24. luukku: Jokainen joulu on erilainen Vaikka jouluuni ja monen muunkin jouluun kuuluu paljon joka vuosi toistuvia perinteitä, niin varmaa on se, että joka joulu on kuitenkin erilainen. Joka joulusta muistaa jonkun erityisen jutun, on tapahtunut jotain hassua, jotain todella yllätyksellistä, joku vanha tuttu on muistanut pitkän ajan jälkeen, on ehkä ollut jotain haikeaa ja surullista, jotain sellaista mitä ei minään muuna jouluna ole ollut. Lapset kasvavat ja muutenkin joulua viettävät joukot muuttuvat, vähenevät tai lisääntyvät ja se tekee joka joulusta aina omalla tavallaan persoonallisen. Minullakin on  muistoja niin erilaisista jouluista. On ollut joulu jolloin metsästettiin kinkkumittaria penkomalla isoa kerrostalon … Lue loppuun →

23. luukku: Joulupukki Joulupukki on kuulunut jouluuni aina hieman etäämmältä, eli en ole joutunut joulupukille laulamaan tai juttelemaan pienenä. Lahjat on aina vaan mukavasti ilmestyneet kuusen alle jouluaattoiltana. Usein juuri sinä aikana kun olemme olleet iltapäivällä joulukirkossa, ehkä siksi olen oppinut pitämään joulukirkossa käymisestä? En muista miten vanhana tajusin ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa, mutta kyllä sitä ainakin vielä ala-asteella joulupukkiin uskottiin (nykyajan lapsilla on ehkä eri juttu ?). Mielenkiinnolla odotan milloin meidän eskari-ikäinen alkaa epäillä asiaa. Jotain pientä arvelua on ollut jo havaittavissa. Tänä jouluna meillekin on joulupukki tulossa, tavalla tai toisella.    

22. luukku: Joulukirkko Joulukirkko on kuulunut jouluuni lähes joka vuosi. Joko pienimuotoisena hartauksena pienessä kappelissa tai sitten isommassa kirkossa. Tunnelmallisimpia on kyllä olleet pienimmät kirkot ja kappelit. Mukavinta on mennä joulukirkkoon koko perheen voimalla, mutta yksinkin voi sinne mennä. Tärkeintä minusta on, että ketkä sinne lähtevät, lähtevät mielellään eikä pakotettuina tyylin ”kun kerran kuuluu”. Toinen mikä jouluuni kuuluu yhtä tärkeänä kuin jouluaattona kirkossa käynti, on se kun saa joulupäivän aamuna lojua sängyssä ja joku perheestä laittaa telkkarista tai radiosta jouluaamun hartauksen kuulumaan ja joulukuuseen valot jos ne on yön olleet pois, ja sen soidessa voi vielä vaikka torkahtaa uudelleen. Se on … Lue loppuun →

21. luukku: Joulukuusi Joulukuusen hankkiminen on joka vuosi tärkeä juttu;  mistä hankitaan, millainen ja milloin. Tottakai sen pitää olla täydellinen joka puolelta, vaikka se olisi huoneen nurkassa eikä sitä katsottaisi kuin yhdestä suunnasta. Kuusta on haettu lumisesta metsästä, ostettu torilta tai Viherlandian kuusimetsästä tai saatu lahjaksi. Mutta vaikka se olisi ollut koristamattomana millainen, niin kyllä kuusi vaan koristeltuna on niin kaunis ja tunnelmallinen. Ja se tuoksu on minulle niin tärkeä, etten kyllä osaisi kuvitella laittavani  muovikuusta.

20. luukku: Joulukortit, itsetehdyt Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olen joka joulu tehnyt ainakin jonkun verran itse joulukortteja. Joka joulu edes vähän erilaisia, vaikkakin olen myöhemmin ollut huomaavinani, että kyllä ne muistuttaa toisiaan eri vuosina. Kai minulla on sitten jotenkin oma tyyli, josta en pääse eroon.  3D-tekniikkakuvia voi käyttää tavalliseen tapaankin, kuten tässä joulukirkkokuvassa.  Tätä lumiukkoleimasinkuvaa olen käyttänyt monena vuonna ja aina vaan tykkään siitä! Korttien teko kuuluu minulla jouluun ja ideoita alan kehitellä jo marraskuun puolella. Valmiita kortteja ei ole tullut ostettua moneen vuoteen

19. luukku: Joulukinkku ja muut jouluruuat Olen aikoinaan ollut monta vuotta kasvissyöjä ja silloin toki kinkku jäi syömättä, mutta nykyisin kyllä kinkku kuuluu jouluuni. Perinteenämme (niin kuin varmaan aika monilla muillakin) on paistaa kinkku jouluaatonaaton ja aaton välisenä yönä ja aattona on ihana herätä siihen herkulliseen tuoksuun! Tosin sinä yönä nukuttaa muutenkin huonosti, kun onhan sitä kinkkua vahdittava aina välillä. Vaikka perinteisestihän meillä tontut paistavat kinkun, samoin kuin jonain muuna yönä uuniriisipuuronkin… Vuosien myötä olen oppinut pitämään aina vaan enemmän lanttulaatikosta ja aina olen tykännyt imelletystä perunalaatikosta (itsetehdystä!). Juureni ovat Hämeessä ja sieltä olen perinyt taidon tehdä itse perunalaatikon. Sitä … Lue loppuun →

18. luukku: Lasten jouluesitykset ja -laulut Lasten jouluesityksistä tulee minulle niin jouluinen olo! Lasten kirkkaat äänet tutuissa joululauluissa on vaan niin ihanaa kuunneltavaa. Ja ihanat pienten tonttujen hyppelyt ja suloiset joulukuvaelmat enkeleineen ja paimenineen! Silloin kun minulla ei ollut omia lapsia, eikä mahdollisuutta käydä lasten jouluesityksiä katsomassa, mietin usein, että menisin vain jonkun ala-asteen joulujuhlaa katsomaan, niin suloisia ne on katsella. No, sellainen jäi kyllä sitten tekemättä, mutta nykyisin kyllä nautin päästessäni katsomaan lasten esittämiä joulutarinoita.

17. luukku: Joulusauna ja vihta Jouluuni kuuluu sauna, jos mahdollista niin mielellään vielä puusauna, mutta sähkösaunakin on ihan hyvä. Ja jos kerran saunon, niin vihta pitää olla. Mieheni tekee kesällä jouluvihdat valmiiksi kuivumaan — tosin tänä vuonna ne unohtuivat mökille, joten tänä jouluna täytyy tyytyä ostovihtaan. Joulusaunassa puhdistuu myös mieli ja ajatukset pääsevät rauhoittumaan joulun viettoon. Joulusaunaan voisi yhdistää vielä avantouinninkin, jos sellaiseen olisi mahdollisuus ja jos sellaiseen uskaltaisin (en ole koskaan kokeillut). Lumessa on kyllä kieriskelty silloin kun sauna on ollut lähellä lumihankea. Ja se oli tosi hauska kokemus — kunhan vain muisti laittaa villasukat jalkoihin ja lapaset käsiin! … Lue loppuun →