-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Vuosittainen arkisto: 2010
Joulun jälkeiseen olotilaan
Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti kaikkien lukijoiden joulu meni oikein mukavissa ja maistuvissa merkeissä. Itse en tänä jouluna ehtinyt pahemmin rentoutua saati viettää kunnon joululomaa, mutta kummallista kyllä, ehdin silti vetää överit jouluruuasta. Hommahan menee joka vuosi samalla tavalla. Ensimmäiset pari päivää kinkku ja laatikot maistuvat siltä kuin ne olisivat mannaa taivaasta. Tapaninpäivän tienoilla taas alkaa rukoilla, että jostain tupsahtaisi eteen salaattia ja kivennäisvettä. Ja luonnollisesti heti kun kuvittelee saaneensa viimeisenkin joulusuklaan tuhottua, jostain ilmestyykin vielä yksi rasia. (Luultavimmin tuttavalta, joka yrittää päästä omistaan eroon.) Viime päivät olen siis tehokkaasti minimoinut linssipatojen, salaattien ja vihersmoothieiden aikaansaaman hyvän olon lappamalla niiden perään … Lue loppuun
Erilainen omenapiiras
Olen aivan hämilläni seuraillut sähköpostiini putoilevia “last minute gift ideas!!” -mainosposteja sekä Facebook-päivityksiä, joissa panikoidaan siitä, ettei vielä ole ostettu ainoatakaan joululahjaa tai tehty yhtään jouluruokaa. Miten niin last minute? Tässähän on vielä viikko aikaa! En kai voi olla ainoa, joka on näin myöhään liikkeellä? Olen ajatellut, että tässähän on vielä ihan loistavasti aikaa tehdä jouluruuat ja muut, enkä ole edes vielä päättänyt, mitä aion tehdä. En ole myöskään laittanut vielä ainuttakaan koristetta, ostanut yhtään lahjaa tai avannut ensimmäistäkään joulukalenterin luukkua (okei, tämä on ehkä se juttu, missä aikaisella ajoituksella on ihan tietty tarkoitus). Kaikki tämä tosin johtuu siitä, että … Lue loppuun
Saaristolainen ja wasabi
Tänään tarjolla kauden juhliin sopiva pikainen vinkki. Tein näitä viime viikolla glögi-iltaan (jossa loppupeleissä ei juotu ainuttakaan mukia glögiä, koska beaujolais nouveaussa oli kuulemma ihan tarpeeksi mehua yhdelle illalle), mutta nehän sopisivat oivasti myös joulupöytään tai uudenvuodenkekkereihin — toisaalta näkisin nämä myös kaikissa kesän juhlissa… Tarvitset vain siivutettua saaristolaisleipää, kylmäsavulohta, ruohosipulia, ranskankermaa ja wasabia, tahnana tai jauheena. Sekoita wasabia maun mukaan ranskankermaan. Wasabia voi laittaa melko rohkeastikin, koska saaristolaisleipä on niin makeaa, että se toppuuttaa ärhäkkyyttä. Kokoa jokaiselle leivälle ranskankermaa ja siivutettua lohta ja koristele parilla ruohosipulinvarrella. Voilà! Koska viittaan jatkuvasti blogin vanhasta arkistosta löytyvään saaristolaisleipään, ajattelin, että voisipa sen … Lue loppuun
Juustokökkiäiset ranskalaisittain
Sain Pariisissa alkupalana todella ihania pieniä suolaisia leivonnaisia, joista puhuimme pitkään vielä kotonakin. Käytimme niistä tosin nimitystä ne juustokökkiäiset joita ois kiva tehdä jos tietäis millä nimellä ohjeen vois googlettaa. Olikin iloinen yllätys, kun David Lebovitzin nettisivuilta selvisi paitsi leivonnaisten oikea nimi (gougère), myös niiden ohje. Gougèret ovat päältä rapeita, sisältä pehmeitä ja kaiken kaikkiaan ilmavia pikku suupaloja, jotka maistuvat vähän siltä kuin ne olisi tehty voitaikinaan. Nyt on hyvä aika kokeilla niiden tekemistä, sillä mielestäni ne sopivat yhtä hyvin niin glögi-iltaan kuin uudenvuodenjuhlien cocktail-palaksi kuohuviinin kera. Kuten kuvasta näkyy, gougèreistani tuli vähän lättäniä. Tässä ohjeessa ilmeisesti nesteen määrä on … Lue loppuun
Ruista ranteeseen
Tämä on nyt luultavasti asioita, joita ei saisi sanoa ääneen -osastoa, mutta: en erityisemmin välitä piparkakuista. Eivät ne nyt pahoja ole, mutta jotenkin… samantekeviä. Syön niitä jos makeanhimo iskee ja pipareita on tarjolla, mutta en ikinä leivo niitä itse tai osta niitä kotiin. Innostuin kuitenkin leipomaan pipareita ensimmäisen kerran sitten lapsuuden, kun huomasin vanhassa Pirkka-lehdessä pipariohjeen, joka oli tehty kokonaan ruisjauhoon. Ei kuulostakaan enää niin tylsältä! (Kuvaus on tehnyt tepposen, ruispipareista ei oikeasti tule noin tumman ja palaneen näköisiä, vaan ne näyttävät melkein samoilta kuin vehnäpiparitkin.) Kaiken järjen mukaan minun pitäisi tykätä pipareista kovastikin, koska niissä on kaikkia lempimausteitani. Yleensä … Lue loppuun
Siis mikä miilunpolttaja?
Monien klassikkoruokalajien tekemiseen liittyy, jos nyt ei varsinainen pelko, niin ainakin jonkin korkuinen kynnys. Tänä syksynä pääsin kynnyksen yli jo tarte Tatinin kanssa, joten halusin jatkaa pelättyjen klassikoiden selätystä. Klassinen pasta carbonara (joka on kuulemma suomeksi miilunpolttajan pasta — nyt pitäisi vaan tietää, kuka suomalainen puhuu miiluista tai niiden polttamisesta. Sallikaa siis minun nyt käyttää tuota helpompaa italialaista nimeä) on yksi niistä ruokalajeista, joita olen aina vähän jännittänyt. Tässä kohtaa tarkoitan nyt nimenomaan sitä perinteikästä carbonaraa, joka tehdään ilman kermaa. Niin monia kysymyksiä: saako kananmunalla oikeasti aikaan kermaisen rakenteen? Maistuuko se miltään? Tuleeko kastikkeesta munakokkelia? Löysin YouTubesta mainion videon, jolla … Lue loppuun
Talvijuomaa
Punaisen glögin ohjetta on toivottu muutamaan otteeseen, ja tässäpä se tulee juuri sopivasti joulukuun kolkutellessa ovella. Tykkään kovasti tehdä glögini itse siitä yksinkertaisesta syystä, että kaupan (alkoholittomat) glögit ovat aina omaan makuuni hirvittävän makeita, eivätkä yleensä myöskään tarpeeksi mausteisia. Kerran olin jo aivan huumassa huomatessani Valion mainostavan sokeroimatonta glögiä. Pettymys oli karvas, kun hoksasin, että “sokeroimaton” tarkoittaa aspartaamilla makeutettua, eli vielä makeampaa! Onneksi voi tehdä itse ja säädellä makeuden juuri sellaiseksi kuin haluaa. Ja niin — onhan siinä kotitekoisessa glögissä myös tunnelmaa, kun mausteiden lämmin tuoksu valtaa keittiön kylmänä talvi-iltana. Tähän glögiin halusin kaikki oikein jouluiset mausteet, ja lisäsin myös … Lue loppuun
Hyvää huomenta
Jos stressiä voisi pullottaa, minulla olisi nyt kasassa jo aika monta mäyräkoirallista täynnä kiirettä ja ahdistusta. Tänä aamuna sain kuitenkin nauttia todellisesta luksuksesta, herätä omasta sängystä ilman varsinaista velvoitetta lähteä minnekään tai olla missään. Kun herää siihen tunteeseen, on aamupalavaihtoehtoja tasan yksi: pannukakut. Ne kuuluvat kiireettömiin, ihaniin viikonloppuaamuihin yhtä kiinteästi kuin se raukea tunne, joka koko mieleen ja ruumiiseen leviää kun tajuaa, että herätyskello ei ole soimassa. Koska aamu oli varsinainen kliseisen ihana talviaamu, tein pannareistakin talvipannareita. Niihin tuli omenaa, kauraa ja joulumausteita. Pannarit olivat todella tuhteja ja täyttäviä, eivätkä kovin makeita — sopivat siis mainiosti juuri tällaiseen kylmään aamuun. … Lue loppuun
Kun Eeva söi Pariisin
Terveisiä Pariisista! Kävi hassusti — matkallani kulinaristien kehtoon sain vatsaviruksen, joka vei viikoksi ruokahalut jopa ruokablogin pitäjältä. Kokkailu ei juuri nyt tunnu kovin mielekkäältä edellä mainitusta syystä, mutta voin sentään jakaa muutaman vinkin kanssanne siltä varalta, että joku ruokaa rakastava lukija olisi suuntaamassa valojen kaupunkiin lähiaikoina. Lienee sanomattakin selvää, että houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita oli Pariisissa joka nurkalla, ja onneksi ehdin syödä moooooonessa ennen kuin virus iski. Hyvän ruokapaikan löytämiseen Pariisissa pätee vain yksi sääntö: etsi paikka, jossa on paljon (paikallisia!) ihmisiä. Tyhjät ja turistien valtaamat salit ovat yleensä huono merkki (joskin jotkut turistipaikatkin ovat kyllä oikeasti hyviä! Yleensä puhtaasti … Lue loppuun
Sisäinen villapaita
Tullessani kotiin loskatihkusateesta olin niin luita ja ytimiä myöten jäässä, että edes villasukat eivät sulattaneet varpaitani. Tuli sellainen olo, että nyt on saatava jotain, joka lämmittää sisältä päin. Tein siis jääkaapissa majailleesta kukkakaalista aika perinteikkään sosekeiton, jonka kuitenkin maustoin tuhdilla määrällä intialaishenkisiä mausteita. Oli hyvää! Kukkakaaliahan käytetään paljon Intiassa, joten se sopii erinomaisesti mausteisiin ruokiin, kuten olemme jo pariin otteeseen todenneetkin. Jos huikka taskumatista on sisäinen villapaita, niin on sitä kyllä pläjäys intialaisia mausteitakin! Mitäköhän tapahtuisi, jos nämä kaksi yhdistäisi…? Ai niin, sitä kutsutaan glögiksi. (Nyt aloin miettiä, mitä tapahtuisi, jos glögiin lisäisi juustokuminaa tai korianteria… kun kerran ne kaikki … Lue loppuun

