Vapaa ajattelija

Ateismista on tullut yksi aikamme aatteista, melkeinpä trendi. Trendeillehän on tyypillistä se, että mediassa ne saavat suhteettoman huomion verraten siihen kuinka moni asiaa vakavissaan harrastaa.

Uskontotieteilijä Kimmo Ketola puhuu mieluummin perinteisten kirkkojen ja uskomusten vastaisuudesta kuin ateismista. Kyse on vuosikymmenien hitaasta muutoksesta. Sen äärellä kirkkojen pitäisi katsoa tiukasti peiliin (tai ken ties ylöspäin).

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä läntinen elämäntapa on radikaalisti muuttunut - etenkin seksuaalimoraali on mullistunut. Avioero on yhä hankala asia katolilaisille. Luterilainen kirkko sentään hyväksyy jo tuomiotta avioeron - mutta ei jupisematta avoliittoa, joka on ihmisille arkipäivää. Abortista on tullut ehkäisykeino, eutanasiasta on puhuttava, homo-papit tulevat viimein ulos.

Kirkkojen pitäisi pystyä vastaamaan ihmisten elämän muuttumiseen, keskustelemaan moraalin murroksista. Piispat jahkailevat – ja julkisuudessa mellastavat äänekkäimmin homouden ja naispappeuden tuomitsevat fundamentalisit. Tässä rallissa ihmiset kääntävät selkänsä ”ummehtuneille” kirkoille, nimenomaan hyvinvoivassa lännessä.

Tästä ei kuitenkaan seuraa uskonnottomuus, vaan se, että hengellisiä vastauksia etsitään muualta kuin kristillisyydestä. Kimaltelevassa ostokeskuksessa Louis Vuitton-boutiquen äärellä latte-lasi kädessä on aikaa funtsailla: Tässäkö kaikki? Sitä kysytäänkin ehkä entistä ahdistuneempana – ja lähdetään lämpöjoogaan.

Samaan aikaan Orientissa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa uskotaan ”vanhoihin kirkkoihin” enemmän kuin koskaan. Niin islamin kuin kristinuskon suosio on kasvussa lännen ulkopuolella. Lännessä jumalia hankitaan rahalla.

Ateistit (ja Suomessa vapaa-ajattelijat) haluavat kitkeä maan päältä kaikki jumalat. Periaatteessa arvostan aina kampanjoita, joissa ilman miekkaa asetutaan koko maailmaa vastaan. Nyt vain tarvittaisiin sitä järkeä, jolla he maailmaa perustelevat. Jos uskoo lopettavansa ihmisen uskon jumalaan, se on yhtä lujaa uskoa kuin Nokia Mission Markku Koivistolla. Hän uskoo pelastavansa koko maailman. Järki puuttuu molemmilta. Harras sintolainen palvoo jumalaa jokaisessa puussa ja kivessä. Eikö hän saisi tehdä niin, eikö sen salliminen olisi todellista vapaa-ajattelua – ja kristillistä myötäeloa.

Uskontoja voidaan vastustaa ”niiden aiheuttamalla pahalla”. Mihin pahaan sitä verrataan? Voisiko sitä verrata vaikkapa ateististen järjestelmien aiheuttamaan pahaan? Fundamentalismi tekee aina pahaa jälkeä.

Jumala on salaisuus. Häntä ei pysty kumoamaan tiede - eikä viereemme tuomaan tulisinkaan saarnaaja. Tiede löytää aina miljardien valovuosien takaa uutta; milloin mustia aukkoja, milloin pimeää ainetta. Tuntematonta. Tiede ei voi koskaan sanoa, että ”tässä tämä kaikki nyt oli, eikä Jumalaa löytynyt”. Itse olen löytänyt rauhani ihmisen pienuudesta. Siinä ovat pieniä kaikenlaiset ajattelijat, niin vapaat kuin vangitut.

Niinpä länsimainen jumalharha ei ole siinä, mitä evoluutiobiologi Richard Dawkins kirjoittaa, vaan siinä, että meidän ”rationalistinen” elämäntapamme on ainoa oikea ja tavoittelemisen arvoinen. Valkoinen ihminenhän on aina ollut oikeassa.