Me olemme hyväksyneet tämän yhteiskunnan
Suomi Finland - maailman kaunein maa, jossa asuu ahkera ja sisukas, hiljainen ja rehellinen kansa…
Meillä riittää pensaita, joihin työntää päänsä.
Työpaikkakiusaamisen kärkimaa! Mielialalääkkeiden suurkuluttajia! Korkean teknologian konepäinen valtio, joka sai tuoreessa euromittauksessa surkeat arvosanat kulttuuristaan.
Tälle tielle lähdettiin jo kauan sitten. Sen tunnusmerkkejä ovat olleet hillitön materiaan takertuminen ja pelko oman työpaikan sekä menestyksen häviämisestä. Lammasmainen kansa on vaeltanut jo pitkään tässä herran pelossa ja lapset ovat jääneet heitteille. Vastassa on vain rahan ja taloudellisen tehokkuuden muuri - joku omistaja ja sijoittaja joissain, joilla ei ole mitään vastuuta ihmisestä.
Vanhempani ovat kertoneet, että joskus 50-luvulla, kun ihmiset toipuivat vielä ankarasta sodasta, yhteisöllisyys oli konkreettista. Kaikki olivat köyhiä ja pitivät huolta toisistaan ja naapurin kakaroista. Ovet olivat auki, naapuriin mentiin silloin kun asiaa oli - ja ihan huvikseenkin.
Nyt pitää hattu kourassa kysellä, josko voisi saada apua - lastenhoitoon tai mihin tahansa “vieraalta” naapurilta. “Ei tohdi vaivata”, ei edes tuttuja ystäviä, puhumattakaan, että kysyttäisiin, mitä kuuluu. Elämä on yksityistä, eristynyttä – ja yksinäistä.
Björn Wahlroos julisti vasta muutama päivä sitten, että yrityksillä ei ole moraalia - niillä ei ole muuta tehtävää kuin kasata mahdollisimman suuria voittoja omistajilleen.
Kenen työllä se tapahtuu, Wahlroos? Mikä hinta siitä maksetaan? Yritysten takana ovat ihmiset. Wahlroosillakaan ei siis ole moraalia. Hänen “arvomaailmassaan” ihmisillä ei ole mitään arvoa. Tällaisten herrojen pelossa me elämmme.
Ja vastassa on myös kylmä valtio, sen kylmät byrokraatit ja hallitukset, jotka ovat leikanneet lapsiperheiltä, koulutukselta, sivistykseltä ja terveydenhoidolta pois kaiken, minkä korkean verotuksen maassa leikata voi. Nyt kaikki on ansaittava - vain kovalla työllä. Jos tällä hihnalla perheen ja lapsen mielenterveys järkkyy, se lienee hallitusten mielestä yksilön heikkoutta - aivan sama, ovatko hallitukset demareita vai kuuroja kokoomuskorvia. Tämä ajattelutapa on yleisesti hyväksytty, koska me äänestämme tätä!
Nyt pitäisi osata edes hävetä. “Heitä tulee oven täydeltä”, lausahti nuoria hoitava tuttu psykiatrinen sairaanhoitaja - eikä resursseja ole. Heidät on tietysti yritettävä hoitaa kuin muutkin sairaat, mutta “hoito” pitäisi aloittaa aivan muualla: Perhe-elämässä, työelämässä, kouluissa, päiväkodeissa. Wahlroosilainen ahneuden tie on kuljettu loppuun. Lapset ovat projekti tuottavuutta varten - ja vanhemmat on sokeutettu uhrautumaan vain työelämälle.
Luulisi jo poliitikkojenkin pelkäävän.
25. syyskuuta 2008 kello 22.23
Vakava puheenvuoro, näihin ajatuksiin voi täydesti yhtyä! herra wahlroos voisi keräämistään miljoonista heti luovuttaa korko- ja osinkotulot tulevan asuinkuntansa lasten ja nuorten hoitoon, koulutukseen ja kasvatukseen, että saisivat oikeat elämän eväät. “lasten ja nuorten vallankumous” on täyttä totta ja tämän paikallisen lapsiarmeijan johdossa on TV- ja internetohjelmien voimakas pahuuden tyrkytys. Lainsäädännöllä on vesitetty kasvattajien, opettajien ja poliisin ohjanta. “vallankumous syö lapsensa” ja nyt jo vanhukset, vanhemmat ja opettajat pelkäävät. Pelkääkö poliisikin? Voi -huuto Suomen puolesta!
25. syyskuuta 2008 kello 22.35
Kari, kiitos kirjoituksesta. Olen pitkän aikaa nähnyt tämän arvomaailman alasmenon ja olen todella huolissani. Tuntuu ettei mitään voi tehdä.
Kuuroja ovat päättäjät, ovat he sitten minkä lipun alla kulkevia.
Kirjoita edelleen asiasta. Hyvä kun on järkeviä ihmisiä täällä maassamme.
Hattua nostan.
25. syyskuuta 2008 kello 22.37
Hei,
tälläkin tavalla.
kiitos artikkelista, joka on suunnattu juuri oikeaan lähteeseen eli perheeseen ja yksilön oikeuteen valita asiansa ja tekemisensä.
Voin lähettää YK artiklat “Mitä ovat Ihmisoikeudet?” jos haluat tai printtaa ne googlesta
Kyllikki Helminen- Koikkalainen alueelta.
Pidetään huolta
t. Kyllikki
0408171818
25. syyskuuta 2008 kello 22.45
Ihan hyvä kirjoitus. Tosiaankin, eipä ole muita syyttämistä kuin ihmistä itseään, että mihin jamaan on itsensä ja maansa ajanut. No se siitä, nyt voitais alkaa talkoisiin tämän maan korjaamiseksi?
26. syyskuuta 2008 kello 6.51
[...] Niin vaikea tälläistä on käsittää, että mikä saa ihmisen mielen niin solmuun, ettei muuta ulospääsyä tilanteesta ole kuin verilöyly. Ja kun näin käy kahdesti vajaan vuoden sisään, tulee mieleen, että onko tämä vieläkään tässä. Onko näitä näin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä tulossa lisää, jotka katsovat ainoaksi vaihtoehdokseen toimimisen turmion lähettiläänä. Toivottavasti tälläisia tapahtumia synnyttävä syyvyyhti saataisiin edes jollain tasolla puretuksi auki ja meissä kaikissa tapahtuisi muutos piirun verran humaanimpaan ja toisista välittävämpään suuntaan ja sitä kautta onnellisempaan yhteiskuntaan. Tässä vielä linkki ajatuksia herättävään kirjoitukseen. [...]
26. syyskuuta 2008 kello 7.54
Kiitos erittäin osuvasta kirjoituksesta,toivottavasti myös päättäjät lukisivat sen..Itse olen köyhä muusikonplanttu ja yksinhuoltaja,apua joudun hakemaan tällä hetkellä monestakin paikasta ja se mikä ehkä eniten ottaa pannuun on se että köyhää kohdellaan kuin rikollista.Lähtökohtaisesti köyhä kusettaa.Niinpä moni yrittää pärjätä niin hyvin kuin taitaa kun ei jaksa jatkuvasti todistella syyttömyyttään.
Kummallisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elämme;rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.Kauhulla odotan vuodenvaihteen uutta ruoan hinnan nousua.
Joka tapauksessa Kaunista syksyä sinulle!
Liina
26. syyskuuta 2008 kello 8.41
Hei
Kiitos hyvästä ja rohkeasta kolumnista. Wahlroosit, matomäet sun muut ahneet psykopaatit ammentavat arvottoman maailmankuvansa materialismiin perustuvasta DARWINILAISESTA evoluutioteoriasta. Siitä samasta kuin natsit ja kommunisitit.
Koulujen psykologipalvelut eivät ratkaise tätä ongelmaa. Ne ainoastaan hoitavat seurausta, eivät alkusyytä.
Minkä verran näitä psykologipalveluja oli 100 vuotta tai edes 50 vuotta sitten ? Tuskin sitä vähää mitä nyt on.
Miksi kukaan ei halua tai uskalla kyseenalaistaa darwinistiseen evoluutioteoriaan pohjautuvaa ARVOMAAILMAA, johon nuoriso jo ala-asteella aivopestään !!??
Kun ihmisestä tehdään vain yksi eläinlaji rottien, apinoiden ja torakoiden ohella, niin OIKEUTUS kansanmurhille ja väkivallalle on saatu.
Darwinismi iskulause on, ettei ihmiselämällä ole tarkoitusta eikä päämäärää. Olemme vain sokean sattuman tulosta. Jotkut nuoret voivat uskoa tämän valheen ja seuraukset ovat nähtävissä.
26. syyskuuta 2008 kello 10.10
harvinaisen totta, toivottavasti ajattelu leviää ahneuden lailla
26. syyskuuta 2008 kello 10.33
Kiitos, olen aivan samaa mieltä. Nyt vaaditaan arvokeskusteluja ja pikaisia muutoksia toimintatavoissa ainakin koululaitoksen osalta, joka hyvin pitkälle on muokkaamassa nuorten identiteettiä. Uskon, että vaikka politiikot ovat tähän asti palvoneet suurpääoman etuja, siihen pakostakin tulee muutos. Lainsäädäntöä on muutettava monella eri sektorilla. Aselaki on vain pisara meressä. Pinnallisesta krääsäkulttuurista, seksuaalisuuden esineellisestämisestä, lehdistön sensaationhakuisuudesta ja pelon kulttuurista päästävä mahdollisuuksien kulttuurin ja Yksilöllisen Onnellisen elämän lähteille!
26. syyskuuta 2008 kello 10.39
Mitä nyt teemme? Ehdotuksia, miten yhteisöllisyys saataisiin takaisin?
Ottaa melkein jo päähän kaikkien hämmästely miten tähän on tultu ja taivastelu, miten asiat ovat, olisiko kenelläkään mitään konkreettista tarjota?
26. syyskuuta 2008 kello 10.54
Tällaiseen suuntaukseen lähdettiin jo 80-luvulla ja…. herran pelkoon opetettu kansamme hyväksyi sen “tällaista tämä on, ei voi mitään”. Laman tuloa wahlroosimaiset johtajamme eivät olleet ylimielisyydessään uskoa. Olimme silloin “Pohjolan Japani”. Ja niinpä tuloksena oli, että uusjako rahoillamme tehtiin samaan tyyliin ja aikaan kuin itäisessä naapurissamme.
Satojatuhansia ihmisiä nöyryytettiin ja kyykytettiin leikkaammalla kaikki mikä vain oli mahdollista, että omaisuuksien uusjako toteutuisi. Näiden kansalaisten lapset kasvoivat “koviin arvoihin on vastattava kovilla arvoilla”, ettei käy samoin kuin heidän vanhemmilleen. Tämä luokka on vaarallisen suuri.
Palkkamme laahaavat 700 euroa alemmalla tasolla juuri pienipalkkaisilla muuhun EU tasoon, sanotaan, liekö tällainen alhainen hämäys totta, sen tietää tilastot.
Joka tapauksessa meillä on kansan selkänahasta revitty uusi hieno yläluokkainen laji OSAKEARISTOKRAATIT, joihin ollila-lilius-wahlroos-ym. pieni porukka kuuluu. Slogan näyttää olevan orjat pysyköön lestissään, armoa ei anneta.
Voiko kovempia arvoja olla kuin nämä wahlroosi-arvot? Hipoo suoranaista rikollisenlaatuista tyhmyyttä.
26. syyskuuta 2008 kello 11.38
Olen sama mieltä asiasta ja aina voimme tehda yksilöllisia ja yhteisöllisia ratkaisuja pärjämaan paitsi että nämä ratkaisut ovat rohkeita ja vaativat luopumista melkein kaikesta jotta saamme tärkeintä toimimaan hyvin.Esim.voimme vähentä ja jopa lopetta TV-katsomista,kännykkä käytöa,netinkin käyttöa ja istua järven rannalla 2-3 kerta/vk moikkamaan tuttujamme-se on tervellista kaikkille.Whallroos on onnistunnut käyttämaan hyväkseen systeemiä.Harvassa ovat sellaiset.Saa raha sellaisesta mistä ei edes tieda mitä tehdaan-rahat vaan tule tilille-muut ihmiset rehelliset on mahdotonta sellaiseen ohjautumaan.
Oma järjen mukaisesti rakentavasti toimiminen edellyttä myös että on tiimityötä ja kun sellaista itselle sopiva tiimiä ei ole eikä pysty hankimaan pitä olla tyytyväinen että on terve ja elää.
Kaikessa voimme tehda parannusta ja hyvää tule.
26. syyskuuta 2008 kello 14.25
Yhteisöllisyys on Suomesta todellakin kadonnut ja nykyisenlainen materiaan takertuminen on koomista ja jopa sairasta.
Mutta en ymmärrä mitä tekemistä tällä on evoluutioteorian, darvinismin ja Wahlroosin kanssa!
Ei tietenkään yritysten tarvitse tuottaa muuta kuin rahaa, ei välittäminen ole niiden ensisijainen tehtävä…vaikka saavat ne välittääkin, jos niin parhaaksi katsovat.
Ja miten ihmislajin biologisen kehityksen, evoluution, tiedostaminen vaikuttaisi meidän henkiseen arvomaailmaamme? Evoluutio on tiedettä, ei sen pidä vaikuttaa arvoihimme…Vaan sitä on opetettava kouluissakin nimenomaan tieteenä. Ei kai tieto siitä, että ihminen on eläinlaji muiden joukossa, tee meistä jotenkin huonompia tai arvottomampia?
26. syyskuuta 2008 kello 14.54
Miten suomessa voisi takertua materiaan kun verotus on niin kovaa, että lähes kaikki se, minkä omalla kovalla työllää ansaitsee, riistetään tyhjäntoimittajien elättämiseen. Se vähä mitä käteen jää, ei riitä mihinkään kohtuuttoman hintatason, verotuksen sekä työvoima- ja tuotantokustannusten vuoksi. Pakko kai tässä tilanteessa on yrittää takertua edes siihen vähään mitä käteen jää, ennen kuin sekin vähä riistetään tyhjäntoimittajille jaettavaksi.
26. syyskuuta 2008 kello 15.19
Miten voin yksi perussuomalainen ihmisenä voi vaikuttaa mihinkään mitä Suomessa tapahtuu?
26. syyskuuta 2008 kello 15.31
Hei blogin lukijat!
Hyvä kirjoitus asiasta, jota yritetään lakaista maton alle. Ei riitä, että lapsemme ja nuoremme voivat pahoin, myös heidän vanhempansa voivat. Me viisikymmentäluvulla syntyneet kasvattajat olemme saaneet kasvatuksen. Meille on määritelty yhteiskunnan sopivuus säännöt. Meille on opetettu jo pienenä, mikä on omatunto. Meitä on rakastettu ja meillä on ollut rajat. Meillä on kykyä empatiaan ja välittämiseen.
Totta on että yhteisöllisyys on hukattu. Kuinka jaksaisi tai osaisi välittää toisista, kun ei jaksa tai huonoimmassa tapauksessa osaa, huolehtia edes itsestään tai perheestää. Pidämme kodin asiat visusti kotona ja vieraiden ongelmille suljemme silmämme. Totta tietysti on sekin, että vaatii tavattomasti rohkeutta puuttua naapurin ilmeisiin ongelmiin.
Jää vain sitten miettimään miksi niinkin pieni asia kuin hymy, tuntuu olevan hukassa. Se ei maksa mitään, mutta välittää positiivista viestiä ympäristöön.
Te, joilla on vielä kykyä välittää, tehkää se! Jos voitte jokaiselle päivässänne kohtaamalle ihmiselle sanoa jotakin mukavaa, olette jakaneet sitä hyvää mikä teissä on. Se on arvaamaton lahja niille, joille positiiviset viestit ovat kullan arvoisia, harvinaisia aarteita!
Minä haluan jakaa itsestäni. Positiivisuus ja välittäminen on ehtymätön luonnonvara, eikä sen antaminen maksa mitään.
Mukavaa halipäivää kaikille! Muistakaa välittää!
Ilona
26. syyskuuta 2008 kello 17.00
Lapseni ovat syntyneet 70- ja 80-luvuilla joten olen käytännössä nähnyt miten kaikki lapsiperheiden turvaverkot on alasajettu. 70-luvulla sai jopa kunnallisen kodinhoitajan tarvittaessa. Kaikki lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset poistettiin 90-luvulla (ei ole vaihtoehtoja). Nyt on vain kylmä ja kova yhteiskunta joka vähät välittää. Päättäjät ovat liian hyväosaisia nähdäkseen ympärilleen. Heti pitäisi tehdä jotakin. Valtiovalta vain peittelee varsinaisen ongelman aselakien taakse.
Vähintään pitäisi kehitellä nettiadressi asian taakse. Se saisi varmaan veret seisauttavan suosion. Meitä, jotka näemme esim. työssämme vaikean ongelman olemassaolon, on paljon!
26. syyskuuta 2008 kello 17.15
Osuit naulan kantaan - ja napakasti sanottu se, mitä jokaisen samoin ajattelevan pitää nyt sanoa - suureen ääneen. Wahlroosilainen yhteiskunta on uusorjuuden julmaan toteutukseen perustuva vahvojen rikkaiden yhteiskunta, joka syö omatkin lapsensa. Toisten lapset se on jo syönyt alkupalakseen.
26. syyskuuta 2008 kello 17.32
Mutta kuka äänestää tai valitsee nämä tollot Vanhaset sun muut poliittiset “tuhkamunat” valtaan?
Aivan Suomen kansa, tämä yksimielnen, agraari, patavanhoillinen, muukalaispelkoinen, kaunainen, verenhimoinen jne kansa jonka tulevaisuus on kadota historian hämärään soineen ja kuokkineen, muut modernit kansat ottavat meidän paikkamne.
26. syyskuuta 2008 kello 21.23
Totta joka sana, juuri näinhän asiat tod. ovat, mutta kun mikään ei tunnu riittävän tälle itsepäiselle kansalle herätykseksi. Sodanjälkeisiä traumoja vieläkin? Mitä vielä pitää tapahtua, lisää koulusurmia..? Herätkää ihmiset välittämään!!
26. syyskuuta 2008 kello 23.30
Aina loytyy joku, jota syyttaa. Johtajat, poliitikot… Kuka heidan puheitaan kuuntelee? Kuka valitsee poliitikot? Aloitetaan muutos omasta itsesta. Kuunnellaan toisiamme; mennaan koputtamaan naapurin oveen, jos sielta kuuluu kirkumista ja lyomisen aania, puututaan koulukiusaamiseen ja muutetaan omia arvojamme, sanotaan ei hullulle ylitoiden teolle ja mennaan kotiin leikkimaan lasten kanssa. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkaan. Mita valia sen jalkeen on muutaman ihmisen puheilla?
29. syyskuuta 2008 kello 14.11
Jokainen voi rakentaa yhteisöllisyyttä, jos vain halua on. Jokainen voi asettaa arvonsa tärkeysjärjestykseen ja alkaa elää sen mukaan. Jokainen voi laittaa lähiympäristön lapset ja nuoret etusijalle, ja luopua sen sijaan jostain muusta.
Joskin se vaatii hyviä hermoja ja jääräpäistä uskoa omaan asiaansa, sekä valmiutta tosiaan luopua rahasta.
Kun tulot tippuvat, yhteiskunta ilkkuu ja menetät entisen, arvostetun asemasi työelämässä sen takia, että päätät antaa aikaa lähiympäristön lapsille, tarvitset vahvaa itsetuntoa jaksaaksesi pitää kiinni ’erilaisista’ arvoistasi.
Tein tämän valinnan, kun toinen lapseni syntyi v. 1998. Jäin kotiin, pyrkien tekemään töitä etänä ja olemaan lasten, omien ja naapurien, kanssa. Jätin omat työni vähemmälle, totta kai myös ansiot tippuivat. Mieheni raatoi sitten senkin edestä, olihan meilläkin iso asuntolaina maksettavana.
Meillä oli usein lasten kavereita kylässä, päiviä, öitä, viikonloppuja. Jotkut heistä myös kiireisten vanhempien lapsia, jotka hakivat kontaktia aikuiseen. Ajattelin, että hyvä että minä voin olla näiden lasten kanssa. Sitten aloitin vapaaehtoistyön futisseurassa, ryhdyin organisoimaan joukkuetta uudelle tyttöikäluokalle. Nyt jo puolet päivästäni meni lähiyhteisön rakentamiseen ja hoitamiseen. Mieheni protestoi, miksi et ole kuin muut, veisit vaan lapsesi sinne niin kuin muutkin, menisit ruokakauppaan ja hoitamaan töitäsi ja tienaamaan rahaa, hulluhan ilmaiseksi tekee!
Perustelin hänelle, että tämä on oikeasti tärkeää. Nämä lapset saavat kaveriporukan ja turvaverkoston, jopa aikuisikään asti, jos vain jatkavat harrastusta. Ja oikeasti on tärkeää, että joku tätä tekee. Ja on tärkeää, että lapset oppivat jo nuoresta ’joukkuepelaajiksi’ ja talkootekijöiksi. Perheneuvottelut päättyivät aina siihen, että mieheni kysyi ”vaikka me hävitään tässä (rahaa), niin oletko silti onnellinen?” Vastasin, että joo, kyllä olen.
Välillä mieltäni silti vaivasi, että olin hylännyt oman hienon urani. Mahtaisinko ikinä enää edes saada töitä takaisin, sitten kun lapset kasvavat? Olisinko ikinä enää uskottava työnhakija vietettyäni niin monta vuotta marginaalissa, kotiäidin kaltaisessa roolissa, vain vähän töitä tehden? Kun kaikki merkit ympärilläni näyttivät siltä, että olen tehnyt tosi tyhmän valinnan, hoidin mielenrauhaani lukemalla Laotsen Tao te chingiä ja Dostojevskin Idioottia. Ihan totta.
On erittäin hyvä, että koko yhteiskunta viimeistään nyt pysähtyy ajattelemaan lapsia ja nuoria, ja koko elämäntapaamme. Ja toivottavasti uskaltaa myös tehdä valinnan.
Vaula Norrena, vapaaehtoistyöläinen, Vantaa
29. syyskuuta 2008 kello 21.48
50-luvulla kaikki olivat todella köyhiä verrattuna nykyaikaan. Kovasti tässä ketjussa moititaan hillitöntä materiaan takertumista, mutta kuinka moni kirjoittajista olisi itse valmis palaamaan vanhempiensa 50-luvun materiaaliseen elintasoon? Tai edes 70-luvulle? Veikkaanpa että materiaan takertujia on paljon lähempänä kuin Nallen kartanossa.
5. lokakuuta 2008 kello 17.40
Olet selvästi ajatellut asiaa, ja tehnyt niin tasokkaan kirjoituksen, että jos edes puolella vallanpitäjistä olisi samaa kapasiteettia, niin meillä ei olisi juurikaan hätää.
Wahlroosin kylmää kommenttia pidän itsessään hyvänä; se muistuttaa, mihin Suomenkin yritykset ovat menneet, ja että niiltä on turha odottaa eettisesti korkeaa “kansalaisuutta”
Eräs firma palkkasi heti sodan jälkeen kätensä menettäneen miehen hissinhoitajaksi. Kyllä se hissi oli hyvin toiminut ennenkin, mutta miehelle etsittiin työ, jonka hän pystyisi hoitamaan yksikätisenäkin. Ei ajateltu, että tämä vähentää yrityksen tuottoa, vaan tätä miestä haluttiin auttaa.
Tänään tuo sama yritys potkii väkeä ulos surutta, vaikka esittääkin surullista ihmiskohtaloiden takia. Takana ovat kunnian päivät.
9. lokakuuta 2008 kello 14.03
Olipa osuva juttu. Niin se vain on, että toiset ovat ahneita ja toisia kyyky-tetään, kun ovat niin tyhmiä tai heidät on helppo unohtaa. Moni ihminen katkeroituu loppu iäkseen, kun hänet unohdetaan. Kylmyyden tilalle tarvitsemme lämpimiä ihmissuhteita, koneiden ja netin asemasta eläviä ihmisiä, jotka jaksavat tehdä muutakin kuin vain tuijottaa kuvaruutua. Herrat eivät useinkaan ole huomanneet pientä ihmistä, vaikka harvoja poikkeuksia on. Suurimmat takinkääntäjät lienevät ne vanhan valtaajat, joilla tänään (Sundqvist & Co) on hyviä johtajan paikkoja. Kukapa olisi se, joka ei vain puhuisi ja lupaisi, vaan myös pitäisi sanansa.
Ehkä me olemme unohtaneet sen totuuden, josta edes mennyt Aleksei Solztsenitsin muistutti tähän tapaan:” Nuoruudessani vanhat ihmiset pu-huivat niistä kauheuksista, joita tapahtui vallankumouksen yhteydessä. Silloin joku sanoi:’Kansaamme kohdanneet onnettomuudet johtuvat siitä, että olemme unohtaneet Jumalan’” Minusta tuntuu, että käytäönnöllinen, toiset huomioon ottava kristillisyys on unohdettu. Moni kyllä laukkaa kirkossa ja “ihmekokouksissa”, mutta oma perhe ja naapurit jäävät murheineen unohduksiin. Rakkaus ei ole vain tunne, joka on opittava, vaan ennen muuta pieniä tekoja toisten puolesta. Jos itse kullakin olisi yksikin ihminen, jota kävisimme kerran viikossa katsomassa, Suomi olisi hiukan inhimillisempi maa. Herrat eivät muutu, raha menee rahan luo, mutta eri asia on se, ovatko he todella onnellisia vai kuvittelevat sitä olevansa rikkauksiensa ja monien huoliensa keskellä.
Kuitenkin meidän on syytä itse kunkin muuttua ja muuttaa omaa arvomaa ilmaamme. BB-talon kaltaisia tirkistelyohjelmia katselemalla tai toisia mollaamalla emme varmasti tule muuttumaan. Tarvitsemme katumusta ja kansallista heräämistä, muuten meille voi käydä huonosti. Sillä rahan ja tavaran haaliminen on sangen yleistä, etten sanoisi, että sellaista on liikkeellä! Kaikkein tärkeintä on ensin katsoa peiliin ja lähteä sitten liik-keelle. karl Menninger lienee ollut oikeassa todetessaan: “Jos sinulla on vaikeaa tai olet ahdistunut, avaa ovesi, mene kadulle ja etsi joku, jolla on vielä vaikeampaa. Silloin unohdat itsesi.”
16. marraskuuta 2008 kello 5.43
Nuorisopsykiatrian osastoilla ei todellakaan ole resursseja. Hoitajat ehtivät vain satunnaisesti seurata potilaita, ja ai että hoitajat olivat innoissaan kun saatiin viimein uudet verhot-edelliset olivat olleet paikallaan jo vuosia, ellei jopa kymmenen vuotta…
Puhut paljon asiaa, yhdyn.
17. kesäkuuta 2009 kello 2.05
Satsaus ‘ennaltaehkäiseviin’ asioihin eli ihmisten hyvinvointiin maassamme, olisi paras. Sitten vasta katsoa tarvitaanko mielenterveysapua.
Kouluampujat olivat molemmat psyykelääkkeitä käyttäneitä, joten siinä ei ainakaan ollut ‘pula’ ‘palveluista’, mutta tulos oli kauhea. SSRI-lääkkeitä käytetään yleisesti sotilaiden mielialan manipuloimiseksi jotta voisivat tappaa tunteettomasti. Koko ala perustuu tietämättömyyteen, ja lääkebisneksen (USA) rahan himoon?
Tämä herättää kysymyksen koko hoitoalan toimivuudesta ja ihmisoikeuksista psykiatrian alueella.
Tämä muuten on scientologia -opin eräs teema, ja jopa Suomessakin oli heidän IhmisOikeusKomissio-niminen ry., jolta tuli mm. Ihmisoikeudet-niminen lehti ( päätoimittaja Risto Hentunen ), jossa käsiteltiin psykiatrian väärinkäytöksiä ja rikoksia, mm. lääkkeiden vaarallisuutta, jne.
Samainen Ihmisoikeuskomissio-järjestö, toimii nykyään kansainvälisenä, CCHR nimellä:
Laitan linkit, voitte itse katsoa:
http://www.cchr.org/
Eli kysymys on: Pystyykö mielenterveysala itseasiassa parantamaan ketään, tai moniakaan? Vai onko sen tulokset vain pahempaan päin? Esimerkiksi useimmat psyykelääkkeet omaa paljon sivuvaikutuksia, ja aiheuttavat riippuvuutta.
Psykiatrian käyttö liittyy myös yhteiskuntaan monellakin tapaa, siis rappeuttavana asiana. Eli siinä mielessä määrärahoja ei tarvitsisi lisätä. Sensijaan tulisi kehittää toimivaa apua ihmisille, jotka sitä tarvitsevat.
Leimaamisen ja toimimattomien diagnoosien sijasta?
26. syyskuuta 2009 kello 0.45
Terve kaikille ja nyt palaa. miksi meillä on pääministeri joka on nössö ja vaikka onkin tehnyt siviilissä omia mokia ei ne kuulu politiikkaan ja ketä ne kiinnostaisi mutta se tahdittomuus ja saamattomuus hänellä on , se kauhistuttaa . sillä siinä tehtävässä kuitenkin pitäisi olla määrätietoinen ja melko luja jolla voisi luoda luottamusta kansaan , nyt sitä ei ainakaan häneltä löydy sillä tuntuu kuin hän olisi minun entinen ala-asteen luokka kaveri joka turvautuu äidin helmaan. kaipaisimme silti päättäväistä ja oikeaa tahtoa sekä lujaa ominaisuutta omaavaa pääministeriä. sillä eihän nössö voi sitä virkaa hoitaa tai olemme aina silloin alakynnessä, olemmehan me sentään SUOMALAISIA joita muu mailma tulisi arvostaa sillä emmehän me anna missään periksi vaan olemme syntyneet taistelemaan maamme , itsemme ja hyvinvointimme puolesta joten elkäämme sitä unohtako vaan näyttäkäämme osaamisemme, tahtomme ja taitomme että olemme kansa jota mailma tarvitsee. kiitos teille jotka tämän luitte ja terveisin realy man from finland/suomi claus lähde.