Olen ollut koko viikon reissussa, joten kokkailu on ollut sula mahdottomuus. Onneksi ruokaa voi harrastaa muutenkin: ruuasta lukeminen ja puhuminen on melkein (ellei jopa täysin) yhtä hyvä ajanviete kuin ruuan tekeminen ja sen syöminen. Mukanani onkin tällä vaikealla viikolla, kun olen ollut keittiöstäni erossa, kulkenut kaksi ruoka-aiheista kirjaa. Ilmeisesti äijäteema on tällä viikolla jyrännyt.
No niin, jokainen minut tunteva tietää, että tykkään Anthony Bourdainista (tässä yhteydessä käytän verbiä “tykätä” siinä merkityksessä että joka toinen lauseeni alkaa sanoilla no Anthony Bourdain sano kerran…). Olen VIIMEIN saanut hankittua miehen kirjan Kitchen Confidential (on ilmestynyt suomeksikin, epäilemättä käännöksen nimi on jotain tylsää) ja voi voi voi. Ahmaisin sen kertaheitolla.
Bourdain vaan on niin… persoona. Vai mitä tykkäätte miehestä, jonka Facebook-profiili on kielletty vegaaneilta? Kirjassa Tony paljastaa ravintolamaailman salat ja sen karun hienouden meille tavallisille pulliaisille, meille jotka emme tienaa elantoamme väsäämällä päivästä toiseen samoja annoksia nälkäisille ihmislaumoille. Kirjasta selviää mm. miksi pihviä ei koskaan kannata tilata kypsänä, miksi brunsseja ja kaikenlaisia spesiaaleja kannattaa varoa ja millainen asiakas ravintolassa ei kannata olla. Kitchen Confidential luo ravintolamaailmasta hyvin erilaisen kuvan kuin telkkarissa hymyilevät julkkiskokit ja minunkaltaiseni pipertelevät amatööribloggarit. Bourdain kuvaa kokit merirosvoina ja lainsuojattomina, päämäärättöminä tyyppeinä jotka kokkaus on pelastanut rikollisen uralta, eikä säästele likaisia yksityiskohtia kertoessaan siitä mitä keittiöiden ovien takana tapahtuu. Kirja ei sovi heikkohermoisille tai hienostelijoille… eikä vegaaneille ;)
En tiedä kuinka hyvin Bourdainin kuvaus vastaa esimerkiksi suomalaista ravintolamaailmaa, mutta äärimmäisen viihdyttävää luettavaa se on. Äijä osaa paitsi tehdä ruokaa ja ladella törkeyksiä, myös kirjoittaa. Ihan pirun hyvin.
Toinen selailemani opus onkin sitten ihan uusi, Antti Vahteran, Visa Nurmen ja Iiro Rantalan yhteistyönä syntynyt Mojo joka minulle ystävällisesti WSOY:lta lähetettiin. Se lupaa “uusia ruokarytmejä hella hehkuen”, ja yhdistääkin musiikin, ruuan ja hyvän fiiliksen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ruoka ei ole vain ruokaa eikä syöminen syömistä, siinä on kyse niin paljosta muustakin. Tilanteen, tunnelman, ympäristön, ruuan, musiikin, ihmisten ja hitto vie vielä vaatteidenkin pitää kaikkien olla toisiaan täydentävä kokonaisuus, jotta elämys olisi täydellinen. Mojo on minusta aika kivasti onnistunut tavoittamaan tietynlaisen fiiliksen.
Mojon kuvitus ja ulkoasu on normimakuuni vähän liian äijämäinen (satun rakastamaan hyvin stailattuja ruokakuvia esteetikkoneurootikon intohimolla), mutta kirjassa onkin sellaista tiettyä let’s get down and dirty -asennetta, jota ruuanlaitossa arvostan. Ehkä siksi olen aina tykännyt Etelävaltioiden ruokakulttuurista… ja kyllä, Mojosta löytyy myös oma lukunsa Louisianasta.
Luonnollisestikin rakastan skumppaa, vuohenjuustosalaatteja ja pikkutarkkuudella väkerrettyjä kermaleivoksia siinä missä kuka tahansa muukin hienohelma, mutta seuraavan kerran kun äijäfiilis iskee, saatan hyvinkin pistää stereoihin bluesia ja toteuttaa jonkun Mojon resepteistä… (kirjassa on siis myös salaatteja, pikkunaposteltavia ja leivonnaisia, mutta nekin jotenkin sulautuvat kirjan äijämäiseen yleisfiilikseen.)
Kirjahyllyyni on viikon sisällä ilmestynyt myös kulttiteos Veganomicon, mutta se ei nyt jostain syystä oikein istunut päivän teemaan.. ;) Siitä lisää joskus toiste.
Kitchen Confidental on luettu ja se oli aivn mahtava. Enää en uskalla kalaa syödä ravintolassa muuta kuin tiistai päivänä, kun se taisi olla aika varmuudella se päivä jolloin saa tuoretta kalaa. Lounaan erikoisia välttelen myös kuin ruttoa.
Anthony Bourdain on aivan uskomaton. Innolla odotan, että joskus pääsen hänen ravintolaan. Jamie Oliverin Italian ravintolan olen katsastanut Oxfordissa ja sekin oli aivan uskomatonta eikä edes kallista!
Olisi hauska nähdä tuon kirjan jälkeen, että miten ne siellä Rosson keittiössä toimii. ( vaikka Rossoa ei kyllä hyvillä mielillä voi edes ravintolaksi kutsua ellei halua saada valmiiksi tehtyä pakasteruokaa) :DDDD
Sandy: niiiiiin totta, kaikki mitä sanoit, varsinkin tuo vika kappale ;)
En tiedä miten Suomessa toimii tuo kalahomma, mutta joka tapauksessa varon kalaa vinaigrettessa :DD
Bourdain on tosiaan huipuista huipuin, ja mielestäni kirjoitettuna vielä parempi kuin telkkarissa. Aina välillä pitää lukea pariin otteeseen sen lauseet uudestaan tajutakseen että se oikeasti sanoi noin… pyhiinvaellus Les Hallesiin voisi tosiaan olla hieno.. mut jos mä en näe siellä heiluriovien takana yhtään merirosvokokkia niin se on sitten elämäni isoin pettymys!
Luojan kiitos Seven-pokkarit on päätyneet kaksiosaiseen nimeen suomennoksessa: “Kitchen Confidential – Mestarikokin tunnustuksia” Tosin kaikki lössähtää käsiin kun avaa teoksen, Bourdainin suomentaja on onnistunut mielestäni vähintään yhtä huonosti kuin JIM:in tekstittäjä vangitsemaan äijän (jA ruuan!) syvintä olemusta:/. Yhdyn kyllä henkilöpalvontaasi ihan täysin, voisinpa suhtautua ruokaan yhtä seksikkäästi ja aidosti lihomatta välittömästi 12 kiloa.
P.S. oltiin samassa lukiossa joskus sotavuosina ja muistan sut hyvin, joten blogiesi lukeminen tuntuu jostain syystä kovasti stalkkaukselta mutta ne vain ovat niin oivia:).
Hanna: no voi apua, mä mietinkin monesti tuota lukiessani että tässä pitäis olla niin asiaansa vihkiytynyt kääntäjä, jolla on oikea asenne! Ilmeisesti ei ole sitten ollut. Buu!
Henkilönpalvonta ei oo enää ollenkaan kaukaa haettu termi mitä Bourdainiin tulee, on se vaan niin…. grh.
Jaa että samasta lukiosta ollaan! Hauska kuulla. Tunnettiinko sillon? Niin ja, kyllä näitä blogeja saa lukea muutkin kuin minulle tuntemattomat ihmiset, ihan huoletta :D
Mikä tuon kirjan suomenkielinen nimi on, löytyisköhän nettikaupoista?
Sari: itse en tiedä suomennoksesta mitään, mutta tuossa ylemmässä kommentissa Hanna oli maininnut sen olevan “Kitchen Confidential – mestarikokin tunnustukset”. Blaah! Kirjastostakin varmasti löytyy.
Iso Grh.
Sari: kirja kulkee yllämainitulla nimellä ja ainakin Tampereen Akateemisessa oltiin valaistuttu ottamaan pokkari top10:n eli Akateemisista löytyy ainakin, hinta on muistaakseni 9.90e.
Heh, ei tunnettu, olin 02:lla eli vuoden beibimpi. Muistan sut Hellan ja Nyrkin villistä kalori-näytelmästä. Stalkkaus jatkukoon;).
Hanna: aah, voi ei ja silti parasta! Kukapa olisi uskonut, että kalorinäytelmän käsikirjoittajasta tulee ruokabloggari? :DD
Stalkkausta tai ei, hauska että ilmoitit itsestäsi! Me oltais varmasti tultu lukiossa hyvin toimeen, kyllä Bourdain-faneissa on sitä jotain!
No niin, tilasin kirjan suuresta kuusta. Hinta postikuluineen 10,10 € :)
Onko toi ihan p**ska suomennettuna? :/
Luin tänään teoksen loppuun ja pakko myöntää että olin ehkä tapani mukaan hieman jyrkkä ja provokatiivinen arviossani, kyllä se suht luettavaa on, siis niin luettavaa kun Bourdain voi olla jollain muulla kuin alkuperäissutkautuksilla.. Kymmenen euron arvoinen joka tapauksessa.
Haha. Kalori-näytelmä antaa sun personallisuudellesi ja historiallesi todellista särmää ja paradoksaalisuutta;). Joo, oltaisiin varmasti tultu hyvin toimeen Bourdainin, chilin ja inkiväärin kanssa:).
Ohhoh, aika osuvaan aikaan Mojosta kirjoitit – isän kaveri Nurmi kuulemma kuoli eilen. Enkä tarkota nyt mitään omg retostelua, hassu sattuma vaan. Tiiäthän.
Mutta Anthony Bourdain, mä en oo tutustunut herraan lain! Kaikki vouhkaa siitä joka paikassa ja oon pihalla. Ehkä joskus viiden vuoden kuluttua löydän hänet, trendinenä kun oon :D
Liisa: joo mä luin kanssa lehdestä, oli aika hurjaa kun juuri tuli tuo uusi kirjakin. Osanottoni teidän isän puolesta :(
Ja hei, mä oon IHAN varma että sä rakastaisit Bourdainia. 100%!!!
Hanna, kiitos vinkistä, suomennoksesta kiinnostuneet varmasti arvostaa tuota :)
Haha se kalorinäytelmä joo.. nykyään ei paljoa kaloreita lasketa :D
bourdain on kyllä tosi hyvä.. vaikka en ole lukenut sen juttuja yhtään mutta kaikken mahdollisen telkkari jutun kattonut.. ainoa vaan että se sarja on vähän lässähtänyt nykyään. ja se on lopettanyt röökauksenkin :)
Aleksi: jaksojen taso on kieltämättä vaihteleva, mutta en tiedä johtuuko se Bourdainin tylsistymisestä vai siitä että ainakin Suomessa niitä jaksoja näytetään ihan miten sattuu ja niissä ekoissa se ei vielä ollut ihan täydessä vedossa. Eli en tiedä onko ne huonommat jaksot/sarjat nimenomaan niitä vanhoja vai uusia. Mutta mun mielestä Bourdain on ylipäänsä kirjallisena vielä parempi :)