Kaljaa kakussa
Eräs kommentoija kysyi, enkö inhoa mitään ruokaa kun näytän aina tykkäävän kaikesta. Minulla on vähän sellainen asenne, että elämä on liian lyhyt ollakseni syömättä kaikkea ja tykkäämättä kaikesta, eli pääasiallisesti jos en tykkää jostain, opettelen. Voitteko kuvitella, että esim. punaviini, feta ja parsakaali, jotka ovat ehkä suurimpia herkkujani, ovat kaikki alunperin juttuja joista en ole tykännyt? On kuitenkin olemassa pari asiaa joista en yksinkertaisesti ole oppinut pitämään: yksi on silli ja toinen on olut.
Oluenkin suhteen on kuitenkin yksi porsaanreikä: noin kerran vuodessa, kenties irlantilaisten leprechaunien tehdessä taikojaan, minuun iskee Guinness-himo. Silloin täytyy kumota tuoppi mustaa nummien nektariinia ja sen jälkeen pyörtyä, tai vieriä kotiin. Sehän on vähän kuin söisi puoli kiloa mämmiä yhdeltä istumalta.
Olin kuullut tarinoita Guinness-suklaakakusta mutta luulin sen olevan vain urbaani legenda, kunnes törmäsin Nigella Lawsonin ohjeeseen. Olen aina suhtautunut äärimmäisen skeptisesti suklaakakkuihin joissa suklaisuus tulee kaakaojauheesta eikä suklaasta, mutta sekin epäily osoittautui turhaksi. Tämä on mustaa kuin maailman synti ja makukin on sen mukainen.
Niille, jotka ovat huolissaan koska eivät pidä Guinnessista, tämä kakku ei varsinaisesti maistu kaljalta. Se vain tuo kakkuun tuhdin maltaisen vivahteen ja sokeri taittaa kyllä oluen kitkeryyden. HC-fanit saavat kakkuun enemmän Guinnessin makua kostuttamalla paistetun ja jäähtyneen kakun oluella.
Tätä kakkua kannattaa ehdottomasti kokeilla jo kokeakseen miten absurdilta tuntuu keittää kattilassa kaljaa ja voita. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin.
Ohje oli taattuun Nigella-tyyliin täysin överi, joten maltillistin sitä hieman, se voin määrä oli liikaa jopa minulle. Mutta älkää huoliko, kerman ja sokerin määrä on täysin ennallaan! Kaloreiden laskeminen on täysin epäirlantilaista. Kysykää vaikka niiltä toimistotyöntekijöiltä, jotka täyttävät Dublinin pubit jo lounasaikaan, edessään saavillinen Guinnessia.
Guinness-suklaakakku
2 1/2 dl Guinnessia (tai vastaavaa, esim. Murphy’s Irish Stout käy hyvin)
200 g voita
2 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
4 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl creme fraichea
2 munaa
1 rkl vaniljauutetta
4 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl ruokasoodaa
kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2 1/2 dl tomusokeria
1 dl kuohu- tai vispikermaa
Mittaa kattilaan olut ja voi. Hämmennä miedolla lämmöllä kunnes voi on sulanut. Lisää sen jälkeen kaakaojauhe ja sokeri ja sekoita kunnes ainekset ovat sulaneet ihanaksi sileäksi, tummaksi seokseksi. Ota pois liedeltä.
Vatkaa kevyesti keskenään creme fraiche, munat ja vaniljauute. Sekoita olut-voi-kaakaoseokseen.
Sekoita keskenään vehnäjauhot ja sooda ja lisää nekin sen jälkeen taikinaan.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun ja voideltuun irtopohjakakkuvuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa n. 40-60 minuuttia. Varo paistamasta kakkua liian kuivaksi, se on herkullisinta hieman kosteana. Halutessasi voit hiukan kostuttaa paistettua kakkua yli jääneellä oluella.
Kun kakku on jäähtynyt (tähän voi mennä kauankin, koska se on melko tiivis ja painava..) valmista kuorrutus. Sekoita keskenään tuorejuusto ja tomusokeri kevyesti vatkaten. Lisää joukkoon kerma. Levitä kuorrute kakun päälle Guinness-tuopin vaahtoa matkien.
Tämäkin, kuten kaikki suklaakakut, on mielestäni parhaimmillaan vetäydyttyään ainakin muutamia tunteja tai yön yli.
12. marraskuuta 2009 kello 20.56
“tuoppi mustaa nummien nektariinia”
Nektaria ehkä?
Nillitys sikseen, toi näyttää TODELLA hyvältä. Oluen ystävänä kokeilen varmasti.
13. marraskuuta 2009 kello 8.50
Todella tuhdin näköistä, eli juuri sellaista millaista kunnon suklaakakun kuuluukin olla! Tuosta ei kyllä ulkoapäin uskoisi ettei siinä ole käytetty suklaata vaan pelkästään kaakaojauhetta, näyttää jotenkin niin tummasuklaiselta :)
13. marraskuuta 2009 kello 9.54
Mikä kakku! Nyt on pakko keksiä joku kissanristiäistilaisuus, että pääsee kokeilemaan reseptiä.
13. marraskuuta 2009 kello 10.00
Ööm.. Täytyy heti kysästä kuorrutteesta, että vaahdotetaanko kerma vaiko ei? Kakku näyttää kyllä uskomattoman hyvältä :)
13. marraskuuta 2009 kello 12.00
Frigga: haha, oikeassa olet! Katsotaan jaksanko korjata. Kannattaa kokeilla!
Krista: ihan totta! Tosin kaakaojauhetta on vähän enemmän kuin se tyypillinen 3 ruokalusikallista :) Mutta onneksi se ei ole kallista lystiä.
Puolukka: no meillä kissanristiäistilaisuus oli “hmm.. tiistai-ilta, tekis mieli leipoa”. Eli olutosaston kautta kotiin vaan :)
MerZi82: ei siis vaahdoteta kermaa, se vaan lisätään sekaan jotta kuorrutteesta saadaan helposti levittyvä (ja tietysti hyvänmakuinen…)
13. marraskuuta 2009 kello 14.13
oh! muutama vuosi tuli tehtyä Guinness-kakkua, ja muistan hyvin millä hartaudella kolmen tytön porukkamme tuhosi tämän herkun. en muista mistä ohjeen silloin kaivoin, mutta muistaakseni se oli varsin samanlainen kuin tämä. olennaista oli ostaa riittävästi Guinnessia, jotta taikinakulhon lisäksi sitä voisi kumota myös leipojan kurkkuun. ;o) siinä ohjeessa myös laitettiin hiukan kaakaojauhetta kuorrutteeseen, jotta saatiin aidomman näköinen “vaahto” tumman herkun päälle.
13. marraskuuta 2009 kello 14.16
Luin eilen tän reseptin ja sain ohjeen myös leipään, johon laitetaan kaljaa, pekonia ja juustoa. Näin sitten koko yön painajaista siitä, että miten voin oikein laittaa suklaakakkuun pekonia ja juustoa. :DD Täytyy kokiella kumpaakin reseptia in da real life. :)
13. marraskuuta 2009 kello 15.38
Sisi: haha, joo risottoakin varten pitää ostaa aina kokonainen valkkaripullo vaikka sitä menee ehkä desi itse ruokaan… sille lopulle onkin sitten kamalan vaikea keksiä käyttöä : ) Tuo kaakaojauhe kuorrutteeseen olis muuten ollut hyvä idea!
Sandy: no siis, nyt mun täytyy saada leipää jossa on kaljaa, pekonia ja juustoa!! Voi minkä teit..
14. marraskuuta 2009 kello 11.08
Näytää ihanalta! Mun pitäisi alkaa ideoida joulukakkua perheelle, tämähän saattaisi toimia aika mukavasti…
14. marraskuuta 2009 kello 12.37
Hyvältä näyttää! Taidampa värkätä tuollaisen seuraavaan oluiden maisteluiltaan! :) Loistokruunaus illalle! :)
14. marraskuuta 2009 kello 15.34
“Se vain tuo kakkuun tuhdin maltaisen vivahteen ja sokeri taittaa kyllä oluen kitkeryyden.”
Missä vaiheessa Guinness on muuttunut kitkeräksi?
14. marraskuuta 2009 kello 15.48
Pinja: joo vois sopia hyvin joulupöytään, tosin tää saattaa jouluruokien perään olla ehkä vähän liian tuhti paketti.. tai no, riippuu tietysti mitä joulupöydässä syödään :)
Hanna: hyvä idea, pitäisköhän munkin järjestää oluiden maisteluilta jos vaikka mystisesti oppisin tykkäämään niistä.. :)
Kommentoija: no tuskin se on miksikään muuttunut, mutta kyllä se harjaantumattoman juojan suussa saattaa maistua hivenen kitkerältä. Ehkä minä maistan Guinnessissa kitkeryyttä ja sinä et, sitä se on kun jokainen on yksilö!
14. marraskuuta 2009 kello 21.41
:D Saimpas kunnon höhötykset tätä lukiessani.. ( harvemmin tulee naurettua reseptille )
Tosi hyvän näköstä..eikä edes äklötä ajatus kaljakakusta vaikka tässä pientä hängouveria on päällänsä! :D
Kyllä varmaan pysyy pyöreet paikat pyöreenä ku tota mättää! Eihän tähän mitään kissanristiäisiä tosiaan tarvita! Jää enemmän itsekkekki mäyssytettävää ;)
15. marraskuuta 2009 kello 15.33
Hoh, missä luuraa syksyiset sienireseptit?!
15. marraskuuta 2009 kello 15.37
Erika: joo, ei ole kyllä pelkoa liiallisesta ja äkillisestä laihtumisesta kun tällaisia kakkuja pyöräyttelee arki-illan ratoksi :) Siitä vaan kaljat kattilaan ja menoks!
Elska: no kun ei ole sieniä siunaantunut meikäläiselle! :(
16. marraskuuta 2009 kello 12.35
Superb, hienoa, että ennakkoluuloton kokeileva kokkailusi jatkuu.
Minä pidän tummasta oluesta, mutta kitkerä quness on minullekin liikaa
(kun se aina tuodaakin niin suuressa mukissa)
Tämä on kiva vinkki - saatan kokeilla, vaikka kakunleipojan kokemukseni ovat latteat … jo nyt näen oman versioni tästä kaakusta. Mustan litteän lätsän päälle tulee siis tosi tuhdisti sitä vaahtoa…
16. marraskuuta 2009 kello 15.28
Kitty: ällös huoli, kyllä jokainen voi oppia leipomaan kakkuja. Tästä on lähipiirissä eläviä esimerkkejä! :) Kannattaa siinä tapauksessa aloittaa nimenomaan tällaisen tyyppisistä kakuista joissa ei tarvitse vaahdottaa mitään munia tms eikä jännätä sitä laskeeko taikina. Go for it! :)
24. marraskuuta 2009 kello 9.18
Aivan ihana kakku! Tein tätä viime viikonloppuna miehelle synttärilahjaksi ja kakku oli hitti!! Ainoo vaan että kaadoin ekan tölkin Guinnessiä viemäristä alas - luulin että tölkissä oli jotain vikaa kun sieltä sisältä löytyi pingispallo. Mut senhän kuuluukin olla siellä… :)
24. marraskuuta 2009 kello 11.02
Aivan ihana kakku!Olen toki tehnyt sitä aikaisemminkin mutta kyllä ihan “perinteisellä” irkku-ohjeella..tämä oli tervetulleesti hieman kevyempi!Tein kakkua työkavereilleni ja he rakastivat sitä!Kyselivät kovasti onko syntymäpäiväni ja kuullessaan että se on ihan tavallinen “tiistai-kakku” tuumasivat että saa tehä seuraavallekkin tiistaille…=D
24. marraskuuta 2009 kello 16.16
Tuikku: haha apua :D Nyt olet sitten taas yhtä tietoa rikkaampi. Kiva että kakku oli onnistunut ja kelpasi synttärisankarillekin! Mahtavaa.
Katja: joo kakun syömiseen ei kyllä ikinä tarvitse erityisiä syitä, jo pelkästään kakun olemassaolo tekee päivästä juhlapäivän :) Hyvä kuulla että onnistui, voinpa kuvitella että itsekin osaisin työpäivänä arvostaa kahvihuoneeseen ilmestynyttä Guinness-kakkua :)
2. joulukuuta 2009 kello 18.10
Hei! Tää oli aivan loistava juttu, kokeilin ja linkitin blogiini tämän siun ohjeen. Kiitokset mahtavasta ideasta ja blogista!
14. joulukuuta 2009 kello 12.12
Kokeiltu on viimein! Raadin mielestä saisi olla vaahtoa suhteessa 2/3 ja kakkua 1/3 eli että tekisi vaan puolikkaan ohjeen kakkua ja tuota vaahtoa saman verran, sillä kakku on jopa meidän suvun herkkusuiden mukaan aika tuhtia. Itse vielä vaahdotin kerman, jotta sitä olisi enemmän, koska kermavaahtoa ei voi olla liikaa varsinkaan jos siinä on tuorejuustoa tai rahkaa.
75wee isotätini totesi että maistuu ihan mallasleivältä. En sitten tullut kysyneeksi, että onko se nyt sitten hyvä vai huono asia…. :D
Lueskelin jonkun kommenttia, että tämä sopisi joulupöytään, niin esitän tuohon asiaan eriävän mielipiteen. Tätä tuhtia kakkua en kyllä kinkun ja laatikoiden jälkeen saisi alas, vaikka kuinka rakastan syömistä.
25. tammikuuta 2010 kello 22.14
Ihana kakku ja helppo vielä tehdäkin. Tällä kakulla herkuteltiin tänään töissä päiväkahvilla. Sulla on hieno blogi ja mahtavia ohjeita, joista monet on mun kokeilulistalla.
4. helmikuuta 2010 kello 18.58
[...] Guinness-kakku osoittautui hitiksi, joten jatketaanpa iloisen nestemäisessä keittiössä Guinness-kokeilujen sarjaa… [...]