Olen jo kauan sitten päättänyt, että en enää koskaan kirjoita kritiikkejä, koska olen itse musiikin säveltäjä ja sanoittaja. Altistun nykyisin mieluummin itse kritiikille.Mutta anteeksi, tietysti nyt tulee poikkeus — tai ainakin sinne päin. Tämä on kritiikin kritiikki — ja kritiikkiä kritiikin kehnoudesta. Kävin kesälomallani lehdistönäytännössä katsomassa suomalaisen Myrsky-lastenelokuvan, joka on kiusallisen huono. Käsikirjoitus on epäuskottava, henkilöohjaus onnetonta ja dramaturgia täysin sekaisin. Mihin tämän elokuvan ilmaisulla pyritään? Onko se komedia, parodia vai vakava lastenelokuva arkipäivästä? Edes tätä tekijät eivät ole pystyneet linjaamaan. Lopputulos on sitten tahatonta komiikkaa ja tosikkomaista rauhan sanomaa samassa tuubissa. Viulisti-isä salakuljettaa soittokeikaltaan Saksasta kassissa(!) koiranpennun, joka alkaa … Lue loppuun →