-
Voisilmäpeliä

Voisilmäpeliä
Eeva on 23-vuotias opiskelija ja harrastelijakokki, joka syö aina rusinat pullasta ja sokerit pohjalta.
Tässä blogissa kokeillaan enimmäkseen yksinkertaisia, mutta silti jokapäiväisestä leivästä poikkeavia ohjeita.
Aiheet
- Aamiainen (17)
- Aiheeton (3)
- Hedelmät (14)
- Intia (9)
- Itä- ja Kaakkois-Aasia (7)
- Jälkiruoat (19)
- Joulu (13)
- Juomat (16)
- Juusto (30)
- Kakut ja piiraat (22)
- Kala & merenelävät (21)
- Kana (11)
- Kasvisruoat (85)
- Keitot (23)
- Leipä (20)
- Leivonnaiset, makeat (40)
- Leivonnaiset, suolaiset (14)
- Liharuoat (24)
- Lisukkeet (26)
- Low carb (36)
- Makeat tahnat, hillot ja kompotit (3)
- Marjat (12)
- Marokko (3)
- Muffinsit (7)
- Niksit (6)
- Paasaus! (3)
- Pasta (9)
- Pikkuleivät (7)
- Pikkupurtavat ja alkupalat (26)
- Salaatit (36)
- Suklaa (14)
- Tahnat, dipit ja kastikkeet (12)
- Tex Mex (6)
- Välimerelliset (43)
- Vegaani (32)
- Vihannekset (67)
- Viini (4)
- Yleistä jorinaa (28)
- Yrtit (15)
-
Kaikki blogit
-
MTV3.fi blogit - Uutiset
- EU-tähtien alla
- Elinkautinen
- Epikriisi
- Eteläpääty
- Herrat pitävät vaaleista
- Hetkinen
- KGB - Kimmo Grönlundin blogi
- Kaupunkilainen
- Kolme varttia
- Laitahyökkääjä
- Liesituuletin
- Linjatuomari MKulmala
- Lämpiössä
- Maailman syke
- Miss Moneypenny
- Moottorimies
- Mr. Bondi
- Muurin takaa
- Penkkiurheilija
- Rajalla
- Rock Around The Blog
- Setä Arkadia
- Sivuhuomautuksia
- Tohtori Ei
- Vaalitarkkailija
- Vapaa ajattelija
- Ympäristössä
-
MTV3.fi blogit - Urheilu
-
MTV3.fi blogit - Helmi
-
MTV3.fi blogit - Koti
-
MTV3.fi blogit - Makuja
-
MTV3.fi blogit - Matkailu
-
MTV3.fi blogit - Keventäjät
-
MTV3.fi faniblogit
Blogien etusivulle »
Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2009
Kuivaa ja tylsää?
Yhtenä iltana oveni taakse ilmestyi ruokaa vaativa tyyppi kädessään purkki oliiveja (älkää huoliko, tunnen kyseisen henkilön — vaikkakin minulla olisi kyllä sananen sanottavana kaikille niille kaupustelijoille, feissaajille ja muille ihmisille joita kotioveni takana ravaa enenevässä määrin haluten vaihtaa kanssani pari sanaa. Entä jos minä haluaisin iltaisin vain hengailla verkkareissa ja unohtaa ympäröivän maailman olemassaolon ja kaikki ne asioita vaativat ihmiset!). JOKA TAPAUKSESSA, ehdotin oliivityypille couscousia, jolloin hän nyrpisti nenäänsä ja totesi sen olevan kuivaa ja tylsää. Tein sitä silti, ja taisin saada käännytettyä maailmaan yhden uuden couscousin ystävän.. En voi syyttää oliivityyppiä. Couscous on usein kuivaa ja tylsää, tai ainakin … Lue loppuun
Vanha lemppari uudella tavalla… taas
Olen näemmä jollain huipputerveelliset tahnat -tripillä, sillä peston jälkeen olen taas innostunut hummuksesta. Hummus on yksi pitkäaikaisimpia rakkauksiani, mutta viime aikoina olen vaan jotenkin unohtanut sen olemassaolon. Miten saatoinkaan! Ihan paras iltapala: hummusta, kirsikkatomaatteja, oliiveja ja paahdettua täysjyväleipää. En olisi uskonut, että perushummuksesta voisi ylipäänsä saada vielä parempaa, mutta kyllä siitä voi, kun lisää vielä sekaan aurinkokuivattuja tomaatteja! Tämän taidan ottaa tavaksi. Idea tuli New York Timesin ruokajutusta. Niin, niin hyvää. Tahinista kysytään aina, joten todettakoon vielä että se on siis sesaminsiementahnaa jota nykyään saa kaikista isommista marketeista, etnokaupoista ja luomuhippiäiskaupoista. Hummusta voi tehdä ilman sitäkin, mutta ei kannata. Tiesittekö … Lue loppuun
Karkkipussin pohjalta
Otin ja väkersin pestoa leffanapostelupussin pohjalle jääneistä pistaasipähkinöistä. Pesto nyt ylipäänsäkin rulettaa, mutta pistaasipesto on ehkä lempparini. Vaikka peston tekeminen itse saattaa tuntua kalliilta, niin katsokaa nyt jumaliste tuota raaka-ainelistaa ja miettikää minkälainen terveysfriikki ei ole tuosta ihan mehuissa. Pestolla se syysflunssa ehkäistään! Yrttejä, öljyä, pähkinöitä ja valkosipulia kypsentämättömänä — kaikki lähestulkoon superravintoa. (Myös parmesanilla on todettu mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksen suoritti Eeva Kolu ja koehenkilöinä toimi yksi ruokabloggari, kolme ruokabloggarin kaveria sekä ruokabloggarin italianopettaja. Kaikkien koehenkilöiden mukaan parmesanin lisääminen lähestulkoon kaikkeen ruokaan kohentaa mielialaa sekä saa maailman tuntumaan vähän paremmalta paikalta.) Ohjeesta tulee valmista pestoa suunnilleen kahteen pasta-annokseen. Kokeile … Lue loppuun
Nuudeleiden toinen tuleminen
Muistan ensimmäisen kokemukseni nuudeleista kuin päivän eilisen, paikka oli Eurospar Vantaan Koivukylässä. Siellä oli täti joka esitteli Yum Yum -nuudeleita. En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, koska tuohon aikaan meidän perheessä ei edes syöty vielä “pastaa”, syötiin vain makaroonia tai spakettia. Mutta äiti taisi nähdä vastauksen ongelmaan “kuinka syöttää edes jotain lämmintä esiteini-ikäiselle tyttärelle, joka on juuri keksinyt alkaa kasvissyöjäksi”. Siitä alkoi nuudelikauteni, joka jatkui ala-asteelta aina lukion ensimmäisiin vuosiin. (Joskus lukion toisella luokalla erehdyin katsomaan nuudelien ravintoarvoja, ja nuudelikauteni loppui kuin seinään. Tosin siitä alkoikin sitten “syynään kaikki tuoteselosteet” -kausi, joka epäilemättä tulee jatkumaan koko loppuelämäni.) Sain takuulla nuudeleista … Lue loppuun
Uusia puolia
Olen elänyt hermoromahduksen partaalla hajoilevien tietokoneiden, liikaa maksavien uusien tietokoneiden, epäloogisesti toimivien uusien tietokoneiden sekä loputtomalta suolta tuntuvien seminaaritöiden kanssa. Tällöin on hyvä palata vanhojen lemppareiden pariin, niinkuin vaikka kukkakaalin. Kukkakaali on siitä jännä vihannes, että vaikka se on hyvää höyrytettynäkin, niin sille tapahtuu jotain selittämätöntä kun sen paahtaa uunissa tai grillissä. Ihan kuin siitä tulisi kokonaan uusi vihannes! Paahtaminen tuo kukkakaalista uusia puolia esiin, voisi joku latteuksia rakastava (=minä) todeta. Olen tehnyt tällaista intialaishenkistä paahdettua kukkakaalia jo pitkään, itse asiassa niin usein että aloin jo epäillä bloganneeni aiheesta… no, mutta eilen Mr. Oliverin Cook with Jamie -kirjaa selaillessani sain … Lue loppuun
Vielä vähän vuohenjuustoa
KIITOS kaikille lempikahviloistaan kertoneille, ihanankuuloisia paikkoja joissa kaikissa haluaisin päästä käymään! Hämmentävän suuri osa teistä oli tamperelaisia, onko Tampere siis Suomen virallinen kahvilakaupunki? Se nähtäneen ensi viikonloppuna.. yritän päästä vierailemaan mahdollisimman monessa mainitsemistanne paikoista, odotukset ovat suuret : ) Sitten takaisin vuohenjuustoon, siitä on tehty viikon aikana salaattia, bruschettaa, munakasta, pastaa ja tätä vuohenjuustotäytteistä kanaa. Joka oli muuten niin iisi juttu, että oksat pois — ja silti kuulostaa jotenkin hienommalta sanoa että “söin lounaaksi vuohenjuustolla ja basilikalla täytettyä kananfileetä” kuin “paistettua kanaa ja salaattia”. En ole itse vielä kyllästynyt vuohenjuustoon ja halostakin on melkein puolet jäljellä, mutta lupaan, että ensi … Lue loppuun
Elämässä on virhe!
Viime postauksen kommenttilaatikossa kysyttiin lempikahvilaani, ja tajusin, siis tosiaan tajusin niinkuin olisi halolla päähän lyöty, ettei minulla ole sellaista. Sehän on aivan kauheaa. Millainen oli sellaisen ihmisen elämä, jolla ei ollut lempikahvilaa? Ehkä ihan hyvä, mutta köyhä. Olen ihan varma, että Sibeliukselta olisi jäänyt pari teosta tekemättä ilman Kämpin ravintolaa, eikä meillä ainakaan olisi Voltairen Candidea ilman Pariisin kahviloita! Toisin sanoen suuri taiteellinen debyyttinikin odottaa vain sitä, että löydän lempikahvilani. Joten nyt, arvoisat lukijat, tarvitsen apuanne. Kertokaa minulle lempikahvilastanne, se voi olla Suomessa tai ulkomailla, ihan missä vain. Vihjeidenne perusteella yritän löytää omani. Seuraavan kuukauden sisällä tulen olemaan ainakin Tampereella, … Lue loppuun
Hullut päivät, mikä ihana tekosyy
Kiitos Stockmannin keltaisten kassien päivien, minulla on kaksi kertaa vuodessa (epä)pätevä syy syödä viikon ajan pelkkiä vuohenjuustoruokia, Herkussa kun on joka vuosi varsin kohtuulliseen hintaan tarjolla se vuohenjuustoHALKO… ja kun sen kerran ostaa, niin täytyyhän se käyttää pois, ettei mene pilalle. (Itse asiassa ne pienet vuohenjuustopalat ovat kilohinnaltaan melkein yhtä halpoja, mutta kieltäydyn systemaattisesti rekisteröimästä tätä tietoa, jotta voin ostaa sen puolen kilon mötikän perustelemalla sen itselleni edullisuudella). Halkoa alettiin sahata ensimmäisenä salaattiin. Heitin sekaan pekaanipähkinöitä ja vaahterasiirappia, koska duh, nyt on syksy! Vaahterasiirapin voi korvata juoksevalla hunajalla, mutta suosittelen investoimaan hyvään vaahterasiirappipulloon. Ilmaistahan se ei ole, mutta kestää pitkään. … Lue loppuun
Puolan parhaat
Dzień dobry, ystävät, ja pahoittelut hiljaiselosta! Puolasta on kotiuduttu, ainakin parilla sentillä kasvaneen vyötärön kera! Aloitetaan sillä, että ehkä vastoin yleistä luuloa, Puola on ehdottomasti sopiva matkakohde hyvän ruuan ystäville! Ruokailumielessä nyt on mitä oivin hetki matkustaa Puolaan — ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä tukeva ja rehellinen puolalaiskuositus on juurikin kohdallaan. Suosittelen lämpimästi jonkinlaisen ruokasanaston kartoittamista ennen reissua, jos olet riippuvainen englanninkielisistä menuista saattavat parhaat herkut (tai ainakin halvimmat) jäädä sivu suun — itselläni oli onni matkustaa puolaa puhuvien seurassa, joten paikalliset erikoisuudet tulivat tutuiksi. Huokeimmat sapuskat tarjoiltiin “maitobaareissa” (bar mleczny), joissa syövät kaikki opiskelijoista vaareihin. Ruoka on perinteistä puolalaista … Lue loppuun

