Vuosittainen arkisto: 2008
Jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua…
Tähän pian päättyvään vuoteen mahtuu paljon. Se on ollut kuin morsian, jolla pitää olla jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. On siis aika laittaa vuosi pakettiin Vastarannan Kiiskin osalta. Tämä on ollut hyvä vuosi. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka motto on: Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Listojen tekeminen on hauskaa ja sen takia käytän jokaisen mahdollisuuden niiden tekemiseen. Nyt siis vuorossa on mennen vuoden 5 parasta asiaa- ihan vain minun näkökulmastani katsottuna. 1. Kummipoikani Marlon syntymä. Tämä juttu menee ihan ykköseksi. Marlo syntyi huhtikuussa ja sen jälkeen minä olen ollut myytyä naista. Tämä pieni herra näytti elämänsä … Lue loppuun
Missä on lapsenmieli?
Olin päättänyt, että tänä jouluna ystäväni ja perheeni saavat vain ja ainoastaan eettisiä lahjoja eli tässä tapauksessa Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisia joululahjoja. Pakettiin sujahti kanoja, vuohia, henkkareita, lääkkeitä ja huopia. Täysin en kuitenkaan ole voinut välttyä joululahjaostoskakofonialta, sillä minulla on 4 kummilasta, joista 3 on vielä kovin pieniä. He uskovat vahvasti pukkiin- kuten tietysti minäkin- ja odottavat saavansa kilttinä vietetyn vuoden jälkeen lahjoja. Mm. 7-vuotias kummipoikani vietti juuri synttäreitään ja oli kovin pettynyt kun hän sai paljon pehmeitä paketteja. Vahingosta viisastuneena urkin hänen äidiltään mitä pukilta oli toivottu ja saatujen ohjeiden kanssa suunnistin eilen ostoksille. Jouluostoksilla käyminen ei ole todellakaan mielipuuhaani. … Lue loppuun
Miksi kehuminen on usein niin vaikeaa?
Blogit ovat loistava keksintö. Jopa minunkaltaiseni amatööri skriivaaja saa leikkiä paasilinnaa ja ilmaista itseään ja kertoa elämästään julkisella foorumilla. Kukaan kustantaja ei huolisi kirjoituksiani painettavaksi, mutta nyt bloggaajana saa välillä ainakin kuvitella jonkun lukevan juttujani. En ole suinkaan ainoa ihminen, joka on löytänyt tämän itsensä ilmaisemisen muodon. Monet julkkikset pitävät säännöllisesti blogeja ja jotkut ovat löytäneet siellä ihan oman genrensä. Kyseinen genre on valitettavasti toisten julkkisten mollaaminen. Joskus tulilinjalle voi tosin osua joku taviskin, mutta koska julkkis on julkkis, voi häntä solvata ihan nimellä. Suomi on sen verran pieni paikka, että ihmettelen miten jonkun pokka riittää blogitölvimiseen. Täällähän on se … Lue loppuun
Ota riski, voit voittaa Idolsin ja rakastua!
Nyt on Suomessa sitten uusi idoli: Koop! Tai jos rehellisiä ollaan, niin saimme kerta rysäyksellä monta uutta idolia. Niin Annalle, Petelle Kallelle kuin kumppaneillekin löytyy takuuvarmasti oma fanikuntansa. Idols keräsi taas tv:n äärelle ennätysyleisön eikä syyttä. Ohjelma tarjoaa suuria tunteita, loistavaa musiikkia ja sen pääosassa ovat ihan tavalliset ihmiset. Ihmiset, jotka ovat löytäneet oman lahjakkuutensa ja haluavat tehdä siitä itselleen uuden ammatin. Ruotsissa saatiin myös Idols- kausi päätökseen perjantaina. Pääsin paikan päälle katsomaan kyseistä lähetystä lähetysautosta käsin ja voin kertoa, että se oli elämys. Globen oli kerännyt lehterinsä täyteen. Hallissa oli 14 000 ihmistä ja päällä oli todellinen show-meininki. Ruotsihan on … Lue loppuun
Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee…
On terveellinen kokemus jokaiselle toimittajalle joutua itse toisten toimittajien jutunteon kohteeksi. Olen viime viikkoina saanut useinkin hämmästyä sen suhteen mitä elämässäni tapahtuu. Eräs lehti kirjoitti minun asuvan avoliitossa. Olinhan vastannut kysymykseen: ”Oletko naimisissa?”, että en ole. Se on tietysti suomeksi sama asia kuin avoliitto. Sama lehti soitti sitten kertoakseen minulle, että heidän saamiensa vinkkien mukaan olisin eronnut avoliitostani. Olin asiasta hyvin järkyttynyt. Itse en tiennyt nimittäin tästäkään mitään. Tänään uutisoitiin, että ”Rakas kosi, petti ja jätti!”. Voivoi. Kyseinen uutinen perustui blogitekstiini, jossa etsittiin lääkettä sydänsurujen ehkäisyyn. Asia ei ole tapahtunut tänään enkä varmasti ole ainoa, joja on jätetty. Muutenkin … Lue loppuun
Mä mistä löytäisin sen tanssivan tähden?
Itsenäisyyspäivän juhlat presidentin linnassa ovat aivan parasta tv- viihdettä. Pari miljoonaa suomalaista kerääntyy katselemaan sitä kun hyvin pukeutuneet suomalaiset ja muutamat ulkomaiset vieraat kättelevät maamme presidenttiä. Sitten juodaan boolia ja kahvia ja tanssitaan! Jos joku yrittäisi kaupata moista formaattia jossakin muualla päin maailmaa, hänet naurettaisiin pihalle. No, meillä Suomessa on erikoinen maku. Olemme erikoinen maa, täynnä erikoislaatuisia ihmisiä. Tänä vuonna itse katselin juhlia vähän toisenlaisella silmällä. Asettelin nimittäin päähäni Tanssii Tähtien Kanssa- lasit. Linnan tanssilattialta saattoi nimittäin bongata montakin potentiaalista julkkisjoraajaa tulevan kevään tv-tanssiin. Olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummelahan jo tunnusti linnan käytävillä, että häntä on kysytty, mutta no can do. … Lue loppuun
Sydänsärkyä…
Se on hassua, että vielä tänäkään päivänä sydämen särkymiseen ei ole olemassa lääkettä. Särkymistä ei myöskään voi mitenkään ehkäistä. Se on outoa, sillä voihan kaikenmaailman muita kremppoja yritä lääkitä ja ennaltaehkäistä etukäteen. Hyvä ystäväni on nyt ollut pari päivää aivan allapäin. Hän tapasi kolme viikkoa sitten miehen, joka vaikutti hyvältä- ainakin paperilla. He tapasivat seitsemän kertaa (minusta aika monesti) ja jokaisen tapaamiskerran jälkeen ystäväni piti miehestä yhä enemmän. Naisporukalla analysoimme tietenkin kaikkea mitä he olivat puhuneet ja tehneet, emmekä löytäneet pienintäkään vaaran merkkiä. Kerrankin tuntui löytyneen mies, joka puhui tunteistaan, kuunteli, oli kohtelias ja kiinnostunut ja kaiken lisäksi oli vielä … Lue loppuun
Alkoholitonta viiniä ja sinisiä pillereitä…
Joskus sitä voi tulla todella pienestä iloiseksi. Olin viikonlopun Saariselällä. Kerta oli ensimmäinen, ja rakastuin paikkaa ensisilmäyksellä. Rakkauteni syveni entisestään heti ensimmäisillä illallisilla kun minulle tarjoiltiin alkoholitonta viiniä! Olen ollut absolutisti nyt 16 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta kun minulle tarjottiin vaihtoehtona normaaleille viineille alkoholitonta vaihtoehtoa. Eikä vain yhtä väriä vaan sekä puna- että valkoviiniä! Alkoholittoman version tarjoilu hoidettiin tyylillä ja niin huomaamatta, että pöytäseurueeni havahtui jossain kohtaa ihmettelemään, josko olen ratkennut drinksuttelemaan. Yleensä jos kerrot olevasi absolutisti, ainoat vaihtoehdot ovat vesi tai limonadi. Hyviä nekin, mutta oli tosi mukavaa nostella maljoja samannäköisillä juomilla kuin muutkin. Viikonlopun aikana kävin … Lue loppuun
Monenlaista remppaa…
James Bondkin sanoo, että koskaan ei saisi sanoa ei koskaan. Sanon sen nyt kuitenkin: Koskaan, ikinä, milloinkaan, en enää halua joutua remontin uhriksi. Kaikki alkoi lupaavasti. Löysin asunnon, johon rakastuin ensi silmäyksellä. Tunne oli niin suuri, että minua ei haitannut, vaikka lattiat, seinät ja katto, kaikesta muusta puhumattakaan pitäisi laittaa uusiksi. Kun ihminen rakastuu ihmiseen tai asuntoon niin kaikki realismi häviää ja sitä haluaa uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Lehmät lentää ja remontti pysyy aikataulussa: ”Ihanaa kun tästä saa niin omannäköisensä kodin.” ”Kyllä tässä voi ihan hyvin asua samalla kun remonttia tehdään.” ” Ei tässä varmaan mene kuukautta kauempaa … Lue loppuun
Böö!Kotonasi kummittelee…
Olen viime viikkoina tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että asunnossani kummittelee. Televisioni nimittäin menee itsekseen päälle ihan miten sattuu. Kaikista kivointa on tietysti silloin kun telkkari menee päälle keskellä yötä ja heräät sen mölinään. Mikäli kummitus laittaa sen päälle, hän haluaa katsoa televisiota vain makuuhuoneessa. Keittiön tv ei nimittäin koskaan mene itsekseen päälle. Kun minulla oli haastattelussa Piiri- ohjelman juontaja Saija-Reetta Kotirinta, kysyin häneltä asiasta. Hän vahvisti epäilyksiäni kertomalla, että Piiri- ohjelman meedion mukaan nimenomaan tv:n ja radion päälle meno itsestään on yleisimpiä paranormaaleja ilmiöitä. Mahtavaa! Olen ryhtynyt miettimään, että kuka tämä kotini kummitus voisi olla. Hänellä on selkeästi laaja maku … Lue loppuun




