En ole mitenkään kebabin — tai kepsun, kuten sitä meillä päin kutsutaan — ylin ystävä, mutta yhtenä päivänä siihen iski jostain kumman syystä himo. Meidän taloudessa taitaa vallita jonkinlainen lapsellisen itsepäinen kaikki minkä voi tehdä itse, tehdään itse -mentaliteetti, koska sen sijaan että olisimme kipaisseet lähimmälle kebabkojulle, poikaystävä totesikin että ei hätää, mä teen sulle kebabia. Mieluummin näin — olen aina vähän miettinyt, mitä kebabpaikkojen liha sisältää (ja ei, vastaus “kebabeläintä” ei kelpaa). Tämä versio maistui mielestäni samalta, ellei paremmaltakin, kuin kojusta ostettu, sisälsi pelkkää naudan paistijauhelihaa eikä lainkaan lisäaineita — annoksen epäterveellisin osio taisi olla tuo valkoinen riisi. Itselleni … Lue loppuun →

Meillä Turussa on mainio ravintola Mami, jonka lounaslistalla lukee joka perjantai maksa itse. Eräskin nimeltä mainitsematon bloggari on joskus ihmetellyt että tarkoittaako tuo jotain seisovaa pöytää, mutta ei, kyllä siinä on kyseessä juurikin nokkela (tai näsäviisas, miten sen nyt haluaa ottaa :D) vitsi… Maksalla on jostain syystä monien mielessä sellainen “kuka siitä muka tykkää” -maine, mutta se ei taida perustua tosiasioihin, koska ainakin Mami on perjantaisin aina täynnä ja monesti maksaa himoitseville on myyty eioota jo puolivälissä lounasaikaa! Maksa kuuluu ehdottomasti niihin ruokiin, joita olen itsekin oppinut syömään vasta viime vuosina. En ole varmastikaan ainoa, jolle maksamuistot lapsuuden ruokapöydästä ovat … Lue loppuun →