Hienoa, että Matti Vanhanen osallistuu Pekingin olympialaisiin! Hän on ihmisoikeusjoukkueemme ykköstykki. Hän voi kuiskutella Kiinan johtajien korvanjuuressa isäntämaan kidutuksista ja vapaudenriistosta. Eihän sitä viestiä saa perille muuten kuin menemällä viereen ja puhumalla suoraan. Tämän Matti varmasti tekee. Stubbin ei nyt pidä lähteä sammutamaan Nurmijärven rauhansoihtua. Hyvä, että kisat on myönnetty tälle omituiselle diktatuurille! Olympiarenkaat kuristavat Tiibetin kidutettuja munkkeja, Kiinan johtoa ja Olympiakomiteaa. Kiina on nyt fokuksessa! Olympialaiset Kiinassa paljastavat ihmiskunnan syvän tekopyhyyden. Kiina on kuin ilmastonmuutos. Kaikki tietävät mitä tapahtuu, mutta kukaan ei tee oikeasti mitään. Teurashevosten ja rokkinaamareiden puolesta kerätään nimiä, mutta ihmisen tuhoaminen ei kiinnosta ketään. Ei Kiinassa … Lue loppuun →

Olen suhtautunut jo pitkään melko innottomasti rock- ja popmusiikin kuunteluun. Kun nuoruudessa soi lähes koko ajan joku levy, nykyään en kuuntele juuri mitään. En jaksa innostua uusista bändeistä, jotka poseeraavat rankan näköisinä tiiliseinää vasten. Kaikki näyttävät samanlaisilta ja mättävät moukarikitaroillaan läpi seinän. Tiedän, että tämä on pahanlainen yleistys, mutta rock sisältää niin paljon typerää teeskentelyä (ja aivan paskoja “sävellyksiä”), että hyvätkin jäävät vaille huomiota. Palaan aina samoihin vanhoihin: Tom Petty & Heartbreakers, Neil Young, The Eagles. Näillä pärjäisin melko pitkään autiolla saarella. Ainoa musiikin kuunteluun liittyvä vakava harrastukseni on Neil Youngin levyjen keräily. Siinä riittää puhaa, kun 61-vuotias rock-toteemi julkaisee … Lue loppuun →