Tämä postaus on kaikille teille, joita ärsyttää kotitekoisissa kekseissä se että ne eivät pysy rapeina kuin tuurilla minuutin sen jälkeen kun ne ottaa uunista.
Nämä keksit nimittäin pysyvät rapeina ainakin seuraavaan päivään. Sen pidempään kestävästä rapsakkuudesta en tiedä, koska keksit eivät pysy syömättä kovinkaan pitkään… Seuraavaan aamuunkin vain siksi, että nukuin yön siinä välissä enkä yrityksistä huolimatta ole vielä oppinut syömään nukkuessani. Mitä ajan haaskausta!
Biscottin rapeuden salaisuus paljastuu jo nimestä, se tarkoittaa kaksi kertaa paistettua. Olen halunnut tehdä biscottia jo kauan, ja nyt melkein kaduttaa, että odotin näin kauan. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä löytää uutta rakkautta.
Biscottia kuvataan yleensä “aikuiseen makuun sopivaksi”, ehkä siksi että niiden koostumus on melko kova. Biscotti on ihanaa sellaisenaankin, mutta aivan todelliseen loistoonsa se pääsee kahvikuppiin dipattuna.
Valokuvaaja muuten vaati, että liitän postaukseen varoituksen: Aiheuttaa vakavaa riippuvuutta. Tuhosimme näitä pellillisen tunneissa. Tehkää siis omalla vastuulla.
Suklaa-pistaasibiscotti (n. 15 kpl)
2,5 dl vehnäjauhoa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
130 g tummaa suklaata
1,5 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
2 kananmunaa
1 3/4 dl sokeria
voiteluun valkuainen
Jaa suklaa puoliksi. Rouhi toinen puoli niin hienoksi kuin saat, rouhi toinen puoli n. pikkurillin pään kokoisiksi paloiksi. Rouhi myös pistaasipähkinät.
Sekoita jauho, kaakaojauho, sooda, suola, pistaasirouhe sekä hieno suklaarouhe kulhossa.
Vatkaa sähkövatkaimella kananmunat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Koostumus on oikea, kun vaahdon pinnalle jää pariksi sekunniksi kuvio, kun nostat vispilän. Sekoita jauhoseos kananmuna-sokeriseokseen ja sekoita vain sen verran, että ainekset sekaisin. Vältä sekoittamasta liikaa.
Kääntele joukkoon suurempi suklaarouhe.
Siirrä taikina jauhotetulle työpöydälle ja jaa kahteen osaan. Muotoile kaksi pötkylää taikinasta. Taikina leviää (tosin myös kohoaa) uunissa lisää, joten älä tee niistä liian litteitä ja leveitä. Taikinan muotoileminen voi tuntua vaikealta koska se on melko löysää, älä säikähdä, et ole mokannut!
Voitele pötkylät kananmunanvalkuaisella ja paista 175-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Ota pois uunista, anna jäähtyä n. 20 minuuttia ja leikkaa n. 1,5 cm. paksuisiksi siivuiksi. Levitä siivut kyljelleen leivinpaperille ja paista vielä 10-12 minuuttia. Biscotti kovettuu vielä hiukan jäähtyessään, joten ne voivat uunista otettaessa olla keskeltä hiukan pehmeitä. Biscottin koostumus on hyvä, kun reunat ovat paistuneet koviksi ja keskusta on vielä vähän pehmeä ja sitkeän pureskeltava.
Ohje sovellettu, googlettelemalla Brown Eyed Baker -blogista.
Erittäin hyvää,en tuosta “aikuisien makuun” kommentista tiedä,itse en aikuinenmutta kyllähän se kahvin kanssa maistui.
Meillä myös katosivat keksit nopeasti,en tällä kertaa (huom tällä kertaa) ollut se joka ne ahmaisi,mutta minä ne tein ; D
Oikein mukava ohje !Eikä edes vaikea tekoinen.
Kiitos ohjeesta.
Hei, ja kiitos uudenlaisesta biscottiohjeesta. Onkin aikaa, kun olen näitä viimeksi tehnyt, joten jos vaikka jouluksi… Olen tehnyt vastaavanlaisia mantelisena versiona, ilman suklaata tai kaakaota, ja ihan samalla tavalla riippuvuutta aiheuttavana. Nam.
Suklaapähkinä: no kyllä ne täälläkin kahden lapsenmielisen aikuisen suuhun katosivat aika äkkiä! Kiva että ohjeesta oli hyötyä ja iloa :)
Sirkkutäti: no mähän jäin näihin niin koukkuun että olen jo ehtinyt mielessäni miettiä pitkän listan kaikista erilaisista versioista joita haluan tehdä! Manteli on käsittääkseni se perinteikkäin biscottimaku, joten sitä pitää ehdottomasti kokeilla. Tosiaankin, nam!
Hei!
Italiafanina olin enemmän kuin iloinen tästä postauksesta!
Kommasinkin sinua aikaismmine nella-nickin takaa, mutta nyt tulin oman
blogin tiedoilla, jonne minun oli aivan pakko reblogata tämä ihana ohje!
Kokeilen heti, kun vaan saan hankittua aineet ja aikaa.
Kiitos siis varmastikin mehukkaasta ohjeeta! :)
Ohjeesi löytyy siis myös täältä:
http://kaukokaipuu.blogspot.com/2009/12/killing-cookies.html
Oooo <3 Noi on niin parhaita keksejä ikinä, just kahvin kanssa. Pitäiskin kokeilla suklaaversiota, oon tähän mennessä syönyt vain normibiscotteja.
Kuulostaapa hyvältä, pakko kokeilla (tätäkin) :). Mutta yksi tyhmä kysymys: mittaanko pistaasipäihkinät ilman kuoria vai kuorittuina – ilmeisesti kuorittuina? Kuinkakohan paljon tuo määrä olisi suurinpiirtein kuorellisia pistaaseja?
Marynell: kiitokset linkkauksesta! :) Kokeile ihmeessä hetimmiten, tai noh, ehkä näin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin ei pitäisi kannustaa :)
Julia: ooh suklaabiscotti on ehkä vielä normiversiota ihanampi, tällä ohjeella tulee vielä ihanan tummia koska suklaisuus tulee sekä kaakaojauheesta että suklaasta. Ja suklaa ja kahvihan on tunnetusti toooosi huono yhdistelmä :)
Essi: no kyllähän se määrä ainakin puolittuu siitä kun kuoret ottaa pois… mitäköhän tuohon nyt uskaltaisi sanoa, olisko ehkä kolmisen desiä? Mutta eikös pistaasit myydä yleensä 200 gramman pusseissa, jos ostat sellaisen tai parisensataa grammaa irtokarkkikaupasta niin kyllä se nyt ainakin riittää ja varmaan jää ylikin! :)
Tämäpä hyvä ohje. Olen syönyt näitä keväisessä Firenzessä. Tuliaispussit, jotka oli tarkoiettu kesämökin terassikahville hupenivat jo
kotiinpalupäivänä.
Olen etsinyt näitä kaupoista turhaan, kunnes Lidlistä sitten viimein löytyi,
mutta se oli kaiketi vain onnenkantamoinen – kertaluonteinen erä, josta ehdin kotiuttaa vähäiset 2 pussukkaa.
Mutta nyt- leipomaan. Ohje on meikäläiselle taidoille kyllä haastava!
Aion siis kattaa nämä keksit piparien viereen… ja dipata maitokahviin.
Ihania joululoman aamuna odotellessa, kiitos Eeva….
Kitty: aika huonosti näitä on tosiaan kaupoissa tarjolla, Stockan herkusta saattais löytyä jos satut asumaan sellaisen lähettyvillä. Mutta miksipä ostaakaan kaupasta, kun voi tehdä itse!
Tämä ei ole mitenkään kauhean haastava ohje, ainoa kohta missä saattaa vähän hermo kiristyä on se kun melko löysästä taikinasta yrittää muotoilla niitä pötkylöitä. Mutta onneksi ne kohoavat uunissa sen verran että pienistä kauneusvirheistä ei ole haittaa! Tsemppiä! :)
Meikäläinenpä osaakin syödä nukkuessaan! Voin kertoa ettei kuitenkaan ole kovin kivaa kun kaikki herkut katoaa yön aikana, eikä makuelämyksestä muista itse mitään. Ainut muisto tapahtuneesta on suklaatahra yöpaidalla ja tyhjät karkkipaperit roskiksessa tai jossain siellä päin. Ihan oikeasti. Ja tätä tapahtuu usein. :/
Moikka, mikä tuon kaulimisen syy on? voiko sen vaan jättää väliin ja heittää lusikalla kökkäreet pellille?
^
Tarkoitan siis niiden pitkuloiden tekoa :D
Jenni: biscottin idea on siis se, että ne paistetaan kaksi kertaa. Jos teet niistä suoraan keksejä, niistä tulee sellaisia pehmeitä peruspikkuleipiä eikä ollenkaan rapsakoita. Eikä siis tietenkään myöskään perinteisen biscottin mallisia.
Ja siis tosiaan, mitään ei ole tarkoitus kaulia! :)
Päivitysilmoitus: Biscotti, otto 2 - Voisilmäpeliä - MTV3.fi - Koti - Blogit