Tulin viime jouluna herätykseen. Kirkossa — tietysti. Heräsin tajuamaan, että suurin osa joululauluista on huonoja, joko ankean surullisia tai tyhjänpäiväisiä. Otto Kotilaisen Varpunen jouluaamuna on monen suomalaisen ykkösuosikki, mutta tosiasiassa se on aivan kamala joululaulu — olkoonkin, että sanoittaja on itse Zacharias Topelius. Miksi ilon ja valon juhlana pitää nyyhkiä kuolleen pikkuveljen haamun äärellä? Kanavan kääntämisen aikayksikkö on minulla “tiu”. Kun radiosta alkaa kuulua “TIU-ut helkkää…”, en enää toista sanaa kuule. Kaikenlaiset tilitalitittaa-tonttuhölkät vainoavat ihmistä kylliksi myymälöissä jouluna. Mutta on vieläkin jotain pahempaa: Uudet imelät jouluiskelmät, joihin on ympätty kaikki keskiarvofraasit tyyliin “Täähdet loistaa jouuulun sanomaaa”. Näiden äärellä kannatan hetken … Lue loppuun →

Helsingissä nuorille 9-luokkalaisille (siis 15-vuotiaille) järjestetty kauhutaiteen kurssi on taas esimerkki aikuisen maailman kaksinaismoralismista. Pehmolelujen “pahoinpitely” on saanut tuomionsa, huippuna tunnettu kirjailija, joka kutsui nettikeskustelussa kurssia “psykopaattikoulutukseksi”. Voi pyhä yksinkertaisuus. Nuoret kävivät taidekasvattajan ohjauksessa läpi yhteiskunnan väkivallan muotoja. Pehmonallet vuotivat “verta”. Väkivallasta puhuttiin eikä sitä vähääkään ihannoitu. Metodi oli uusi, omaa ja itsenäistä ajattelua nostattava — ja rajoja koetteleva. Nuori pystyi keskustelemaan siitä, mihin aikuinen vastasi kauhistelulla. Kun rajalle mennään, miksi aikuinen näyttää pelkäävän enemmän? Entä jos lasten taidekurssilla katseltaisiin mätiä ruumiita tonkivaa sarjamurhaajapoliisiviihdettä (jota tulee kotitelkkarista) ja analysoitaisiin yhdessä, millaista arvomaailmaa tämä aikuisten tuottama bisnes heijastelee? Väkivaltaa ja seksismiä … Lue loppuun →

Pahoittelen Timo Soini. Vaalivoittosi ei riemastuta yhtään. Se järkyttää. Toisaalta en ole yllättynyt. Vanhoista puolueista keskusta ja entiset työläiset olivat niin totaalisen yössä, että osa kansasta ryntäilee tässä pimeydessä vaikka tunkkaiseen menneisyyteen. Antoihan 16390 helsinkiläistä äänensä Tony Halmeellekin vuonna 2003. Pari kuukautta vaalien jälkeen Halme ampui äänet taivaan tuuliin. Vanha olet sinäkin, Timo Soini. Puolueesi aatteet ovat kuin jostain takapajulasta ja niiden menestys todistaa, ettei Suomi ole mistään puusta pudonnut. Kaarnassa roikutaan yhä. On helppo mesota opposition propagandamuurin suojista, kun mistään ei tarvitse ottaa oikeasti vastuuta. Meillä ei sentään lie vaaraa siitä, että Soinin kaltainen isäntä nousisi poliittiseen johtoon. Eihän? … Lue loppuun →

Suomi Finland — maailman kaunein maa, jossa asuu ahkera ja sisukas, hiljainen ja rehellinen kansa… Meillä riittää pensaita, joihin työntää päänsä. Työpaikkakiusaamisen kärkimaa! Mielialalääkkeiden suurkuluttajia! Korkean teknologian konepäinen valtio, joka sai tuoreessa euromittauksessa surkeat arvosanat kulttuuristaan. Tälle tielle lähdettiin jo kauan sitten. Sen tunnusmerkkejä ovat olleet hillitön materiaan takertuminen ja pelko oman työpaikan sekä menestyksen häviämisestä. Lammasmainen kansa on vaeltanut jo pitkään tässä herran pelossa ja lapset ovat jääneet heitteille. Vastassa on vain rahan ja taloudellisen tehokkuuden muuri — joku omistaja ja sijoittaja joissain, joilla ei ole mitään vastuuta ihmisestä. Vanhempani ovat kertoneet, että joskus 50-luvulla, kun ihmiset toipuivat vielä … Lue loppuun →

Tapasin Jukka Virtasen, siis tämän suomalaisen viihteen toteemin, hänen synnyinseudullaan Jämsänkoskella. Haastattelu tulee piakkoin syyskauden ensimmäisessä 45min-ohjelmassa. Virtasen kanssa keskusteleminen oli monella tapaa pysähdyttävä kokemus. Mies oli vasta vähän aikaa sitten käynyt läpi syöpäleikkauksen. Jo toinen syöpä iski keväällä. Miten koomikkona ja hauskana miehenä julkisuudessa tunnettu artisti ottaa vakavan sairastumisen. Hän ottaa sen miltei “huumorilla”. Eihän kukaan voi mennä toisen nahkoihin ja pään sisään — Virtanen myönsi poteneensa myös masennusta ja alakuloa — mutta lannistumattomasti hän puhui elämän hyvistä asioista ja kaikesta arvokkaasta, mitä on vielä jäljellä. Ajelimme Jukan lapsuuden maisemissa kauniin Jämsänkosken ympärillä. Taiteilija istui vieressä, toimittaja väänsi rattia … Lue loppuun →

Olen jo kauan sitten päättänyt, että en enää koskaan kirjoita kritiikkejä, koska olen itse musiikin säveltäjä ja sanoittaja. Altistun nykyisin mieluummin itse kritiikille.Mutta anteeksi, tietysti nyt tulee poikkeus — tai ainakin sinne päin. Tämä on kritiikin kritiikki — ja kritiikkiä kritiikin kehnoudesta. Kävin kesälomallani lehdistönäytännössä katsomassa suomalaisen Myrsky-lastenelokuvan, joka on kiusallisen huono. Käsikirjoitus on epäuskottava, henkilöohjaus onnetonta ja dramaturgia täysin sekaisin. Mihin tämän elokuvan ilmaisulla pyritään? Onko se komedia, parodia vai vakava lastenelokuva arkipäivästä? Edes tätä tekijät eivät ole pystyneet linjaamaan. Lopputulos on sitten tahatonta komiikkaa ja tosikkomaista rauhan sanomaa samassa tuubissa. Viulisti-isä salakuljettaa soittokeikaltaan Saksasta kassissa(!) koiranpennun, joka alkaa … Lue loppuun →

Siivosin muutama päivä sitten kotonani arkistojani. Ajan riento on järkyttävää! Tuijotin Hesarin leikettä ja ihmettelin: “Häh! Onko tästäkin Che Guevaran julmuutta puineesta debatista jo kuusi vuotta!” Päätin viimein myös hyväksyä, että artikkelit 80-luvun lopulta Tiitisen suljetusta Suposta taikka Afrikan ongelmista lähtivät jätepaperiin. Samoin Hesarin ennusteet 2000-luvun alun taantumasta. Ei tullut uutta taantumaa eikä Afrikan vaurastumista ole näkyvissä, vaikka Uuden Suomen asiantuntija näin Maailmanpankkiin nojautuen uumoili. Jotain halusin säilyttääkin, mm. Helsingin Sanomissa v. 1988 julkaistun nuorten tutkijoiden filosofisen väittelyn Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan mahdollisista totalitaarisuudesta. Löysin myös oman Afganistanin sodasta kirjoittamani reportaasin. Reppumatkallani Pakistanissa haastattelin sissipäälliköitä. Juttu oli pitkä ja … Lue loppuun →

Varoitus! Seuraava teksti voi loukata siveämpiä sieluja. Valitse ensin, haluatko perehtyä todellisuuteen vai suodatettuun todellisuuteen. Jos valitset jälkimmäisen, lopeta tähän. Katsoin TV-Ykköseltä, kun brittiläinen psykologi haastatteli näyttelijä Robin Williamsia. 57-vuotias Williams on hieno taiteilija ja myös loistava koomikko. Syntyi huima ohjelma! Williams paukutti suoraan. Yksinäisestä pikkupojasta on tullut sotilaiden ja aseiden ihailija. “Ketään en ole satuttanut, vaikka mieli tekisi. Kerran tartuin vasaraan ja hakkasin pöydän päreiksi”.  Sitten hän sanoi, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat hänelle traumaattisia asioita, vaikka ne asuvat hänessä. “Olen välillä aivan karmea ihminen.” Traumoistaan Williams puhui aivan suoraan — ja mässäilemättä.   Hän oli myös hillitön ja … Lue loppuun →

Hienoa, että Matti Vanhanen osallistuu Pekingin olympialaisiin! Hän on ihmisoikeusjoukkueemme ykköstykki. Hän voi kuiskutella Kiinan johtajien korvanjuuressa isäntämaan kidutuksista ja vapaudenriistosta. Eihän sitä viestiä saa perille muuten kuin menemällä viereen ja puhumalla suoraan. Tämän Matti varmasti tekee. Stubbin ei nyt pidä lähteä sammutamaan Nurmijärven rauhansoihtua. Hyvä, että kisat on myönnetty tälle omituiselle diktatuurille! Olympiarenkaat kuristavat Tiibetin kidutettuja munkkeja, Kiinan johtoa ja Olympiakomiteaa. Kiina on nyt fokuksessa! Olympialaiset Kiinassa paljastavat ihmiskunnan syvän tekopyhyyden. Kiina on kuin ilmastonmuutos. Kaikki tietävät mitä tapahtuu, mutta kukaan ei tee oikeasti mitään. Teurashevosten ja rokkinaamareiden puolesta kerätään nimiä, mutta ihmisen tuhoaminen ei kiinnosta ketään. Ei Kiinassa … Lue loppuun →

Olen suhtautunut jo pitkään melko innottomasti rock- ja popmusiikin kuunteluun. Kun nuoruudessa soi lähes koko ajan joku levy, nykyään en kuuntele juuri mitään. En jaksa innostua uusista bändeistä, jotka poseeraavat rankan näköisinä tiiliseinää vasten. Kaikki näyttävät samanlaisilta ja mättävät moukarikitaroillaan läpi seinän. Tiedän, että tämä on pahanlainen yleistys, mutta rock sisältää niin paljon typerää teeskentelyä (ja aivan paskoja “sävellyksiä”), että hyvätkin jäävät vaille huomiota. Palaan aina samoihin vanhoihin: Tom Petty & Heartbreakers, Neil Young, The Eagles. Näillä pärjäisin melko pitkään autiolla saarella. Ainoa musiikin kuunteluun liittyvä vakava harrastukseni on Neil Youngin levyjen keräily. Siinä riittää puhaa, kun 61-vuotias rock-toteemi julkaisee … Lue loppuun →