Vaaliväittely

Mirjaleena Isoaho (Ipu):  Geenimanipuloitu ruoka EU:n eliitin salajuoni

Oman itsenäisen päätösvallan palauttaminen eli eroaminen EU:sta on välttämätöntä maamme tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta.  Komissio on epädemokraattisesti valittu lainsäädäntöelin, jonka komissaarit ovat vannoneet valansa EU:lle eli suuryhtiövallalle. Komissaareilla on ainoa lakialoitteenteko-oikeus koko EU:ssa. Komissio on yhdessä poliittisen Euroopan eliitin kanssa ujuttanut vaivihkaa ja salaa geenimanipuloidut elintarvikkeet ja maatalouden omankin valtiomme maankamaralle.  

Oma hallituksemme on mukana samassa juonessa. Suomalaiset siat ja kalkkunat ruokitaan 40 prosenttisesti Etelä-Amerikan geenimanipuloidulla soijalla, sen sijaan, että siat ruokittiin ennen EU:ta esimerkiksi koululaisten ruokajätteillä. Maanviljelijät ovat joutuneet EU:ssa ostamaan joka toinen vuosi uudet siemenperunat, sen sijaan että olisivat käyttäneet omia perunoitaan siemenperunoina: kaikki on valmista geenimanipuloiduille perunoille.  EU:n suosima epäluonto geenimanipulaatioineen tuhoaa luonnon monimuotoisuutta tehokkaasti sekä vaarantaa koko ihmiskunnan terveydentilan. Geenimanipulaation tuonti Eurooppaan on yksi vaarallisimmista eliitin salajuonista kaiken vallan siirtämiseksi EU:n suuryhtiövallalle. Tähän totalitaarisen vallan haltuunottoon käytetään hyväksi jopa maailman nälänhätää.

Itsenäisyyspuolueen Erotaan EU:sta -kampanjalla on suurena haasteena kerätä kokoon suomalaisten enemmistö EU:sta eroamiseksi, joka onnistuu eduskunnan enemmistöpäätöksellä. EUvostoliiton ihailijoiden toiminta Suomessa on ollut joko absurdia työtä korporatiivista valtaa vastaan tai pyrkyryyttä globaalin eliitin orgioihin, tästä järjettömyydestä Suomen tulee sanoutua irti EU:sta eroamisellaan.

Mirjaleena Isoaho, itsenäisyyspuolue nro 206
väestövastuulääkäri

Esa Härmälä (kesk.): Geenimuuntelu auttaa myös löytämään uusia lääkkeitä

Geenisiirtotekniikan tutkimista ja kehittämistä ei pidä vastustaa. Samalla tekniikalla kehitetään muun muassa uusia lääkkeitä ja hoitoja vakaviin sairauksiin. Tämän sektorin tutkimukseen tulee suhtautua myönteisesti, ettei tutkimus ja tiedemiehet siirrä toimintojaan Pohjois-Amerikkaan. Myös julkisen sektorin tulee panostaa tämän alan tutkimukseen, ettei uusi tieto jää kansainvälisten suuryritysten yksinoikeudeksi.

Lainsäätäjän tulee päättää säännöt tutkimukselle ja tuotteiden käyttöönotolle. Korkeita eettisiä vaatimuksia pitää olla. Esimerkiksi uusien elämänmuotojen kehittämistä ei saa edes yrittää.

Maataloudessa geenisiirtotekniikka on ennen muuta kasvinjalostuksen uusi työkalu. Sillä yritetään saada aikaan samoja asioita, mitä on vuosikymmeniä yritetty perinteisimmillä tekniikoilla. Perinteinen tekniikka on joskus aika kovaa. Mutaatioita haetaan esimerkiksi säteilytyksellä.

Hollannin esitys EU:ssa noudatettaviksi menettelytavoiksi on hyvä. Sen mukaan EU-tasolla päätetään yhdessä säännöt geenimuunneltuja tuotteita koskien, mutta jäsenvaltioilla säilyy oikeus päättää niiden käyttöönotosta. Tämä mahdollistaa sen, että Suomi tai Suomen jokin alue niin halutessaan voi pitäytyä perinteisissä viljelykasvikannoissa, rehuissa ja ruuassa.

Esa Härmälä, keskusta nro 144
toimitusjohtaja, Euroopan lannoiteteollisuusliitto EFMA

Pilvi Torsti (sd.): “Ruuan tuotantoa ei pidä rahoittaa verovaroin kaikkialla”

Monelle kaupunkilaiselle maatalouspolitiikasta ja rahatuista on tullut kirosana. Ja monelle maanviljelijälle kirosanaksi on tullut EU ja sen byrokratia. Elinvoimaiset ja monimuotoiset maaseudut ovat kuitenkin tärkeitä Euroopan rikkauksia. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä?

Siinä ei tietenkään ole järkeä, että verovaroin rahoitetaan ruuan tuotantoa joka niemessä, notkelmassa ja saarelmassa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän pitää ihmisiä kannustaa muunlaiseen yritystoimintaan. Elinvoima ja vetovoima syntyvät ihmisten aktiivisuudesta, ei tukien passiivisuudesta. EU:ssakin pitää tehdä vielä paljon töitä, jotta yhteisestä maatalouspolitiikasta mentäisiin kohti yhteistä maaseutupolitiikkaa.

Maaseutupolitiikalla pitää tukea uudenlaisia ja innovatiivisia elinkeinoja perinteistä maataloutta tai puutuoteteollisuutta ja matkailua unohtamatta. Ruuantuotannon tukemisessa pitää entisestään korostaa tuottavuuskehitystä sekä ympäristövaikutusten minimointia.

Pilvi Torsti, SDP nro 181
tutkija, Helsingin yliopisto
 

Hannu Takkula (kesk.): Suomalaista korkealaatuista ruuantuotantoa on puolustettava

EU:n läheisyysperiaatteen mukaisesti Suomen pitäisi jatkossa pyrkiä päättäväisesti siihen, että unionin päätöksentekoa ja varainkäyttöä hajautetaan takaisin jäsenmaille. Nykyinen käytäntö, jossa meidän omia rahojamme kierrätetään Brysselin kautta Suomeen raskaan hallinnollisen koneiston valvomina ja ohjaamina, pitää saada pikaisesti päättymään.Tämä keventäisi unionin budjettia, ja antaisi Suomellekin mahdollisuuden suunnata alue- ja maatalouspolitiikkaan käytettävät varat kokonaisuudessaan ja tehokkaasti niihin tarkoituksiin, missä niillä on eniten vaikuttavuutta.

Suomalainen maatalous ja maanviljelijät lukeutuvat siihen joukkoon, jotka ovat joutuneet kärsimään Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ehkä eniten. EU ei ymmärrä riittävällä tavalla Suomen pohjoisia olosuhteita: harvaa asutusta, kylmää ilmastoa ja lyhyttä kasvukautta. Muuttoliike on voimistunut. Maakunnat ja maaseutu tyhjenevät uhkaavasti. Suomalainen puhdas ja eettisesti korkealaatuinen ruuantuotanto on joutunut uhatuksi ja ahdinkoon.

Kansalaisten usko EU-politiikkaan voi palautua vain poliitikkojen puheiden ja tekojen sopusoinnun kautta. Suomalaisen puhtaan ruuan ja lähiruokaperiaatteen puolustaminen on erityisen tärkeää nyt, kun EU:n sisältä saamme tietoa epäeettisestä tuotannosta ja ympäristö näkokohtien laiminlyönneistä. Suomalainen tuotanto sen sijaan pohjaa edelleen korkeaan osaamiseen, hyvään hygieniaan ja luonnontaloudellisesti kestävään tuotantotapaan. Tätä perinnettä on paikallaan puolustaa, vaikka se vähän maksaisikin. Tulevat sukupolvet tulevat siitä aikanaan kiittämään.

Hannu Takkula, keskusta nro 158
europarlamentaarikko

Oletko ehdolla vaaleissa, haluatko haastaa toisen ehdokkaan? Kerro haasteestasi: vaalivaittely (at) mtv3.fi. Toimitus valitsee julkaistavat tekstit ja voi tarvittaessa lyhentää niitä.

Sari Essayah (kd.): Turkki ei jaa eurooppalaista arvopohjaa

Turkin EU-jäsenyyteen suhtaudun kielteisesti, koska se ei täytä moniakaan jäsenyyden edellyttämiä ns. Kööpenhaminan kriteereitä; maa on esimerkiksi konfliktissa kurdivähemmistönsä kanssa ja sen kulttuuri- ja yhteiskuntanormisto on kovin erilainen. Myös muiden vähemmistöjen kuten alevien ja kristittyjen kohtelu on syrjivää. Turkissa on mm. henkilöllisyyskorttiin pitänyt merkitä myös uskonto, mikä on aiheuttanut aiemmin turkkilaisille kristityille monenlaista vaikeutta esimerkiksi etenemisessä työpaikoilla tai erilaisten viranomaislupien saamisessa.

Turkin jäsenyyden kohdalla on myös uskallettava puhua koko EU:n arvopohjasta. Usein viitataan Euroopan yhteiseen arvopohjaan, mutta tosiasiassa tänä päivänä arvopohjia on monia kilpailemassa keskenään. Onko olemassa yhteisiä ns. pienimmän mahdollisen nimittäjän perusarvoja, joihin sitoudutaan? Moniarvoisuuden- mantran hokijat harvoin vaivautuvat selittämään sitä, että oikeasti moniarvoisessa yhteiskunnassa jokainen noudattaa juuri niitä arvoja kuin haluaa eikä kenenkään arvoilla katsota olevan ylivaltaa oman elämän arvovalintoihin. Kuulostaa ensi alkuun vapaalta ja huolettomalta. Kuitenkin ilman yhteisesti hyväksyttyä ja sisäänrakennettua käsitystä oikeasta/väärästä, toivotusta/ei-suotavasta käytöksestä joudutaan tosiasiassa hyvin säänneltyyn yhteiskuntaan, jossa joudutaan valvomaan toisten tekemisiä ja kertomaan kielletyt ja sallitut asiat yksityiskohtaisesti. Toisin sanoen, vapaus itse asiassa kaventuu. On hämmentävää, että moniarvoisuutta tavoittelevassa Isossa-Britanniassa muslimiperheissä voidaan tavallisen perheoikeuden lisäksi soveltaa shariaa eli islamilaista lakia. Sharian mukaan mm. poikalapset perivät vanhemmiltaan enemmän kuin tyttäret. Kuinka voidaan moniarvoisuuden nimissä hyväksyä epäoikeudenmukainen menettely?

Unionin jatkuva laajentuminen ja samanaikainen integraation syventyminen halvaannuttavat EU:n toimintakykyä entisestään. Bulgarian ja Romanian kohdalla tehdyistä virheistä on opittava. Romania ja Bulgaria eivät täyttäneet jäsenyyden ehtoja ja niissä on esimerkiksi oikeusvaltion rakentaminen yhä kesken. Turkin jäsenyys sotilasliitto Natossa ja strateginen sijainti öljykenttien tuntumassa aiheuttavat kiusausta tinkiä kriteereistä. Se olisi karhunpalvelus sekä EU:lle että Turkille itselleen. Ennen kaikkea on muistettava, että taloudellinen yhteistyö, rauhan ja vakauden, oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeuksien edistäminen voi tapahtua kumppanuussopimusten ja monen muunkin kansainvälisen järjestön kautta – ei pelkästään EU:ssa. Tätä toista tietä toivon Turkillekin.

Sari Essayah, kristillisdemokraatit nro 183
KD:n puoluesihteeri

Timo Tapaninen (kesk.): EU:lla ei ole yhteistä arvopohjaa

Turkin EU-jäsenyyttä ei pidä vastustaa, sillä mikäli annamme yhteisen voimakkaan singaalin siitä, että Turkki ole tervetullut yhteisöömme, Turkki saattaa hidastaa myönteistä kehitystään entisestään. En olisi itsekään hyväksymässä Turkkia EU:n jäseneksi vielä.  On juuri niin, että Romanian ja Bulgarian virheistä on opittava. Turkille on silti luotava aito mahdollisuus EU:hun liittymiseen.

Minulla ei ole mitään sellaisia kriteerejä uuden jäsenmaan kohdalla, jotka liittyisivät kulttuuriin tai uskontoon. Lisäksi uskon, ettei EU:ssa ole eikä tulekaan olemaan yhteistä arvopohjaa. Juurihan sitä suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus on, että hyväksymme toisemme ja erit tavat. On hyvin vaikea ymmärtää toisen uskonnon tapoja ja sen takia niiden kritisoiminen on haasteellista. Esimerkkinä voi mainita juuri Sharian tuoman etuoikeuden poikalapsien perintöjen suhteen.

Mielestäni meidän ainoa mahdollisuus on viedä eteenpäin niitä asioita ja toimintamalleja, jotka koemme hyviksi. Tätä ajatusta ei palvele se, ettei Turkille anneta mahdollisuutta EU:hun liittymiseen.

Näen hyvin pitkälti EU:n laajentumisen rauhaa ja vakautta palvelevana asiana ja sen vuoksi meidän on hyvä tehdä uhrauksia. Turkki on Nato-maa ja suuri valtio, jolla on vahva rooli maailman politiikassa. Mielestäni olisi koko maailman etu, että Turkki saataisiin EU:n jäseneksi. Tätä kautta saisimme hyvän linkin idän ja lännen välille. Näin voisimme vähitellen alkaa oikeasti luomaan maailmaa, jossa uskontokunnat elävät sovussa keskenään.

Timo Tapaninen, keskusta nro 159
Posion kunnanvaltuutettu, Koillis-Suomen Nuorten Liiton liittosihteeri

Fredrik Almqvist (sd.): Lapsia on suojeltava virtuaaliriistolta

Yhä nuoremmat lapset ja yhä useammat nuoret viettävät liian paljon aikaa virtuaalisten tuotteiden parissa. Nämä mediatuotteet sisältävät aivan liian paljon aineksia (seksiä, väkivaltaa, kieroutunutta käyttäytymistä ja ajattelua), jotka vahingoittavat lasten ajattelua, mielikuvitusta ja mielen toimintoja. Kun lapset ovat runsaasti vuorovaikutuksessa näiden houkuttelevien, viettelevien ja riippuvuutta aiheuttavien “kumppaneidensa” kanssa, heidän emotionaaliset kykynsä häiriintyvät. He vieraantuvat vuorovaikutuksesta toisten ajattelevien ja tuntevien ihmisten kanssa ja heidän empatiakyvyn kehityksensä häiriintyy.

Yhdessä muiden “tavanomaisten” riskitekijöiden kanssa tämä uusi ilmiö on vakava kansanterveydellinen ongelma, joka uhkaa kasvavan sukupolven aivoja. EU-parlamentin pitäisi säätää rajoituksia ja normeja virtuaalituotteiden tekijätahoille. Lapsia pitää myös valistaa ja vanhemmille tulee tarjota keinoja suojella lapsiaan. Olemme tekemisissä uuden ajan uudenlaisen saasteen kanssa, joka tuhoaa mielenmaisemia maiden rajoista piittaamatta. Vain EU:n kautta voimme vaikuttaa tähän.

Fredrik Almqvist, SDP nro 164
Lasten ja nuorisopsykiatrian professori, Helsingin yliopisto

Jyrki Kasvi (vihr.): Tekninen rajoittaminen ei ratkaise ongelmia

Vuorovaikutteinen sähköinen viestintä muuttaa sosiaalista pääomaa, se on totta. Tietoverkoissa niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin on mahdollista rakentaa aivan uudentyyppisiä sosiaalisia yhteisöjä, jotka voivat joko tiivistää lähipiirin vuorovaikutusta (työpaikan facebook-yhteisö) tai tuoda yhteen samat arvot jakavia ihmisiä kautta maailman (open source -liike). Habbot, Twitterit ja Facebookit ovat vasta kalpea aavistus siitä sosiaalisesta elämästä, jota meidän lapsemme virtuaalimaailmoissa elävät. Tietoverkot ovat tämän sukupolven “juttu”, jota vanhempien sukupolvi ei oikein ymmärrä, sama kuin 60/70-lukujen nuorten pahennusta herättänyt poliittinen aktiivisuus.

On totta, että myös meidän yhteiskuntamme ongelmat ovat löytäneet tiensä tietoverkkoihin. Seksi, väkivalta, kieroutunut käytös ja ajattelu eivät ole kuitenkaan syntyneet netissä. Niiden torjuminen ei onnistu teknisin rajoitustoimin, vaan tulos on usein jopa päinvastainen. Esimerkiksi Suomessa lapsipornon suodatusjärjestelmä on käytännössä vain helpottanut lapsipornon löytämistä netistä. Teknisten estojen ja viranomaisvalvonnan toivottomuutta kuvaa hyvin se, että Kiina on palkannut yli 30 000 poliisia valvomaan kiinalaisten nettikeskusteluja ja muuta virtuaalielämää. Silti kiinalaiset keskustelevat netissä edelleen esimerkiksi Tiibetin tilanteesta, ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta.

Lastensuojelua virtuaalimaailmoissa vaikuttaa akuutti luottamuspula lasten ja vanhempien välillä. Tutkimusten mukaan lapset eivät kerro vanhemmilleen netissä kohtaamistaan ongelmista, edes vakavista ongelmista. Syynä tähän luottamuspulaan on vanhempien heikosta medialukutaidosta johtuvat nurinkuriset reaktiot, joita lasten oikeustaju ei ymmärrä. Ongelmatilanteissa vanhemmat rajoittavat lastensa netin käyttöä, mikä koetaan rangaistukseksi.

Vanhemmat ja opettajat tarvitsevat kipeästi mediakasvatusta, joka keskittyy nimenomaan lasten ja nuorten nettikulttuuriin, sen ymmärtämiseen. Toiseksi on mentävä ongelmien juurille. Esimerkiksi lapsipornon torjuminen suodatuksella on silmien sulkemista todelliselta ongelmalta, hyväksikäytettyjen lasten hädältä. Tarvitaan kansainvälistä poliisiyhteistyötä ja diplomatiaa lapsipornon tuottajien löytämiseksi ja oikeuteen saattamiseksi.

Jyrki Kasvi, vihreät nro 231
kansanedustaja, Vihreän liiton varapuheenjohtaja

Hanna Holopainen (vihr.): Nykymeno vie kohti ilmastokatastrofia

Ilmastonmuutos on aikamme vakavin haaste. Lämpenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan nopeita ja päättäväisiä toimenpiteitä. EU:n päästökauppa on ollut hyvä alku, mutta se ei sellaisenaan riitä.

Nykyiset päästövähennystavoitteiden ja -sopimusten ongelmana on se, että ne eivät perustu ilmastotieteeseen, eivätkä vie alle kahden asteen. Yli kahden asteen lämpeneminen on arvioitu rajaksi, jonka ylittyessä riski äkillisiin, laajoihin katastrofeihin kasvaa. Myös päästökaupan ulkopuolisille sektoreille (rakennukset, liikenne, maatalous) tarvitaan sitovia päästövähennystavoitteita.

Minä kannatan Euroopan Maan ystävien ajamaa EU:n laajuista ilmastolakia. Ilmastolaki velvoittaisi EU:n jäsenmaat leikkaamaan päästöjään vuosittain viidellä prosenttiyksiköllä. Viiden prosenttiyksikön vuosittaiset vähennykset riittävät kohtuullisella todennäköisyydellä pysäyttämään ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

Ilman sitovia tavoitteita ilmastonlämpenemisen pysäyttäminen uhkaa vesittyä. Tarvitaan rohkeutta myöntää, että nykymeno vie meidät kohti katastrofia. Ilmastopaneeli IPCC:n mukaan päästöt on käännettävä laskuun viimeistään v. 2015 mennessä.

Hanna Holopainen, vihreät nro 229

Kaakkois-Suomen vihreiden puheenjohtaja, Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu 

Ari Vatanen (kok.): “Ilmastohysteerikot pelottelevat maailmanlopulla”

Köyhyys ja toivottomuus ovat aikamme suurin haaste! Miljoonia ihmisiä kuolee nälkään, puhtaan veden ja viemäröinnin puutteeseen, malariaan ja aidsiin. Yksi neljäsosa maailman vastasyntyneistä jää rokottamatta. Maan ystävät murehtivat sen sijaan lämpötilaa ja kuvittelevat voivansa museoida ilmaston. Emmekö ole ihmisten ystäviä? Maailmanlopulla peloittelu on aina ollut tehokasta vallankäyttöä. Onneksi kurjuutta ja tauteja aiheuttanut edellinen kylmäkausi loppui n. 1850 ja lämpötila on siitä hieman noussut. Sitä edeltävä nykyistä huomattavasti lämpimämpi kausi päättyi n. 1400: katedraaleja rakennettiin, Grönlannissa kasvoi vehnää ja viiniä viljeltiin Pohjois-Englannissa. Tammisaaren puut kasvoivat Oulussa.

Lämpötila on muuttunut aina ja tulee aina muuttumaan. Näitä syklejä on ollut n. kuusi sataa viimeisen miljoonan vuoden aikana. Olivatko ne autojen ja teollisuuden aiheuttamia? Ilmaston historiasta IPCC (Hallitustenvälinen ilmastopaneeli) ei puhu, koska se vesittäisi heidän tietokonemalleihin perustuvan “ilmastotieteen”. Ensi perjantain säätä emme tiedä, mutta poliitikkojen ohjauksessa oleva IPCC näkee tuhansien vuosien päähän? Aurinko lämmittää maapallon.

Singaporessa on yli kaksikymmentä (!) astetta Suomea lämpimämpää, mutta se ei ole estänyt heidän elintasonsa nostoa meidän tasollemme. (Olen maanystävien kanssa samaa mieltä Singaporesta poliisivaltiona.) Dakar on samanlämpöinen Singaporen kanssa, mutta rutiköyhä. Käykää katsomassa. Suomen eläkeläiset muuttavat Malagaan ja amerikkalaiset menevät Floridaan. Kasvun kääntyminen negatiiviseksi johtaa lamaan -- kuten olemme taas nähneet. Ihmiskunta on aina ratkaissut uusia ongelmiaan innovaatioilla ja teknologisella kehityksellä. Järkevä energiapolitiikka on kaiken a ja o, eikä ihmiskunnan tulevaisuuden haasteisiin voida vastata ilman ydinvoimaa. Ilmastohysteerikot ovat luonnollisesti ydinvoimaa vastaan.

Ari Vatanen, kokoomus nro 60

europarlamentaarikko

Lue lisää aiheesta: Ehdokkaat vaativat EU:lta tiukempaa taistelua ilmastonmuutosta vastaan

Oletko ehdolla vaaleissa, haluatko haastaa toisen ehdokkaan? Kerro haasteestasi: vaalivaittely (at) mtv3.fi. Toimitus valitsee julkaistavat tekstit ja voi tarvittaessa lyhentää niitä.

Sirpa Puhakka (vas.): “Työaikapäätöksissä puolustettava työntekijän etua”

Ketä mepin pitää edustaa Euroopan parlamentissa? Itseään, puoluettaan vai kansalaisia? Vai edustaako hän Suomen hallitusta? Minä haluan edustaa kansalaisia. Myös Euroopan parlamentissa arvot, periaatteet ja omatunto päätöksenteossa ratkaisevat.

Eurovaaliehdokas, EVAn johtaja Risto E. J. Penttilä ei halua päättää Euroopan parlamentissa työehtoihin tai työaikaan liittyvistä asioista. Hänestä paikallinen sopiminen on kannatettava ratkaisu.

Hei, haloo! Kuinka moni yksinhuoltaja, pienipalkkainen tai lomautus- tai työttömyysuhan alla uskaltaa neuvotella työajastaan aidosti omalla työpaikallaan?

Työntekijöiden asema on turvattava sopimuksilla ja lainsäädännöllä. Myös EU:ssa on toteutettava työaikoja, työturvallisuutta sekä työehtojen valvontaa parantavaa lainsäädäntöä. Suomen mepit ovat työaikapäätöksissä poikenneet hallituksen kannoista, mikä on harmittanut pääministeri Matti Vanhasta. Meppien tulee äänestää omantuntonsa mukaan jatkossakin.

Sirpa Puhakka, vasemmistoliitto nro 112
puoluesihteeri, Helsingin kaupunginvaltuutettu

Risto E.J. Penttilä (kok.): Luotan suomalaiseen ay-liikkeeseen ja työnantajiin

Pitäisikö suomalaisen palomiehen työajasta päättää Brysselissä? Kysymys saattaa kuulostaa teoreettiselta. Sitä se ei ole. Jotkut suomalaiset haluavat, että suomalaisten työajasta päätettäisiin Suomen rajojen ulkopuolella. Myös Sirpa Puhakka kuuluu heihin.

Vastustan Brysselin päätösvaltaa työaikakysymyksissä kahdesta syystä. Ensiksi: uskon läheisyysperiaatteeseen. Susista pitää päättää siellä missä on susia. Työstä pitää päättää siellä missä sitä tehdään.

Toiseksi: jos viemme sosiaaliturvaa ja työaikoja koskevat päätökset Brysseliin, häviämme varmasti. Pohjoismaisen mallin kannattajat ovat pieni vähemmistö Euroopan Unionissa. Paljon suurempi joukko uskoo saksalaiseen, ranskalaiseen tai espanjalaiseen hyvinvointimalliin kuin suomalaiseen. Eli jos pohjoismainen malli on sinulle kallis, pidä sitä koskevat päätökset pois Brysselistä!

Sirpa on tietenkin oikeassa siinä, että jonkinlaiset rajat paikalliselle sopimiselle pitää luoda. Viidakon lakiin ei voida mennä. Mutta tässä asiassa luotan suomalaiseen ay-liikkeeseen ja suomalaisiin työantajiin enemmän kuin Brysselin poliitikkoihin -vaikka sinne itse haluankin.

Risto E.J. Penttilä, kokoomus nro 50
EVA:n johtaja

Oletko ehdolla vaaleissa, haluatko haastaa toisen ehdokkaan? Kerro haasteestasi lähettämällä sähköpostia: vaalivaittely ( at ) mtv3.fi. Toimitus valitsee julkaistavat tekstit ja lyhentää niitä tarvittaessa.