Vapaa ajattelija

Laulava vallankumous on päättynyt voittoon. Aikoinaan Love Recordsin perustaneet pioneerit Pekka Aarnio (Agit Prop), Otto Donner (säv.) ja Peter von Bagh (san.) myivät v. 2010 koko helan kapinansa ylikansalliselle Universal Music-yhtiölle. 2011 he kotiuttivat voittonsa ahneen kapitalistin kourasta. Laululiikkeen idealistit tienasivat kukin kaupassa satoja tuhansia euroja.

He myivät ylikansalliselle levyfirmalle (Universalin omistaa ranskalainen multimediayritys Vivendi) valtavan katalogin suomalaista kulttuurihistoriaa, mm. Jukka Tolosen, Pelle Miljoonan, Kari Peitsamon, Dave Lindholmin, Pekka Pohjolan ja Wigwamin (ynnä kymmienien muiden) tuotantoa. Taiteilijat tienasivat tässä henkisen pääoman ulosroudauksessa vähemmän -- tai vissiin niinku sviddunääs nolla egee! Sinikka Sokka löi Louis Vuitton-laukullaan tahtia.

Alustasta maksetaan, sisällöstä ei
Raameista maksetaan, taiteesta ei
Tässä on ajan henki – rillumarei!

xxx

Suomalainen järjestäytynyt yhteiskunta uhkasi romahtaa. ”Valvonta petti”, totesi virallinen valvoja. Sairastunutta Suomea hoiti valelääkäri. Kun lääkäri narahti, virallinen valvoja alkoi itkeä ja pyysi lupaa lähteä kotiin. Ministeri antoi luvan. Valvojatädille tuli paha mieli, koska ei ollut tehnyt mitään, toteaa äiti-Maria.

xxx

Talvivaaran maisema vaihtoi väriä. ”I´m afraid of a gray christmas”, lauloi kylän kuoro kuin viimeiseen hengenvetoon. ”Valvonta petti”, totesi virallinen valvoja. Perän kaivosfirma toi päästöpaperit ja sanoivat, että tuossa teille raja-arvoja. Ei me niistä mitään ymmärretty, selitti Kainuun Ely-keskuksen virkahenkilön pää pensaasta. Kaikki tehtiin oikein, sanoi vihreä ministeri. Onneksi Perä lupasi vaihtaa veden, maan ja hengitysilman.

xxx

VR romahti. VR:n palvelujen erikoisuus on nykyään juna, joka kulkee aikataulussa. Muusta liikenteestä, rikkoutuneesta veturista, pudonneista ajolangoista, turvalaiteviasta, lehtikelistä, konnaripulasta, helteestä, sateesta, usvasta, auringosta, kuusta ja Uranusta lähenevästä Marsista johtuen VR ei voinut luvata, että kyseinen juna kulkisi aikataulussa. VR:n johdon norsunluutornin rakentaminen sitä vastoin edistyy. Tornissaan istuvalla johdolla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä kiskoilla tapahtuu.

xxx

Ja tapahtui niinä päivinä, että lehdistö oli verolle pantava. Se verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kimmo Sasin ollessa ihmiskunnan oppaana. Sasin mielestä toimittajat ovat ammattitaidotonta roskasakkia, joka kirjoittelee mm. hänen naisseikkailuistaan Ruotsinlaivalla. Oikaisua hän ei vaatinut (”hytissä puhuttiin politiikkaa”) – mutta yhdeksän prosentin kosto tuli.

xxx

Peruslandian joulupukki kertoi suuren juhlan alla, että hänen puheensa postmodernista roskataiteesta olikin vitsi. Naurattaa – apuva! Onneksi Joulupukki ja hänen Perustonttunsa ovatkin satua, siis pahaa unta. Ei Pukki oikeasti pyri presidentiksi eikä tahdo markkaa takaisin eikä Suomea irti EU:sta.

xxx

Ja lopuksi katkesivat sähköt! Sähköyhtiöillä ei ole aikaa eikä laitteita eikä miehiä eikä virtaa korjata vikoja. Aika menee keksiessä syitä sähkön hinnan korottamiseen -- ja rahat menevät Fortumin verkkomonopoliyhtiön johtajien palkkoihin. Sähkön hinta nousi reilussa vuodessa 20 prosenttia! Fortum tuotti voittoa 35 prosenttia liikevaihdostaan! Jossain Norjan vuonoissa ei ole koskaan tarpeeksi vettä. Tai jos on, sitä sähköä ei nyt vaan saada tänne siirrettyä.

xxx

Eikä tässä vielä kaikki. Kun tilaat vuoden 2012 jo nyt, saat kaupan päälle Euroopan velat ilman yhdeksän prosentin alvia. Mukana seuraa taantuma ja potkut varmuuden vuoksi, koska työvoima on sijoittajalle riski. Takaisin pääset toki pian -- pätkävuokratyöläisenä. Joulun hyvä sanoma oli ihmisarvo. Nooh, sehän mitataan jossain Rovaniemen markkinoilla.

Oikein mustaa…, ei kun punaista…, ei kun valkeaa uutta vuotta!

Kakarana sitä odotti, koska koulu loppui, loma oli mukamas pitkä ja ja sai nukkua aamupäivään.

Aikuiset repivät siitä kaiken irti kuin lievässä mielenhäiriössä, koska johan se rupeaa juhannukselta pimenemään.

Miehet kulkevat julkisilla paikoilla ilman paitaa -- ja naiset legginsseissa. Järveen mennään -- monet pysyvästi. Kesäkarnevaaleilla tuijotetaan kulkueita ja tangolaulajia kuin hautajaisissa, koska suomalainen tanko-tanssi vakava asia. Se ei taivu.

Uutinen Seinäjoelta kertoi, että argentiinalaiset tangoartistit eivät kiinnostaneet yleisöä. Eihän karavaanari ole tullut katsomaan mitään ulkomaalaisia kiemurtelijoita.

Ihmettelen joka kesä, miten matkailubisnes voi tässä maassa menestyä, kun Suomessa ei ole mitään nähtävää ja hintataso on niin sanotusti toisesta maailmasta. Metsää ja matkamuistorysiä, joissa myydään maljakoita ja sandaaleja. Perheille puuhamaita, joissa riittää ranskanperunoita, kumisauruksia ja vesilammikoita.

Jättiketju-kuluttamisen maassa ei osata muuta vaatia. Berliinissä sain 12 eurolla ravintola-aterian viinilasillisen kera, meillä tuskin vettä ja pitsan. Kilpailua ei meillä oikeasti ole, koska ei ole asiakkaitaan.

No, myönnetään. Onhan meillä jokunen hieno linna, yksi jopa Turussa. Muuten historiaksi riittää on t-paita, jossa on kiitos ja vuosiluvut.

On meillä jokunen kaunis luontokohde -- ja Lappi sitä varten, että sen hiihtokeskuksissa kiertää Yö .

Edesmennyt pilapiirtäjä Kari Suomalainen piirsi aikoinaan Hesariin matkailumainoksen: ”Tervetuloa meidän kylään, meillä ei ole yhtään kesätapahtumaa!”.

Lähden sinne -- pelaamaan jalkapalloa. Se on paras kesätapahtuma.

Pidän joulusta. Pidän monista joulun perinteistä. Ruuasta, kirkosta ja niistä muutamista lahjoista, joita odotan saavani. Jos kuorin tänä iltana cd-levyn kokoisesta paketista Tom Petty & The Heartbreakersin uusimman albumin, se jo paljon!

Suomalainen joulu on myös huvittava juhla, perinteineen. Junat täynnä, tiepalvelumiehet etsimässä hyytyneitä autoja. Ja media raikaa lapsellisia ohjeitaan: ”Laittakaa nyt hyvät ihmiset bensaa tarpeeksi tankkiin.” ”Kinkut ajoissa sulamaan ja uuniin.” Joulun digitaaliset vitkuttimet myydään parin vuoden päästä päivitettynä uudestaan. Itse en liiku mihinkään, kotona ehtii olla muutenkin aivan liian vähän. Enkä osta joululahjoja. No mitä nyt pari kolme lähimmille.

Mutta on näissä nykyajan jouluissa jotain uuttakin puheenaihetta, siitä pitää änkyrä-intelligenttien joukko huolen. Tarinaa on kyllä kerrottu jo pari tuhatta vuotta vanha. Voi Jeesus Nasaretilainen-parkaa, jonka talliin väitetään syntyneen. Sinun legendastasi on tullut yhteiskuntamme suuri kiistakapula. Oletko uskonnollinen persoona, vai osa kulttuuriamme? Oletko perinne vai suorastaan vaarallinen? No vaaraksi sinun väitettiin olleen jo Rooman valtakunnassa.

En ymmärrä tällaista vouhkaamista. Kun kylmä kyyninen aikuisjärki saa vallan, elämästä halutaan riisua kaikki spiritualiteetti. Jäljelle jää vain aggressiivinen ja mustavalkoinen asenne perinteidemme kirjoa kohtaan. Parempi olisi kai kieltää koko joulu.

Minun puolestani ateistit saavat viettää jouluaan miten haluavat. Jos he pelkäävät, että joulunäytelmät ovat vaaraksi(!) lapsilleen, pitäkööt lapsensa poissa niistä katsomoista. Saisivat sitten kaikki viettää joulunsa rauhassa.

Tein jo viime vuonna uutisiin jutun helsinkiläisestä koulusta, jossa enää hiukan yli puolet oppilaista kuuluu kirkkoon. Joukossa oli suuri joukko ulkomailta tulleita, eniten muslimeja. Järkevä rehtori sanoi, ettei asiasta tehdä ongelmaa. Joulujuhlassa esitettiin monien kulttuurien ohjelmaa suomalaisine tonttuleikkeineen ja sen jälkeen kirkkoon kuuluvat oppilaat menivät joulujumalanpalvelukseen.

Poru perinteistämme ei ole todellakaan maahanmuuttajien aiheuttamaa, vaan se tuntuu olevan jostain Christopher Hitchensista vauhkoontuneiden suomalaisten vanhempien (ja älykköjen?) missio. Vähemmistöt ovat aina äänekkäitä ja saavat asiansa läpi mediassa, enemmistö hiippailee vain kirkkoon ja laulaa joululaulunsa. Kun suomalainen intelligentti lausuu Hesarissa, että koulujen joulujuhlissa harrastetaan ”sairaalloista uskonnollisuudella mässäilyä”, hän on samanlainen fundamentalisti kuin kiihkoilevat uskonnolliset käännyttäjät.

Jättäkää jouluni rauhaan.

Vanhuksia pitää alkaa heti ruokkia puhuvilla pakasteautomaateilla, koska siinä ei ole mitään laitonta. Vanhukset eivät tarvitse enää toisia ihmisiä ollenkaan, koska siinä ei ole mitään laitonta. Minustakin tulee vanhus -- eikä sekään ole laitonta.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki perheineen osti muutamalla sadalla tonnilla kaivos-osakkeita, eikä siinä ole mitään laitonta. Kyseinen kaivos haluaisi louhia uraania ydinvoimaloittemme tarpeeseen, eikä siinä ole mitään laitonta. Tämän jälkeen osakkeiden arvo moninkertaistui, eikä siinä ole mitään laitonta. Lehtomäki oli päättämässä kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen osakekauppojensa jälkeen -- eikä siinäkään ole mitään laitonta. Kaivos -- ja etenkin uraanin louhiminen tekee luonnossa rumaa jälkeä, mutta ympäristöministerin valintoja se ei haittaa. Tällaisessa luonnon saastuttamisessa ei ole mitään laitonta.

Lehtomäki paljasti kaivososakkeensa vasta monta kuukautta ostojensa jälkeen -- heti sen jälkeen kun oikeuskansleri totesi Matti Vanhasen jääviyden. Nyt Lehtomäki kiukuttelee julkisuudessa, että hänen ”rehellisyytensä” ei riitä. Tästä lähtien Lehtomäki onkin ihan jäävi, joo.

”Rehellisyys” on poliitikolle kuin pelastuslautta, joka vedetään kaapista sitten kun vesi alkaa liottaa kenkiä.

Kansanedustaja-poliisi Petri Salo halusi tarjota pullakahvit kollegoilleen. Siinä ei ole mitään laitonta. No Salo toki yritti selvitä päiväkahvitarjoilulla ylinopeussakoistaan. Hetken päästä Salo väitti, ettei hän ollut mitään ylinopeutta ajanutkaan. Minkä vuoksi hän sitten tyrkytti poliisille pullakahvejaan, jos mitään lahjomisen aihetta ei edes ollut?

Käräjäoikeus päätti, että Salon yrityksessä vaikuttaa virkavaltaan liikennerikkomuksen unohtamiseksi ei ollut mitään laitonta.

Korkeammat oikeudenvalvojat ovat nyt sentään tiukasti todenneet, että liike-elämä on jo vuosia hyvin kyseenalaisella tavalla rahoittanut poliitikkoja -- ja voinut sitä kautta vaikuttaa politiikan suuntaan. No ovathan tämän myöntäneet rahoittajatkin. ”Ajetaan Suomeen yrittäjämyönteinen porvarihallitus”. Sellaisen he saivat.

Poliitikkojen mielestä siinä ei ole mitään laitonta.

Suomi on maailman paras maa. Laitonta saa hakea enää pesäpallokentältä. Moraalin ja etiikan perään ei kysy kukaan.

Keskustelu muualta maailmasta Suomeen tulevista ihmisistä on saanut viimeinkin jonkinlaisia älyn ja järjen tunnusmerkkejä. Tavallaan silmitön vihan lietsonta nettikeskusteluissa on palvellut tätä kehitystä. Vaikkapa Hesari nosti riehunnan isoksi ”otsikoksi” sivuillaan. Raivo on paisunut yli äyräidensä, se on kerta kaikkiaan tulvinut poliitikkojen ja median syliin. Sitä ei voi enää sivuuttaa.

Seuraava vaihe onkin oikeasti mielenkiintoinen. Älymystö alkaa keskustella ulkomaalaisista. Päättäjien ja median asenteet painavat lopulta paljon enemmän kuin ”käkkärä päisiä sosiaali lintsareita” ulos vaativan tuulipuvuston. Eikä mennyt kuin silmänisku, kun poliitikkojen keskuudesta alkaa kaikua vienosti syvien rivien näkemyksiä myötäileviä ”maassa maan tavalla”-iskulauseita.

Ainoastaan vihreät ovat sanoneet julki, että mitään ”maan tapoja” ei ole. Eräs palkittu aikakauslehtikolumnisti ehti jo nuijimaan vihreät pilalle lellityiksi suvaitsijoiksi, jotka eivät olisi pahaa maailmaa nähneetkään. Joku viisas poliitikko keksii vaatia ulkomaalaisia noudattamaan lakejamme tai lähtö tulee. Niille pitää sanoa, että kunniamurhia ei meillä tehdä. Yhteiset arvot, joo.

Itä-Uudellamaalla paljastui äskettäin (taas) ”perheen synkkä salaisuus”. Suomalainen isä ja äiti käyttivät yhdessä omia lapsiaan hyväksi useita vuosia. Yksi lapsista oli kehitysvammainen. Olisikohan jonkun poliitikon pitänyt kertoa heille, että meillä tuollainen on törkeä rikos. Näinkö ihmiset saataisiin ihmisiksi? Ja mihin tällaiset isät ja äidit pitäisi karkottaa?

Loukkaamme lastemme -- ja vanhustemme ihmisarvoa. Syömme surkeaa ruokaa, vajoamme ruutujen ääreen tylsään mukavuudenhaluumme, sairastumme ja ruuhkautamme julkisin varoin ylläpidettävän terveydenhuollon. Avioliitot hajoitamme sen seitsemän kertaa milloin poliisin huostassa, milloin lehtien palstoilla. Pohojanmaalla kumarramme kepua ja pelkäämme jumalaa -- etelässä kiellämme samat asiat.

Me?

Siis mihin ihmeen maan tapaan maahanmuuttajat pitäisi siniristilipun alla opettaa? ”Vapauteemme” vai? Ihan vapaasti vaan, mutta jos joku ei sitä halua, ehkä olisi todella parempi rajalla valistaa, että ei kannata tulla.

x x x x x

Minua on aina ärsyttänyt ihmisyyden rajaaminen maiden rajojen sisään. Me olemme enemmän ihmisiä kuin jotkut ulkomaalaiset, tänne ei tarvitse tulla pelastusta anelemaan. Jos olisimme rehellisiä, tajuaisimme että me syytämme ”maahanmuuttajia” kaikesta siitä, mitä itsekin teemme. Istumme linnassa, koska teemme hirviömäisiä tekoja, kuppaamme sosiaalitukia ja harrastamme outoja uskontoja.

Poliitikon on tietysti parempi kailottaa latteita lauseitaan, jotta kaikki ostareiden äänet eivät pakenisi Soinille.

Demari-lehti teki joku päivä sitten oivan jutun pääkaupunkiseudulla työtä(!) tekevistä ulkomaalaisista: Eri alojen autokuskeista, siivoojista sairaaloissa ja firmoissa jne… Jos he ryhtyisivät lakkoon, hukkuisimme paskaan ja liikenne seisoisi.

Maailma muuttuu. Pääomat ja bisnes siirtyvät Aasiaan: Kiinaan ja Japaniin. Kiina sijoittaa Afrikkaan. Kehitysmaat vaurastuvat. Sulkeutuva EU kuihtuu ja menettää merkitystään. Mitä tästä seuraa? Älä mieti, ei kannata.

PS.
Julkisen Sanan Neuvosto, JSN taipui julkisen paineen edessä (ja Hazard jo aiemmin anteeksipyytelyllään). Kolumnissa oli ylilyöntejä. Samalla sen mediakritiikki oli nerokasta, päätöksessään JSN kehui kirjoituksen juuri tästä syystä -- ja kaatoi sen. Vain yhdellä JSN:n jäsenellä oli medialukutaitoa.

Oman ”piispansa” viikonloppuna valinnut Luther-säätiö haluaisi pysyä luterilaisessa kirkossa, vaikka heidän äärikonservatiiviset näkemyksensä romahduttaisivat kirkon. Ei Luther-säätiötä kiinnosta se, kuinka paljon väkeä kirkosta eroaisi, jos heidän pappinsa pääsisivät taas kyykyttämään naispappeja ja ”parantamaan” homoja.

Luther-säätiön mukaan kirkko ei keskustele. Kirkon pitäisi siis yhä toivottaa heidän fundamentalisminsa tervetulleeksi. Kirkon tulisi suvaita heidän suvaitsemattomuuttaan – mutta heidän ei tarvitsisi suvaita ketään.

Minun jälkeeni vedenpaisumus! Luther-säätiön arkki on pieni – ja tuon paatin portilla on tarjolla armoa armottoman vähän. Tästä saatiin taas ”piispan” vihkimyksen yhteydessä tyly näyte.

Luther-säätiön tuore piispa, 76-vuotias teologian tohtori Matti Väisänen lausuu Hesarissa:
”Homous on varhaislapsuudessa syntynyt psyykkinen vamma, jonka hoitaminen on vaikeaa. Synti saa aina uusia muotoja.”

Vaikka kuinka ajattelisin, että Luther-säätiössä on oppineita teologeja, joiden kanssa voisin keskustella (vaikkapa säätiön johtaja, pastori Juhana Pohjola), sympatioita saa kaivaa syvästä kaivosta tällaisten puheiden jälkeen.

Väisäsen käsityksiä itse homoseksuaalisuudesta en jaksa pohtia, mutta Väisänenhän väittää, että varhaislapsuuden psyykkinen vamma on synti! Ymmärretäänköhän Luther-säätiössä mitä heidän iäkäs ”piispansa” puhuu? Osattaisiinko säätiössä vaatia Väisästä pitämään suunsa kiinni. Tuskinpa osataan, koska järjestön järjenjuoksu kulkee näin: Oppi on pelastettava, mutta ihmisiä saa sortaa, vaikka he olisivat varhaislapsuudessa psyykkisesti vammautuneita.

Yhteiskunnassamme on nyt tehtävä kovasti töitä kaikkien vähemmistöjen sortoa vastaan.
Jopa pääministeri Matti Vanhanen on viimein avannut ajatuskaappinsa, hän vaatii rasismille nollatoleranssia. Kansa marssii karkotettavien isoäitien puolesta, tasavallan presidentti äimistelee oikeuslaitoksemme kylmyyttä. Nämä kommentit tuovat toivoa siihen ummehtuneeseen vihan ilmapiiriin, jota vaikkapa kaiken älyn ja inhimillisyyden hautausmaata edustavat nettikeskustelut ovat viime ajat suoltaneet.

Kirkkoa tarvitaan puolustamaan ihmisyyttä. Ja sitten juuri tällaisella hetkellä jostain kirkon pimeistä katakombeista nousee Väisäsen kaltaisia ”ajattelijoita”. Kirkon johdon pitäisi nyt tehdä jyrkkä pesäero tällaisiin puheisiin, joissa yhdistyvät julmuus ja tyhmyys.

Lue Juhana Pohjolan haastattelu tästä:

Liki kolmen kuukauden poissaolo työpaikalta laittoi taas ajan käsityksen päässäni kovalle koetukselle. Kun palasin töihin, läheinen työkaverini totesi, että ”joko se vapaasi loppui”. ”Kuin olisit viime viikolla lähtenyt…” Sanoin hänelle, että näin se elämä menee -- ja ettei vain kysyttäisi samaa sitten kun kalenteri pannaan lopullisesti kiinni.

Vapaalla katsoin elokuvia kahdessa kuukaudessa enemmän kuin pariin vuoteen. Hyviä ja surkeita. Yksi parhaista oli Jörn Donnerin Kuulustelu, elämänsä aatteelle uhranneen neuvostovakoilija Kerttu Nuortevan tarina. Hän jäi kiinni sodan ajan Helsingissä ja hänet luovutettiin Neuvostoliittoon. Nuorteva kuoli sairauksien runtelemana 51-vuotiaana ja totesi miltei viimeisinä sanoinaan: Näinkö nopeasti elämäni meni.
Lomallani minun piti tehdä yhtä ja toista -- koska aikaa on vähän. Nyt sitä on vielä vähemmän. Lastenlevyn teon sain sentään hyvää vauhtiin.

xxx

Töissä odotti pino postia -- myös äänilevyjä. Yhdestä paljastui Dinosaurus-lastenlevy. Heavya pennuille! Alkoi naurattaa. Tällaista lastenmusiikkia sitä pitäisi tehdä, eikä mitään soittorasiasaundia ja koiran tassuttelua metsässä. Lasten heviä, koska aikuiset haluavat sitä kuunnella.

Lapsilta on viety lapsuus jo aikoja sitten ja markkinamiehet myyvät loputkin pois, kunhan tuotteitaan keksivät. Kevyitä mekkoja ja salattuja elämiä. Rokrok-vanhemmat vakuuttavat silmät kirkkaina itselleen, että ”tätä” lapset haluavat kuunnella. Heviä ja konepoppia ja iskelmähittejä nopeutettuna. Lapset kuuntelevat sitä mitä aikuiset heille tyrkyttävät -- siis omaa aikuisten maailmaansa!

Kun lapsesta tulee teini, on niin viileää, kun mutsikin on hevari. Sitten yritetään olla ikuisesti nuoria. Hei, me ei olla äiti ja lapsi, vaan kavereita.

Vanhempi ei ole lapsensa kaveri, vaan vanhempi, jolla pitäisi olla auktoriteettia vielä lapsen murrosiässäkin. Auktoriteettia kutsuttiin ennen vanhaan kunnioitukseksi, joka erotti lapsen aikuisesta. Nyt se on niinku ihan last season-nutturaa. Auktoriteetti ei ole mielivaltaa, auktoriteettia voi kutsua myös rakkaudeksi.

Lomalla törmäsin päivälehdessä lastenkulttuurin tekijään, joka sai kimmokkeensa taiteeseensa huomattuaan, että ”netissä ei ole mitään alle kouluikäisille”. Miksi ihmeessä alle kouluikäisen lapsen pitää olla netissä?! Siksi, koska siellä ovat kaikki. Ennen hiekkalaatikolla, nyt netissä! Facebookissa roikkuvat aikuiset opettavat netin ”välttämättömyyden” hyvissä ajoin myös lapselle. Erilaisia habbo-yhteyksiä ostelemalla voidaan sovittaa ajankäytön kieroutuneisuus.

Kakarana luin Väinö Riikkilän seikkailukirjoja, Enid Blytonia ja murkkuiäin kynnyksellä Asko Martinheimon loistavia kaupunkitarinoita. Nyt nuo kaikki lienevät eskapismia. Nyt lasten pitää lukea yksinäisyydestä, koulukiusaamisesta, insestistä, saasteiden uhasta, pimeydestä ja kaikesta siitä paskasta, jota aikuisten maailma on synnyttänyt. Aikuiset kirjoittavat nyt lapsille näistä asioista lastenkirjoja. Kirjallisuuskriitikko totesi, että tyttöjen pitäisi hevoskirjojen sijaan lukea romaani nuoren naisen mielenterveysongelmista, jotta tietäisivät mitä on tulossa. Siis tervetuloa aikuisten paskaan maailmaan -- ja äkkiä! Irvokasta.

Miksei lapsille ole mitään omaa tosi-tv-ohjelmaa, sellaista jossa tyhmin ja rumin pudotetaan. Nyt pitää odottaa aikuisikään, jotta saa kiusata ihan julkisesti. Aikuisten maailmassa se on vain viihdettä, hyvin myyvä diili.

Joulupukille olisi vain yksi toive: Tuo lapsuus.

Pikkuvippeihin sortuneiden poliitikkojemme kevät on ollut raskas -- ja ”etelän metian” vaino on jatkunut kesälomallakin. Onneksi vastuunsa kantavat ministerit, senaattorit ja puoluesihteerit saavat paeta kesäjuhlien ja lauluiltojen suojiin. Onhan se rankkaa, kun aletaan syyttää jopa lahjonnasta, jos joku taantuvien maakuntien sixpack-kauppias on rahalla avittanut Suomeen pystyyn ”yrittäjämyönteisen porvarihallituksen”. Olisihan se kummallista, jos köyhiä poliitikkoja rahoittavat liikemiehet eivät saisi sijoituksilleen vastinetta.

Käräjillä on istunut viime aikoina ruuhkaksi asti liikemiehiä sisäpiirikaupoista ja jonoon näyttää tulevan uutta ukkoa nyt valtion laitosten puolelta. Mutta poliitikot saavat hiihdellä aivan rauhassa liikemiesten rahoilla -- siihen suuntaan, johon toivot ja kyöstit suksia voitelevat.
Tämä on liikuttavaa -- ja tämä on mahdollista Suomessa juuri siksi, että me olemme niin käsittämättömän sinisilmäinen ja hyväuskoinen kansa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kauan oikeusministeriössä haudotaan lakiesitysmuutosta lahjonnan laajentamisesta, kun oikeusministerikin ilmaisi kesähelteillä, ettei näin voida jatkaa.

xxxxx

Juhannuksen alla saateltiin eurooppalainen sosiaalinen demokratia letkuihin.

Eurovaalitulos osoitti, kuinka elämme tässä yhdentyvässä ja miljoonan kanavan Digitaali-Euroopassa huolestuttavia taantumuksen aikoja. Politiikka muuttuu muuallakin tunkkaiseksi ja sisäänpäin kääntyneeksi. Me äänestimme europarlamenttiin ääniharavana miehen, joka haluaa pistää luukut kiinni ja erottaa Suomen Euroopan yhteydestä -- sekä toisen miehen, joka ei hyväksy uskonnollisen aatetaustansa pohjalta naispappeutta eikä homoutta. Näin ovat tuulet meillä päin.

Katselin alkukesästä TV 1:n ranskalaisdokumenttia ääriliikkeiden noususta Euroopassa -- hämmentyneenä. Rooman nykyinen kaupunginjohtaja on fasisti -- avoimesti! Se puolue on taas Italiassa voimissaan. Vaarallisina esimerkkeinä ohjelma nosti Saksan ja Itävallan äärioikeistolaiset. Vaikka natseilla ei elintilaa Saksassa olekaan, aate elää. Unkarissa marssivat kaduilla ”vapaaehtoiset sotilaat” ja kansa hurrasi katujen varsilla.

Meidän poliitikkomme eivät osoita mitään huolestumista Euroopan nationalismista kansalaisyhteiskunnan tasolla. Eurovaalien jälkeen asiasta huomautti Liisa Jaakonsaari ja elitisti Erkki Tuomioja haukkui Berlusconin, joka on liian yksinkertainen maali. Uhka on syvemmällä. Historia osoittanut, että ihminen ei opi historiasta mitään -- tuoreimpana vaikkapa globaali talouskriisi. Mutta nationalismissa kaikuu kalmainen historia.

Kysyn taas, nyt eurovaalien jälkeen, miksi Eurooppa haluaa tällaista taantumusta? Ilmeisesti sotien jälkeinen rakennustyö on nyt huipentunut hillittömään kaplitalistiseen hyvinvointiin, josta seuraa vain yhteisöllisyyden kuolema. Kun hyvinvointia tahtovat jo muutkin ihmiset kuin eurooppalaiset, äkkiä vain luukut kiinni ja leijona rintaan. Tärkeintä on oma unelmapuutarha.

Presidentti Mauno Koivisto esitti virassa olleessaan joskus parikymmentä vuotta sitten, että kansallislaulut ja lipunnostot urheilukilpailuissa pitäisi lopettaa. Koiviston idea tuomittiin kritiikin ryöpyllä alakertaan. Itsekin nuorena jääkiekkofanina hiukan ihmettelin ideaa.

Nyt tajuan, että Koivisto oli älykäs visionääri -- ajastaan edellä. Juuri näin pitäisi toimia.

xxxxx

Mutta entä jos turvaisimme valistuneen median analyyseihin ja herättelyyn? Kun rasismi ja ksenofobiseen sivistymättömyyteen pohjautuva asenteellisuus nousee, median pitäisi nostaa asia pöydälle -- uhkana demokratialle ja ihmisoikeuksille.

Sorry, ei auta tähän puuhun nojata. Suomalainen media menee kanavat auki vaikkapa Kuopion torille kuuntelemaan vähemmistöjä vihaavaa ”kristittyä maalaismiestä” tai jututtaa silmät kirkkaina rotuoppejaa laukovaa tutkijaa. Suomalainen media on mikrofonin tai kynän jatke, joka saapuu paikalle aina kun agitaattori puhuu -- ja toistaa sitten kaiken. Lopuksi media painaa päänsä pensaaseen, ettei tarvitsisi ottaa vastuuta ja että kaikkien ”sananvapaus” toteutuisi.

Ateismista on tullut yksi aikamme aatteista, melkeinpä trendi. Trendeillehän on tyypillistä se, että mediassa ne saavat suhteettoman huomion verraten siihen kuinka moni asiaa vakavissaan harrastaa.

Uskontotieteilijä Kimmo Ketola puhuu mieluummin perinteisten kirkkojen ja uskomusten vastaisuudesta kuin ateismista. Kyse on vuosikymmenien hitaasta muutoksesta. Sen äärellä kirkkojen pitäisi katsoa tiukasti peiliin (tai ken ties ylöspäin).

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä läntinen elämäntapa on radikaalisti muuttunut -- etenkin seksuaalimoraali on mullistunut. Avioero on yhä hankala asia katolilaisille. Luterilainen kirkko sentään hyväksyy jo tuomiotta avioeron -- mutta ei jupisematta avoliittoa, joka on ihmisille arkipäivää. Abortista on tullut ehkäisykeino, eutanasiasta on puhuttava, homo-papit tulevat viimein ulos.

Kirkkojen pitäisi pystyä vastaamaan ihmisten elämän muuttumiseen, keskustelemaan moraalin murroksista. Piispat jahkailevat – ja julkisuudessa mellastavat äänekkäimmin homouden ja naispappeuden tuomitsevat fundamentalisit. Tässä rallissa ihmiset kääntävät selkänsä ”ummehtuneille” kirkoille, nimenomaan hyvinvoivassa lännessä.

Tästä ei kuitenkaan seuraa uskonnottomuus, vaan se, että hengellisiä vastauksia etsitään muualta kuin kristillisyydestä. Kimaltelevassa ostokeskuksessa Louis Vuitton-boutiquen äärellä latte-lasi kädessä on aikaa funtsailla: Tässäkö kaikki? Sitä kysytäänkin ehkä entistä ahdistuneempana – ja lähdetään lämpöjoogaan.

Samaan aikaan Orientissa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa uskotaan ”vanhoihin kirkkoihin” enemmän kuin koskaan. Niin islamin kuin kristinuskon suosio on kasvussa lännen ulkopuolella. Lännessä jumalia hankitaan rahalla.

Ateistit (ja Suomessa vapaa-ajattelijat) haluavat kitkeä maan päältä kaikki jumalat. Periaatteessa arvostan aina kampanjoita, joissa ilman miekkaa asetutaan koko maailmaa vastaan. Nyt vain tarvittaisiin sitä järkeä, jolla he maailmaa perustelevat. Jos uskoo lopettavansa ihmisen uskon jumalaan, se on yhtä lujaa uskoa kuin Nokia Mission Markku Koivistolla. Hän uskoo pelastavansa koko maailman. Järki puuttuu molemmilta. Harras sintolainen palvoo jumalaa jokaisessa puussa ja kivessä. Eikö hän saisi tehdä niin, eikö sen salliminen olisi todellista vapaa-ajattelua – ja kristillistä myötäeloa.

Uskontoja voidaan vastustaa ”niiden aiheuttamalla pahalla”. Mihin pahaan sitä verrataan? Voisiko sitä verrata vaikkapa ateististen järjestelmien aiheuttamaan pahaan? Fundamentalismi tekee aina pahaa jälkeä.

Jumala on salaisuus. Häntä ei pysty kumoamaan tiede -- eikä viereemme tuomaan tulisinkaan saarnaaja. Tiede löytää aina miljardien valovuosien takaa uutta; milloin mustia aukkoja, milloin pimeää ainetta. Tuntematonta. Tiede ei voi koskaan sanoa, että ”tässä tämä kaikki nyt oli, eikä Jumalaa löytynyt”. Itse olen löytänyt rauhani ihmisen pienuudesta. Siinä ovat pieniä kaikenlaiset ajattelijat, niin vapaat kuin vangitut.

Niinpä länsimainen jumalharha ei ole siinä, mitä evoluutiobiologi Richard Dawkins kirjoittaa, vaan siinä, että meidän ”rationalistinen” elämäntapamme on ainoa oikea ja tavoittelemisen arvoinen. Valkoinen ihminenhän on aina ollut oikeassa.

Miksi Suomen kellot ovat pysähtyneet? Asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat koventuneet viime aikoina, kertoi mittaus vähän aikaa sitten. Masentavan kuvaava uutinen luonnehtimaan tämän maan henkistä ilmastoa..

Maailma yhdentyy huimaa vauhtia ja Suomi yrittää olla tässä ajan riennossa mukana politiikallaan sekä digiteknologian huippuosaamisellaan – tai ties millä ulkoministerin brändiyritelmillä. Onko kyse vain siitä, että 2000-luvun nousukausi ja netin ynnä muun kylmän kommunikaation onnela onkin tappanut kaiken hengen ja myötäelämisen kyvyn? Kansa tahtoo sulkeutua takaisin isänmaallisuuden perunakuoppiin ja ummehtua kuin päreen käryssä.

Suomen kannalta kysymys maahanmuuttajista on aivan ratkaiseva -- ja aivan päinvastaisista syistä kuin halla-aholaiset ja muut vastustajat väittävät. Suomen väkiluku on viime vuosina kasvanut ainoastaan maahanmuuttajien ansiosta. Sinivalkeaa Suomea (anteeksi vain) puolustavat ihmiset eivät näytä tajuavan, että tämä heidän rakastamansa antiglobaali karvahattukansa (jota löytyy myös Helsingin Ullanlinnasta) on nykymenolla hiipumassa. Yksinelävien ja lapsettomien perheiden määrä vain lisääntyy. Yksilapsinen perhekään ei vielä auta kuin nollatulokseen, kaksilapsinen toisi jo pienen väestönkasvun.

Hyytävä halla-ahoismi on täysillä tukemassa sitä, että tulevassa Suomessa on yhä vähemmän veronmaksajia, eläkkeidenmaksajia ja ikääntyvän Suomen hoitajia. Onnea vaan matkaan tällä tiellä – ja yksityiset vakuutukset kuntoon, jotta voitte ostaa hoivapalveluja, kun kunnallista henkilökuntaa ei ole. Ei sitten minkäänväristä, jos teidän märät unenne toteutuisivat.

Halla-aholaisten tyhmä sokeus on sittenkin lievää siihen verraten, millaista ”lapsipolitiikkaa” vallanpitäjät ovat tässä maassa on jo vuosikausia harjoittaneet. Nyt maksetaan sitä laskua, mitä työelämän ahneet vaatimukset ja hallitusten kyvyttömyys tukea lapsiperheitä on eteemme kaatanut. Vai ettei kohta ole riittävästi työvoimaa pitämään Suomi-neidon verokertymää pystyssä!? Eipä ole, kun maamme yleinen ilmapiiri on syöttänyt vain yhtä iltarukousta: ”Pyydä pörssiltä ja hallituksilta armoa, että etenisit urallasi ja olisi töitä – siksi lupaat olla saamatta lapsia, jotta voisit antaa aikasi, sielusi ja ruumisi yritysten pystyssäpitämiseen”.

Sitä paitsi lapsilisät ovat surkeita, päiväkotiryhmät liian isoja ja kodinhoidontuki romahduttaisi kodin talouden. Ja lapsiahan voi yrittää hedelmöityshoidolla neljäkymppisenä, jos tyhjyys iskee.

Tällaisen yhteiskunta- ja perhepolitiikan seurauksena hallitus ja ay-liike alkavat sitten tapella eläkeiästä taantuman keskellä. En kuullut riidan aikana yhtään kommenttia siitä, miksi tähän on tultu – eli mitä on tehty pieleen. Ei vieläkään sanaakaan lasten ja vanhemmuuden tukemisesta. Ei! Ratkaisuksi vain se, että me teemme pidempään töitä!

Mutta myöhässähän nyt jo ollaan. Viime hallitukset ovat merkittävästi vaurioittaneet Suomen lähitulevaisuutta kylmällä perhepolitiikalla -- ja halla-aholaiset nakertavat sitä vastustamalla ulkomaalaisia, jotka olisivat viimeinen toivomme.

Siis ei muuta kuin Halla-aho eduskuntaan ja perssuomalaiset hallitukseen! Tarkemmin ajatellen täällä asuu sen verran hämärä kansa, että voisihan se pikkuhiljaa loppuakin.