Puikoilla on nyt paljon värejä, voimakkaita syksyn värejä jotka kummasti piristää jo neuloessa! Ensiksi aloitin naperolle uudet ohuet villasukat kun edelliset alkoi jo jäädä pieniksi. Lankaa oli vielä runsaasti jäljellä edellisten sukkien neulomisen jälkeen, joten samasta langasta tulee melkein samanlaiset sukat kuin edelliset oli, vain hiukan suuremmat. Napero tykkää langasta ja riemukkaista raidoista – ja niin tykkään minäkin! Pienissä lapsen sukissa raidoista tulee kivan leveät, mielestäni kapeammat raidat ei niin kivat olisikaan, eli kyllä tuo lanka kannattaa lapsen sukkiin käyttääkin.

Toinen värikylläinen aloitus on uudesta Puro-langasta aloitettu pusero itselleni. Vähän kyllä pohdin takakappaleen leveyden riittävyyttä, mutta onpahan sitten hyvä syy aloittaa dieetti jos en puseroon mahdu sen valmistuttua. Puro on sen verran kivaa lankaa, että sen takia voisi vaikka laihduttaakin Puserosta tulee aika peruspusero, kun lanka on noin näyttävää, ei se muuta kaipaakaan. Silmukkamääriä otin Syksyn Novita-lehdestä, siinä kun oli ihan perusneuleita Purosta. Pusero on mukavan ”aivotonta” neulomista eli pöydän ääressä kun neuloo, voi samalla lukea. Löysinkin viimeksi kirjastosta mukavan sopivaa ajankohtaista luettavaa, eli kansatieteellinen tutkimus heinänteosta (Sirkka-Liisa Ranta: Hellettä, heinäpoutaa – Heinänteon kulttuurihistoriaa) – aivan ihana kirja, tieteellinen mutta silti todella viihdyttävä. Sitä lukiessa puseron neulominen etenee kummasti ja on ihana samalla uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen!