Ruokabloggarina ja ruokajuttujen kirjoittajana olen välillä vähän ristitulessa. Toisaalta minulla on omat periaatteni ja uskomukseni joista haluan pitää kiinni (ja joista tietyissä tapauksissa saarnaan ihan häpeilemättä ;).
Mutta toisaalta joskus tunnen paineita mukautua virallisten ravitsemussuositusten ohjeisiin ja vaatimuksiin, vaikka olisin niiden kanssa eri mieltä. Joskus mietin, että onko se nyt vastuutonta julkaista ohje, johon tulee voita ja kermaa ja sokeria? Olenko minäkin silloin osavastuussa suomalaisten lihavuudesta ja kansanterveyden heikkenemisestä? Usein sellaisen ohjeen yhteydessä tekee melkein mieli kirjoittaa amerikkalaistyyppinen disclaimer, jossa muistan selittää että olen kyllä tällä viikolla muuten syönyt kevyesti, enkä missään nimessä suosittele kenellekään tämän kakun syömistä päivittäin, ja muistathan myös liikkua kolme kertaa viikossa….
Tänään aihe on taas ollut mielessä, sillä aamu alkoi verenpainetta kohottavasti ns. rasvavero-keskustelulla.
Suomeenkin kaavaillaan siis korkeampaa veroa lihottavien elintarvikkeiden kohdalle. Tehdäänpä nyt heti selväksi, että
minä syön voita.
Minä tulen aina syömään voita. Jos hallitus haluaa nostaa sen verotuksen pilviin, nou hätä, haen voini vaikka Tallinnasta.
Minä syön myös täysrasvaisia juustoja, majoneesia ja suklaata, läträän surutta oliiviöljypullon kanssa, juon viiniä ja silloin harvoin kun juon limpparia, valitsen sokeriversion.
Minua EI enää kiinnosta syödä kumilta maistuvia “rasvaa vain 5 %” -juustoja, margariinia joka maistuu muovilta, sokeritonta suklaata josta menee vatsa sekaisin, enkä myöskään tulevaisuudessakaan aio laskea (!) syömiäni oliiveja kalorikammossa. Sellainen ravitsemusterapeutti, joka kieltää televisiossa ihmisiä syömästä oliiveja ei ansaitse minun kunnioitustani.
Kuten moni muukin suomalainen, olen kasvanut kevytjuustoilla, kevytjugurteilla, margariinilla ja light-limpparilla, kalorinkuvat silmissä vilkkuen, tietysti. Muutama vuosi sitten heräsin prosessoidun ruuan järjettömyyteen (ei vain ne lisäaineet, vaan myös se maku), vaihdoin kaikki kevytjutut normiversioihin, einekset itse tehtyyn ruokaan ja tädää, kiloja ei tosiaankaan ole tullut lisää (itse asiassa niitä on lähtenyt melko roimasti), iho on parempi, sairastelen huomattavasti vähemmän ja mikä tärkeintä: ruoka maistuu oikeasti hyvältä.
Sen vuoksi aion blogissani jatkossakin käyttää voita, öljyjä ja parmesania. Koska itse en pelkää rasvaa ja uskon että sokerinkin syöminen kohtuudella on ihan ok silloin tällöin, en aio ottaa paineita siitä mitä joku muu ajattelee. Ohjeita saa ilman muuta soveltaa itse parhaaksi näkemäänsä suuntaan, mutta en aio enää harmistua siitä että joku haukkuu ohjeen mauttomaksi sen vuoksi että on korvannut voin margariinilla tai kuohukerman kevytruokakermalla.
Maailma on täynnä mitä upeimpia, luontaisesti kevyitä ruokia, joiden valmistamiseen ei tarvitse voita, kermaa tai sokeria -- miettikää vaikka keittoja, wokkeja, muhennoksia, fileepihvejä, salaatteja, papuruokia, curryja… Sen vuoksi minusta kaikenlaiset korvikkeet ovat hölmöilyä. Minusta on järkevämpää syödä vaikka pari kertaa viikossa oikeasti hyvää, täysrasvaista brietä kuin joka päivä kevytemmentalia. Jos ruokatottumukset ovat muuten hyvät, kenenkään terveys ei kaadu siihen, että syö kerran viikossa leivoksen. Ja jos leivoksia ei voi syödä joka päivä, silloin niiden on paras olla oikeasti hyviä, eikä mitään mauttomia korvikkeita.
Jos rasvavero isketään rasvapitoisiin tuotteisiin, tarkoittaa se sitä että minunlaisteni, aitoa ja lisäaineetonta ruokaa suosivien ihmisten ruokalasku kasvaa entisestään, kun taas kevyttuotteita sopii puputtaa entistä enemmän. Aamu-tv:ssä asiasta oli keskustelemassa tutkimusprofessori Pirjo Pietinen, joka jossain vaiheessa huudahti ONNEKSI! kun toimittaja viittasi suomalaisten halukkuuteen juoda light-limppareita.
Millä tavalla on kansanterveyden kannalta järkevää kannustaa ihmisiä juomaan light-limuja, jotka tuoreiden tutkimusten mukaan lisäävät ruokahalua ja saavat ihmiset syömään enemmän? Niinmutku niis ei oo kato kaloreita…
Rasvavero-jutussa ongelmallista on myös se, kuka saa päättää, mikä on “lihottavaa”. Karkit ja limut tuskin ovat kenenkään mielestä terveellisiä, mutta kaloripitoisina niitä verotettaisiin kovemmin kuin makeutusaineilla makeutettuja karkkeja ja limppareita, jotka taas monien tahojen mukaan ovat vieläkin epäterveellisempiä. Moni taas on löytänyt vähähiilihydraattisesta, mutta rasvapitoisesta ruokavaliosta vastauksen paino-ongelmiin ja hyvinvointiin muutenkin.
Joskus tuntuu, että suomalaiset ravitsemusterapeutit eivät puhu mistään muusta kuin kaloreista, vaikka pitäisi puhua ennemminkin siitä, mitä kaikkea muuta kuin kaloreita ruoka sisältää. Moni ei-virallinen taho pitää jo kaloriajattelua vanhanaikaisena. Kyllä, appelsiinimehussa on enemmän kaloreita kuin light-kokiksessa, mutta kumpikohan silti on ihmisen terveydelle parempi vaihtoehto? Tällaiset asiat ovat ongelmallisia, jos ruokia aletaan verottamaan niiden terveydellisten vaikutusten mukaan. Siitä kun sattuu olemaan niin monta näkökantaa, mikä on terveellistä.
Täällä Voisilmäpelissä virallinen näkökanta on se, että elämästä nauttiminen on terveellistä. Elämästä nauttimiseen sisältyy kohtuudella rasvaa, sokeria, kermaa ja viiniä -- mutta myös pupunruokaa, koska pupunruoka on oikeasti hyvää, ja tekee hyvää myös ruumiille. Aion siis jatkossakin julkaista ultrakeveiden vegaaniohjeiden rinnalla pekoniherkkuja ja kakkuohjeita, joissa voita ja sokeria ei säästellä. Uskon siihen, että suomalaisen ruokavalion pahis ei ole voi (sokeri saattaa vähän kyllä olla…), vaan ihan muut asiat, ja lienee ihan ok että minun blogini heijastelee minun uskomuksiani. Voi ja kerma on demonisoitu aika lailla kaikkialla länsimaissa, ja silti kansa senkun jatkaa lihomista. Kai se kertoo siitä, että ongelma on jossain muualla.
Aamiaisseurani kiteytti ajatukseni rasvaverosta täydellisesti:
Miksi Suomessa aina ajatellaan, että positiivinen muutos saadaan aikaan kielloilla ja holhoamisella?
Nimenomaan. En siis aio kieltää ketään käyttämästä kevyttuotteita tai lisäaineita tai prosessoituja elintarvikkeita, sen sijaan jatkan niitä sisältämättömien ohjeiden julkaisua ja toivon että joku muukin voi niiden perusteella huomata, että tämä on itse asiassa aika terveellinen tapa elää. Ja ainakin äärimmäisen herkullinen :)
Elämästä nauttien nyt ja vastaisuudessa!
Hyvä kirjoitus!
Katsoin aamulla samaa Aamu-tv:n pätkää ja mietin, että yksi loistava vaihtoehto (jos ylipäätään on järkevää yrittää vaikuttaa kulutustottumuksiin verotuksen avulla) olisi verottaa raaka-aineita kevyemmin kuin valmisruokia, karkkia, limuja yms. Mahdollista tuo tuskin lienee, mutta olisi hienoa, jos esim. maustamaton jukurtti olisi mansikkaesanssi-värijukurtteja halvempaa, voi margariinia halvempaa, tuoremehu limua halvempaa jne. Limun juomista en kyllä oikeastaan yhtään ymmärrä muutenkaan, oli se sokerillista tai sokeritonta. (Ja tähän näkemykseeni vaikuttaa kyllä varmasti sekin, että saan limsasta aina ihan infernaalisen hikan.)
Ehkä pitäiski olla lisäainevero? Aioin tänään ostaa kaupasta pullaa, mutta jätin ostamatta, koska voisilmäpullassa taisi olla viisi kuusi eri E-koodia. Olin ihan pöyristynyt.
Itse ainakin myös villiinnyn täysin aina kesällä halvan tomaatin tullessa kauppoihin, ja uskonkin, että juuri kasvisten veronkevennys voisi olla tosi hyvä juttu. Mutta toisaalta sitten talvitomaatin pitääkin mielestäni olla kallista. Vaikeita juttuja, kun terveellisyyden lisäksi pitäisi ehkä huomioida myös ympäristönäkökulmat, ja tieto näistä asioista on niin ristiriitaista.
Kahvitiikeri: tänks! :)
Sussu: itsekin olen miettinyt juuri tuota. Esim. siinä haastattelussa mainittujen mikropizzojen ja vastaavien terveellisyyttä ei varmasti kukaan voi puolustella, mutta entä just sitten voi ja juustot yms.? Jos vero määräytyy puhtaasti rasvaprosentin tai kalorimäärän perusteella, niin silloinhan uhriksi joutuu yhtä lailla esim. juuri voi, joka on kuitenkin lisäaineeton luonnollinen rasva, joka ei härskiinny kuumennettaessa… näin ollen siis monien mielestä terveellisempi vaihtoehto kuin ravitsemusterapeuttien suitsuttamat rasvavaihtoehdot. Lisäaineverohan olis MUN mielestä ihan ässä juttu, mutta sen läpimenosta on turha edes haaveilla, lisäaineethan on “tutkitusti terveydelle ei-haitallisia” ;) – ja ennen kaikkea KALORITTOMIA! Välillä tämä kaloreihin tuijottelu alkaa oikeasti tuntua jo koomiselta!
Tuo ehdottamasi valmisruokaverokin olis ihan mahtava juttu, koska jos ihmiset alkaisi enemmän alusta loppuun tehdä itse ruokaa, siinä lisääntyisi väkisinkin tieto ja kiinnostus sitä kohtaan mitä suuhunsa laittaa. Ja tietysti lisäaineiden, transrasvojen ja piilosokerin syöminen vähenisi… kaikki tämä tekisi varmasti kansanterveydelle parempaa kuin rasvavero.
Täällä toinen rasvaveron vastustaja, voista en luovu. Veroista päättää eduskunta eli poliitikot joita tukevat muun muassa elintarvikkeiden tuottajat. Koska poliitikkoja tukevat tahot, esim Valio (PUN intended!) saavat enemmän tuottoa lisäainehötöistä kuin aidosta tavarasta, niin tottakai kevyttuotteita nyt halutaan halventaa ja siten myydä lisää.
Jos joku nyt ihmettelee että miten kevyttuotteista voi saada enemmän rahaa kuin aidosta, niin se käy esimerkiksi näin: otetaan maito, poistetaan siitä rasva. Saadaan kaksi tuotetta, se maitorasva ja rasvaton maito. Rasvattomaan maitoon kun lisätään tosi halpoja lisäaineita niin saadaan kevyttä juotavaa jugurttia joka voi maistua vaikka mansikalle. Näin tuhdista oikeasta maidosta on saatu prosessoimalla tuote, jota tehdään niiden halpojen lisäaineiden avulla sen sijaan että käytettäisin esim sokeria ja marjoja. Sokeri ja marjat ovat kalliimpia kuin makeutusaine ja mansikka-aromi.
Sen LISÄKSI, että kevyttuotteiden ja muiden lisäainehöttöjen tuottaminen on halvempaa, niin kevyttuotteet ovat monesti kalliimpia kuin aito tavara. Tottakai elintarviketuottajat haluavat lisätä tällaisten halpa tehdä – kallis ostaa -tuotteiden menekkiä ja mikäs sen parempaa kuin veroale!
Hyvin on mullakin näköjään läksyt tehty, kaikki tuli ulkomuistista.
Kannatan terveellisten tuoreruokien (oma termi, tarkoittaa prosessoimatonta) veroalea, esimerkiksi kasvisten veroale voisi alkaa vaikka heti!
Kiitos Eeva hyvästä kirjoituksesta! Tulen ehdottomasti jatkossakin seuraamaan tätä blogia ja nauttimaan siitä, että jossain ei koko ajan saarnata kaloreista ja keveydestä. Kaloreiden sijaan olisi tosiaan syytä kohdistaa katse ruuan laatuun! Kohtuus kaikessa, sillä pärjää mielestäni aika pitkälle. Ja jos nyt sattuu joinakin päivinä kakut ja herkut maistumaan vähän enemmän, niin sitten kierretään vähän pidempi lenkki ;-)
Pelkkä e-koodien tuijottaminenkaan ei kannata siinä tapauksessa, jos ei tiedä mikä koodit tarkoittavat. Tavallisin esimerkki on varmasti puolukan ravintosisältö:
“Mistä on pienet puolukat tehty?
Vedestä, sokerista, kuiduista,
vitamiineista, kivennäisaineista,
hapoista (E 200, E 210), hyytelöimisaineista
(E 440), väriaineista
(E 160a, E 163) ja aromeista.
Niistä on pienet puolukat tehty.”
Joka tapauksessa, olen kanssasi samaa mieltä. En esimerkiksi ymmärrä miksi kukaan syö jotain kevyitä kalkkunanakkeja. Mielummin syön harvemmin kunnon HK:n aitoja nakkeja. Kevyttuotteille on täytynyt tehdä jotain että niistä on saatu kevyitä. Kevyt nakkien liha ei varmasti ole sitä parasta laatua, vaan niissä on enemmän kevyitä “lihaan verrattavissa olevia ainesosia”. Yök.
Aamen, erinomainen kirjoitus! Jos blogisi ei olisi jo suosikit-listallani, ruksaisin sen samoin tein =)
Aamen tälle! Olen kanssasi niin samaa mieltä. Vielä kun talouden toinen osapuoli ymmärtäisi myös olla ;)
Aivan samaa mieltä. Kirjoitat hienosti. Inhoan myös kevyttuotteita, mutta zero valitettavasti maistuu. :D
Ihana, ihana blogi.
Hyvä, tärkeä kirjoitus. Kiitos!
Tekisi mieli jakaa tämä teksti jokaiselle light-suosijalle, joita lähipiiristänikin löytyy liiaksi asti, hitsi vieköön.
Kiitos kaikille kommenteista, kiva että sieltä löytyy noinkin paljon porukkaa jotka ovat tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla :)
Aquilalle vielä, että olet tietysti oikeassa siinä, että kaikki lisäaineet eivät suinkaan ole pahoja tai vaarallisia. Mutta koska itse en halua kävellä kaupassa “näin tunnistat E-koodit” -opas kädessä, jätän mieluiten E-koodilliset tuotteet yleensä kaupan hyllylle. Siitä tuskin on ainakaan mitään haittaa, en usko että kukaan niitä turvallisia ja luonnollisiakaan lisäaineita varsinaisesti tarvitsee :) Tosin monet ruuantuottajapirulaiset ovat huomanneet että kuluttajat ovat alkaneet vierastaa E-koodeja, joten yhä useampi kirjoittaa nuo koodit auki. Harmi, koska eihän joku natriumnitriitti suurimmalle osalle ihmisistä sano sananakaan sen enempää kuin koodina…
Pardon my French, mutta nyt ei voi sanoa muuta kuin A-FUCKING-MEN!
Annepan kommentissa oli muuten varsin hyviä pointteja, joita en itse ollut edes tullut ajatelleeksi.
Natriumglutamaatin poistaminen ainakin Kariniemen ja nyt vissiin kai Snellmanninkin (?) tuotteista on hyvä esimerkki siitä, että jos kuluttajat pitävät tarpeeksi meteliä jostain, niin pikku hiljaa niitä muutoksiakin saadaan aikaiseksi. (Tosin itse en ole tutustunut uusiin tuotteisiin eli en tiedä onko natriumglutamaatti yksinkertaisesti poistettu vai korvattu kolmella muulla arominvahventeella…) Suomessahan on perinteisesti ruokateollisuus toiminut tuottajien, ei kuluttajien ehdoilla.
On hyvä että ihmiset on tosiaan entistä enemmän oppineet syynäämään tuoteselosteita ja tajuamaan, että kaikki mitä meille “ruokana” syötetään ei tosiaankaan ole ruokaa vaan prosessoitua jämää, jolle on pitänyt keksiä kätevä käyttötarkoitus…
kiitos.
miksi ihmeessä tehdään rasvattomia jugurtteja joissa on sama määrä tai enemmänkin sokeria kuin “tavallisissa” jugurteissa? Itse saan päänsärkyä makeisista (E-aineet) ja light limsasta ja useimmista muistakin paljon prosessoiduista ruoka-aineista, ja tästä syystä haluan nykyään kaiken ruokani oikealla rasvalla ja sokerilla – jolloin sitä myös kuluu – ihme kyllä – vähemmän.
tämä “kevyt” villitys on ihan roskaa. Kiitos vielä kerran hyvästä kirjoituksesta.
aamen. (tulee valitus, että kommenttini on liian lyhyt,muttei mulla ole muuta sanottavaa:)
Sarrig: no muakin ihmetytti, kun jossain tv:n laihdutusohjelmassa koulutettu ravitsemusterapeutti kehotti laihduttajaa syömään rasvatonta jugurttia (joka sisältää sokeria ja kahta eri makeutusainetta, väriaineista ja aromeista puhumattakaan…!) sen sijaan että olisi suositellut luonnonjugurttia, joka ei sisällä kuin maitoa ja hapatetta. On se erikoista… olen kuullut että monille tietyistä E-aineista tulee päänsärkyä, pahoinvointia ja allergiaoireita joten sitä suuremmalla syyllä niitä ei saisi ihmisille viranomaisten taholta tällä tavalla tuputtaa.
Pee, :D
Et olisi voinut asiaa paremmin ilmaista. Olen täysin samaa mieltä kanssasi! En voi sietää sitä, että ravintoterapeuteiksi itseään nimittävät ihmiset jakavat telkkarissa vinkkejään tervelliseen elämään ja laihduttamiseen, jonka tulisi heidän mielestään tapahtua prosessoiduilla kevyttuotteilla, hirvittävät määrät valkoista sokeria sisältävillä jogurttilitkujuomilla ja mahdollisimman vähällä rasvalla. Sontaa!
On sanomattakin selvää, että jos ruoan halutaan maistuvan ylipäätään miltään eikä mitään luonnonmukaisia makua tuovia aineita käytetä, on maku (ja koostumus) revittäjä jostain – mistäpä muualtakaan kuin epämääräisistä prosessoiduista ja keinotekoisista lisäaineista. Eikä sellaisilla aineilla kyllä päästä lähellekään mitään aitoa makua tai koostumusta, terveellisyydestä puhumattakaan. Kevytjogurttien, -levitteiden ja -juustojen puolesta liputtavat voisivat uhrata hetken miettiäkseen, mitä kaikella alunperin tuotteeseen kuulunut puuttuva rasva on korvattu. Itse en edes halua tietää.
Tiivistit hyvin sen, mistä minunkin mielestäni terveellisessä ruokavaliossa on kyse: kohtuudessa. On ihan eri juttu kierittää kaikki suuhun menevä voissa, kun paistaa joka toinen aamu munakokkelinsa nokareessa voita, tai leipoa kerran viikossa keksejä, muffinseja tai kakkua käyttäen siihen voita.
Sama pätee kermaan: kevytkermoilla saa helposti ruokansa pilalle, sillä varsinkaan niillä kuvottavilla 2 %:lla litkuilla ei ole mitään tekemistä oikean kerman kanssa. Rasvatonta litkua tulee ehkä lutrattua ruokaan enemmän, suolaakin saattaa helposti lurahtaa sekaan enemmän ja kaiken maailman kemikaalit ja muut prosessoidut, epäterveelliset ainesosat tulevat kivasti kaupan päälle.
Ihmiset ovat kevyttuotteiden suhteen aivan hysteerisiä: sitä kuvitellaan, että lorauksesta aitoa kermaa lihoo samoin tein eikä enää mitään ole tehtävissä. Mielummin käytän aitoa, täysrasvaista kermaa aina silloin, kun ruokalaji sitä vaatii, kuin “ravitsen” itseäni ankeilla, mauttomilla ja keinotekoisilla kermankorvikkeilla joka päivä.
Sokerista olen sitä mieltä, että valkoinen sellainen on teollistuneen maailman tuote, josta on prosessoimalla saatu alkuperäistä raaka-ainetta kauniimman (= valkoisemman) näköistä ja samalla kamalan paljon epäterveellisempää. Ruskea raakaruokosokeri on paljon terveellisempää, aidompaa ja herkullisempaa – sitä käytän rajoituksetta juuri tasan niin paljon, kuin tarvitaan. En kuuna päivänä korvaisi edes valkoista sokeria makeutusaineilla, joiden makukin on ihan hirveä.
Kohtuudesta vielä sen verran, että niin kuin totesitkin, on olemassa ihan järjetön määrä herkkuja, jotka ovat ihan luonnostaan terveellisiä, kuten juuri salaatit, padat, keitot, wokit… Vaan kuka niistä välittäisi, kun yleinen trendi tuntuu olevan se, kuinka rasvaisesta ruoasta saadaan helposti ja kätevästi tehtyä kevytversio, joka maistuu melkein samalta kuin aito. Jotain tässä ajattelutavassa on pahasti vialla. Hienoa, että nostit asian esille! :)
Tulin tänne tsekkaamaan sen jumalaisen maapähkinävoi-suklaakakun ohjeen, koska hamusin juuri kaupasta tuhtia 80-prosenttista tummaasuklaata ja yritän keksiä sille käyttöä. Itse olen ainakin suklaan kohdalla huomannut, että tuollaisia laadukkaampia ja “terveellisempiä” kunnon suklaita ei tarvitse edes syödä kuin pala tai pari että tulee suklaanhimo tyydytetyksi. Paljon parempi syödä vähän laadukasta kuin vetää nassuunsa turhia sokerisia herkkuja. Paljon maistuvampaa ja pienemmällä määrällä tulee tyytyväiseksi. Laatu ennen kaikkea!
Janna: no juuri tuo minuakin ärsyttää. Jotenkin keskusteluissa (ja ravitsemusterapeuttien ohjeissa) annetaan helposti sellainen kuva, että voin ja kerman käyttäminen on joko-tai-asia. Joko käytät joka ruokaan voita ja kermaa, lihot ja saat sydänsairauden, tai sitten korvaat ne kevytlevitteillä ja kevytkermoilla. Sen sijaan että muistutettaisiin että on myös todella paljon mahtavia ruokia, joihin ei tarvitse lisätä ollenkaan voita tai kermaa, tai mitään niiden korvikkeita. Jos on sellainen olo että voita on tullut syötyä vähän liikaa, niin voihan sen kevyen “feikki”version sijaan tosiaan valita jonkun kokonaan eri ruokalajin, johon voita ei ylipäänsäkään käytetä!
Emssi: juuri niin. Jos kaikki muistaisivat ruuankin suhteen että laatu korvaa määrän eikä toisinpäin, ei varmaankaan tarvitsisi olla huolissaan kansanterveydestä :)
Amen. Ei muuta lisättävää.
Paitsi, että tätä kirjoitusta on pakko jakaa eteenpäin, esim. omassa blogissa, jos sopii. Itsekin näistä asioista paasaan, mutta välillä ehkä jopa liiankin suurella antaumuksella. Sinä kirjotit ihanalla maanläheisellä otteella.
Olen saanut kroppani, pääni ja elämäni sekaisin kaloriuskovaisuudella. Onni, autuus ja tasapaino löytyivät, kun aloin syömään AITOA ruokaa, kasviksia, kermaa ja voita. Karkit, pullat, limut ja jäätelöt jää nyt kauppaan (satunnaista prosenttisuklaata lukuunottamatta), enkä niitä edes kaipaa.
En yhtään ihmettele, ettei suomalaisille maistu esim. kasvispitoinen ruoka. Ei minuakaan huvittaisi syödä veteläksi keitetyjä parsakaaleja tai mauttomia talvisalaatteja. Nyt syön lämpimät kasvikseni voisilmällä, lisukkeina erilaisten pihvien ja kastikkeiden kanssa tai valmistan kasviksista pataruokia, muhennoksia ja munakkaita. Salaatteja maustaa erilaiset täysirasvaiset juustot ja oliiviöljy ja pyrin muutenkin valmistamaan muita kuin kurkku-tomaatti-jäävuorisalaatti-salaatteja.
Elämä on nyt paljon parempaa, ja maukkaampaa :)
Kermaperse: toki sopii, linkitä pois!
Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä on ollut elämässä sellainenkin aika pitkä vaihe, jolloin punnitsin kaiken syömäni, kirjoitin ylös, laskin kalorit, hiilarit, rasvat ja proteiinit pienimmästäkin suupalasta… silti en saavuttanut sitä unelmavartaloa tai ollut erityisen terve. Nykyäänkään en ole tietenkään kropaltani tai muutenkaan täydellinen, mutta elämässä on yksi mahtava “pieni” lisä: osaan nauttia oikeasti hyvästä ruuasta ilman tunnontuskia ja stressaamista, kalorien laskua jne… kokkailu ja ruokaharrastus ylipäänsä tuo niin paljon lisäsisältöä elämään että mauttomiin kevytruokiin en lähtisi enää ikinä. Minusta on ihanaa oppia eri maiden perinneruuista ja esim. klassisista leivonnaisista, ja se ei olisi mahdollista jos pelkäisi kaikkea muuta kuin rasvatonta rahkaa ja raejuustoa :)
Loistava kirjoitus! Ilahduttavaa myös huomata, että niin moni täällä ajattelee samoin.
Hienoa!! niin hyvin osaat kyll kirjoittaa ajatuksesi ylös=)
Jep, juuri noin. Sinä sen taas paremmin sanoit. :) Taisin olla aika kiihkoissani aiheesta kun kirjoitin kommenttini, sen verran kirjoitusvirheitä sinne on näemmä livahtanut! Uudestaan merkintäsi luettua tuli taas mieleen sata asiaa, josta vois sanoa sata asiaa… Taidan silti pysyä vaiti tällä erää ja jatkaa voilla ja kermalla lutraamista. :)
Juuri näin!
Voi ja aito kylmäpuristettu kookosrasva ovat ainoat rasvat joita ravinnossaan kannattaa Nutrixin (www.nutrix.fi) mukaan kannattaa suosia. Itse tosin käytän näiden lisäksi Oivariinia leivälle ja oliiviöljyä salaatteihin… :P
Lisää älämölöä!
“Suomeenkin kaavaillaan siis korkeampaa veroa lihottavien elintarvikkeiden kohdalle.”
Huomaa toki, että tälläistä vero EI OLE MISSÄÄN! Sitä on suunniteltu Tanskassa, mutta ilmiselvistä ongelmista johtuen se ei ole toteutunut, ja tuskin tulee toteutumaankaan.
Silti tässä maassa käytetään “kansainvälistä trendiä” tässäkin argumenttina…
Erittäin hyvä kirjoitus! Meillä syödään aina tavallista voita ja jugurttina maustamatonta. En voisi lapsilleni syöttää käsiteltyjä, lisäaineita täynnä olevia ruokia. Lasteni isoäiti toi meille kaupasta mustikkapiiraan viikonloppuna, siinä oli 11 eri e-koodia.. Huh.
Loistava kirjoitus! Olen tässä terveenä ja hoikkana 24-vuotiaana rasvansyöjänä seurannut “hieman” huolestuneena tätä rasvaverokeskustelua jossa ei ole mukana järjen hiventä. Käytän esim. reilusti rypsiöljyä, bulgarian jogurttia ja OMG-kuinka-rasvaisia-ne-voi-ollakaan pähkinöitä ja siemeniä päivittäisessä ruuanlaitossa.
Käytän myös voita ja syön suklaata ja rasvaista kalaa. En syö eineksiä enkä juuri juo limpparia. Jos rasvavero tulee saatan ihan oikeasti alkaa harkitsemaan muuttoa vaikka Viroon – lasken nämä rasva & makeisveropuheet samoihin höpöhöpöjuttuihin kuin vaikka Himaselta tilatun pahoinvointiselonteon :D Kysymyshän on vähän se, että mitä tässä haetaan: aspartaamilla ja ruoansulatusjogurtilla käyvää sairasta kansaako, noin kärjistäen?
Eeva kirjoittaa:
“Suomessahan on perinteisesti ruokateollisuus toiminut tuottajien, ei kuluttajien ehdoilla.”
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kauppa on se, jonka ehdoilla Suomessa toimivat teollisuus, tuottajat, kuluttajat ja poliitikotkin. Kahden kaupparyhmän järjestelmä, joka on luotu aivan tarkoituksella, takaa käytännössä, että valinnanvaraa ja kilpailua ei ole sen enempää tuottajista kuin kuluttajistakaan. Onhan se surullista, että ihmisten pitää mennä Lidliin ostamaan laadukkaita ja vähälisäaineisia ruokia. Hauskaa, kun koittaa selvittää tätä saksalaisille…
Loistava kannanotto ja olen ehdottomasti tuollaista veroa vastaan! Itse en ole kyseistä keskustelua ja verotuksen valmistelua päässyt seuraamaan, koska asun tällä hetkellä Ranskassa. Mielestäni täkäläinen kansa on hyvä esimerkki siitä, ettei voi, kerma ja sokeri voi olla suomalaisten lihavuuden perimmäinen syy. Täällä ylipainoisia on selvästi vähemmän kuin Suomessa ja aitoja makuja arvostetaan hyvin paljon. Lisäaineettomat leivät haetaan aamuisin leipomosta yms. Olen itsekin syönyt jo jonkin aikaa jälkiruoan lähes jokaisen aterian (niin lounaan kuin päivällisenkin) päätteeksi ja täysrasvaisia juustoja yms. herkkuja olen nauttinut myös. Silti paino ei ole juuri muuttunut. Kokonaisuus ratkaisee! Esimerkiksi tänään syömäni lounas olisi ollut aika mauton jos kokki olisi unohtanut kerman ja voin vihreitä papuja haudutellessaan, mutta kun niiden kaverina oli uunissa muhinutta kanaa niin ei se pieni kermatilkka varmasti ateriasta mitään salakalavaa tappajaa tehnyt :) Jatka samalla linjalla! Elämästä nauttiminen on jopa tutkitusti hyväksi terveydelle!
Ei voi sanoa kuin että loistava kirjoitus :).
Itse olen myös kasvanut kevyttuotteiden voimalla murrosikään asti. Kasvissyöjäksi ruvettuani tajusinkin, että esimerkiksi kaikki entiset lempijugurttini sisälsivät liivatetta ja muuta vielä epäilyttävämpää moskaa.
Minkäs siinä ehdottomassa teini-iässäsi teet – sinne jäivät kaikki vitalineat sun muut kaupan hyllyyn.
Parin kuukauden päästä tajusin myös, ettei eläinrakkainkaan piipertäjä selviäisi einestomaattikeitolla loppuelämäänsä, ja opettelin (usein kantapään kautta) tekemään ruokani itse. Tarkoitukseni ei ole tässä sen kasvissyönnin lobbaaminen, vaan se, miten sokea ihminen voi olla sen suhteen, mitä syö – tie “valaistumiseen” voi sitten tietysti olla millainen tahansa.
Nykyään syömme avokkini kanssa kotosalla paitsi “rehuja”, myös voita, suklaata, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja juustoja ilman omantunnontuskia. Mitä nyt joskus tulee vedettyä pienoiset överit, joiden jälkeen sattuu ja kaduttaa.. Eikä mekään mitään pyhimystatusta tavoiteilla – joskus pahoina päivinä on ihan sallittua natustaa jotain karseaa roiskeläppää sohvannurkassa mökötten :D
Täyttä Asiaa!
Täysin samaa mieltä! Elämä (ja kokkailu) olisi huomattavasti ihanampaa ilman kommentteja tyyliin: “Onhan tää vähärasvaista?” ja “Hyi, täs on näin ja näin paljo kaloreita!!”.
Kyllä, kyllä, kyllä!
Mieleeni tuli taas kerran Australia, jossa ihmiset olivat pyöreitä ja kaikkea ruokaa mainostettiin sen mukaan, muten vähän siinä on rasvaa. Milk- 97% fat free!! Vähemmästäkin menee suhteellisuudentaju. Nutellaa taas mainostettiin siten, että siinä on vähemmän rasvaa kuin maapähkinövoissa ja vähemmän sokeria kuin hillossa -kevytleivänpäällinen, siis. Olisi hienoa, jos maalaisjärki olisi vähän enemmän kunniassa ja ihmiset huomaisivat miten hämäävää mainontaa kevyttuotteiden kohdalla harjoitetaan.
Heips! Ja kas kas, ihan samaa ollaan mietitty meillä kotona: aitoa sen olla pitää, joten käytetään aidon ruisleivän (hapatettu) päällä aitoa voita, eikä mitään kevytlevitteitä, -leikkeleitä ja se leipä maistuu siltä miltä pitää. Siihen sivuun aitoa ruokaa, aitoa juomaa, aitoja makuja. Mausteena ja elämänohjeena suosittelen AITOA ELÄMÄNILOA! Se on parasta maustetta ja ruuansulatusta. Aurinkoinen ja iloinen mieli, ilman turhia mietiskelyjä tyyliin “mitähän sitä uskaltaisia syödä taas tänään…” saa elämän maistumaan. Jälkiruuaksi toinen lasi viiniä (sen ensimmäisen otimme ruuan kanssa, emmekä tunteneet siitä mitään omantunnontuskia) ja kunnon juustoa, emmekä kärsi kolesterolivaivoista, sydäntaudeista, ihottumista, mahavaivoista, liikakiloista tai syyllisyydentunteesta. Vaan silkkaa nautintoa. Elämästä on tarkoitus nauttia (ja ruuasta ja juomasta myös) silloin kun elää. Mielellään täysillä. Kiitos Eeva, ollaan samoilla linjoilla tässäkin.
miksi minä en tiennyt tästä blogista? ihan parasta, mahtava teksti! kiitos <3
Täysin samalla linjalla ollaan täälläkin.
Surullinen tarina eräästä perheestä:
Perheen kaksi tyttöä, 13 ja 15-vuotiaat, ovat koko ikänsä syöneet valmismarinoitua lihaa ja broileria, naminami-vanukkaita, kaiken sortin mehuja jne jne. Jossain vaiheessa tyttöjen paino oli sitä luokkaa, että kouluterveydenhoitaja passitti ravitsemusterapeutin kotikäynnille, ja tämä (kerrankin asiallisesti) käski heivaamaan kaikki mehut, naminamit, jogurtit, keksit ja namit pois. Ruokajuomaksi maitoa, muutoin vettä. Naposteluntarpeessa vihanneksia ja hedelmiä niin paljon kuin tuntuu, kuitenkin kohtuudella (ei siis 12 omenaa kertaheitolla). Päivän ruokiin muutenkin enemmän kasviksia, ja vähemmän valmismarinadeja. Koko perhe noudatti tätä ohjeistusta hetken, kunnes tuli se hetki vastaan, jolloin helppoon ja nopeaan ruoanlaittoon tottuneet eivät yhtenä päivänä jaksaneetkaan pilkkoa vihanneksia, ja sortuivat “lisää vesi ja valmis syötäväksi”-tyyliseen päivälliseen. Tämä toistui muutaman kerran, kunnes parin viikon päästä tilanne oli sama kuin ennen neuvoja. Naminamia aamu- ja välipalaksi, sokerimehuja litrakaupalla ja eineksiä pääruoaksi.
Tällä hetkellä tilanne on se, että kaksi vasta teini-iän kynnyksellä olevaa tyttöä ovat molemmat alle 150 cm, ja painoa on nuoremmallakin jo yli 60 kg. Vanhemmalla siinä 80 kg kieppeillä. Vanhemmalla on puhjennut myös diabetes, ja nuoremmallakin se on hyvin todennäköistä. Tästä mahdollisuudesta ravisemusterapeutti varoitti. Diabeteksen vuoksi perheen silmät aukesivat edes vähän, mutta tulos oli se, että joitain ruokia on vaihdettu kevytversioihin, joilloin niitä kuluu enemmän kuin “tavallisia” aiemmin, sillä kevyitähän saa syödä enemmän…
En usko että tämä perhe on Suomessa ainoa laatuaan, tällä menolla ainakaan.
Eki kommentoi ensimmäisessä viestissään:
“Huomaa toki, että tälläistä vero EI OLE MISSÄÄN! Sitä on suunniteltu Tanskassa, mutta ilmiselvistä ongelmista johtuen se ei ole toteutunut, ja tuskin tulee toteutumaankaan.”
Varmasti täysin totta, mutta jo se, että tällaisesta verotuksesta hallitustasolla edes keskustellaan, kuvaa juuri sitä kieroutunutta ajatusmaailmaa mikä täällä vaikuttaa. Nyt en lähdettä muista, mutta luin jokunen aika sitten Suomen olevan USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin kevyttuotteita kuluttava kansa väkilukuun nähden, ja siitähän voi päätellä mihin ollaan menossa. Keski- ja Etelä-Euroopassa syödään voita, oliiviöljyä, juustoja ja valkoista leipää, ja eipä siellä niitä kovin sairaita tai ruokavalion vuoksi superisoja ihmisiä näy. Valkoista leipää en itse ihan allekirjoita, mutta muut kyllä.
Hyvä että tällaista keskustelua käydään, koska ilman keskustelua ei voi saada ääntä kuuluviin! :)
Hyvä,hyvä taputtaa hän ja kunnioittavasti kumartaa. Olen kanssasi 100% samaa mieltä. Jatka samaan malliin.
Peesaan täysin! Hyvä että asia nostetaan rohkeasti esille!
Minä olin aika kauan kevyttuotteiden suurkuluttaja, malli on tullut luultavasti perheeni ruokatottumuksista. Siitä lähtien, kun olen ostanut omat ruokatarvikkeeni, kevytjuusto, kevytjogurtti (ah sitä teollista makua) ja muut ovat saaneet hävitä. Vaikka minut on kasvattanut suonitukkeumakammoinen kardiologi, käytän voitakin sellaisiin leivonnaisiin, joissa margariini ei maistu sitten miltään (apple pien omenasisällys, piparit, skonssit…).
Nyt olen kuitenkin pienellä maalaisjärjelläni ajatellut, että noihin kevyttuotteisiin täytyy lisätä kauheat määrät sokeria ja kaikkea keinotekoista, että maku olisi läheskään sama (eikä se ole!). Lisäksi ei olla vielä ehditty täysin tutkia, mitä nuo kevyttuotteiden ainekset tekevät – ne voivat esimerkiksi lisätä rasvan kerääntymistä ja muuta mukavaa. Täytyy kyllä myöntää loppuun suurin paheeni: kevylimsasta en osaa vielä luopua, koska olen sen luokan limsa-addikti, että sokerilimsa tuhoaisi purukalustoni.
vetipä sanattomaksi. : ) olen kanssasi täysin samoilla linjoilla ja mielestäni tämä postaus pitäisi julkaista jossain korkeammallakin taholla.
Täyttä asiaa kirjoitus!!
Hieno postaus, satasella samaa mieltä!
Niin totta! Olen itsekin viime vuosina herännyt siihen, että itselleni terveellisyys tarkoittaa nimenomaan mahdollisimman käsittelemätöntä ja lisäaineetonta (luomua) ruokaa. Ei siis välttämättä mahdollisimman vähärasvaista. Jotkut “kevyt ja paksu” 2-prosenttiset “ruokakermat” aiheuttavat lähinnä inhon väristyksiä. Hyväksi tuotteeksi olen toisaalta todennut Valion 15-prosenttisen luomu ruokakerman.
Kunpa poikaystävän vielä saisi lopettamaan sen hirveän einesten mussuttamisen…
Voisit tarjota mielipiteitäsi vaikka Hesarin mielipidepalstalle, niin hyvin ja asiaa kirjoitat. Voisilmäpeliä on ihan ykköslemppariblogini, johtuen osittain juuri rennosta suhtautumisestasi ruokaan.
Ihana kirjoitus täynnä asiaa, kiitos! Olen itse hurahtanut ruokaan ja kokkaamiseen, alkanut käyttää superruokia, minimoinut sokerin arjessa (silloin tällöin toki herkuttelen), enkä pelkää kermaa, voita enkä etenkään oliiviöljyä. Valitsen mieluummin rasvaisen juuston ja kunnon jauhelihaa. Olen laihtunut. Oloni on parempi, ihoni on kaunis! Pystyn keskittymään ja jaksan.
Lisäaineet eivät voi tehdä hyvää kenenkään keholle. Ei suomalaisia mielestäni rasva lihota vaan sokeri ja turhat hiilihydaatit. Jos pitäisi valita, olisi sokeria verotettava, ei rasvaa. Koska sokeri on halpaa, todella halpaa, mutta 500g voita maksaa maltaita.
Joskus kyllä mietityttää, mitä poliitikot ajattelevat. Hehän kuulevat tietysti asiantuntijoita päätöksiä valmistellessaan, mutta mitä nämä asiantuntijat sitten heille kertovat? Käsittämätöntä. Eikö ole ihan yleisessä tiedossa, että mitä pidemmälle prosessoitu (kevyempi) tuote on, sitä huonommin se sopii ihmiselle… No niin, toivotaan, että tällainen naurettava vero unohdetaan. Eli jatka kaikin mokomin herkullisten ja maukkaiden reseptien julkaisemista!
Amen. Munkin puolesta.
Kevyttuotteet on _kaikki_ sitä ihteään ja takuulla epäterveellisempää kuin aito tavara kohtuullisesti käytettynä. Jopa limsassa, jota kenenkään ei pitäisi nauttia kuin harvinaisena herkkuna. Eli raivo nousee kattoon asti kun esim tämä luin:
http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2010031711313290_lh.shtml
Tästä ei kyllä enää paljon hullummaksi voi mennä. Että kouluista pois sokerilimsat, mutta jätetään kuitenkin Pepsi Maxit jäljelle. Voih. Ei kouluissa kuulu olla limsa-automaatteja!
Täyttä asiaa, Eeva! Oon jo muutenkin pitemmän aikaa tykännyt asenteestasi ruoanlaittoa, aitoja makuja ja kunnon raaka-aineita kohtaan. Olen täysin samaa mieltä rasvaverosta, melkoinen parahdus pääsi kun tästä ekaa kertaa kuulin. Vältän viimeiseen asti valmisruokia ja kevyttuotteita ja suosin ihan normaaleja perusraaka-aineita.
Minusta tämä nykyinen mukafunktionaalisterveystuotteita markkinoiva elintarviketeollisuus on todella huolestuttavaa kehitystä, jolle älytön rasvavero olisi piste iin päälle. Esimerkiksi rypsiöljyllä syötetty possu on taas yksi typerimmistä keksinnöistä pitkään aikaan.. Mitä jos ne lihaksi tarkoitetut eläimet saisivat vaikka syödä itselleen luonnollista ravintoa eikä ihmisen valmistamaa väkirehua?
Suhteellisuudentaju on todella hukassa tässä maassa, kun jatkuvassa jalostuksessa ei nähdä mitään väärää, mutta ikivanhat ruoka-aineet kuten voi ja turkkilainen jugurtti ollaan demonisoitu. Tästä asiasta voisi paasata tappiin asti ja kiihkoilla oikein tosissaan, mutta onneksi itse kirjoitat tosi asiallisesti täällä blogissasi. Kiitos älyttömän ihanista resepteistä, jatka samaan malliin :)
Kyllä! En voi muuta sanoa, kuin että olen täysin samaa mieltä. Levittäkäämme sanaa oikean ruoan puolesta!
Oikealla tarkoitan siis … normaalia.
Vau, mahtavaa. Eikö tän vois vaikka lähettää poliitikoille siinä vaiheessa jos jotain rasvaveroa aletaan oikeasti ajamaan? :)