Yksilön tehtävä on pohtia asioita ja pysyä elämän realitetin mukaisena vaikka kuinka inhottava sana onkin.Pelkä haave se ei ole mutta pitkäjänteisyytä vaati jotta tule mitä on hyvä ja siiheen enää ei vaikutta muu kuin mitä ihminen itse teke.

Ensinnäkin, missäpäin Raamattua sanotaan että Jeesus syntyi 25. joulukuuta? Tahi että Jeesuksen syntymää pitää juhlia? Vinkki: ei tasan missään. Nykyinen joulunaika on perua muinoin druidien juhlimasta talven kääntymisestä valoisammaksi ajaksi ja auringon voitosta. Raamatussakin käsketään ihmisiä olematta kuin pakanat ja tuomalla puita metsästä koristeltavaksi (Jer.10:1-5). Tai no, tuo ainakin on yksi tulkinta.

Toisekseen, joulu on muutenkin muuttunut merkitystään enemmän yhdessäolon, arvostamisen ja miettimisen ajaksi. Kristinuskolla oli jonkinaikaa valta jouluun, mutta nyt joulu on muuttunut sekulaarisemmaksi ja on avautumassa pikkuhiljaa kaikille tasapuolisesti. Ja on ihan hyvä niin. Näemmä muutamille kristityille on aivan liikaa että tasan tarkkaan kaikki saisivat yhtälailla juhlia samaa juhlaa kuin hekin.

Mutta kahvi kyllä meinasi mennä väärään kurkkuun tämän aivopierun jälkeen:

Eli vielä 2000-luvun sivistysvaltiossa joukkovoima määrää mitä tehdään?

Ensinnäkin, lapsilla ei ole paljoa valinnanvaraa koulun juhliin osallistumisissa – niihin osallistutaan, piste. Ja juhliin osallistuvat kaikki lapset, olivat he sitten jossain uskonnossa tai ei. Miten voisi kunnioittaa kaikkia uskontoja ja samaan aikaan ei-uskovaisia joulujuhlassa? Kaikkia eri uskontoja voi tietty yrittää mielistellä, mutta mites ei-uskovaiset? Tai kristityt jotka eivät halua istua katsomassa julkisen koulun kristinuskon pakanallista näkemystä joulusta? Tai juutalaiset? Mielistelytaktiikka ei vain yksinkertaisesti toimi.

Ainoa vaihtoehto joka oikeasti toimii ja kunnioittaa jokaista yksilöä koulussa on yksinkertaisesti jättää uskonto oven ulkopuolelle kun juhlitaan koko koulun kanssa joulua. Jos joku haluaa omia uskonnollisia menoja, ne voidaan järjestää tapahtuman jälkeen koulun ulkopuolella. Suomessa kuitenkin on sellainen asia kuin yksilön uskonnonvapaus.

Jos uskonnon tunkeminen kadulla on moukkamaista, miksi se on eri asia kun koulu sitä tekee?

En perusta poliittisesta korrektiudesta, mutta toisen mainitsemasi kommentin ongelma on juuri se, että kärjekkäät ilmaukset vievät huomion sanojan/kirjoittajan ajatuksesta johonkin ajatuksen esittäjän kannalta toisarvoiseen. Silti Irmeli Salon kommentti kokonaisuudessaan sisältää aivan relevantin kysymyksen artikkelin näkemysten oikeutuksesta, ja kommentissa referoitua ajatusmaailmaa voi tarkastella vaikkapa tästä: http://video.google.com/videoplay?docid=2515587181120245843&q=%22Channel+4%22+duration%3Along#
Taas kerran yleistämättä kannattaa muistaa että tällaistakin ajattelua esiintyy.

Itse pidän parhaana lakonista asiassa pysymistä juuri siksi ettei puhuttaisi aidan seipäistä, minkä koen jossain määrin vaivaavan tätä blogistiakin. Mutta olet aivan oikeassa siinä että vaikeaa on kinata asioista niin etteivät ihmiset alkaisi riidellä.

Luitko ensimmäisen vastineeni Pyrhösen aloitukseen?

Miten hän voi väittää, että ateistit ovat vauhkontuneet C.Hitchensistä kun samaan aikaan vastapuoli väittää galilealaisen puusepän olleen jumala?
SE on aika surkuhupaisaa varsinkin kun edes siihen eivät uskoneet edes puusepän opetuslapset.

Arvoisa Yrjö, “surkuhupaisilla” kommenteilla, jotka vähintäänkin menevät aiheen viere/en/stä, tarkoitan erityisesti Zeligin “Lentävä Spagettihirviö”-juttua ja Irmeli Salon kommentti osoittaa myös kirjoittajastaan sen, mitä kys. henkilö väittää vastustajiensa olevan (mustavalkoisia ja aggressiivisia). Siis minun mielestäni.

Pointtini on, kuten ehkä jo fiksuna olet/te/kin huomanneet, ei niinkään “olla oikeassa” (mitä se siis ikinä olisikaan) vaan parantaa keskustelukulttuuria -myös ja erityisesti vaikeista aiheista. Perusasiat kuten että asiat riitelee, eivät ihmiset, eivät aina tunnu tunteita herättävissä keskusteluissa olevan (suomalaisilla) hallussa.
Onko se niin vaikeaa antaa muiden ihmisten uskoa/olla uskomatta, ihan nätisti ja sovussa?
Ja kuten jo alussa Tarja kirjoitti, tuskinpa kukaan lapsi joulujuhlassa luetun evankeliuminpätkän tai kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja keväällä) veisatun virrenvärssyn takia uskoo tai on uskomatta jumalaan.

Kulttuurista arvoa tällaisella kuvaelmalla/veisuulla/luvulla on. Sillä tavalla me välitämme perinteitä sukupolvesta polveen. Paljon uuttakin tarttuu lapsen mieleen väistämättä, mikä on hyvä asia ja jos ei perhe usko, niin tuskinpa se lapsikaan “aivopesua” saa koulun joulujuhlasta.

Tässä taannoin kuuntelin radio-ohjelmassa kapakkateologia, joka naureskeli muistellessaan keskusteluaan jossain juottolassa itseään ateisteina pitävien kanssa. Joku oli sanonut olevansa ateisti koska oli ollut tämä tsunami. Fariseus piti tätä kovin huvittavana. Ei vaan ole niin että ihmisten tavallisella kielellä ilmaisemat ajatukset olisivat tyhjänpäiväisiä, vaikka teodikea ei kuuluisikaan sanavarastoon. Pahan ongelman voi ymmärtää, vaikka sitä ei pystyisikään artikuloimaan säkenöivästi. Siksi tällainen yleinen mielipiteille naureskelu on tympeää.

Kun olin aikoinaan ihan tavallisessa kansakoulussa, muistelen että joulujuhlissa rukoiltiin ja lausuttiin uskontunnustusta, ellei muisti pätki. Tuo nyt ainakin oli näin jälkikatsannossa sellaista tunnustuksellista uskonnonharjoittamista, joka ei olisi mielestäni koulun juhliin kuulunut.
Evankeliumi ja seimikuvaelma ovat hieno ja koskettava tarina, jolla on yleisinhimillistä arvoa, virren veisuu on siinä ja siinä. Monelle ne ovat rakas osa jouluperinnettä, eivät niinkään uskonnon harjoittamista.

Olen samaa mieltä siitä että ihmisiltä ei saa väkisin riistää heidän tapojaan ja perinteitään, tunnustuksellinen uskonnollisuus vaan ei aina välttämättä ole niiden keskeisintä sisältöä.

Itäisen naapurimaan lisäksi uskonnonopetus on poissa yhä Ranskassa ja USAssa. Kroatialainen ystäväni kertoi, että heti kun Jugoslavia hajosi niin katolinen kirkko tunki itsensä kroatialaisiin kouluihin.

Ja se, että kommentit tähän bloggaukseen ovat aika…. surkuhupaisia… kertoo kyllä ainakin aiheen jonkinasteisesta “kipeydestä”, tai “ajankohtaisuudesta” (noh, tosin joulu jo meni….) tai sitten ihan siitä, että meillä Suomessa ei tunnuta osattavan olla sovussa eri mieltä arvoihin ja ihmisten käyttäytymiseen sekä moraaliin liittyvissä asioissa. Muualla Euroopassa se onnistuu, lehdistä päätellen, paremmin.
Itäisessä naapurimaassa muuten kokeiltiin jo tuota “uskonnottomuutta” kouluissa yms. Eipä kovin hyvin toiminut. Alunperin uskonnollisista tavoista esim joulunvietossa tulee vuosien ja vuosikymmenten ja satojen saatossa luovuttamaton osa maan kulttuuria. Kieltää ne tavat , on kieltää kulttuuri(n välittäminen tulevalle polvelle). Se ei ole hyvä se.