Yli kaksi kuukautta kestänyt reissuni on nyt tullut päätökseen ja kirjoittelen tällä hetkellä postausta ikioman työpöydän äärestä.
Jonkinlainen loppusummaus tai yhteenveto lienee paikallaan, mutta totta puhuen… takki on tyhjä, eikä huvita.
Jotain olen teille kuitenkin velkaa, olenhan reissuni aikana ollut surkea bloggari, kyhännyt hätäisiä postauksia, tehnyt lukemattomia kirjoitusvirheitä ja unohtanut vastailla kommentteihin.
Jos mietin, mistä haluan teille, ruokablogin lukijat, kertoa, vain yksi paikka tulee mieleen: Uusi-Seelanti. Se kun vei sydämeni monestakin syystä, joista ruoka ei suinkaan ollut vähäpätöisin!
Tietysti sain hyvää ruokaa kaikkialla, Singaporea lukuunottamatta (se tosin oli varmasti oma vikani). Mutta Uudessa-Seelannissa pääsin vihdoin omieni pariin, ihmisten jotka osaavat arvostaa hyvin tehtyä salaattia viinilasillisen kera… sanotaanko, että 2 kuukautta Aasiassa synnytti minussa tietynlaisia vihamielisiä reaktioita nuudeleita kohtaan.
Ensinnäkin, Uudessa-Seelannissa voi juoda hyvin. Niin pieneksi maaksi siellä on aika hiton monta hyvää viinitilaa. Vietin osan ajastani Marlborough’n viinialueella, ja pääsin varsin hyvin paikallisen luomu-sauvignon blancin ja pinot gris’n makuun… Kahvi ja kahvilat Uudessa-Seelannissa ovat loistavia, uusi suosikkikahvini on flat white. Coca-Cola on kallista, sen sijaan kaikkialla juodaan paikallisten tuottajien luomulimppareita ja -mehuja, ginger beeriä ja bitter lemonia… puhumattakaan vanhanaikaisista limonadeista, lisäaineettomista mehuista ja smoothieista, joita saa kaikissa väreissä ja mauissa.
Luomu ja lähiruoka on.. en tiedä onko “itsestäänselvyys” parempi sana kuin “trendikäs”. Lisäainemoskalle, E-koodeille ja valmisruuille kai lähinnä nauretaan. Hyvät ja puhtaat raaka-aineet ovat arvossaan. Kertaakaan en halvemmassakaan ravintolassa saanut eteeni pakasteperunoista ja valmiskastikkeesta kyhättyä annosta, joita suomalaisravintoloista surullinen enemmistö tarjoilee. Toki Uudessa-Seelannissakin näkyy brittiläinen ruokaperinne fish’n'chipseineen, roasteineen ja muine rasvaa tihkuvine pubiruokineen, mutta toisaalla jyllää ihana tuoreen, terveellisen, kekseliään ja herkullisen ruuan kulttuuri. Eikä ne fish’n'chipsitkään siellä hassumpia olleet…
Säästöpossulle tulee töitä, sillä aloitan välittömästi matkatilin kartoittamisen uutta Uuden-Seelannin reissua varten. Vielä jäi monta paikkaa näkemättä, monta ruokaa syömättä ja monta viiniä juomatta!
Ja ne punasipulit… näen luultavasti seuraavan vuoden unia uusiseelantilaisista punasipuleista. Sitä ei uskoisi, että voi sipuli maistua niin hyvältä.
Tämänkertainen resepti on mukaelma salaatista, jonka söin eräässä loistavassa luomuravintolassa Kaikourassa. Jotta salaatissa olisi aitoa uusiseelantilaisuutta, siinä pitäisi luultavasti olla punajuurta -- sitä kun tungettiin kaikkeen. Kenties seuraavaan salaattiin…
Linssisalaatti paahdetuilla vihanneksilla ja fetalla (kahdelle)
1 dl punaisia linssejä
hyvää salaattia (esim. rucola)
loraus oliiviöljyä
loraus balsamicoa
tilkka sitruunamehua
suolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 kesäkurpitsa
1 pieni paprika
10 kirsikkatomaattia
1-2 rkl oliiviöljyä
ripaus chiliä
suolaa
mustapippuria
kourallinen siemeniä tai pähkinöitä
50 g fetajuustoa
Liota ja keitä linssit pussin ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä.
Pilko kesäkurpitsa, paprika ja tomaatit sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja laita paistonkestävään astiaan. Lorauta päälle oliiviöljyä, mausta chilillä, suolalla ja pippurilla ja sekoita. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes ne ovat hiukan mustuneet reunoilta.
Sekoita linssit ja salaatinlehdet, mausta oliiviöljyllä, balsamicolla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon paahdetut kasvikset ja pähkinät tai siemenet. Murustele joukkoon fetajuusto.
Alkoi miltein itkettää, kun iski niin hurja kaukokaipuu. Ja kiitos salaattiohjeesta! Menee saletisti kokeiluun.
En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta kirjoitustasi lukiessa tuli kova ikävä takaisin Uuteen-Seelantiin, jossa vietin vaihto-opiskelijapuolivuotiseni (suomen kielen ihanuuksia :). Todettakoon, että totta joka sana, mitä tulee ruoan herkullisuuteen, tuoreuteen ja luonnonmukaisuuteen. Ja ne hedelmät ja viinit… Ainoa vika oli etäisyys Suomessa asustaviin ystäviin ja sukulaisiin; muutoin olisin jäänyt niille teilleni. Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista, toivottavasti paluu Suomeen ei ollut liian karu.
Aaah, jälleen yksi syy listalleni “Miksi mennä Uuteeen-Seelantiin?” :) En vielä tiedä kiilaako laskettelumahdollisuuksien edelle mutta kärkeen varmasti… hyvää ruokaa pitää aina saada!
Mari: voih, täällä päässä taitaa olla krooninen kaukokaipuu, mutta onneksi välillä on sentään mukava käydä kotonakin :)
Salmiakkisuklaa: tiedätkö, itsellä kävi ihan sama ajatus mielessä, että Uudessa-Seelannissa ei ole mitään muuta vikaa kuin sen sijainti! Jos siellä ei olisi Eurooppaan mahdoton aikaero ja niin pitkä lentomatka, pakkailisin varmasti jo muuttokuormaa… kiitos kommentistasi, tässä pikku hiljaa yritetään sopeutua kinosten keskelle :)
Minna: syitä on ehdottomasti muitakin kuin ruoka, mitä nyt vaikka mahtavat ja ystävälliset ihmiset, upeat maisemat, harrastusmahdollisuudet, halpa hintataso, eläväinen kulttuuritarjonta… voi nyyh, nyt iski taas ikävä!
Mä oon aina halunnut Ausseihin todella paljon joten Uusi-Seelanti on jotenkin jäänyt sen varjoon, muttä tämän postauksen jälkeen haluan ehdottomasti sinnekin! Kauanko te kerkesitte siellä olemaan? Ja tervetuloa loskaan ;)
Tulin just etsimään blogistasi jotain herkkuvegereseptiä, tämä kuulostaa tosi hyvältä, kiitos! Nyt linssejä ostamaan ja kokeilemaan. Bloggaustoiveena olis kasvisvoittoisia ruokaehdotuksia, soijarouheen kesyttämistä jne…
Kuulostaa ihanalta! Paahdetut vihannekset ja feta on mahtava pari.
Hämmentävää kyllä, ainoa tapaanami uusi-seelantilainen tyyppi eli pikanuudeleilla ja muroilla ja oli ihan tohkeissaan saadessaan päivittäin perusbrittiläistä leivitetty kana&muusi-ruokaa. Mitä tuhlausta!
Tervetuloa takaisin ja kiitoksia mainion nakoisesta reseptista – mulla feta tuntuu aina vaan olevan lahes jokapaivainen peruselintarvike ja on kivaa saada siihen vaihtelua! Me ollaan miehen kanssa tassa suunniteltu tulevan reissun tarkempia koordinaatteja ja kiitos sun, Uusi-Seelanti hujahti juuri pari pykalaa korkeammalle kohdelistalla :)
Pee: oltiin tuolla down under -suunnalla vain reilu kaksi viikkoa, ihan liian vähän aikaa siis. Sydney oli myös ihana, joten kyllä sinne Ausseihinkin kannattaa lähteä! Siitä itärannikoltahan on helppo sitten piipahtaa Uudessa-Seelannissakin :)
Hilla: hyvä että osui tarpeeseen! Vegevoittoisia ohjeitahan täällä blogissa on itse asiassa huomattavasti enemmän kuin liharuokia, siitä syystä että rakastan kasvisruokaa. Soijarouhetta sen sijaan en tykkää käyttää ollenkaan, joten en uskalla luvata että niitä ohjeita välttämättä tulee jatkossakaan :D kasvisruokia muuten kylläkin aivan takuulla!
Pinja: no jopas on, korville pitäs tommosia! Tosin kai Ranskassa ja Italiassakin käydään McDonald’sissa.. puhumattakaan tuoreiden vihannesten ja trooppisten hedelmien keskellä elävistä kaakkois-aasialaisista, jotka on hulluna KFC:hen.
Paula: no suosittelen kyllä sekä Uutta-Seelantia että tätä salaattia niin lämpimästi kuin vain voi suositella! Toivottavasti pääsette tuonne ihanaan maahan, ja herkullisia fetapäiviä vaan sinne!
Ihana postaus, tekee mieli reisuun, tekee mieli viiniä, tekee mieli salattia ja aivan kaikkea…. kiitos
Hei tuo ensimmäinen salaattiannos näyttää ihan mielettömältä! Ruoan puolesta viihtyisin luultavasti Uudessa-Seelannissa aivan mainiosti, rakastan nimittäin punajuurta kaikissa muodoissa!
Verso: heh no salaatista ja viinistä on ainakin helpointa aloittaa, vaikka jo tänä iltana :)
Roxie: juu no siinä tapauksessa tykkäisit varmasti! Itsekin olen punajuurifani tätä nykyä :)
Ihanainen Eeva,
olen jo jonkin aikaa seurannut kirjoitteluasi ruoasta! Toivoisin, että saisin syödä päivittäin ihanuuksiasi! Kaikki tekemisesi vaikuttaa helpolta ja ainekset yksinkertaisilta!
Kuvailusi ruoantekamisen helppoudesta on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen kateellinen Kirstille ja Timolle tyttäristään…!!!!
Oletko ajatellut julkaista kirjaa blogistasi? Luulen, että se olisi menestys.
Lämpimät terveiset Sinulle ja kaikkea hyvää opinnoillesi! – Jään odottelemaan lisää… olen jo kokeillut innoittamanasi joitakin juttuja…
Lämpimin terveisin Riitta Järvinen (Hollolasta)
hei ihanaa etta oot palannut! olen kaivannut sua varsinkin muotiblogiareenalle takaisin, ja itseasiassa tulin tanne kurkkaamaan lahinna (taas kerran!) hakeakseni mahtavan talavisalaattiohjeesi (se missa on paarynoita ja vuohenjuustoa).
Riitta: moikka! Justiin muisteltiin tuossa äidin kanssa niitä teidän mehiläisiä pari päivää sitten. Oma keittokirja olisi tietysti unelmien täyttymys, ehkä joskus kun aika on kypsä ja taidot ovat huipussaan…. kiitos paljon ja kovasti terveisiä sinne Hollolaan, täällä kokkailu jatkuu! Ihanaa kevään odotusta!
Sari: voi täällähän minä! Ja uusi tyyliblogikin on suunnitteilla, kunhan pääsisi sen julkaisukynnyksen yli :) Se on kyllä hyvä salaatti, pitääpä joku päivä itsekin tehdä sitä…. mmm….
Kävin itse viime vuonna ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa ja menetin sinne sydämeni. Paikka oli matkaajan – ja keliakikon unelma. Jopa kokonaisia kauppoja täynnä pelkkiä gluteenittomia tuotteita, joista suurin osa oli vielä luomua. Ei paha!
En ole ollenkaan kommentoijatyyppiä, mutta nyt on pakko naputella ylistävä kirjoitus. Nimittäis tuo salaatti!! ah ja ihanuus, se on niiin hyvää. Oon tehnyt sitä jo kolme kertaa ja aina vain maistuu. Kasvissyöjä kun olen, niin tuntuu että salaatteihin on vähän hankalaa saada vaihtelua, ja tää on aivan loistava lisä salaattirepertuaariini. Kiitos :)