Voisilmäpeliä

… ja kerron, vaikka ette täytäkään.

Törmäsin Facebookissa tempaukseen nimeltä Monopoliton perjantai. Intouduin sen myötä naputtelemaan muutaman sanasen siitä, mitä itse tuumin Alkon monopoliasemasta.

Minua ette löydä riekkumasta yökerhojen baaritiskeiltä tai roudaamasta Viruvalgeta Tallinnan-laivalta, mutta minä rakastan viiniä. Juon sitä punaisena ja valkoisena, juhlissa ja arkena, kuplilla ja ilman. Mielestäni hyvä ateria ei koskaan ole täydellinen ilman siihen sopivaa viiniä…

… Minkä vuoksi joudunkin aika usein syömään epätäydellisen aterian. Monet ovat ne sunnuntait, kun olen kutsunut pari kaveria syömään ja harkinnut avaavani pitkään valmistellun sunnuntaipäivällisen kanssa pullon punaviiniä ja… ai niin. Tilannehan olisi pitänyt osata ennakoida jo lauantaina ennen kello kuutta!

Asioin mielelläni Alkossa. Siellä saa yleensä oikein hyvää palvelua, ja eri viinien tiedot rypälelajikkeista sokeripitoisuuteen ovat selkeästi esillä. Ranskassa peruskaupan myyjä ei yleensä osaa sanoa edes onko viini kuivaa vai makeaa. Tässä mielessä monopolissa on puolensa -- kaikki tieto on selvitetty, helposti saatavilla, ja myyjien koulutuksesta huolehditaan.

Toisaalta -- vaikka perusmarketin myyjä ei Ranskassa ehkä erota syrahia sauvignonista, asiakas voi myös tehdä ostoksensa intohimoisten harrastajien ja todellisten asiantuntijoiden omissa viinikaupoissa. Olen ulkomailla tällaisissa putiikeissa asioidessani saanut paitsi loistavaa palvelua, monesti siinä sivussa myös oppinut hurjasti viineistä. Tällaisilla kaupoilla on mahdollisuus ottaa myyntiin myös pieniä, harvinaisempia eriä.

Rakastan ulkomailla käydä pienissä herkkukaupoissa, joissa voi ensin rupatella myyjän kanssa, sen jälkeen valita hyllystä kiinnostavan pullon ja tiskistä juustoja tai muita herkkuja, ja istahtaa kaupan omalle terassille tai tiskille nauttimaan viinistä ja herkuista. On sääli sekä suomalaisia yrittäjiä että kuluttajia kohtaan, että tällainen ei ole meillä mahdollista.

Kun puhutaan alkoholinkäytöstä, viranomaistahot jauhavat aina kokonaiskulutuksesta ja siitä, että se pitää saada laskemaan. Minusta olisi kuitenkin paljon tärkeämpää muuttaa alkoholinkäyttötapoja, eikä kytätä vain litramääriä. Ei ole ihan sama, juoko yhden lasin viiniä joka päivä vai seitsemän perjantaina. Alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, tapaturmat ja väkivaltatapaukset johtuvat nimenomaan siitä, että alkoholia juodaan kerralla liikaa. Kukaan tuskin toikkaroi kännissä katuojaan tai aiheuttaa perheriitaa siksi, että nauttii iltaisin lasin punaviiniä. Miksi on ok, että lauantaiyönä baarissa saa ostaa niin paljon viinaa kuin sielu sietää ja kukkaro kestää, mutta kotiin ei voi iltakuuden jälkeen tuoda viinipulloa ja juoda sitä siellä aiheuttamatta muille häiriötä (samaahan ei voi sanoa monista baarien asiakkaista…)?

En totta puhuen osaa arvailla, mitkä olisivat seuraukset, jos alkoholimonopoli Suomessa purettaisiin. Uskon kuitenkin siihen, että suomalaisten tapa käyttää alkoholia juontaa juurensa nimenomaan kieltoihin ja holhoamiseen. Monissa Euroopan maissa viinapullon voi ostaa vitosella vaikka keskellä yötä, eikä siellä silti ikinä törmää lähimainkaan samanlaiseen ördäykseen kuin Suomessa. Kielletty hedelmä houkuttaa, ja niin edespäin. Niin optimisti en kuitenkaan ole, että uskoisin suomalaisten kännäysinnon välittömästi laantuvan, vaikka alkoholin myyminen vapautettaisiinkin.

Omasta mielestäni olisi hyvä ratkaisu pitää viinojen myynti edelleen Alkossa, mutta sallia viinin ja vahvempien oluiden vähittäismyynti muillekin toimijoille.  Liian tiukalla monopolilla valtio antaa ristiriitaisia viestejä: toisaalta yritetään kouluttaa suomalaisia omaksumaan eurooppalaiset juomatavat, mutta samaan aikaan alkoholista tehdään kamala numero tekemällä sen ostamisesta hankalaa ja paheellista toimintaa, jota pitää tiukasti valvoa. Miten suomalaiset oppisivat pitämään viiniä ruokajuomana, jos sitä ei saa ruokakaupoista?

Suomessa alkoholi on demonisoitu riippumatta siitä, millaisesta juomasta, tilanteesta, käyttötavasta tai määrästä on kyse. Törmään jatkuvasti ihmisiin, joiden mielestä kaikenlainen alkoholin nauttiminen on automaattisesti “dokaamista”. Kenties juuri siksi suomalaiset ovat taipuvaisia ääripäihin, mitä alkoholin käyttöön tulee -- viikolla ei oteta pisaraakaan, ja viikonloppuna sitten senkin edestä. Se, että valtio pitää tarpeellisena kontrolloida alkoholin myymistä niin vahvasti, ei ainakaan vähennä tällaista ajattelua -- sehän nimenomaan antaa sen viestin, että kyse on jostain kamalasta ja vaarallisesta. Minusta olennaisinta olisi, että suomalaiset oppisivat rennon suhtautumisen alkoholiin: absolutismin ja änkyräkännien välissä on iso harmaa alue, jolla elämä on rentoa ja nautinnollista olematta hengenvaarallista.

Minusta Alko, ruokakaupat ja pienet erikoisliikkeet eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Itse käyttäisin varmasti näistä jokaista. Ruokakaupasta ostaisin mukaan edullisen arkiviinin aterian kumppaniksi. Alkoon menisin silloin, kun ruokakaupan valikoima tai palvelu ei riitä, ja erikoisliikkeissä asioisin silloin kun kaipaan jotakin todella erityistä tai haluan vain fiilistellä muiden intohimoa ja asiantuntijuutta.

Olen sitä mieltä, että liiat rajoitukset ja kiellot nimenomaan pitävät yllä kielletyn hedelmän makua ja tekevät viinistäkin kännäysjuoman, mitä se ei muualla maailmassa ole. Ja ei, en itse viettänyt monopolitonta perjantaita – leivoin kurpitsapiirasta, jota varten tarvitsin ruokalusikallisen rommia. Sori.

(kuvat viime kesän viinimuistoja)