Sauli Ahvenjärvi (kd.): EU:n kannettava paremmin vastuunsa maailman köyhien auttamisessa

Globaalit kriisit, kuten meneillään oleva taloustaantuma ja ilmastonmuutos, kohtelevat ankarimmin niitä, joilla maailmassa muutenkin menee huonosti. Maailman nälkä- ja köyhyysongelma on pahenemassa kaiken aikaa. Kuitenkin se voitaisiin hoitaa, jos rikkailta mailta löytyisi poliittista tahtoa. EU:lla maailman suurimpana talousmahtina ei ole mielestäni lupaa olla panostamatta nykyistä enemmän köyhimpien maiden auttamiseen. EU:n rikkaat maat ovat asettaneet tavoitteeksi nostaa kehitysapu YK:ssa sovittuun 0,7 prosenttiin BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteesta ollaan luvattoman kaukana. Viime vuonna EU:n vanhojen jäsenmaiden yhteenlasketut kehitysyhteistyömäärärahat olivat vain 0,34 prosenttia maiden BKTL:stä ja esimerkiksi Italian kehitysapu on romahtamassa tänä vuonna peräti 0,07 prosenttiin! Myös Irlanti ja Viro leikkaavat kehitysyhteistyömäärärahojaan.

Mielestäni EU:n rikkaiden maiden tulee, talouskriisistä huolimatta, pitää ehdottomasti kiinni yhdessä sovitusta tavoitteesta kehitysavun lisäämiseksi. EU:lle itselleenkin on paljon parempi vaihtoehto korjata hädässä olevien ihmisten asemaa heidän kotimaassaan kuin vastaanottaa yhä kasvava määrä turvapaikan hakijoita ja pakolaisia. EU:n rooli tiennäyttäjänä maailman köyhyyden torjunnassa on tavoiteltava ja yhtä arvokas kuin edelläkävijän rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU-maat antavat tällä hetkellä kehitysapuun reilusti alle euron päivässä asukasta kohti. Edes euro päivässä ei olisi meille rikkaille EU-kansalaiselle juuri mitään, mutta köyhän Afrikan lapselle se on vaatteet, ruoka, terveys ja koulutus!

Sauli Ahvenjärvi, kristillisdemokraatit nro 182
yliopettaja, TkL

Markku Laukkanen (kesk.): EU:n pitää tukea köyhien maiden maataloutta

Käsiissämme on todellakin globaali kriisi, jota YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kuvannut “kolmoiskriisiksi”. Minulla oli ilo tavata hänet Suomen vierailulla ja kuulla hänen täällä esittämänsä puheenvuorot. Pääsihteeri kuvaa kolmosikriisin ulottuvuuksiksi ruokakriisin, kehityskriisin ja ilmastokriisin, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Näiden ratkaisu onnnistuu vain maailmanyhteisön yhteisin toimin ja siihen tähtää myös ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen avaus EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyöstä transatlanttisella tasolla kehityspolitiikan vauhdittamiseksi.

Kehitysapupolitiikka on vain yksi tätä kokonaisuutta, johon EU:n ja sen jäsenmaiden tulee sitoutua. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintojen nousu koski erityisesti maailman köyhimpiä alueita ja heikensi ruokaturvaa ja satojen miljoonien ihmisten mahdollisuutta tyydyttää päivittäinen ravinnontarpeensa.

Aavikoituminen, eroosio, kuivuus ja puhtaan veden riittämättömyys vähentävät ruuan tuotantomahdollisuuksia. Niinpä ykkösasia on vahvistaa köyhien maiden elintarvikkeiden tuotantokykyä ja tässä työssä EU:lla on keskeinen rooli. Käytännössä tämä tarkoittaa köyhien maiden pienviljelijöiden aseman vahvistamista kaikin tavoin. Reilun kaupan mukaista toimintaa tulee tehostaa ja EU:n purkaa kaikki tuontitullit reilun kauapan tuotteilta. Maaseudun pienimuotoisen yritystoiminnan vahvistaminen, naisten ja tyttöjen kouluttaminen ja sosiaalisen aseman parantaminen ovat myös köyhien maiden omaa ruuantuotantoa vahvistavia toimia.

Eroosion hillitsemiseksi ja ilmastomuutoksen torjumiseksi EU:n tulee kasvattaa metsitysohjelmiaan,koska niiden merkitys myös köyhien maiden paikalliseen elämään on keskeinen. Kokonaisuudessaan köyhät maat tarvitsevat sellaisia kehityspolitiisia toimia, joiden ytimessä on maaseudun yritystoiminnan tukeminen ja omaehtoisen elintarviketuotannon edellytysten parantaminen.

Globaalisti tulee etsiä keinot ruuan hintaan kohdistuvan hintaspekulaation vähentämiseksi ja perustamalla riittävät ruuan varmuusvarastot köyhimpiä maita varten. Maatalousteen suunnatun kehitysyhteistyön varoja tulisi nostaa ja pyrkiä saamaan yksityisiä investointeja kehitysmaiden elintarviketuotannon kehittämiseen.

Lopuksi totean vain sen, että taloudellinen taantuma ei voi olla syy teollisuusmaille tinkiä kehitysaputavoitteistaan. EU:lla on tässä paikka etsiä yhteistä ääntä, koska 500 miljoonan yhteisöllä tulee olla keskeinen rooli maailman köyhyyden poistamisessa ja kehitysmaiden oman ruokahuollon kehittämisessä.

Markku Laukkanen, keskusta nro 151
kansanedustaja