Ateismista on tullut yksi aikamme aatteista, melkeinpä trendi. Trendeillehän on tyypillistä se, että mediassa ne saavat suhteettoman huomion verraten siihen kuinka moni asiaa vakavissaan harrastaa.
Uskontotieteilijä Kimmo Ketola puhuu mieluummin perinteisten kirkkojen ja uskomusten vastaisuudesta kuin ateismista. Kyse on vuosikymmenien hitaasta muutoksesta. Sen äärellä kirkkojen pitäisi katsoa tiukasti peiliin (tai ken ties ylöspäin).
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä läntinen elämäntapa on radikaalisti muuttunut -- etenkin seksuaalimoraali on mullistunut. Avioero on yhä hankala asia katolilaisille. Luterilainen kirkko sentään hyväksyy jo tuomiotta avioeron -- mutta ei jupisematta avoliittoa, joka on ihmisille arkipäivää. Abortista on tullut ehkäisykeino, eutanasiasta on puhuttava, homo-papit tulevat viimein ulos.
Kirkkojen pitäisi pystyä vastaamaan ihmisten elämän muuttumiseen, keskustelemaan moraalin murroksista. Piispat jahkailevat – ja julkisuudessa mellastavat äänekkäimmin homouden ja naispappeuden tuomitsevat fundamentalisit. Tässä rallissa ihmiset kääntävät selkänsä ”ummehtuneille” kirkoille, nimenomaan hyvinvoivassa lännessä.
Tästä ei kuitenkaan seuraa uskonnottomuus, vaan se, että hengellisiä vastauksia etsitään muualta kuin kristillisyydestä. Kimaltelevassa ostokeskuksessa Louis Vuitton-boutiquen äärellä latte-lasi kädessä on aikaa funtsailla: Tässäkö kaikki? Sitä kysytäänkin ehkä entistä ahdistuneempana – ja lähdetään lämpöjoogaan.
Samaan aikaan Orientissa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa uskotaan ”vanhoihin kirkkoihin” enemmän kuin koskaan. Niin islamin kuin kristinuskon suosio on kasvussa lännen ulkopuolella. Lännessä jumalia hankitaan rahalla.
Ateistit (ja Suomessa vapaa-ajattelijat) haluavat kitkeä maan päältä kaikki jumalat. Periaatteessa arvostan aina kampanjoita, joissa ilman miekkaa asetutaan koko maailmaa vastaan. Nyt vain tarvittaisiin sitä järkeä, jolla he maailmaa perustelevat. Jos uskoo lopettavansa ihmisen uskon jumalaan, se on yhtä lujaa uskoa kuin Nokia Mission Markku Koivistolla. Hän uskoo pelastavansa koko maailman. Järki puuttuu molemmilta. Harras sintolainen palvoo jumalaa jokaisessa puussa ja kivessä. Eikö hän saisi tehdä niin, eikö sen salliminen olisi todellista vapaa-ajattelua – ja kristillistä myötäeloa.
Uskontoja voidaan vastustaa ”niiden aiheuttamalla pahalla”. Mihin pahaan sitä verrataan? Voisiko sitä verrata vaikkapa ateististen järjestelmien aiheuttamaan pahaan? Fundamentalismi tekee aina pahaa jälkeä.
Jumala on salaisuus. Häntä ei pysty kumoamaan tiede -- eikä viereemme tuomaan tulisinkaan saarnaaja. Tiede löytää aina miljardien valovuosien takaa uutta; milloin mustia aukkoja, milloin pimeää ainetta. Tuntematonta. Tiede ei voi koskaan sanoa, että ”tässä tämä kaikki nyt oli, eikä Jumalaa löytynyt”. Itse olen löytänyt rauhani ihmisen pienuudesta. Siinä ovat pieniä kaikenlaiset ajattelijat, niin vapaat kuin vangitut.
Niinpä länsimainen jumalharha ei ole siinä, mitä evoluutiobiologi Richard Dawkins kirjoittaa, vaan siinä, että meidän ”rationalistinen” elämäntapamme on ainoa oikea ja tavoittelemisen arvoinen. Valkoinen ihminenhän on aina ollut oikeassa.
…jos uskaltautuisi ajattelemaan itse, ja menisi rohkeasti sinne minne ajatus kuljettaa, saattaisi oikeasti kyetä ilmaisemaan jotakin merkittävää.
Yksi paha ei ole vähemmän pahaa siksi että on olemassa jotakin muuta pahaa, lienee melko yleisesti katsantokannasta riippumatta kannatettu näkemys. Siten uskontojen aiheuttama paha ei vähene siitä että esimerkiksi maanjäristyksissä kuolee ihmisiä. Ajatusta on helppo laajentaa.
Se, että kirjoittaa tieteelliseen maailmaankuvaan perustuvasta ateismista ja muista aatteista tahi katsomuksista ikään kuin samalta viivalta, paljastaa ettei kirjoittaja ymmärrä periaatteellista eroa näiden välillä. Se taas, että tiede löytää jotakin aikaisemmin tuntematonta, tekee siitä tunnettua, ei ikään kuin tiedettyä mutta tuntematonta. Tieteessä ei ole ilmiöitä tai alueita, josta todettaisiin ”tiedämme että tämä ja tämä on olemassa, mutta emme tunne sitä lainkaan, ja tiedämme että emme voikaan tuntea”. Näitä salaisuuksia hellivät mielissään ne, jotka eivät haluakaan lähteä rationaalisen ajattelun tielle. Tällöin voidaankin perustella mitä tahansa, vaikkapa rituaalijoukkoitsemurha lahkojohtajan vitsion johdattelemana, kun perusteena on se, että minä sanon niin, eikä perustelun järkevyys. Tiede, ja sen mukana kasvanut vapaan ajattelun idea ovat johtaneet meitä pois kulttien kahleista, eikä ajattelun ankaralla tiellä etene se, joka poimii vaikutteensa siitä mikä sattuu miellyttämään, vaan siitä, minkä omalla ja toisten järjellä tinkimättömästi oivaltaa.
(OBS! Tätä palautetta on moderoitu – eduksi kirjoittajalle; ts. poistettu henkilökohtaisuuksiin menevät ja alatyyliset ilmaisut, t. Toimittaja)
Tämä on kiintoisaa. Jaksaa iäti puhuttaa ihmistä. Siis siinä on jotain! Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa. Aika vähä vaihtoehtoja mutta kuitenkin riittävästi.
Uskonnot ovat asia erikseen. Ihan hirveitä. Ainakin ne jotka heiluttelevat (heiluttelivat) kirveitä.
Plogi oli aika avoin,suotta Frank alatyyliin arvosteli. Siinä arvostelussa oli terän vilauttelun makua!
Analyyttisesti aatellen mutta mestarin sanoja lainaten; ”hedelmistään puu tunnetaan”.
Terve…itse uskovaisena….haluan kertoa Jeesuksesta…en kirkosta tai seurakunnasta…Jeesus pelasti minut reilut 3 vuotta sitten ja vapautti minut huumeista ja muista elämän nurjan puolen vankiloista mulle vaan kävi niin että kertakaikkiaan sain kohdata Jumalan rakkauden ja sen kosketuksen voimasta kun kaikki masennus ja ahdistus otettiin pois jäin ajattelemaan mitä tämä on tajusin raamatun sanoman ristiinnaulitusta Kristuksesta ja hänen uhrinsa voimasta raamattu sanoo:
JESAJA 1;18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
Ihminen kun tulee Jeesuksen luokse huolimatta minkä kaltaista elämää hän on elänyt tai minkä kaltaisia asioita tehnyt ottaa Herra hänet vastaan ja antaa anteeksi Kehoitankin teitä kumpaakin edellä kirjoittanutta että kokeilette Jeesusta koetelkaa onko hän olemassa….. kun olet yksin rukoile ja kysy Jeesusta…Raamattu sanoo toisessa kohden jaak.4;8.Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.
Minulla on teille mahtava ilouutinen….
Jeesus on ylösnoussut ja voi hyvin ja hän tuntee teidät nimeltä ja rakastaa juuri teitä Amen.
Ihan mielenkiintoinen näkökulma, mutta loppu oli kyllä vähän lässynläätä. ”Jumala on salaisuus”. Ok, en ehkä pysty todistamaan ettei Jumalaa ole olemassa. Mutta minkä jumalan olemassaolemattomuus minun pitäisi todistaa? Kristinuskon Jumalan, lentävän spagettihirviön vai Zeuksen? Ilman tuota toiseksi viimeistä kappaletta artikkeli olisi ollut paljon vakuuttavampi.
Ja näin henkilökohtaisen mielipiteeni esittääkseni, minulle kelpaisi ne sintolaiset elämänkatsomukset huomattavasti paremmin kuin julmat monoteistiset jumalat.
Muutama kommentti blogikirjoituksestasi:
Ateismi ei ole aate, vaan jumaluskon puute. Sillä ei ole dogmeja, se ei
tunnusta poliittista väriä tai preferoi jotain talousoppia.
Vapaa-ajattelijat eivät ole kitkemässä uskontoja maan päältä.
Vapareille riittää valtion ja kirkon ero.
” Fundamentalismi tekee aina pahaa jälkeä.” -Totta hyvin usein, oli kyse uskonnollisesta tai ateistisesta vallankäytöstä. Jeesus Kristus tuli sitävastoin tuomaan sovituksen, rauhan ja tarkoituksen elämään ja myös ihmisten välille. Miksi niin monen elämästä puuttuu tarkoitus?
”Jumala on salaisuus. Häntä ei pysty kumoamaan tiede – eikä viereemme tuomaan tulisinkaan saarnaaja” -Hän ilmaisee itsensä kuitenkin Jeesuksessa joka tuli sovittamaan maailman synnin ristillä. Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3.16.
Kun panet toivosi Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaansa, siirryt kuolemasta elämään ja jumala osoittaa itsensä sinulle. Kahelia vai?
Minun Jumalani (raamatun) Rakastaa yhtälailla ateisteja, muslimeja, homoja ja kristittyjä. Jokaisen tarvitsee kohdata elävä Jeesus.
”Kirkon on muututtava” No kirkko onkin muuttunut ja sksi Kirkon tulisi erota uskonnosta kirkko tekee hyvää sosiaalityötä ja palvelee serurakuntalaisia monin eri tavoin. Kirkko on alunperin muodostettu uskonnon harjoittamista varten, mutta kun kirkko on etääntynyt kauas uskonnosta, ja koska uskonto perustuu Jumalan ilmoituksiin ja uusia ei tiettävästi ole tullut, se tarkoittaa että vanhat ovat voimassa.
Nyt jos ihmiset muuttavat kirkkoa nykyelämän mukaiseksi, he muuttavat samalla uskonnon perusteita, ja kun se ei ole mahdollista ihmiselle – tästä tulee vain siihen päätelmään että uskonto ja kirkko on erotettava toisistaan.
Kohtasin tämän sivuston ensi kertaa ja havaitsin sen tosi vakuuttavaksi. Omassa kolmannessa elämässäni olen lopultakin ymmärtänyt vapaasta tahdostani minua vuosikymmeniä vaivanneen sanonnan: vastaus löytyy sisältäsi. Ajattelijana se oli minulle hyvin totta ollut aina, muttei se millaisia vastauksia se sisin antoi. Samoin kymmenen vuotta sitten olin 11 maan matkalla ja Rosenheim.nimisessä kaupungissa minun piti esittää kysymyksiä elämästä. Jumalasta ja omasta kohtalostani: minulla ei ollut yhtään kysymystä. Nyt minulle onkin kysymyksiä, koska niitä eittämällä se sisin vastaa. Onko se Jumala, kaikki,mikä on vai Luoja, joka vastaa. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että vastaa ja nyt kuulen sen viestin.
Missäspäin maailmaa blogaajaherra on nähnyt/tietää olleen ateistisia järjestelmiä? Jos puhut kommunismista niin puhu siitä sen oikealla nimellä ja kutsu sitä kommunismiksi. Kommunismi ei paljonkaan eronnut nykyisistä uskonnoista dogmaattisuudessaan eli sillä oli ’opinkappaleita’ joita kansat hokivat ja niistä tuli totta ihmisten päässä. Ihan niinkuin hokemalla jumalastakin tehdään totta ’tosiuskovaisen’ päässä.
Tiede on kumonnut jumalan olemassaolon jo pelkästään sillä että yliluonnollista jumalolentoa tukevaa tieteellisesti pätevää todistusaineistoa ei ole. Ei ole mahdollista kumota minkään olemassaolemattomuutta, siispä joulupukki ja hammaskeiju ovat aivan yhtä tosia kuin jonkun uskonnon jumala(t) ja toisinpäin minkä tahansa uskonnon jumalat voidaan rinnastaa joulupukkiin ja hammaskeijuun.
Lisäksi todettakoon että jumala ei ole salaisuus, sen olemassaolon (luonnon)tieteellisesti todeksi osoittamisen taakka on sillä joka väittää positiivista.
Onnellisia hetkiä harhassasi sinulle Pyrhönen.
Lotossa sitä joko voittaa tai ei voita. Eli todennäköisyys on 50/50
Tai näin ainakin siihen omaan ”uskoonsa” vetoavat argumentoivat.
Onneksi maanpäälliset aukkojen jumalat tila heikkenevät jatkuvasti kun mutu-tuntuma vähenee kokeellisen tiedon myötä.
jos katsomme näitä aikoja ja raamatun tekstejä vaikkapa ilmetyskirjasta…
nämä on juuri niitä aikoja joita kutsutaan lopunajoiksi sanassa…muutamasta seuraavasta askeleesta mitkä maailma ottaa….tulee yhtenäinen maailman valuutta joka tulee kaikille käyttöön sen jälkeen pankkikortti siirtyy ihon alaiseen muotoon (ehkä siru) joka laitetaan oikeaan käteen tai otsaan….mistä raamattu on puhunut jo 2 tuhatta vuotta sitten….
johanneksen ilmestys 13;16. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
raamattu selkeästi kirjoittaa tästä asiasta ja ilmoittaa varoitukseksi ihmisille toisessa kohden raamattu ilmoittaa vielä niille joita tämä aikakausi kohtaa kuinka niille käy jotka ottavat sen merkin
johanneksen ilmestys 19;21Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.
raamattu selkeästi ilmoittaa näistä ajoista ja tulevista varoittaa jokaista
lopun aikoina maailma on kuin sodoma ja gomorra jotka Jumala tuhosi yksi ilmenemismuoto sodomasta ja gomorrasta….
välinpitämättömyys… ei tartuta kädestä niitä jotka todellisesti apua tarvitsevat…
ihminen elää vain itselleen minä minä minä…ajat
(Anteeksi myöhäinen moderointi: En hyväksy ”tuomioita” ihmisten seksuaalista suuntautumista kohtaan. Tätä tekstiä siis siistitty, kirjoittaja ottakoon opiksi, jos Jumalansa rakkautta julistaa. T. Toimittaja)
jatkoa edelliseen…………
ihminen elää vain itselleen minä minä minä…ajatustyyli…
haluan herättää vain ajatuksia miettikää ja tutkikaa raamatun sanaa Jumala yrittää kertoa kaikille ihmisille jotain…..
Antakaa sovittaa itsenne… kehoitan jokaista vastaan ottamaan Jumalan armon
Jeesus kuoli ristillä jokaisen ihmisen puolesta 2 tuhatta vuotta sitten
että me voisimme päästä taivaaseen kysykää Herraa rukoilkaa testatkaa Jumalaa… testatkaa Jeesusta…
Kun hospodi heittää raamatunlauseen, niin mitäs sanot siihen järjellä. Koko ikäni olen toivonut tapaavani älykkään, tai edes ajatteluun taipuvaisen uskovaisen, mutta varmaan koko ajatus on jotenkin absurdi. Heitä vaan puhuttelee hoodoo-meininki, ja fiiliksellä mennään. Ihan käsinkosketeltava vaivautuneisuus vaan piinaa molempia, jos alkaa haastelemaan aiheesta. Ja kun kuitenkin tuntuu, että jonkunlainen keskusteluyhteys pitäisi olla, kun pitäisi saada homma toimimaan niin, ettei äänestyspaikoille mennä räjäyttelemään itseään, jos siinä nyt edes on uskonnosta kyse. Eihän täällä toki sellaista ole, mutta jos ajattelee globaalisti, pitäisi kai tuollaiseenkin pystyä jotenkin suhtautumaan.
Hei. Haluan kommentoida vilkasta jumala-keskustelua viittaamalla Vapaa-ajattelija-lehden numeroon 1/2009. Sieltä löytyy Jussi K. Niemelän ansiokkaasti kirjoittama laaja juttu Esko Valtaojan luennolta (viime syksynä Helsingin yliopistolla). Ottakaapa haasteeksi vaikka seuraava:
Niemelä kirjoittaa Valtaojasta (joka on keskustelijoista parhaita) mm. näin:
”Lopuksi hän palasi luonnolliseen ja yliluonnolliseen. Kosmologiassa ja suhteellisuusteoriassa unohtuu helposti, että se on järjenvastaista. Kukaan meistä ei pysty aistimaan neliulotteista aika-avaruutta. Maailman todellisuus on jotain, mitä ihmismieli ei tajua. Sama pätee kvanttifysiikkaan…
… Kun mennään äärimmäisiin olosuhteisiin, joihin täytyykin mennä kun etsitään syvimpiä selityksiä, teoriat ovat ristiriitaisia.”
”Ristiriitaisuudella” Valtaoja viittaa nimenomaan omaan tutkimusalaansa: mustiin aukkoihin. Niissä ”yhdistyvät” juuri edellämainitut suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Mustat aukot luhistuvat suhteellisuusteorian mukaan ja puristuvat atomin kokonaiseksi kvanttifysiikan mukaan. Näitä kahta teoriaa ei vain ole pystytty yhdistämään, toteaa Valtaoja lakonisesti.
Kuulostiko vaikeatajuiselta? Ehkä, mutta ymmärrettävää tämä kuitenkin on. Onneksi meille kaikille – Valtaoja toteaa myös, että ”meidän selityksemme maailmasta ei ole valmis”.
Jos et edellisiä lainauksia ymmärtänyt – tai et niitä kenties hyväksy, sinun ei kannata kovin kiihkeästi lähteä kritisoimaan ihmisiä, jotka ajattelevat jumalasta tai jumalattomuudesta toisin kuin sinä itse. Jos olet valintasi tehnyt (kuten minä, joka EN ole agnostikko), kannattaisi varmaan ottaa yhtä rennosti kuin fiksuimmat tiedemiehet. Valtaoja ruoskii kreationismia tai ”Vanhan testamentin psykopaattia” samalla ironiallaan – ja toteaa perään, että luettuaan uskontoja vastaan kiihkoilevan Christopher (kiitos Zeligille oikaisusta) Hitchensin teoksen Jumala ei ole suuri, hän meinasi liittyä kirkkoon. No Valtaojaanhan tässä ei pidä ruveta ”uskomaan”, mutta onhan hän kosmologi, joka pystyy selittämään lähes kaiken. Lähes.
Ystävällisin terveisin, toimittaja.
”Kosmologiassa ja suhteellisuusteoriassa unohtuu helposti, että se on järjenvastaista.” Tällainen kansanomaistaminen on hiukan ongelmallista, koska siinä viitataan siihen, että maallikko ei pysty hahmottamaan suhteellisuusteorian elemettejä. Joku väitti joskus, että vain noin 30 ihmistä maailmassa ymmärtää oikeasti laajaa suhteellisuusteoriaa. Tästä vaikeaselkoisuudesta ei kuitenkaan seuraa, että suhteellisuusteoria olisi jotenkin järjetöntä, ts.irrationaalista, ja tällaisen esittäminen on tietoista harhaanjohtamista.
Pitkään on tiedetty, että suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian yhteensovittamisessa on omat ongelmansa, kuten koettiin aikanaan klassisen mekaniikan ja suhteellisuusteoriankin suhteen. Ns. kaiken teoria on ollut jo pitkään ajatuksena, ja kukapa tietää, ehkä se vielä keksitään.
Oikaisisin että ”Jumala ei ole suuri” -kirjan kirjoittaja on Christopher
Hitchens, ei Richard. Suosittelen sen lukemista, vaikkei olisikaan
ateisti.
Haluaisin myös muistuttaa jumalien pienenevästä elintilasta
ja niiden olemassaolon mahdottomuuksista esimerkkinä
mainittakoon teodikean ongelma. Ihmisten kärsimyksen
selitystä on odotettu teologeilta jo vuosisatoja. Käsitys
kaikkivaltiaasta olennosta on täysin kestämätön ja
vailla todisteita.
Valtaosa maailman uskonnoista on luotu aikana jolloin
ihmisten luonnontieteen tuntemus on ollut esikoululaisen
tasolla, jos sitäkään. Jos esim Raamattu olisi Jumalan
sanaa, niin miksi meillä ei ole alkuperäistä Jumalan
sanaa tai miksi Jumala on lopettanut ohjeiden antamisen
Raamatun kirjojen kirjoittamisen jälkeen?
Mitkä tieteet ovat kumonneet Raamatun Jumalan olemassaolon ? Historia, argeologia, kemia, fysiikka vai matematiikka ? Ei yksikään näistä.
Argeologiasta löytyy koko ajan Raamattua TUKEVAA todistusaineistoa. Kannattaa vierailla esim. Lontoossa British museumissa, Roomassa ja Jerusalemissa jos asia OIKEASTI kiinnostaa.
Sen sijaan darwinismi on helisemässä. Biokemia ja DNA:n ja geenien edistyneen tietämyksen johdosta ymmärretään, ettei informaatiota synny itsestään. Myös muut darwinistisen evoluutioUSKONNON tukipylväät horjuvat.
Ateistit hakevat yleensä ainaostaan OIKEUTUSTA tehdä jotain sellaista joka Raamatussa kielletään elämälle vahingollisena. Totuus ei heitä kiinnosta pätkän vertaa.
Zeligille vastaukseksi: Jumala on lopettanut ohjeiden antamisen sen vuoksi, että meillä on jo kaikki tieto siitä mitä TARVITAAN PELASTUKSEEN !!
”Mitkä tieteet ovat kumonneet Raamatun Jumalan olemassaolon ? Historia, argeologia, kemia, fysiikka vai matematiikka ? Ei yksikään näistä.”
Eipä niin, koska minkään näiden tieteenalojen kannalta jonkin jumalan olemassaolo ei ole keskeinen tai edes kiinnostava tekijä. Sen enempää kuin kuu-ukko tai marsilaiset. Joskus tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, ettei länsimainen tiede ole koko historiaansa pyörinyt jumalan olemassaolon kieltämisen ympärillä. Sen sijaan esimerkiksi katolinen kirkko on nähnyt paljonkin vaivaa yrittäessään kieltää jonkin tieteen esiin tuoman seikan olemassaolon, kuten vaikkapa että maa kiertää aurinkoa.
Urheasti nämä nykypäivän uskonsoturit kuitenkin jaksavat tahria ajatuksiaan tieteellisillä teorioilla löytääkseen niistä heikkouksia, ymmärtämättä että fallibilismi ja testattavuus, joita he pitävät teorioiden heikkoutena, ovat juuri niiden vahvuus.
Suoria lainauksia toimittajan tekstistä:
”Tiede ei voi koskaan sanoa, että ”tässä tämä kaikki nyt oli, eikä Jumalaa löytynyt”.
”Jos olet valintasi tehnyt (kuten minä, joka EN ole agnostikko)”…
-Tässä on nyt kaikilla tuomariäänillä selkeä looginen ristiriita (Olettaen että tunnet käsitteet), tästä nähdään, että tarkkana saa olla tämän teeman kanssa.
Tietoa voidaan lisätä, mutta Jumalan todistaminen olevaksi tai olemattomaksi alkaa olla hankalalla alueella. Todisteita voi lisätä ylettömästi ja silti vastakkaisella kannalla olevat voivat ne kiistää. Lisäksi länsimaisen jumalkäsityksen mukainen Jumala aivan selvästi haluaa kätkeytyä. Jos Jumala on, niin on ilmeistä, että Hän haluaa kätkeytyä. Ja ehkä tulla esillekin, mutta omalla ajallaan. Miten siinä todistelet? Todistelun ja aprikoinnin välimaastossa myös alustuksessa mainittu Dawkins näyttää horjuvan kannoissaan. Antijumalisen hehkutuskauden jälkeen häneltä on tullut täysin toisenlaista tekstiä. Eikö asia ollutkaan tiedemiehelle aivan niin selvä, kuin miltä ensin näytti? Eli asiaan: surullista tässäkin keskustelussa näyttää olevan se itse asian syrjäyttäminen kaikenlaisella jankutuksella, joka teologiaan liittyvissä keskusteluissa on ollut tapana. Vaikka todistaminen, puoleen tai toiseen, voi olla hankalaa, se ei tarkoita, etteikö tietoa voi lisätä. Vaikea kuitenkin uskoa tiedon lisääntyvän ympäristössä, jossa tiedon käsittelytapana on sen vähättely tai sivuuttaminen. Ja nyt yllätys: Jumalasta, olemassaolosta tai edes olemattomuudesta, ei voi saada tietoa kieltämällä koko aiheen mielekkyyttä! Asemasota-ateistien toiminnan tulos ei voi olla muuta kuin tiedon vähentyminen. Huonosti sopii länsimaisiin perinteisiimme…
Etsivä kirjoittaa:
”Jumala on lopettanut ohjeiden antamisen sen vuoksi, että meillä on jo kaikki tieto siitä mitä TARVITAAN PELASTUKSEEN ”
Tieto ei valitettavasti ei valitettavasti ole kovin yksiselitteistä. Johtuneeko
se Raamatun kohdalla kirjoittajista, joilla kaikilla on tuntunut olevan kovin
erilainen näkemys pelastuksesta? Jos Jumala olisi olemassa, se varmaankin
olisi jättänyt meille selkeät ohjeet miten toimia, sillä ihmisillä on tapana
sössiä yksinkertaisemmatkin ohjeet. Sitten me emme tarvitsisi Jehovan
todistajia, presbyteerejä, helluntailaisia, ortodokseja jne vaan yhden
ainoan kirkon.
Voi ei. Jos seisoo lähellä seinää näkee vain seinän. Tutkijat ovat silleen suuntautuneita.
Ihanaa kun saa ottaa kaiken huomioon ja todeta että elämää ei tule elottomasta.
Revi siitä.
Paras lukemani kommenti on että kirkon pitää erota uskonnosta. Oikein hyrisin sisimmässäni. Se on petollinen ystävä Raamatulle. Kirkossa on jo aikaa sitten unohdettu Isän käskyt ja odotukset. Hyvä tallimääräys!Hyvä.
”Jumalasta, olemassaolosta tai edes olemattomuudesta, ei voi saada tietoa kieltämällä koko aiheen mielekkyyttä! Asemasota-ateistien toiminnan tulos ei voi olla muuta kuin tiedon vähentyminen. Huonosti sopii länsimaisiin perinteisiimme…”
Ensimmäinen lause on hyvä kommentti toivottavasta keskustelun lähtökohdasta. Toinen taas aika asenteellinen, kannattaa muistaa että on runsaasti uskonnottomiakin ihmisiä, joille kysymys jumalan olemassaolosta on jokseenkin yhdentekevä. Tiedollisesti on hiukan vaikeaa käsittää, mitä Allsceptic tarkoittaa sillä että Jumalan todistaminen olevaksi tai olemattomaksi alkaa olla hankalalla alueella. Kysymys ei ole ollut relevantti maallistuneessa ajattelussa muutamaan sataan vuoteen. Logiikan pohjalta tiedämme, että jonkin todistaminen ei-olevaksi on mahdotonta rationaalisen ajattelun keinoin. Saman systemaattisen ajattelun pohjalta klassiset jumala-todistukset kumottiin, eikä mitään moderneja jumala-todistuksia ole olemassa. Ylipäätään yleinen näkemys on, että todistustaakka on sillä, joka väittää että jotakin on olemassa, ei sillä, joka väittää että ei ole, jo esitettyyn viitaten. Usein kuitenkin esitetään, että länsimainen tiede olisi jossakin maailmanselityskriisissä, ja kaivetaan esiin moneen kertaan kierrätettyjä ”todisteita” jumalan olemassaolosta. Fundamentalisti-uskovaiset pitävät yksittäisten tieteellisten teorioiden puutteita ja ristiriitaisuuksia osoituksena tieteestä mahdottomana maailman selitysmallin tarjoajana, jolloin tiedettä nimenomaan vähätellään. Tällöin motiivina on nimenomaan mitätöidä, ei tuottaa uutta tietoa aiheesta.
Myöskään yksittäisen tieteentekijän näkökannat tai niiden muuttuminen ei ole relevanttia, vaan ainoastaan se, miten tiedeyhteisö arvioi hänen tieteellistä työtään. Siten vaikkapa jonkin fyysikon uskoon tuleminen tai siitä luopuminen ei todista mistään mitään, hänen näkemyksensä ja mielipiteensä ovat vain hänen omiaan.
Todellinen perusongelma keskustelussa onkin se, että toisella puolella on jo kanta, jota yritetään perustella kaikella mikä näyttäisi tukevan sitä, ja toisella puolella vallitsee ajattelu, jossa ei parhaimmillaan oleteta lähtökohtaisesti yhtään mitään, vaan katsotaan mitä tutkimalla selviää.
Perusasetelma on tämä, vaikkei tosielämä koskaan olekaan niin yksinkertaista, ja vaikuttimia on moneksi. Myös uskovainen voi olla etsinnässään vilpitön ja toisia kunnioittava, ehkä useamminkin kuin kauheat asemasota-ateistit.
Maailmankaikkeus on täynnä ihmeellisyyksiä ja salaisuuksia.
Jumala on salaisuus.
Mistä me tulimme tänne, tälle yhdelle pienelle planeetalle? Olemmeko maailmankaikkeuden napa? Loimmeko itsemme? Onko täällä pallolla olemisella tarkoitusta? Mitä ovat selittämättömät mysteerit? Miksi ihmeessä niitä on?
Emmekö olekaan kaikkivaltiaita?
Eikö meillä olekaan oikeutta tehdä mitä haluamme, milloin haluamme ja kenelle tahansa toiselle elävälle olennolle, jolle sitä haluamme?
Kuka on antanut meille säännöt, niin että joku asia vain ’tuntuu’ väärältä, (esim. tappaminen, raiskaus, toisen nimittely alatyyliin) vaikka ymmärryksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä?
Vai onko säännöt sittenkään meille annettu?
Onko sääntöjä sittenkään olemassa?
Miksi alkukantaisetkin ihmiset osaavat rakastaa?
Onko meillä sielua?
Mitä ovat unet, deja vu-kokemukset, enteet?
Mistä tulemme ja minne olemme menossa?
Miksi osaamme tappaa ja kiduttaa ja sotia? Miksi me tapamme, vaikka ei olisi tarvis? Eläimet kun vain tappavat syödäkseen. Emmekö olekaan maailmanvaltiaita ja korkeampia kuin eläimet?
Mitä on oikea? Mitä on väärä? Miksi perustimme kirkkoja, moskeijoita, alttareita, synagogeja ja temppeleitä? Miksi rukoilemme?
Ja jos emme rukoile, miksi kuitenkin lentokoneessa, kun on ilmoitettu että moottorit ovat vialliset ja pitäisi asettua sikiöasentoon pakkolaskua varten, miksi silti kaikki rukoilemme?
Miksi, vaikka kaikki kuitenkin sisimmässämme tiedämme ettemme ole maailman valtiaita (tai maailmanvaltiaita) silti sanomme, että maailman valtiasta ei ole?
Miksi haluamme, että meitä johdatetaan jos emme halua, että meillä on johdattajaa?
Kiitos artikkelin kirjoittajalle!
Erinomaista pohdiskelua!
Olet lempiblogistini!
Lisää näitä juttuja!
Ja moskeijassa, synagogassa, temppelissä ja kirkossa käynnistä voi hyvinkin hyötyä! Siellä voi löytää muita kaltaisiaan. Ja joskus rauhan.
Vaikka se maailman valtias ei siellä asukaan… ha!
”Maailmankaikkeus on täynnä ihmeellisyyksiä ja salaisuuksia.”
-Kerropa yksikin.
”Kuka on antanut meille säännöt, niin että joku asia vain ‘tuntuu’ väärältä, (esim. tappaminen, raiskaus, toisen nimittely alatyyliin) vaikka ymmärryksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä?”
-Jaa ettei ole, perustelu olisi kiva.
”Miksi haluamme, että meitä johdatetaan jos emme halua, että meillä on johdattajaa?”
-Kuka haluaa, kuka ei. Voisi olla kiintoisaakin verrata katsomuksia ja suhtautumista autoritaariseen hallintoon.
Useissa henkilöhistoriallisissa kuvauksissa kuvattavat kertovat lapsuudenkokemuksenaan tunteesta, että koko maailma on tehty vain heitä varten. Normaalisti tällainen varhaislapsuuteen kuuluva maailmankuva muuntuu laajemman asiayhteyksien tiedostamisen suuntaan varttumisen mukana.
”Voi ei. Jos seisoo lähellä seinää näkee vain seinän. Tutkijat ovat silleen suuntautuneita.”
Ja jos katsoo vain seinää, ei tiedä onko ulkona vai sisällä. Sillä lailla uskovaiset ovat suuntautuneita.
Hei Toivo,
Käyn täällä niin harvoin, että vasta nyt huomasin, että olet osoittanut minulle noita kysymyksiä. (Luulin, että näitä kommenteja ei kukaan lue)
Mitäkö salaisuuksia maailmankaikkeudessa minusta on?
No, tietysti alkajaisiksi voisi listata joitain noista tavallisimmista: mistä maailmankaikkeus alkaa, mihin se loppuu, mistä se tulee, kuka/mikä sen on luonut. Ja mistä tuli se, joka loi? Ja jos ei sitä ole luotu, mistä tuli suuri pamahdus? Kuka/mikä pamautti? Mistä tuli tuo pamauttaja? Onko muissa aurinkokunnissa elämää? Onko meitä korkeampia/matalampia sivilisaatioita? Voimmeko olla/olemmeko niihin yhteydessä? Mitä ovat mustat aukot? Miksi avaruudessa käyneet ovat kuulleet ääniä ja kokeneet asioita, joita he pitävät todisteina, että elämää sielläkin päin on? Ja jumalaakin siellä on? Entä täällä lähempänä, meillä? Bermudan triangeli? Pyramidit? Stonehenge? Mitä ovat ufot? Puhuvatko totta ne, jotka niitä ovat nähneet ja tutkineet? Enkelit? Ihmeparannukset? Itkevät madonnat? jne. Onhan noita.
En tietenkään ole varma mitä kysymykselläsi tarkoitit, Toivo, oliko se vain sarkasmia, piditkö minua pilkkanasi vai oikeastiko kysyit. Yksinkertaisena ihmisenä ajattelin, että oikeasti kysyit mielipidettäni
niinpä sait vastauksen.
Kysymykseesi numero kaksi:
Viittasin tuohon ilmiöön, jota kutsutaan omaksitunnoksi. Joku asia vain ’tuntuu’ väärältä tai oikealta, ja sillä ei olla ymmärryksen kanssa tekemistä. Siis esimerkkinä voisi olla ihminen, jolle ei ole aiemmin opetettu käsitettä oikeasta ja väärästä. Jos yksilö on tietämätön oikeuslaitosten tai filosofisen tai uskonnollisen laitoksen laeista, kasvanut siis näiden asioiden suhteen ns. tyhjiössä (esim. alkuasukasheimot) argumenttini kuului: miksi siis näilläkin ihmisillä on tieto oikeasta ja väärästä? Mistä nämä sisäiset tuntemukset tulevat, jos niitä ei ole opetettu?
Kysymys kolme: Siihen jo vastasitkin itse. Kuka haluaa kuka ei. Ihminen etsii auktoriteettia, tai jotain, jota voisi sellaisena pitää. Joko henkistä, hengellistä ja (harvemmin, olen huomannut) fyysistä henkilöä tai järjestelmää. Moni myöskin etsii vakuutta siitä, että itse kykenee olemaan tuo auktoriteetti. Ja joskus kykenee joskus ei. Ja jos ei kykene siitä ei hyvä seuraa.
Ja lopuksi, maailmahan on luotu minua varten! Varhaislapsuudessa sen jo tiesin ja tiedän vielä nytkin! Ja myöskin sinua varten! Nauti!
Mukavaa kevään jatkoa sinulle, Toivo!
Heippa Hemuli,
-Kiitos valoisista vastauksista, vaikkeivät ne, jos sallit, kysymyksiini vastanneetkaan. Sopinee että selitän muutamalla kommentilla mitä tarkoitan.
1. Mikään noista mainitsemistasi asioista ei ole salaisuus, vaan niistä osassa on yksinkertaisesti asioita ja aspekteja joita emme tunne. Tämä ei ole mitään sanoilla leikkimistä, vaan sen toteamista että niihin ei liity mitään salaista, joka olisi jostain määrittelemättömästä periaatteellisesta syystä meiltä salattua. Tässä mielessä yhtä salaista olisi se, mitä söin tänään lounaaksi. Ei Stonehenge ole salaisuus siksi, että jossain olisi jotakin salattua tietoa sen todellisesta tarkoituksesta. Sen alkuperästä kertovia tunnettuja historiallisia lähteitä ei vain ole. Muu on mielikuvitusta, joka sekin sijansa saakoon, ei kuitenkaan tiedon tavoittelussa. Entisajan ihmisetkin ovat osanneet tehdä juttuja siten, ettei niitä ihan pelkällä voimalla selvitetä. Tässä mielessa osa esimerkeistäsi on kovin heiveröisiä.
2. Millä perusteella ajattelet, että alkuasukasheimoissa elettäisiin ilman mitään moraalikäsityksiä. Tällaisesta ei ole esimerkkejä, pikemminkin on havaittu, että kaikkein alkeellisimmissakin ihmisyhteisöissä on selkeä ja kaikkien sisäistämä moraalikoodi. Tämän vuoksi alkuasukkaat moraalisina toimijoina eivät sovellu tarkoittamallasi tavalla esimerkiksi spontaanista subjektiivisesta eettisyydestä. Toisekseen on havaittu, että ihmiset kokevat oikean ja väärän kovin erilaisilla tavoilla. Paras selitys tälle on tällä hetkellä kulttuurillinen vaikutus.
Lause ”Joku asia vain ‘tuntuu’ väärältä tai oikealta, ja sillä ei olla ymmärryksen kanssa tekemistä.” on mieletön, miten voisin kokea jonkin asian oikeaksi tai vääräksi ilman ymmärrystä siitä, aivan riippumatta siitä, millainen moraalinen kanta minulla siihen olisi. En usko että saat suurta kannatusta jollekin moraaliselle kannalle vain sillä perusteella että se tuntuu oikealta.
3. Ajatukseni oli sama, minkä itsekin toteat. Jos ihminen ulkoistaa moraalinsa ja vastuunsa ihmisenä, sen saattavat ottaa käyttöön sellaiset, jotka eivät siihen sovellu, murheellisin seurauksin. Ja mitä alttiimpia ihmiset ovat sokeasti uskomaan johonkin, sitä suuremmassa vaarassa he ovat tulla hyväksikäytetyiksi ja johdatetuiksi sellaiseen, jonka tuskin itsekään uskovat olevan oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa mukaista.
Siksi minusta on parempi yrittää ajatella itse muiden kanssa, ja koittaa kestää ajatusta, että pitää itse ottaa vastuu elämästä. Valitettavasti näyttää siltä, että kaikkein auktoriteetinkaipuisimmat ovat tietyissä tilanteissa valmiimpia venyttämään hyvää ja pahaa enemmän kuin olisi yhteisen hyvän kannalta suotavaa.
Aurinkoista kevättä sinullekin Hemuli, toivotaan ettei sikaflunssa meitä kaada.
Hei Toivo,
Kiitos selvennyksistäsi.
Emmeköhän kuitenkin puhu suunnilleen samoista asioista, vaikka näemmekin ne eri näkökulmista ja käytämme eri termejä. Minulla ei ole mitään sinun teremejäsi vastaan. On aina kiva vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten kassa. Oppia ikä kaikki.
Kysymys sinulle, Toivo, ja muillekin (jos joku muu tänne hiljaiseen keskusteluun eksyy):
Asioita, joista minä käytin nimitystä ’salaisuudet’ ja sinä ’joiden alkuperästä historiallisia lähteitä ei ole’, on joillekin kuitenkin paljatettu. Tietyt tutkijat, profeetat, parantajat, viisaat, tai tietäjät ovat niin sanotusti ’saanet tiedon’. Eli he ovat löytäneet jonkun mysteerin alkuperän.
Mikä on heidän vastuunsa? Onko heidän tehtävänsä jakaa se muun maailman kanssa? Vai saako tietoa salata?
Moi Hemuli,
Jos he vilpittömästi kokevat, että kaikkien tulisi saada jakaa tällainen tieto, heidän vastuullaan on perustella uskottavasti, miksi heidän esittämiinsä asioihin pitäisi suhtautua vakavasti. Ei sen enempää eikä vähempää.
Yksi perusteema kaikissa mysteereihin ja esoteerisiin käytäntöihin perustuvissa uskomusjärjestelmissä Pytagoraan numeromagiasta lähtien on ajatus vihkiytyneistä, salatun tien kulkijoista, jotka vasta oikean oivalluksen kautta ovat saavuttaneet todellisen ymmärryksen mysteeristä.
Koska tämän oikean ymmärryksen saavuttaminen on edellytys oikealle tulkinnalle, voi kaiken ulkopuolisen kritiikin sivuuttaa sillä perusteella, että se perustuu tietämättömyydelle. Tällä tavalla katsomuksia perustellaan edelleen, vaikka se on tieto-opillisesti kestämätön kanta. Todellisuudessa sitä käyttävät yrittävät torjua kriittistä tarkastelua vippaskonstilla. Tämä liittyy asiaan sikäli, että valitettavan usein tässä hengessä erilaisia profetioita esitetään.
Paljon on spekuloitu tiedosta, ja luulen että mikään todellinen tieto ei pysy salassa loputtomiin. Salaliittoteorioista innostuvat ovat nykypäivän romantikkoja, ja ihmiset nyt vaan tuntuvat viehättyvän salaisuuden ajatuksesta. Kun on tuo mainio mielikuvitus.
On mikro ja makro cosmos mitä fyysikka tutki.On sydän ja järki eli tunneäly.Elämässä on paljön paradokseija ja kaksipiipuisia juttuja.
On parasta että pyrkimme kauneuteen kuten Anton Tchehov on sanonnut että ihmisten elämässä kaikki pitä olla kaunista.Myönteinen ajattelu on suuri juttu.Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen kertoi että akadeemisesti koulutettu nainen halua kanta paita missä luke ”Positiivisuus on persesta!”
Lepsuus ja muu laiminlyönnit voivat olla siina uskossa että olsivat kuin positiivisuutta.Kirkoilla on siina haasteena olla ajanhermoilla kuten kaikkilla muillakin ammattikunnilla.Politiikoista puhumatta.Vaikka uskonnossa on perustieto ja rakenteet kyllä pitä olla ajantasalla ja siina on kova paikka moneistäkin syystä.Sielläkin on tiimityötä mutta sinne ei mahdu kun muutama ammattikuntia vaikka sinne olisi pitännyt olla jo pitkästä aika muitakin ja eniten taiteilijoita jotka paitsi järkeä käytävät sydäntä.Osasyy miksi ei voi olla lisä virkkoja on ettei kirkoilla ole raha.
Myös naisilla pitä olla enemmän tila.Jerarhia yleensä muissakin ammattikunnissa kuin kirkossa voi olla osittain hyvä asia mutta myös tukahdutta ihmisten intoa kehittyä ja luomaan uutta?
Niinpa omilla aivoilla ajateleminen on tervellista ja tue oma ja yhteiskunnan hyvinvointtiamme.Oikeassa emme voi olla konkreetisesti kaikessa mutta periaateet voivat olla hyviä.
Ateismi,kaksinäismoralismi ja fundamentalismi on päänsä puskaan laitamista.Ihminen pitä olla avoin ja harrasta kulttuuria,lukea jotakin vaikka lehdesta uskontoon liityvä ellei käy kirkoon.
Tunneäly on suuri juttu-kannatta rohkeasti luotta että ”minussa on paljön rakentava mistä en tieda vielä”.Myönteinen ajatelu ja inspiraatio ovat lähellä toisiansa-voima,iloa,tahtoa tehda hyvä.
Kannatta uskoa itsensä ja pyrkiä totea sen mitä pysty tekemään ja siina vaiheessa ei jää aika ajatella että on ainoa oikeassa ja mitä ihoväriltä on yksilönä onneksi.
Hieno kirjoitus. Onneksi törmäsin tähän vaikka kuukauden julkaisemisen jälkeen. Juuri näin: fundamentalismi on aina pahasta vaikka mihin aatteeseen se liittyisi. Nykyistä vapaa-ajattelua en koe vapaaksi. Kiitos Kari Pyrhönen.
”Ateismi,kaksinäismoralismi ja fundamentalismi on päänsä puskaan laitamista.” Valitettavasti ilmaiset ensin selkeästi oman ennakkoluuloisuutesi, vaikka kirjoitatkin sitten kauniisti siitä, miten kannattaisi elää ja asioihin suhtautua. Ajatukseesi myönteisen ajattelun arvosta on helppo yhtyä ja toivon monen muunkin saavan voimaa siitä.
Tämän blogikirjoituksen eräs taso on juuri miten kannattaisi elää, ja tässä mielessä kommenttisi on relevantti. Tämän tyyppisissä kommenteissa on kuitenkin se nykyhetkeen liittyvä ongelma, että kuten toimittajan blogitekstistäkin näkyy, suhtaudutaan maailmankatsomuksellisiin asioihin kuin mihin tahansa hyödykkeisiin; otetaan niistä sellaista mikä sattuu itseä miellyttämään, eikä piitata valittujen kantojen totuudellisuudesta. Tällöin ihminen miellyttää ennenkaikkea itseään, mikä on toki aivan normaalia ja täysin sallittua. Tästä vain valitettavan usein seuraa, että kaikki katsomukselliset kannat koetaan samanarvoisiksi, ikään kuin niihin ei voisi soveltaa mitään totuudellisuuden kriteereitä, ja pelkkä krittinen suhtautuminenkin koetaan ahdasmielisyydeksi. Jos vapaa ajattelu ymmärretään siten, että on hyvä että kuka vain voi uskoa mihin vain,
tuntuu vapaa-ajattelukin varmasti rajoittuneelta. Suosittelen kuitenkin pohtimaan kriittisen ajattelun ja totuudellisuuden merkitystä maailmankatsomuksen rakentamisessa. Monelle näilläkin seikoilla on merkitystä, ja on puhdasta ennakkoluuloisuutta pitää niitä ahdasmielisyytenä. Sekin on yhdenlaista fundamentalismia, ettei katso totuudentavoittelulla ja rationaalisella ajattelulla olevan arvoa maailmankuvan kannalta.
Kiva bloggaus!
Kommentit sen sijaan… hmmm…
Tässä vielä yksi lisää
”Niille, jotka uskovat, selitys ei ole välttämätön. Niille, jotka eivät usko, mikään selitys ei ole riittävä”.
Maailmassa on paljon aitoja ihmeitä, joita tiede ei pysty selittämään. Käykääpä vaikka Ranskan Lourdesissa, tai lukekaa kapusiini pappi Padre Piosta.
Kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa ja jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.
Arvoisat ateistit voisivat kuitenkin syvällä sydämessään miettiä, onko heidänkin vakaumukseensa myös sosiologisia ja psykologisia syitä, aivan kuin uskovillakin on monesti omiin uskomuksiinsa. Toisten ja heidän ajattelunsa tuomitseminen on tyhmää, ihan kaikilta.
Todellinen ateisti on rehellinen, ja myöntää, ettei itsekään ole jumala.
Kati ei koe vapaa-ajattelua vapaaksi.
Kokeeko Kati sen vapaaksi, että lapsille tyrkytetään uskontoa
neutraaleissa paikoissa. Esimerkkinä koulut, päiväkodit ja
asukaspuistot. Mitä sanoisit Kati, jos sinun lapsellesi
kerrottaisiin kuinka paljon viisauksia vaikkapa Koraani
sisältää? Onko sinun ovikelloasi ateisti käyneet soittelemassa
sinun ovikelloasi ja pelottelemassa sinua?
”Arvoisat ateistit voisivat kuitenkin syvällä sydämessään miettiä, onko heidänkin vakaumukseensa myös sosiologisia ja psykologisia syitä, aivan kuin uskovillakin on monesti omiin uskomuksiinsa. Toisten ja heidän ajattelunsa tuomitseminen on tyhmää, ihan kaikilta.”
Olet Johannes aivan oikeassa siinä, että kaikkien olisi syytä miettiä vaikuttimiaan katsomuksellisten kantojensa suhteen. Sen sijaan on erikoista, että kohdistat tämän kehotuksen ateisteille, ikään kuin juuri heidän olisi erityisen tarpeellista pohtia näitä kysymyksiä. Sinulta on saattanut jäädä havaisematta, että vakaumuksen sosiologisten ja psykologisten syiden pohdinta monelle on ollut juuri se tekijä, joka on johtanut erilaisten jumala-uskomusten hylkäämiseen. Tässä valossa vakaumuksensa vaikuttimien pohdinta olisi erityisen tarpeellista nimenomaan uskontokuntiin kuuluville.
En kunnioita ihmisiä, jotka sitovat räjähteitä ympärilleen ja kävelevät väkijoukkoon räjäyttämään itsensä, jotka heittävät happoa koulua käyvien tyttöjen kasvoille, tai ampuvat aborttilääkäreitä. En kunnioita myöskään heidän maailmankatsomuksiaan. Tällaisessa maailmassa elämme, ja itse kunkin on syytä muistaa, etteivät kaikki ajattelutavat ole hyväksyttäviä.
Maailmankatsomukset eivät aina ole vain harmiton keskustelunaihe.
”Kirkkojen pitäisi pystyä vastaamaan ihmisten elämän muuttumiseen, keskustelemaan moraalin murroksista. Piispat jahkailevat – ja julkisuudessa mellastavat äänekkäimmin homouden ja naispappeuden tuomitsevat fundamentalisit. Tässä rallissa ihmiset kääntävät selkänsä ”ummehtuneille” kirkoille, nimenomaan hyvinvoivassa lännessä.”
Mitähän edellinen tarkoittaa, mutta on vain hyvä, jos ihmiset kääntävät selkänsä kirkoille, jotka eivät uskalla noudattaa Raamattua ja luomistyön sanomaa, eli mm. tuomita homosuhteita ja naispappeutta. Kirkon tehtävä ei ole mennä ihmisten mukana, vaan julistaa Raamatun sanomaa, jonka ydin on risti, joka pitää sisällään sekä rakkauden että synnin. Uskaltaako ev.lut. kirkko julistaa tänä päivänä, että ihminen on syntinen ja tekee syntiä? Ei uskalla, vaan ev.lut. kirkko vie ihmisiä harhaan uskotellen ihmisille, että pelkkä uskonnon harrastus riittää eikä Raamattua tarvitse ottaa tosissaan, vaan ihminen voi sekoittaa omat mielipiteensä ja Raamatun sotkuksi, joka ei enää ole mitään uskoa.
Mielestäni jokaisen kannattaisi tutustua Richard Dawkingsin ajatteluun. Erinomaista.
Jan Rossi
Muiden muassa Timo Peltonen kirjoitti ateismin olevan muuta kuin aate. Lukeudun itse ateistiksi, mutta myönnän sen olevan uskonto aivan siinä missä muutkin. Kategorisesti Jumalan kieltäminen perustuu uskoon, eikä todellakaan ole mikään neutraali kannanotto. Vapaa-ajattelijat (synonyymi ateisteille) pyrkivät nimenomaan toimimaan uskontoja vastaan, koska kokevat näiden olevan valheellisella pohjalla.
Jokainen uskoo johonkin. Ateistien usko perustuu empiiriseen havainnoimiseen ja tieteeseen, joka yksilöllisesti saattaa vaihdella rajustikin. Typeryyden ylistys on kuitenkin ihmisten suvaitsemattomuus toisten uskoa kohtaan. Mikään uskonto ei ole toista heikompi, koska kaikkien pohjana on tarjota perspektiivi elämänkatsomukselle. Kokonaiskuvaa maailmankaikkeudesta, saati sitten elämän tarkoituksesta, ei löydy täydellä varmuudella yhdestäkään uskosta. Suvaitsemattomuudella muiden uskoa kohtaan ihmiset osoittavat vain kykenemättömyytensä hyväksyä muiden aatteita. Varmuus omasta uskosta on niin heikolla pohjalla, etteivät edes muut saa olla eri mieltä.
Todellinen uskonnonvapaus pitää sisällään tahdon antaa muidenkin uskoa vapaasti haluamaansa, eikä vaatia vapautta vain itselleen.
”Lukeudun itse ateistiksi, mutta myönnän sen olevan uskonto aivan siinä missä muutkin.” Onnittelut omanlaisesi ateismin löytämisestä, myöntänet kuitenkin että ihan noin eivät kaikki välttämättä katso asiaa. Jumala-uskon puutteen taustalla voi olla pettymys niihin uskontoihin, joihin on tutustunut, ja valinta olla uskomatta mihinkään niistä, mutta tästä ei suoraan seuraa minkälaiseen maailmankuvaan tämän jälkeen päätyy. Voit olla tämän jälkeen yhtä hyvin wiccan harjoittaja kuin ateisti.
Uskoisin että omasta maailmankatsomuksesta riippumatta meidän useimpien objektiivisuus riittää havaitsemaan perustavan eron dogmaattisiin opinkappaleisiin perustuvan uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan välillä. Molemmat eivät ole uskontoja samassa mielessä. Tärkeä reunahuomautus tietysti on, että henkilö voi sanoa olevansa ateisti pelkästään siksi, ettei halua uskoa mihinkään jumalaan, mutta tieteellisessä maailmankuvassa ja siihen perustuvassa ateismissa ei ole kyse tästä, eikä siis uskonnosta samassa mielessä kuin perinteisissä uskonnoissa.
On totta, että jos uskomme jonkin tieteellisen totuuden paikkansapitävyyteen, uskomme siihen usein ilman omakohtaista kokeilua ja todistelua. Luotamme tällöin siihen, että tieteellinen menetelmä ja tiedeyhteisön hyväksyntä ovat tuottaneet perusteltuja näkemyksiä asioista maailmassa. Vaikka tällöin uskomme tämänkaltaisiin näkemyksiin ilman omakohtaista todistelua, on olennainen ero siinä, että meillä on rationaalisia perusteita tehdä näin.
Toinen merkittävä ero on siinä, että jos tiede löytää jonkin uuden selitysmallin, joka mullistaa vanhat käsitykset aiheesta, tieteelliseen maailmaankuvaan ajattelunsa perustava ateisti muuttaa käsityksiään vastaavasti, eikä takerru vanhaan selitysmalliin vaikka uskoi sen totuudellisuuteen aikaisemmin. Samasta syystä perusteet uskoa johonkin jumalaan joko keksitään tieteen kautta, tai moisia olentoja ei edes ajatella. Uskonnoissa perustotuudet ovat muuttumattomia ja pyhiä, ja on tavannut käydä niin, että jos uskonnon piirissä syntyy uutta ajattelua, syntyy samalla uusi uskonto tai uskonsuunta, jolla on taas omat muuttumattomat totuutensa.
Näin ajatellen uskovaisen ja tiedeuskovaisen uskominen on merkittävällä tavalla erilaatuista, eikä tarjoa perusteita puhua tietelliseen maailmankuvaan perustuvasta ateismista uskontoina samassa mielessä kuin uskonnoista puhutaan. Lisäksi tiedeuskovaisen uskon kohteena voi olla tietoa uskonnoista monella tasolla ilman mitään kantaa uskontojen sisäisten totuuksien paikkansapitävyydestä. Voipa tiedeuskovainen ajatella niinkin, etteivät uskonnot kuulu tieteen piiriin lainkaan, ja jättää tyystin ottamatta kantaa niihin.
Uskonnonvapautta saattaisi olla rakentavaa tarkastella yksilönvapauden kannalta, eli esimerkiksi että saan uskoa kuten haluan, sellaisin muodoin kuin haluan, kunhan se ei rajoita muiden vastaavaa oikeutta. Tämäkään ei näyttäisi nopeasti ajatellen toteutuvan kovin laajasti. Tähän liittyy uskonnonharjoittamisen yksityisyys, ja etenkin se jääkö yksityisyyden taakse sellaista uskonnon harjoittamista, joka rajoittaa muiden oikeutta harjoittaa omaansa. Tämä on se syy, jonka vuoksi pitäisi laajasti pohtia kuinka yksityistä uskonnon harjoittamisen joissakin tapauksissa on syytä olla.
Yksilötasolla uskonnonvapaus siten, että antaa muiden uskoa omalla tavallaan, on löperöä ajattelua. Olettaisin, että jos olet lujasti uskossa, haluaisit pelastaa kaikki muutkin, ja näinhän on maailmanhistoriassa usein koitettu tehdäkin. Itsekin ateistina toivoisin että ihmiset luopuisivat harhaluuloistaan. Uskovainen, joka ajattelee että kaikki pelastukoon omalla uskollaan itseasiassa myöntää, että muiden uskontotuudet ovat saman arvoisia kuin hänen omansa, ja minkälainen uskovainen hän tällöin oikeastaan on. Siksi omantunnonvapaus onkin käytännön elämän tarpeista syntynyttä maallista lainsäädäntöä joka takaa yhteiskuntarauhaa. Samalla tavalla toissijaista eli yhteiskunnasta riippuvaa ovat myös ne tavat joilla eri katsantokannat kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa. En oikein usko, että lujassa uskossa olevat uskovaiset vilpittömästi haluavat antaa kaikkien vapaasti uskoa kuten haluavat. Tuskin tällöin tehtäisiin lähetystyötäkään, uskonnon tai ateismin puolesta.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamatun_ristiriitojen_tarkastelua.html
Tuolla on kirjoitus Raamatun ristiriidoista!
Oliko lopun rasismin tarkoitus parantaa vai heikentää sanomaa? Ei kannata kirjoittaa aiheesta jonka määritelmää ei edes ymmärrä.