä olokin sen mukainen, ja totesin, että jotain täytyy tehdä. Ainakin sokerikoukusta oli päästävä pois! Tänään on taas tiedossa yksi … Lue loppuun
Suolaista ja makeaa
Peter Panin mukaan aina kun jossain joku lapsi sanoo, ettei usko keijuihin, jossain kuolee keiju. Surullista. (Lastenkirjaksi myös aika raakaa.) Ja aina kun jossain joku sanoo, että hedelmiä ei saa yhdistää suolaiseen ruokaan, jossain itkee ruokabloggari. Tai ainakin tämä nimenomainen ruokabloggari. Ymmärrän että on erilaisia makuja, mutta silti moinen ehdottomuus on jotenkin harmillista — kuinka monta vaihtoehtoa rajautuukaan pois… Eikä kaikkia hedelmiä, tai kaikkia suolaisiakaan asioita, pidä niputtaa yhteen. En esimerkiksi ihan ensimmäisenä vaihtoehtona söisi mansikoita possun kanssa, mutta mango tai ananas ja possu on ihan mahtava yhdistelmä. Esimerkiksi aasialaisessa ja karibialaisessa keittiössä suolaista ja makeaa on yhdistelty iankaiken, eikä … Lue loppuun
Mainiot peruspannarit
Olen jakanut blogin historian aikana vaikka mitä erilaisia pannarireseptejä porkkanapannareista muffinsivuokapannareihin, mutta tämä peruspannarien ohje on jostain syystä jäänyt kokonaan postaamatta. Kyseessä on siis amerikkalaistyylisten, paistinpannulla paistettavien pannareiden ohje. Tämä on se ohje, jolla teen pannarit silloin kun ei huvita erityisemmin kikkailla. Toimii joka kerta! Meillä tehdään näitä aina silloin tällöin sunnuntaina aamiaiseksi. Pannariasioissa noudatan ehdottomasti amerikkalaisten mallia, eli pannukakuista ei pidä tehdä liian makeita, jotta niitä voi syödä myös (epäterveelliseksi) aamiaiseksi. Joskus viime talvena pahimpaan ja pimeimpään aikaan paistettiin näitä myös kylmien iltojen iloksi. Lisää makeuttahan näihin saa sitten täytteillä, marjoilla, vaahterasiirapilla, kermavaahdolla, hunajalla… Ohje taitaa alunperin olla Myllyn … Lue loppuun
Rousk rousk
Olen tässä muutaman päivän (no myönnetään, muutaman kuukauden) nautiskellut mökkieväistä, häikäilemättömästä määrästä terassijuomia ja kerran jos toisenkin vieläpä häiden varsin anteliaista seisovista pöydistä… …olisiko kenties aika hieman keventää? Pistetään siis välillä salaattia kehiin. Sain taannoin käskyn valmistaa lisukesalaatti. Olin hieman huuli pyöreänä, sillä vaikka syön salaattia enemmän kuin keskiverto citykani, en oikeastaan ikinä tee lisukesalaattia. Salaatti on ruokapöydässäni aina pääruoka ja olenkin kehittynyt varsin taitavaksi saamaan salaateista oikeasti täyttäviä ja ruokaisia — lisukesalaatissa taas ei saa olla kamalaa määrää täyttäviä proteiineja, jotta itse pääruuallekin jää tilaa. Halusin tehdä jotain perinteikästä jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-salaattia kunnianhimoisempaa. Idean lisukesalaattihaasteeseeni sain lopulta kaupassa silmääni osuneista retiiseistä. … Lue loppuun
Taas yksi maailman paras
Meillä ruokablogin pitäjillä on ehkä vähän ärsyttävä tapa kehua milloin mitäkin juttua maailman parhaaksi ja ooh la laa, mutta kun tämä oli oikeasti maailman paras tomaattikeitto. Tai ainakin paras mitä minä olen ikinä syönyt. (Avokadogazpachoa ei nyt lasketa, koska se on kylmää.) Se voi tosin johtua siitä, että olen pääosin syönyt joko ravintoloiden tölkkitomaatteihin tehtyjä tomaattikeittoja jotka maistuvat etäisesti metallilta ja kitkerältä, tai sitten niitä mitkä tulevat pussista. Heh. (Ystäväni eli yhden kevään pelkästään tomaattipussikeitolla ja korpuilla. Itselläni taisi tuolloin olla menossa raejuustokausi mutta söin pussitomaattikeittoa ja korppuja aina ystäväni luona käydessäni.) Tässä sopassa tuli taas näytettyä toteen tuoreiden asioiden … Lue loppuun
Ihme nimeltä tuore maissi
Törmäsin taannoin torilla ihmeeseen nimeltä tuore maissi. Se on harvinaista herkkua näillä leveysasteilla, joten pitihän moinen kummastus napata ostoskassiin. Kesä kun on, iskimme luonnollisesti tähkät grilliin. Maku oli ehkä hieman miedompi ja vähemmän makea kuin niissä esikeitetyissä maisseissa (ne vakuumiin pakatut siis), ehdottomasti raikkaampi ja rapsakampi. Se esikeitetty maissikin on mielestäni itse asiassa varsin hyvää, mutta kyllä tuore kuitenkin voitti tämän erän. Erityistä plussaa tuore maissi saa esteettisyydestään, kokonainen tähkä lehtineen on hurjan kaunis… siis ennenkuin lehdet kärähtävät grillissä sysimustiksi hiiliksi :D Jos satut törmäämään tuoreeseen maissiin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos hinta ei ole päätähuimaava (ero vakuumimaissiin ei ole NIIN … Lue loppuun
Bataattia grillistä
Tämän kesän grillilemppariksi on perinteisten suosikkien ohella kivunnut bataatti. Tunnen ehkä pientä syyllisyyttä siitä, että syön bataattia nyt kun eurooppalaistenkin kasvisten kasvukausi (joka sekään ei tosin ole jäänyt keittiössäni vähälle huomiolle..) on parhaimmillaan. Puolustuksekseni voin todeta, että grillissäni ei nähdä tehokasvatettua tyhjiöpakattua E-koodattua broileria tai muuta vastaavaa, joten tämä synti minulle suotakoon. On se vaan niin hyvää, ja terveellistäkin vielä, sanovat. Bataatti on erittäin hyvä lisä kasvispainotteiseen grilliin, sillä se on hyvin täyttävää. Grillissä makeus ja pehmeys vielä korostuvat ja bataatin maukkaus kaikkineen pääsee hyvin esiin. Tämän ohjeen voi kuitenkin aivan mainiosti tehdä myös kotona uunissa paahtamalla! Grillatessa bataatti palaa … Lue loppuun
Lohturuokaa, ja vielä vähän tomaateista
Hyvää maanantaita arvon lukijat! Toivottavasti olette nauttineet helteistä, minä nimittäin olen nauttinut lähinnä niistä ohikiitävistä hetkistä kun poskionteloihin pakkautunut ylimääräinen aines suo sekunnin tai toisen hengittää vapaasti. Kun on kipeänä, pitää aina saada spagettia ja jauhelihakastiketta, tuota suomalaisten kansallisruokaa. Kotona se tehtiin suurustamalla vehnäjauholla, ilman tomaattia, ja mausteeksi laitettiin mielikuvituksellisesti suolaa ja pippuria. Spagetin sijaan kastike nautittiin usein myös perunoiden kanssa. Jos kastiketta oli paljon, perunat sai sörssätä haarukalla, jos ei, ne piti leikata veitsellä paloiksi (toivoin aina, että olisi saanut sörssätä). Ehkä nostalgiasyistä pidän jauhelihakastikkeesta edelleen sellaisenakin, mutta eilen päätettiin kuitenkin tehdä se vähän… enemmän nykyiseen makuuni sopivammin. Eli … Lue loppuun

