-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2009
2 x vaalea glögi
Glögiohjeita on toivottu jo syyskuusta asti, ja koska olen heilunut sangen ahkerasti glögikattilan ääressä viime aikoina, tänään teille tarjolla ohjeita kaksin verroin. Muistan törmänneeni lämmitettyyn siideriin usein vanhoissa brittiläisissä kirjoissa. Kirjoissa sitä juodaan kartanoiden takkahuoneissa, kun on ensin vietetty rankka päivä ampuen savikiekkoja tai metsästäen fasaaneja ruudullisessa takissa, jossa on mokkapaikat kyynärpäissä. Kaikilla on tietysti ratsastussaappaat, loputtoman eksentrinen charmi sekä vakuuttava sukupuu. Lämpimän siiderin juomisen lomassa käydään nokkelaa sanailua, paitsi silloin kun joku kartanon viehättävistä tytöistä tai pojista päättää luikauttaa laulun pianon ääressä. Koska salaa ehkä haluaisin viettää mainitunlaista elämää, olen aina pitänyt ajatusta lämmitetystä siideristä äärimmäisen kiehtovana. Kun siihen … Lue loppuun
Kiitospäivän ihme
Meillä on toisinaan ystävien kesken tapana järjestää ruokailtoja, joissa on yleensä jokin teema — eilen teemaksi oli valittu Thanksgiving eli kiitospäivä. Koska seurueesta kukaan ei ole amerikkalainen, ei tarvinnut edes teeskennellä että perinnejuhlissa olisi kyse jostain henkisemmästä tai syvällisemmästä, vaan saimme keskittyä olennaisimpaan eli RUOKAAN. Kaikki juhlia, juhlaruokia ja teemaleivonnaisia rakastavat huomio: kun oman maan ja kulttuurin juhlapäivät loppuvat kesken, voi ihan häikäilemättä varastaa muiden. Meillä ainakin syödään soodaleipää ja pukeudutaan vihreään Pyhän Patrickin päivänä, fikataan ruotsalaisuuden päivänä, vietetään kurpitsajuhlaa Halloweenina ja näemmä nykyään myös syödään kalkkunaa kiitospäivänä. Elämässä ei ole koskaan liikaa juhlia! Tai jos siltä tuntuu, on aika … Lue loppuun
Kerettiläiset nilviäiset
Nyt on jälleen Painavaa Asiaa. Olen nimittäin hädissäni siitä suhtautumisesta, joka maassamme vallitsee simpukoita kohtaan! Tuntuu, että ihmisiä on pääasiassa kahdenlaisia, niitä jotka pitävät simpukoita vaikeina valmistaa tai hienostelevana piperryksenä, ja niitä joille simpukoita ei ylipäänsä ole olemassa, ainakaan mitä tulee kotona valmistettavaan ruokaan. (Oma lukunsa ovat tietysti ihmiset, joiden mielestä simpukat ovat pahoja, vaikka eivät ole koskaan niitä maistaneetkaan. Heihin en edes puutu tässä puheenvuorossa. Tosin osittain ymmärrän ja syytän suomen kieltä: kuka hitto keksi antaa tämän eliöryhmän nimeksi NILVIÄISET? Ei järin ruokahalua kiihottava sana.) Oi vääryyttä! Simpukat ovat oikeastaan muualla maailmassa hyvinkin arkista ja vaatimatonta sapuskaa (Suomessa toki … Lue loppuun
Se ainoa onnistuminen
Olette varmasti jo kyllästyneet tuijottelemaan samaa banaanileipää etusivulla, joten lienee aika minunkin ryömiä kuorestani takaisin bloggailun pariin, siitäkin huolimatta etteivät kokkailut viime aikoina ole menneet ihan putkeen.. Keittiökarma näyttää kulkevan sykleissä, on kausia jolloin kaikki onnistuu mahtavasti ja on kivaa ja inspiroivaa, ja sitten on sellaisia kausia, kun kaikki mitä tekee on jotenkin… plääh. Suuremmilta katastrofeilta on onneksi vältytty (tai no, erään tortun lehtitaikinapohja maistui aika lailla muovailuvahalta — tästä tosin en voi täysin syyttää itseäni, koska se oli valmistaikina. Ellei sitten valmistaikinan osto ylipäänsä ole jo aihe syytöksille!) Joka tapauksessa luomukseni ovat olleet sen verran epätäydellisiä, ettei niitä ole … Lue loppuun
Banaanileipä 2-1
Elämässä pitäisi olla useammin sellaisia aamuja, jolloin voi maata sängyssä miettien mitä haluaa aamiaiseksi. Itse asiassa vielä parempaa on iltaisin nukahtaa siihen samaiseen ajatukseen… Harva taisto on yhtä kaunis kuin se, joka käydään tomaattimunakkaan ja köyhien ritareiden välillä! Mustikkapannukakut ovat aina hyvä vastustaja, kuin myös vohvelit ja vaahterasiirappi.. Tällä kertaa finaali käytiin munakokkelin ja pekonin sekä uunituoreen banaanileivän välillä. Banaanileipä voitti 2-1. Banaanileipä on oikeastaan enemmän kakku, tai ehkäpä kakun ja vuokaleivän välimuoto. Kutsutaan sitä kuitenkin angloamerikkalaisen perinteen mukaan leiväksi, jotta itsepetoksen kautta voimme tuntea syöneemme kolme palaa leipää emmekä kakkua. Tämä ohje on niin helppo että jurompaakin leipuria hymyilyttää. … Lue loppuun
Kaljaa kakussa
Eräs kommentoija kysyi, enkö inhoa mitään ruokaa kun näytän aina tykkäävän kaikesta. Minulla on vähän sellainen asenne, että elämä on liian lyhyt ollakseni syömättä kaikkea ja tykkäämättä kaikesta, eli pääasiallisesti jos en tykkää jostain, opettelen. Voitteko kuvitella, että esim. punaviini, feta ja parsakaali, jotka ovat ehkä suurimpia herkkujani, ovat kaikki alunperin juttuja joista en ole tykännyt? On kuitenkin olemassa pari asiaa joista en yksinkertaisesti ole oppinut pitämään: yksi on silli ja toinen on olut. Oluenkin suhteen on kuitenkin yksi porsaanreikä: noin kerran vuodessa, kenties irlantilaisten leprechaunien tehdessä taikojaan, minuun iskee Guinness-himo. Silloin täytyy kumota tuoppi mustaa nummien nektariinia ja sen … Lue loppuun
Jahvat tulloo…
…ja helemat paukkuu. No ei pauku, appelsiinit on nykyään ihan kehnoja! Lapsena Jaffa-appelsiinien mainos oli ehdoton lempparini. Mainosta ei ole taidettu näyttää enää muutamaan vuoteen (hämmentävän pitkä elämä sillä kyllä olikin..), joten ehkä appelsiinien kurjuus johtuukin siitä? Taitaa olla vanhenemisen merkki, kun alkaa muistelemaan sitä kuinka lapsuudessa “se ja tämäkin oli parempaa”. Ainakin mielikuvissani ennen vanhaan appelsiinit olivat aina raikkaita ja mehukkaita. Nykyään niiden ostaminen on yhtä arpapeliä, joka toisella kerralla kuoren alta paljastuu kuiva ja mauton ruppana. Näin kävi jälleen, joten mietin mitä tehdä kilolla kuivia appelsiineja. Sellaisenaan niitä ei viitsi syödä, joten jotain ruokaa niistä piti kehitellä. Näin … Lue loppuun
As American as pumpkin pie
Makean kurpitsapiiraan ohjetta kyseltiin, joten tässäpä se tulee. Ja nyt kelpaakin kokkailla kurpitsaruokia, katsoin juuri tänään marketissa että kurpitsa maksaa 80 senttiä kilo!! Jenkkilässä on sanonta(something is) as American as apple pie, joka on epäilemättä vakiinnuttanut asemansa vain ja ainoastaan alkusoinnun takia (kielitieteilijä ei lomaile koskaan). Oikeastihan kurpitsapiiras on vielä sata kertaa amerikkalaisempi juttu, ainakaan en tähän hätään tiedä että sitä syötäisiin laajasti missään muualla. Tai no, Turussa. Tarkemmin sanottuna minun asunnossani. Ohje on hyvin perinteinen amerikkalaisen pumpkin pien ohje (tai no, ei-perinteistä tässä taitaa olla se että käytin oikeasti tuoretta kurpitsaa enkä säilykeversiota : D), jota on vain hiukan … Lue loppuun
Makeaa, pehmeää ja lämmintä
Eilen illalla iski aivan hirveä valkosuklaahimo — hyytävällä kylmyydellä, pimeydellä ja naamaa piiskaavalla tuulella saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Homehtuvien lehtien keskeltä liukastelin lähikaupan kautta kotiin ja päätin keittää valkosuklaani kaakaoksi koska kaipasin villasukkien lisäksi myös jotain sielua lämmittävää. Suosittelen tätä niille, joilla on takana pitkä päivä, kaamosväsymys tai muuten vain suru puserossa. Se on makeaa, pehmeää ja lämmintä — kaikki synonyymejä sanalle lohduttava, ainakin minun sanakirjassani. Appelsiini-valkosuklaakaakao (kahdelle) n. 80 g valkosuklaata 4 dl maitoa 2 tl raastettua appelsiininkuorta 1 tl vaniljauutetta ripaus muskottipähkinää Rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Sekoita kattilassa maito, appelsiininkuori, vanilja ja muskottipähkinä. Kuumenna kunnes maito … Lue loppuun

