Voisilmäpeliä

Luulin, että ihan kaikki tietävät tämän valkosipulileivän ohjeen, mutta kun hyvin intohimoisesti ruokaa harrastava poikaystäväni katsoi touhuani hämmentyneenä ja ennen kaikkea epäillen, totesin että ilmeisesti olin ollut väärässä. Nyt lienee siis korkea aika jakaa tämä blogissakin!

Maailman nopeimmat ja helpoimmat (ja ehkä yksinkertaisuudessaan jopa parhaat) valkosipulileivät syntyvät siivuttamalla leipää ja heittämällä se hetkeksi ritilän päällä n. 200-asteiseen uuniin. Kun leipä on sopivasti rapsakoitunut päältä ja reunoilta, kuoritaan ja halkaistaan valkosipulinkynsi ja sitä hangataan leipien pintaan. Lopuksi leipien päälle sivellään vielä maukasta oliiviöljyä. Tadaa!

Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, pieni määrä hangattua valkosipulia maistuu huomattavasti enemmän ja ärjymmin kuin niissä versioissa, joissa useitakin kynsiä paistetaan leivän mukana (sellaisellekin löytyy blogista ohje). Kannattaa siis valita ohje sen mukaan, tekeekö mieli ärhäkämpää kypsentämätöntä valkosipulia, vai lempeämpää uunissa muhinutta valkosipulia.

Tällaiset valkosipulileivät on hyvä tapa hyödyntää jo hieman kuivahtanut patonki. Ne ovat ihana lisuke esim. kasvis- ja sienikeitoille, sekä mahtavaa naposteltavaa vaikka viinin ja oliivien kanssa.

Taas ärsyttävä pikapäivitys aiheesta “katsaus blogin tilaan” - ikävä kyllä jokin roskapostirobotti on vallannut kommenttilaatikon. (Blogista EI siis tosiasiassa edelleenkään löydy Jessica Simpsonin alastonkuvia tai vinkkejä reseptilääkkeiden hankkimiseen ilman reseptiä, ainoastaan ruokaohjeita - sori.)

Spämmijutun takia sähköpostini on ollut ihan jumissa enkä ole huomannut kaikkia kommentteja, vastailu on siis hidastunut. Yritetään saada ongelma äkkiä hallintaan. Postauksia tulee siitä huolimatta normaalilla tahdilla, robotit eivät tosiaankaan voita tätä erää!

Guinness-kakku osoittautui hitiksi, joten jatketaanpa iloisen nestemäisessä keittiössä Guinness-kokeilujen sarjaa…

Olen kuullut irkkupubeissa tehtävän Guinness-pataa, ja siitä asti ajatus onkin vainonnut minua. Erään talvisen laiskottelupäivän kunniaksi päätimme sitten kokeilla ja tällaisen kehitelmän saimme aikaiseksi. Itse huljautin pataan tietysti koko tölkin, mutta seuralaiseni mukaan ”kaikki ei ehkä tykkäis noin vahvasta mausta”. Olenkin tähän ohjeeseen hiukan sitten maltillistanut oluen määrää :D

Pata sopii kuin nakutettu kylmään talvipäivään. Tätä pataa voisin suositella Guinness-diggareille, sillä oluen maku pääsee tässä huomattavasti paremmin esille kuin taannoisessa suklaakakussa.

Koska Guinnessin ja suklaan liitto nyt on parasta ikinä, lisäsin hieman suklaata pataankin. Älkää hämmentykö, se ei oikeastaan maistu siellä, tuo vain aavistuksen täyteläistä aromikkuutta pataan jossa lihan, vihannesten, oluen ja mausteiden maut muutenkin sekoittuvat maukkaaksi kokonaisuudeksi!

Tämä, kuten pataruuat yleensä, maistui vielä huomattavasti paremmalta seuraavana päivänä.

Guinness-lihapata (noin neljälle)

400 g naudanpaistia (meillä oli ihan sisäpaistia)
2 sipulia
paistamiseen öljyä tai voita
4 porkkanaa
4 perunaa
3 dl Guinnessia (tai vastaavaa)
n. 3 dl vettä
3 palaa tummaa suklaata
2 laakerinlehteä
1 - 2 tl kuivattua timjamia
1 – 2 tl kuivattua persiljaa (tai reilummin tuoretta)
suolaa
mustapippuria

Paloittele liha sopiviksi suupaloiksi ja kypsennä paistinpannulla voissa tai öljyssä. Siirrä kattilaan tai pataan.

Viipaloi sipulit ja kuullota ne pannulla. Siirrä kattilaan tai pataan.
Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Laita nekin kattilaan tai pataan ja kaada joukkoon Guinness. Lisää vettä sen verran, että kasvikset nippa nappa peittyvät.

Kiehauta koko keitos ja lisää joukkoon mausteet ja suklaa. Anna porista hiljalleen kannen alla niin kauan, että juurekset ovat sopivasti pehmentyneet ja liha on mureaa.

Kun näin tämän leivän ohjeen Cooking Bread -sivustolla, en epäröinyt hetkeäkään. Tiesin välittömästi, että tulisin rakastumaan - ja niinhän siinä kävi. Kuten aiemminkin on ollut puhetta, olen viime aikoina löytänyt rakkauteni punajuureen. Punajuurileivän myötä se kasvoi entisestään!

Tätä leipää kannattaa kokeilla ihan vain jo siksi, että on hysteerisen hauskaa leipoa PINKKIÄ taikinaa. Ja syödä VIININPUNAISTA leipää.

Tämä leipä tarjoiltuna vuohenjuusto- tai manchegosiivun kanssa oli aivan mahtava yhdistelmä! Kun päälle olisi vielä saanut tuoreen timjaminoksan niin voi voi. Voista tulikin mieleen, että oli tämä aikasen hyvää ihan vain senkin kanssa…

Punajuurileipä

juuri (edellisenä iltana):

1/4 tl kuivahiivaa
2 1/2 dl hiivaleipäjauhoja
2 1/2 dl lämmintä vettä

taikina:

2 tuoretta punajuurta

1/2 dl lämmintä vettä
n. 7 1/2 dl hiivaleipäjauhoja
3/4 tl kuivahiivaa
2 tl kuivattua timjamia
suolaa maun mukaan

oliiviöljyä kulhon voiteluun

Tee juuri edellisenä iltana sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Peitä muovikelmulla tai keittiöpyyhkeellä ja anna muhia yön yli pöydällä (ei jääkaapissa).

Keitä punajuuret (jos haluat ihanan paahdetun juureksen sivumaun, voit myös paahtaa ne pehmeiksi 200-asteisessa uunissa, tämä tosin on hitaampaa kuin keittäminen) ja soseuta esim. sauvasekoittimella.

Lisää juureen soseutetut punajuuret, vesi, 1 dl jauhoja sekä hiiva. Sekoita ja anna levätä 10 minuuttia. Lisää timjami ja suola.

Lisää sen jälkeen loput jauhoista sekoittaen ensin puuhaarukalla ja sitten käsin. Kun kaikki jauho on lisätty, siirrä taikina jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n. 10 minuuttia.

Pyörittele taikina palloksi ja laita kevyesti oliiviöljyllä voideltuun kulhoon. Peitä liinalla tai kelmulla ja anna kohota 1 1/2 tuntia.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja muotoile osista pyöreitä leipiä. Asettele jauhotetun leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla vielä tunti.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes leipä on saanut hiukan väriä ja koputellessa pohjaa leipä kuulostaa “ontolta”.

Olen tässä viime aikoina hieman innostunut kaikenlaisista chutneysta ja kompoteista. Niillä saa vähän jännitystä melkein mihin tahansa ruokaan - ja makua! Chutneyt ja kompotithan ovat vähän niinkuin hirveä määrä makuja tiivistetyssä muodossa.

Tässäpä teille helppotekoinen chili-tomaattichutney, jossa maistuu makea, mausteinen ja tulinen kaikki samaan aikaan. Tämä oli mielestäni älyttömän hyvää. Söimme chutneya burgereiden välissä, mutta kuvittelisin että se olisi loistavaa esim. kanan tai intialaisten lampaanjauhelihapihvien tai -pyöryköiden kanssa. Tai jonkin vaalean kalan… unohtamatta tietenkään kasvisruokia.

Makean tulinen chili-tomaattichutney (n. 3 dl)

1/2 dl omenaviinietikkaa
2 rkl vaahterasiirappia (tai muuta siirappia/hunajaa)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tuore punainen chili

3 tomaattia
1 rkl sokeria

Silppua valkosipuli ja chili. Leikkaa tomaatit pienenpieniksi kuutioiksi.

Lisää pieneen kattilaan etikka, siirappi, silputtu valkosipuli, inkivääri, juustokumina ja chili.
Kiehauta ja anna poreilla muutaman minuutin ajan, niin että seos alkaa tiivistyä ja muistuttaa siirappia.

Sekoita sen jälkeen joukkoon kuutioidut tomaatit ja sokeri. Anna poreilla vielä n. 5 minuuttia tai kunnes koostumus tuntuu sopivalta. Tomaatti vapauttaa ensin paljon nestettä, mutta sokerin ansiosta sen pitäisi jonkin aikaa kiehuttuaan alkaa tiivistyä ja muuttua hieman siirappimaiseksi.
Chutney tiivistyy hieman vielä jäähtyessään.

Tietenkin siitä paahtopaistista tehtiin patonkeja.

Yksinkertainen ohje: majoneesin sekaan raastetaan hiukan piparjuurta (tai piparjuuritahnaa), kypsennetään pannulla muutama punasipulirengas. Pistetään patongin väliin parin paahtopaistisiivun, tomaattiviipaleen, salaatin, suolan ja pippurin kanssa.

Paahtopaistin ja piparjuuren liitto on tähtiin kirjoitettu!

En juuri koskaan osta valmisruokia, mutta kaupungilla sorrun kieltämättä melko usein täytettyihin patonkeihin. Olin sitten marketissa, Subwayssa tai Picnicissä, otan aina paahtopaistipatongin. Joskus olen kokeillut muitakin makuja, ja vaikka ne ovat ihan hyviä, niissä on yksi vika: ei paahtopaistia.
Olen siis äärimmäisen vahvasti kaavoihini kangistunut, mitä täytettyihin patonkeihin tulee.

Arvatkaapa millainen ahaa-elämys oli se, kun tajusin että paahtopaistiahan voi tehdä itse! Kotona! Kotitekoisia paahtopaistipatonkeja, jotka päihittävät valmiit niin hinnassa, maussa kuin laadussakin!

Veikkaan että aika harvalle, ainakaan nuorelle, tulee nykypäivänä mieleen alkaa tekemään paistia kotona. Kannattaisi kyllä, koska siitä syö monta päivää. Vajaan kilon paahtopaisti maksoi noin kympin ja laskeskelin että siitä saa 4 ateriaa - siis opiskelijalounaan hinta. Niipä nuoriso päätti opetella tekemään paahtopaistia, ja oli täysin yllättynyt siitä kuinka helppoa se oli.

Paahtopaisti on ah niin hyvää, oikeastaan pekonin ja ilmakuivatun kinkun lisäksi ainoa syy miksi en ikinä voisi alkaa ehdottomaksi kasvissyöjäksi. Ekana iltana paahtopaistia syötiin sellaisenaan parsakaalin kanssa, ja parina seuraavana päivänä siitä tehtiin patonkia. Kokeile myös piparjuurisen perunasalaatin seurana.. täydellinen yhdistelmä!

Paahtopaistin valmistaminen tapahtuu seuraavanlaisesti: paistin pintaan hierotaan mausteita. Itse laitoin hienoksi silputtua valkosipulinkynttä (3 kpl), suolaa, reilusti rouhittua mustapippuria sekä kuivattua rosmariinia. Survoin seosta vielä huhmareessa, mutta se ei ole pakollista. Paistin voi myös marinoida, mutta mielestäni se ei ole mitenkään tarpeellista - paistista tulee todella maukas ja mehukas ilman marinadiakin.

Liha kypsennetään pinnasta nopeasti mahdollisimman kuumalla pannulla. Ideana on saada rusketus pintaan, kun taas varsinainen kypsentäminen sisältä tapahtuu vasta uunissa. Tämä vaihe ei siis kestä pidempään kuin pari minuuttia. Tarinan mukaan pannulla ruskentaminen auttaa lihaa pysymään sisältä mehukkaana, mutta joka tapauksessa sillä saa ainakin herkullisen värin paistiin.

Paistia kypsennetään 160-asteisessa uunissa kunnes lihan lämpötila on sisältä 60-65 astetta. Jos et omista ruokalämpömittaria, ohjeellinen paistoaika on noin tunti per paistikilo. Meidän 800 gramman paisti oli uunissa reilut 50 minuuttia, sisälämpötila oli sen jälkeen 64 astetta ja koostumus oli täydellinen: reunoilta ruskeaksi paistunut, sisältä punainen muttei lainkaan raaka. Niin ja käytännön pikkuvinkkinä: lämpömittaria käyttäessäsi ÄLÄ työnnä sitä mittaria lihan keskiosaa syvemmälle: itse tein niin ja vaivuin jo epätoivoon luullessani paistaneeni lihan 80-asteiseksi, kunnes joku minua viisaampi ilmoitti että olin pistänyt mittarin lihan läpi uunipeltiin saakka, joka oli tietysti kuumempi kuin itse paisti :D

Paistamisen jälkeen paisti kannattaa kääräistä folioon ja antaa vetäytyä ainakin puolisen tuntia ennen syömistä. Valmis paisti kannattaa syödä esim. perunan tai muiden kasvisten kanssa, sille voi tehdä myös kastikkeen mutta omasta mielestäni se ei sitä kaipaa. Seuraavana päivänä paahtopaisti maistuu kylmänäkin esim. leipien tai salaatin kanssa.

Kannattaa kytätä tarjouksia, paahtopaistin hinta saattaa vaihdella huimasti, 10 eurosta yli 20 euroon kilo!

Jo viime syksystä asti minua ja mieskokelasta on riivannut rommirusinahimo. Marraskuussa ostetusta Captain Morgan –pullosta on taidettu tehdä pari munatotia, mutta muuten koko sisältö on mennyt rommirusinoiden marinoimiseen. Rommirusinoita on tungettu niin fudgeen kuin pannacottaan, niitä on napsittu sellaisenaan vaivihkaa jäätelön tai kerman kanssa, ja toisinaan isolla lusikalla suoraan suuhun.

Oli siis vain ajan kysymys, milloin saisin päähäni yhdistää hetken rommirusinahimotuksen pitkäaikaiseen rakkauteeni juustokakkuun.

Rommirusinoiden nestepitoisuuden vuoksi tästä juustokakusta ei tullut ihan yhtä tiivis kuin juustokakuistani yleensä, vaan lopputulos oli kevyen (koostumukseltaan, ei kalorimäärältään…) kuohkea juustotorttu, joka kuitenkin hyytyi helposti leikattavaksi.

Huomaa, että koska kakkua ei kypsennetä, se on alkoholipitoinen.

Rommirusinajuustokakku

1 ½ dl rusinoita
1 dl tummaa rommia

150 g keksejä (esim. digestive)
75 g voita

4 liivatelehteä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria
2 tl raastettua sitruunankuorta

2 dl vispikermaa
2 rkl kiehuvaa vettä (tai rommia/sitruunamehua)

Laita rusinat marinoitumaan rommiin jo mielellään edellisenä iltana tai ainakin 5 tuntia ennen kakun tekoa.

Hienonna keksit esim. yleiskoneessa tai käsivoimin. Sulata voi, sekoita keksien kanssa. Painele voi-keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan ainakin 5 minuutiksi.

Vatkaa tuorejuusto ja sokeri pehmeäksi ja sileäksi. Lisää joukkoon sitruunankuori sekä rommirusinat.

Vatkaa toisessa astiassa kerma kuohkeaksi vaahdoksi.

Puristele liivatelehdistä vesi pois. Laita kippoon 2 rkl kiehuvaa vettä (tai rommia/sitruunamehua) sekä liivatelehdet ja sekoita kunnes liivatteet ovat liuenneet nesteeseen. Kaada ohuena nauhana tuorejuustoseoksen sekaan ja sekoita huolellisesti. Lisää joukkoon kermavaahto, sekoita hyvin.

Kaada seos keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa (tai näillä leveysasteilla ulkona) kelmulla peitettynä ainakin 4 tuntia. Kakku on parhaimmillaan, jos teet sen reilusti etukäteen, vaikka jo edellisenä iltana.

Olen jauhanut rakkaudestani parsakaaliin jo niin monta kertaa täällä blogissa, etten aio sanoa tällä kertaa siitä yhtään mitään.

Paitsi että tehkää nyt hyvät ihmiset tätä.

No okei sanon vielä sen että alkuvuodesta tekee AINA mieli parsakaalia. Ehkä se on se harhaluulo siitä, että tällä kertaa se lupaus terveemmästä elämästä tulee pitämään… muistan, kuinka eräänä tammikuun aamupäivänä söin parsakaalia berliiniläisessä pizzeriassa. Melko motivoitunutta. Loppuviikosta vedinkin jo sitten yön tunteina kanakebabia… sillä kertaa terveellinen elämä kesti jopa 5 päivää. Päästäänkö tänä vuonna kuuteen?

Chililastuista kysellään muuten aina kun niitä jossain ohjeessa on, joten todetaanpa että niitä saa nykyään etnokauppojen lisäksi perusmarketeista, ainakin Meira on ottanut vissiin kahdenkinlaista chililastua perusmaustevalikoimaansa.

Valkosipuli-parmesan-parsakaalilisuke (2-4 annosta)

1 parsakaali
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunan kuorta
chililastuja (tai jauhetta)
suolaa
rouhittua mustapippuria

sopiva palanen parmesanjuustoa

Viipaloi parsakaali suupalan kokoisiksi, siivuta valkosipuli. Sekoita kulhossa parsakaali, valkosipuli, öljy ja mausteet. Paahda paistonkestävässä astiassa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Siivuta parmesan lastuiksi raastimen lastupään tai juustohöylän tms avulla. Lisää paahdetun parsakaalin joukkoon.

Aika monesti “inhokkiruuista” puhuttaessa selviää, että inhotus perustuu pääasiassa vain huonoon käsitykseen kyseisestä ruuasta. Kuinka moni rakastaisi makaronilaatikkoa, jos ainoa kokemus siitä olisi se folioon pakattu einesloota, jossa on lihaa vain tuoteselosteessa? Onneksi suuri(n) osa suomalaisista on sentään saanut kasvaa äiskän/iskän/mummon/naapurin makaronilaatikolla :)

Olen huomannut, että monen käsitys esimerkiksi oliiveista ovat ne keinotekoisen makuiset jämäruppanat, jotka eivät maistu miltään muulta kuin huonolta suolalta. Pahimmassa tapauksessa ne on vielä täytetty jollain kammottavalla esanssipaprikaällötyksellä. Ihmekös, että niin moni julistaa inhoavansa oliiveja! Itsekin opin rakastamaan oliiveja vasta kun raaskin “törsätä” purkkiin kaksi euroa yhden sijasta ja aloin ostaa hyviä oliiveja joissa on kivet (ja maku) jäljellä.

Moni ei myöskään näytä kohtelevan kurpitsaa sen ansaitsemalla kunnioituksella, koska ainoa kokemus kurpitsasta on se kammottava suikaloitu säilykekurpitsa jota laitettiin ala-asteella koulun ruokalassa salaattiin. Puistatus!

Oma tietämättömyyteen perustuva asennevammani liittyi punajuuriin. En ole koskaan tykännyt säilykepunajuurista, ja jostain syystä Suomessakin tuntuu törmäävän pääosin niihin, vaikka tuore punajuuri on meillä halpaa kuin saippua!

Luulin siis vuosikausia, että punajuuri on pahaa. Nyt kuluneen syksyn ja talven aikana olen oppinut ostamaan tuoreita punajuuria ja alkanut käyttää niitä perunan tapaan vaikka millä eri tavoilla. Ja huomannut, että punajuurihan on itse asiassa yksi hienoimmista juureksista!

Tällaisia röstejä tein kun kaappiin oli sattunut jäämään yksi surullinen peruna ja punajuuri. Niitä voi syödä kasvispihvien tapaan riisin tai salaatin kanssa tai lisukkeena lihalle. Kermaviilikastike olisi varmaan näille hyvä lisuke, itse pyöräytin pannulla kyytipojaksi vähän vuohenjuustoa, koska vuohenjuusto, punajuuri ja timjami on tunnetusti aika toimiva yhdistelmä :)

Punajuuriröstit (n. 8 kpl, kahdelle)

1 punajuuri
1 iso peruna
1 pieni sipuli
1/2 dl vehnäjauhoa
2 kananmunaa
3 rkl hyvänmakuista juustoraastetta
1/2 - 1 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria

paistamiseen voita tai öljyä

Pese, kuori ja raasta punajuuri ja peruna. Raaste on yleensä melko märkää, joten puristele siitä käsin enimmät nesteet pois.
Silppua sipuli.
Sekoita kaikki aineet kulhossa.

Kuumenna pannulla voi/öljy. Muovaile taikinasta käsin röstejä ja kypsennä ne ensin kuumalla pannulla kummaltakin puolelta, jotta saat pintaan rusketuksen. Näin rösteihin tulee rapsakka kuori ja ne pysyvät kasassa. Pienennä sen jälkeen levyn lämpötilaa, jotta saat juuresraasteen kypsäksi myös sisältä polttamatta pintaa.