Vaaliväittely

Tarja Cronberg (vihr.): Ei Natoon, turvatakuut EU:sta

EU on taannut meille rauhan yli 50 vuotta. Tätä rauhanprojektia tulee jatkaa. Taloudellinen yhteistyö estää aseelliset konfliktit. Suomen EU-jäsenyys toimii jo nyt pelotteena. Kuka hyökkäisi EU:n jäsenmaahan?

EU:lla on tällä hetkellä poliittiset turvatakuut. Maat tukevat toisiaan ja auttavat toisiaan esimerkiksi terroristihyökkäyksen sattuessa. Ei ole aivan selvää, miten EU:n turvatakuut toimisivat aseellisen kriisin uhatessa. Jäsenmaista Ruotsi on ensimmäisenä ilmoittanut, että se on valmis sotilaallisesti tukemaan tarvittaessa.

EU:n turvatakuita tulee selkeyttää siten, että maat sitoutuvat keskinäisesti avunantoon. Tähän ei tarvita EU:n yhteistä armeija, eikä Suomen liittymistä Natoon.

Tarja Cronberg, vihreät nro 226
työministeri
 

Petri Sarvamaa (kok.): Nato on tarpeellinen palovakuutus

Näissä kysymyksissä kansainvälisen politiikan syventävät opinnot ovat tarpeen. Eikä ainoastaan yliopistossa, vaan mieluummin myös kentällä.

Tarjan tekstistä voin allekirjoittaa vain yhden lauseen ja senkin vain puolittain: “Ei ole aivan selvää, miten EU:n turvatakuut toimisivat aseellisen kriisin uhatessa.” Vastaus on selvä. Eivät mitenkään. EU:lla ei nimittäin ole sotilaallisia turvatakuita, eikä näköpiirissä myöskään tule olemaan. Tämä kävi selväksi viimeistään silloin, kun Ranska ilmoitti palaavansa Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen.

Eurooppaa ei tällä hetkellä uhkaa sotilaallinen konflikti. Nato on kuitenkin kuin palovakuutus; se otetaan silloin, kun kaikki on hyvin. Suomalaista Nato-”keskustelua” voi ymmärtää vain toinen suomalainen, joka tuntee traumaattisen historiamme. Nato-jäsenyyteen liittyy Suomessa runsaasti virheellisiä käsityksiä. Päätökset tehdään yksimielisesti. Nato on poliittinen, demokraattinen järjestö, joka varautuu moninaisiin turvallisuusuhkiin nettihyökkäyksistä ympäristökysymyksiin. Mutta se tarjoaa sotilaalliset turvatakuut.

Petri Sarvamaa, kokoomus nro 55
toimittaja

Sauli Ahvenjärvi (kd.): EU:n kannettava paremmin vastuunsa maailman köyhien auttamisessa

Globaalit kriisit, kuten meneillään oleva taloustaantuma ja ilmastonmuutos, kohtelevat ankarimmin niitä, joilla maailmassa muutenkin menee huonosti. Maailman nälkä- ja köyhyysongelma on pahenemassa kaiken aikaa. Kuitenkin se voitaisiin hoitaa, jos rikkailta mailta löytyisi poliittista tahtoa. EU:lla maailman suurimpana talousmahtina ei ole mielestäni lupaa olla panostamatta nykyistä enemmän köyhimpien maiden auttamiseen. EU:n rikkaat maat ovat asettaneet tavoitteeksi nostaa kehitysapu YK:ssa sovittuun 0,7 prosenttiin BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteesta ollaan luvattoman kaukana. Viime vuonna EU:n vanhojen jäsenmaiden yhteenlasketut kehitysyhteistyömäärärahat olivat vain 0,34 prosenttia maiden BKTL:stä ja esimerkiksi Italian kehitysapu on romahtamassa tänä vuonna peräti 0,07 prosenttiin! Myös Irlanti ja Viro leikkaavat kehitysyhteistyömäärärahojaan.

Mielestäni EU:n rikkaiden maiden tulee, talouskriisistä huolimatta, pitää ehdottomasti kiinni yhdessä sovitusta tavoitteesta kehitysavun lisäämiseksi. EU:lle itselleenkin on paljon parempi vaihtoehto korjata hädässä olevien ihmisten asemaa heidän kotimaassaan kuin vastaanottaa yhä kasvava määrä turvapaikan hakijoita ja pakolaisia. EU:n rooli tiennäyttäjänä maailman köyhyyden torjunnassa on tavoiteltava ja yhtä arvokas kuin edelläkävijän rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU-maat antavat tällä hetkellä kehitysapuun reilusti alle euron päivässä asukasta kohti. Edes euro päivässä ei olisi meille rikkaille EU-kansalaiselle juuri mitään, mutta köyhän Afrikan lapselle se on vaatteet, ruoka, terveys ja koulutus!

Sauli Ahvenjärvi, kristillisdemokraatit nro 182
yliopettaja, TkL

Markku Laukkanen (kesk.): EU:n pitää tukea köyhien maiden maataloutta

Käsiissämme on todellakin globaali kriisi, jota YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kuvannut “kolmoiskriisiksi”. Minulla oli ilo tavata hänet Suomen vierailulla ja kuulla hänen täällä esittämänsä puheenvuorot. Pääsihteeri kuvaa kolmosikriisin ulottuvuuksiksi ruokakriisin, kehityskriisin ja ilmastokriisin, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Näiden ratkaisu onnnistuu vain maailmanyhteisön yhteisin toimin ja siihen tähtää myös ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen avaus EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyöstä transatlanttisella tasolla kehityspolitiikan vauhdittamiseksi.

Kehitysapupolitiikka on vain yksi tätä kokonaisuutta, johon EU:n ja sen jäsenmaiden tulee sitoutua. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintojen nousu koski erityisesti maailman köyhimpiä alueita ja heikensi ruokaturvaa ja satojen miljoonien ihmisten mahdollisuutta tyydyttää päivittäinen ravinnontarpeensa.

Aavikoituminen, eroosio, kuivuus ja puhtaan veden riittämättömyys vähentävät ruuan tuotantomahdollisuuksia. Niinpä ykkösasia on vahvistaa köyhien maiden elintarvikkeiden tuotantokykyä ja tässä työssä EU:lla on keskeinen rooli. Käytännössä tämä tarkoittaa köyhien maiden pienviljelijöiden aseman vahvistamista kaikin tavoin. Reilun kaupan mukaista toimintaa tulee tehostaa ja EU:n purkaa kaikki tuontitullit reilun kauapan tuotteilta. Maaseudun pienimuotoisen yritystoiminnan vahvistaminen, naisten ja tyttöjen kouluttaminen ja sosiaalisen aseman parantaminen ovat myös köyhien maiden omaa ruuantuotantoa vahvistavia toimia.

Eroosion hillitsemiseksi ja ilmastomuutoksen torjumiseksi EU:n tulee kasvattaa metsitysohjelmiaan,koska niiden merkitys myös köyhien maiden paikalliseen elämään on keskeinen. Kokonaisuudessaan köyhät maat tarvitsevat sellaisia kehityspolitiisia toimia, joiden ytimessä on maaseudun yritystoiminnan tukeminen ja omaehtoisen elintarviketuotannon edellytysten parantaminen.

Globaalisti tulee etsiä keinot ruuan hintaan kohdistuvan hintaspekulaation vähentämiseksi ja perustamalla riittävät ruuan varmuusvarastot köyhimpiä maita varten. Maatalousteen suunnatun kehitysyhteistyön varoja tulisi nostaa ja pyrkiä saamaan yksityisiä investointeja kehitysmaiden elintarviketuotannon kehittämiseen.

Lopuksi totean vain sen, että taloudellinen taantuma ei voi olla syy teollisuusmaille tinkiä kehitysaputavoitteistaan. EU:lla on tässä paikka etsiä yhteistä ääntä, koska 500 miljoonan yhteisöllä tulee olla keskeinen rooli maailman köyhyyden poistamisessa ja kehitysmaiden oman ruokahuollon kehittämisessä.

Markku Laukkanen, keskusta nro 151
kansanedustaja

Petra Paasilinna (sd.): Kokoomuksen johto ei irtisanoudu suvaitsemattomuudesta

Kokoomusehdokkaat päästelevät sammakoita suustaan. Puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen komppaa, tosin poliittisesti korrektimmin. Hän ei suostu sanoutumaan irti jyrkistä suvaitsemattomuuden ilmauksista. Minulla on toisenlaiset arvot. Koen, että meidän on tehtävä töitä suvaitsevaisuuden lisäämiseksi. Ihmisiähän ei voi jakaa kantaihmisiin ja erilaisiin, vaan jokaisessa meissä on jotain suuresta joukosta poikkeavaa. Oli se sitten ihonväri, pituus, ajattelutapa, uskonto, työpaikka tai jotain muuta.

Uskon että solidaarisuus on mahdollista ja vaadin sitä itseltäni ja muilta. Toisten kunnioittaminen tekee sitä paitsi huomattavasti onnellisemmaksi kuin jatkuva paheksuminen. Olen asunut seitsemässä maassa ja saanut näin olla ulkomaalainen, joka yrittää sopeutua muun väestön elämään. Aina se ei ole helppoa, ja joskus ei vain enää jaksa. Positiivinen palaute muilta auttaa sopeutumaan. Se on viisasta ulkomaalaispolitiikkaa.

Petra Paasilinna, SDP nro 175
diplomaatti

Ville Itälä (kok.): Maahanmuuttoasioista uskallettava keskustella

Petra Paasilinna lähtee syyttämään Jyrki Kataista täysin väärin perustein. Katainen on toiminut juuri niin kuin puheenjohtajan pitääkin. Vaalien alla asiat helposti kärjistyvät ja sanoma vääristyy. Katainen on ottanut kokoomuslaisen kannan ja kertonut, mikä se on. Hän on myös selkeästi kieltänyt Pöntistä käyttämästä rasistiseksi tulkittavia mainoksia.

Maahanmuuttoasioista pitää uskaltaa keskustella, jotta tiedetään, mistä löytyvät ongelmat, joihin pitää puuttua. Pitää myös erottaa toisistaan työperäinen muuttaminen ja pakolaispolitiikka. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa väestön ikääntyessä. Suomessa ei vain ole valmistauduttu tähän riittävästi. Tähän tarvitaan ohjelma.

Pakolaispolitiikan pitää olla inhimillistä ja meidän pitää olla mukana kansainväisessä yhteistyössä. Pitää auttaa niitä, joiden henki on uhattuna ja joilla ei enää ole kotia. On silti uskallettava myös sanoa, että turvapaikanhakijan statusta ei saa käyttää väärin, kuten Katainenkin jo totesi. Väärinkäyttö on omiaan lisäämään rasismia ja varsinkin, jos asiasta ei voi puhua. Ongelma on yhteinen koko EU:ssa. Tarvitsemme yhteiset pelisäännöt, muuten politiikkamme asiassa epäonnistuu.

Ville Itälä, kokoomus nro 43
europarlamentaarikko

Tuulikki Ukkola (kok.): Toimittajista mielipidevankeja?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa jatkuvalla syötöllä Suomelle sananvapaustuomioita. Kymmenen vuoden aikana olemme saaneet tuomioita enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Ja lisää on tulossa. Tutkinnan alla on yhdeksän kantelu, kymmenen valitusta odottaa käsittelyä. Joten Suomen ei kannata yhtään kukkoilla Euroopassa ihmisoikeuksilla.

En ole lainkaan yllättynyt lähdesuojan murtamisaikeista, joilla sananvapautta rajusti kavennetaan. Sitä ennätin jo odottaa. Oikeuslaitos on tehnyt likaista työtä valtaa pitävien puolesta rätkimällä sananvapaustuomioita -- jotka kuitenkin tulevat bumerangina takaisin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.

Kantelujen määrän kasvu osoittaa, että toimittajat eivät enää tyydy Suomen oikeuslaitoksen päätöksiin, vaan valittavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Uskon myös, etteivät toimittajat paljasta lähteitään edes vankeustuomion uhalla, vaan menevät mieluummin kiven sisään kuin murentavat sananvapauden kulmakiveä.

Journalistiliiton pitääkin perustaa toimittajien oikeusturvarahaston ja ohjata siihen osa jäsenmaksuista. Näin voidaan auttaa oikeuteen haastettuja ja vankilaan tuomittuja toimittajia.

Jonakin päivänä Suomessa on kahdenlaisia mielipidevankeja: aseistakieltäytyjiä ja lähteitään suojelevia toimittajia. Suomiko länsimainen demokratia, ihmisoikeuksien ja sananvapauden kultamaa?
Anteeksi, mutta saako nauraa?

Tuulikki Ukkola, kokoomus nro 59
kansanedustaja

Kauko Juhantalo (kesk.): Toimittajan ammatti ei ole ylijumalainen

Tuulikki Ukkola katsoo hurmosmaisesti sananvapautta kovin kapean pillin kautta, lytätessään lähdesuojaa ja juuri sanomisen vapautta käsitelleen työryhmän esityksen. Heilläkin on ollut sanomisen vapaus ja ovatkin tehneet sen monipuolisesti perustellen. Ukkolan kanssa olen samaa mieltä siitä, että lähdesuoja on arvokas oikeus ja vallan käytöllä tulee olla kontrolli..

Sivistynyt yhteiskunta ei kuitenkaan voi antaa vain yhdelle ammattikunnalle vastuutonta oikeutta sanoa ja julkaista mitä sylki suuhun tuo. Ukkola unohtaa, että Suomessa on lukuisasti ammatteja ja työtehtäviä, joissa suun on oltava tiukasti supussa. Jos tämän säädöksen, etiikan tai moralin rikot, joudut vastuuseen. Ei toimittajan ammatti sentään ylijumalainen ole.

Suomi on saanut 10 vuoden aikana Euroopan ihmisoikeustoumioistuimelta 7 langettavaa tuomiota, joista 4 on koskenut pressiä. Ei siis jatkuvalla syötöllä. Viimeisen päätöksen yhteydessä tuomioistuin antoi selvästi ymmärtää, että asiat ovat nyt Suomessa balanssissa, eikä näytä olevan tarvetta niihin puuttuakaan. Asia erikseen on, että liittonsa vauhdittamia kanteluja on runsaasti vireillä, numeroilla halutaan osoittaa hurjasti epäkohtia. Sinänsä kantelijan ihmisoikeus on jo toteutunut, asia on ao. tuomioistuimessa vireillä.

Esitys on työryhmän, ei oikeusministeriön saati tasavallan hallituksen. Se on monipuoliseti perusteltu, sana on vapaa. Toimittajia lukuunottamatta esityksellä on näkyvää kannatusta. Selvästi on havaittavissa, että toimittajan täydellisessä lähdesuojassa ihmisoikeuksia loukkaa hänen ja virkavallan edustajan välinen vasikointi. Pöyristyttävänä esimerkkinä viimeksi tapaus Inkinen.

Maineen, riippuvuuden tai rahan himossa toimittaja ja virkavallan edustaja rikkovat tietoisesti lakia. Kun juttu alkaa esim. ” Lehtemme saamien omien tietojen mukaan” se tarkoittaa suomeksi, että virallisen tiedon lisäksi on tapahtunut vasikointia. Jollakin virkakunnan edustajalla on ollut pakote tai muu syy ilmaista salaista tietoa.

Kohteelle ja hänen läheisilleen on aiheutettu ikuinen tuomio, joka ei missään muuksi muutu. Rikkomuksesta on kannettava vastuu, sitä ei lähdesuojalla voi peitellä.

Kauko Juhantalo, kokoomus nro 146
juristi

Johanna Korhonen (kesk.): Älä osta seksiä, koska myyjä on orja

Prostituutio eli maksullinen seksi on toimintaa, jonka juuret ovat syvällä ihmiskaupassa. Hyvin harva prostituoitu on valinnut ammattinsa vapaaehtoisesti useiden hyvin ammattivaihtojen joukosta. Parhaassakin tapauksessa kyse on yleensä siitä, että prostituutio on ollut lukuisten huonojen vaihtoehtojen joukosta vähiten huono.

Yksin Saksassa on satoja tuhansia ammattiprostituoituja. Joukkoon mahtuu monta onnetonta ihmiskohtaloa. Valtaosa prostituoiduista on kotoisin äärimmäisestä köyhyydestä.

Tähän nähden on irvokasta, että moni hyväosainen asiakas tai näiden symppaaja kehtaa puhua “kahden täysivaltaisen ihmisen välisestä seksistä, jossa liikkuu vähän rahaakin”. Täysivaltaisuus, saati tasa-arvo tai aito vapaaehtoisuus, on tilanteesta kaukana.

Seksin osto on kriminalisoitava koko unionin alueella. Suomi voi näyttää esimerkkiä uusimalla oman seksinostolakinsa, jonka nojalla on vaikea saada ketään tuomituksi -- asiakas syyllistyy rikokseen vain, jos on todistettavasti tiennyt ostavansa orjalta eli ihmiskaupan uhrilta.

Ihmisen oikeus omaan kehoonsa kuuluu perusoikeuksiin. Sitä ei saa viedä millään perusteella, ei köyhyydenkään takia. Suomen pitää edistää unionissa tätä perusoikeutta kaikilla tasoilla ja ryhdyttävä aktiivisiin toimiin sekä lainsäädäntö- että asennemuokkausrintamalla.

Johanna Korhonen, keskusta (sitoutumaton) nro 150
toimittaja

Freddy van Vonterghem (ps.): Prostituutiopalvelut pitäisi laillistaa

Edustamani puolue ei ole esittänyt virallista kantaa prostituution sallimiseen, joten vastaan vain omasta puolestani. Johanna Korhosen (kesk.) väitteet maksullisesta seksistä ja sen turmiollisuudesta taitavat olla enemmän tunteeseen, kuin omakohtaiseen kokemukseen pohjautuvia aivoituksia.

Itse olen elämäni aikana lukuisia kertoja ostanut kyseisiä palveluita.

Nuorena miehenä merillä työskennellessä asia tuli hyvinkin tutuksi ja myös Kotkassa vuosina 1996- 1998 kuuluisassa punaisessa talossa tuli tarjonnasta nautittua. Oman kokemukseni ja tietoni perusteella olen sitä mieltä, että EU:n alueella olisi pikaisesti laillistava bordellitoiminta ja mieluiten kunnalliseen hallintoon pohjautuen. Tällöin erittäin tuskaisessa tilanteessa ja säästötavoitteiden kurimuksessa painiskelevat sosiaali-ja terveyspalvelutkin saataisiin voittoa tuottaviksi.

Palvelu voisi olla suunnattu, jos kysyntää riittää, sekä miehille että naisille. Myös seksuaalivähemmistöt tulisi ottaa huomioon. Raja kulkisi samaa sukupuolta olevissa täysi-ikäisissä kauppatilanteissa. Hauveleita ei mukaan otettaisi. Itse seksikaupan ammattilaisten valinta pitäisi tietysti olla vapaaehtoista. Toki asianmukainen koulutus tulisi alalle pyrkiville järjestää. Työvoimatoimistojen asiakkaita ei siis karenssin uhalla tulisi näihin töihin ilmaiseksi pakottaa.

Punaisen talon osalta voin sanoa, että suurin osa naisista oli vapaaehtoisia, mutta osa oli kyllä pakotettu uhkaamalla ja kiristyksellä siihen työhön. Tästä syystä todistin aikoinani myös oikeudessa pääsutenööriä vastaan.

Niin kauan kun on kysyntää, on myös tarjontaa. Johanna Korhonen on varmasta lukenut miten kävi kieltolain aikana, kun viinan myynti oli kiellettyä? Suomessa ei liene koskaan liikkunut niin paljon kovaa viinaa, kuin silloin kun se oli totaalisesti kiellettyä. Monet alkoholin käyttöömme liittyvät ongelmat ovat perua tuolta ajalta.

Muualla Euroopassa kukoistava olutkulttuuri vaihtui Suomessa Venäjältä ja Virosta salakuljetettuun pirtuun.
Mieluummin kunnallinen tai valtiollinen valvottu prostituutiopalvelu, vähän niin kuin Alkon tapaan, kuin täysin viranomaisilta piilossa tapahtuva toiminta. Näin saisimme verotuloja yhteiseen kassaan ja taudit pysyisivät kurissa, sekä rikolliselta hyväksikäytöltä katoaisi pohja.

Itse en tule aktiivisesti ajamaan prostituutiopalvelujen laillistamista, mutta jos äänestykseen mennään niin minä painan… jaa!

Freddy Van Wonterghem, perussuomalaiset nro 201
Kotkan kaupunginvaltuutettu

Sirpa Pietikäinen (kok.): Keskusta vastustaa EU:n hyvinvointipolitiikan kehittämistä

EU:n ensimmäinen aikakausi oli rauhan, toinen vaurauden rakentamisen. Näiden molempien projektien jatkoa tarvitaan koko ajan esimerkiksi siviilikriisinhallinnan ja finanssimarkkinoiden hallinnan tehtävinä. Ne eivät yksistään kuitenkaan riitä.

Pelkällä yhdennetyllä sisämarkkinasääntelyllä ja kansallisilla hyvinvointipolitiikoilla onnistuu ihmisten Euroopan luominen ja puolustaminen yhtä hyvin ja toispuolisesti kuin kävely yhdellä jalalla.

Euroopan Unioni tarvitsee vahvemman sosiaalisen ulottuvuuden eli laajemmat ja paremmat yhteiset säännöt perus-, työelämän- ja sosiaalisten oikeuksien puolesta. Muuten me kilpailemme keskenämme toisemme ja ihmisten oikeudet kuralle esimerkiksi verokilpailulla. Ilman Eurooppa-tason yhteisiä pelisääntöjä ja minimitasoja sisämarkkinakilpailu kuoreellistaa kansallisia hyvinvointisektoreita kun ”kilpailukyvyn vuoksi verotusta pitää laskea ja julkisia menoja karsia eikä lisätä”. Tämä on 90-laman jälkeen jo nyt nähty esimerkiksi vanhusten- ja terveydenhuollossa ja muissa sosiaalipalveluissa. Kansalliset keinot eivät enää yksin riitä pelastamaan suomalaista hyvinvointia.

EU:n seuraavan aikakauden tulee olla vaurauden luomisen lisäksi eurooppalaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaamisen aikakausi, erityisesti nyt taloudellisesti haastavien aikojen edessä.  Suomalainen hyvinvointi ei kestä taas yhtä leikkaamisen ja supistamisen kierrettä.

Tarvitsemme EU:lle toimivallan sosiaalipolitiikkaan, yleishyödyllisten palveluiden määritelmän, puitedirektiivit sekä peruspalveluista että perustoimeentulosta ja minimipalkasta. Toteuttamistapa jää kansalliseksi. Pohja on minimidirektiivin eli vähimmäistason turvaava niin, ettei kenenkään olemassa olevaa lainsäädäntöä heikennetä. Keinoa käytetään jo nyt esimerkiksi yhdenvertaisuusdirektiivin osalta. Vahva kansalle vastuullisen ja suoraan valitun parlamentin valta sekä yhteiset säännökset ja ponnistukset takaavat paremman suomalaisen ja eurooppalaisen ihmisen hyvinvoinnin.  Ja vain se.  Kieltäytyminen tästä merkitsee tosiasiallisesti suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamista.

Keskusta on suhtautunut kielteisesti sekä EU:n toimivallan kasvattamiseen että sosiaalisen ulottuvuuden mukaantuomiseen unioniin. Koska keskusta ei hyväksy sosiaalista ulottuvuutta, niin miten se turvaa tasa-arvon ja osallisuuden EU:ssa? Miksi keskusta ei hyväksy sosiaalista ulottuvuutta EU-politiikan pöytään?

Sirpa Pietikäinen, kokoomus nro 51
europarlamentaarikko

Antti Kaikkonen (kesk.): Euroopan hyvinvointia rakennettava pohjoismaisen mallin pohjalta

Euroopan unionia on rakennettava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle. Keskusta pitää näitä kaikkia kolmea ulottuvuutta yhtä lailla tärkeinä unionille ja unionin eri maiden kansalaisille. Unionin kansalaisten menestys perustuu Euroopan menestymiseen globaalisti kilpailuilla markkinoilla. Taloudellisesti vahva unioni pystyy parhaiten turvaamaan kansalaistensa hyvinvoinnin ja korkean työllisyyden.

Unionilla ei ole varsinaisesti sosiaaliturvan tai sosiaalipolitiikan alla lainsäädännöllistä toimivaltaa. Kuitenkin työvoiman, palvelujen, pääomien ja tavaroiden vapaan liikkumisen turvaamiseen liittyy paljon lainsäädäntöä, joka sivuaa kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä.

Euroopan sosiaaliturvamallit eroavat paljon toisistaan: pohjoismainen sosiaaliturvamalli poikkeaa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa voimassa olevasta sosiaaliturvamallista. Ei ole itsestään selvää, että Euroopan yhteistä sosiaalista ulottuvuutta rakennetaan pohjoismaisen mallin pohjalle. Suomen on määrätietoisesti pidettävä kiinni kansalaistensa oikeudesta sosiaaliturvaan ja sosiaalihuollon palveluihin ja ajettava Eurooppaan sosiaalista ulottuvuutta, joka perustuu pohjoismaiseen malliin.

Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen pitää osaltaan vahvistaa kansallisia sosiaaliturvamalleja. Tasa-arvoon, hyvinvointiin ja ihmisten perusoikeuksiin panostava Euroopan unioni voi lunastaa nykyistä paremmin kansalaistensa luottamuksen. Pelkkä ylätason keskustelu komein termein ja arjesta vieraantunut keskustelukulttuuri, joka yhä riivaa leimallisesti EU:in toimintaa, ei alkuunkaan paranna tilannetta.

Kokoomus ei ole mielestäni erityisesti profiloitunut sosiaalisella oikeudenmukaisuudella politiikassa, ei Suomessa eikä Brysselissä. Keskustalle tämä on osa aatetta, jossa tasa-arvo on aivan keskeinen arvo. Esimerkiksi kysymys naisten alipalkkauksesta täytyy nostaa EU:n asialistalle entistä väkevämmin.

Euroopan unionin on itse kyettävä toimimaan kansanläheisesti siellä, missä kansa on, Sisiliasta Sodankylään. Vain siten se lunastaa oikeutuksensa ja saa ansaitsemansa arvostuksen eurooppalaisten edessä.

Antti Kaikkonen, keskusta nro 148
kansanedustaja

Carl Haglund (rkp): Kaikkien EU-maiden on otettava euro käyttöön

Maailmaa rasittava taantuma ja ajankohtaiset Euroopan parlamentin vaalit ovat ajankohtaistaneet keskustelun yhteisestä eurovaluutasta. Onko eurosta ollut meille hyötyä tai haittaa?

Itse olen vakuuttunut siitä että Suomi on hyötynyt yhteisen valuutan mukanaan tuomasta vakaudesta. Samalla yhteinen valuutta on edistänyt EU:n sisäisen markkinan toimivuutta. Valuuttakurssierot aiheuttavat häiriöitä yhteisillä markkinoillamme. Tutkimukset osoittavat myös että kansalaiset arvostavat euroa liikkuessaan Euroopassa yhä enemmän.

Ruotsin on valinnut toisen tien ja naapurimaallamme on edelleen kruunu käytössään. Taantuman myötä kruunun kurssi on heikentynyt ja ruotsalaiset ovatkin suhteessa köyhempiä kuin mitä olivat ennen laman alkua. Voimme vain kuvitella miten Suomen markan olisi käynyt tässä tilanteessa. Pienillä valuutoilla on tapana heikentyä huomattavasti kun maailmantaloudellinen tilanne heikkenee. Jotkut ovat väittäneet että Ruotsilla olisi nykytilanteessa hyötyä halvasta kruunusta vientimielessä. Tämä saattaa osittain pitää paikkansa mutta toisaalta on hyvä muistaa että euromaiden vientiteollisuuden ongelma ei ole euron vahva kurssi. Ongelma on itse asiassa se että ostajia ei halua löytyä ollenkaan nykytilanteessa.

EU:n tavoitteena on oltava että kaikki EU-maat ottavat euron käyttöön tulevaisuudessa. Tämä edistäisi yhteismarkkinoitamme samalla kun valuuttakurssien keinotekoinen kilpailutilanne jäsenmaiden kesken katoaisi.

Carl Haglund, RKP nro 132
valtiosihteeri

Annika Lapintie (vas.): Oikeistolainen talouspolitiikka ei ole kasvattanut hyvinvointia

Koko Euroopan unionin talous on oikeistolaisen talouspolitiikan myötä vajonnut vaikeaan lamaan. Vakaus- ja kasvusopimus perustuu uusliberalistisiin talousoppeihin, jotka ovat finanssikriisissä osoittautuneet vääriksi. Sopimusta on siksi voitava tarkastella kriittisesti. Orjallisesti sopimusta noudattamalla voivat esimerkiksi välttämättömät elvytystoimet olla sen kanssa ristiriidassa.

Yhteisvaluutalla pyritään talouden vakauteen. On totta, että yhteisvaluutta vakauttaa jossain määrin euroaluetta spekulatiivista pääomakeinottelua vastaan, mutta nykyinen lama osoittaa, ettei se riitä. Nykyinen kriisihän johtuu juuri liiallisesta rahamarkkinoiden vapaudesta.

Eri puolilla maailmaa toteutetaan nyt uusliberalismin oppien vastaisesti mittavaa velkaelvytystä. Uusia tuulia tarvitaan myös rahapolitiikassa. Eräs keino vakauttaa taloutta olisi torjua rahamarkkinoiden heilahteluja Tobinin verolla.

Eurosta on ollut hyötyä matkailijoille, yrityksille ja hintoja vertaileville kuluttajille. Yhteisvaluutasta ei ainakaan lyhyellä aikavälillä tarvitse luopua. Sen sijaan talouselämän ja rahamarkkinoiden sääntelyä ja demokraattista valvontaa on lisättävä laman voittamiseksi ja uusien kriisien torjumiseksi.

Euroopan unionin suurin ongelma on avoimuuden ja demokratian puute päätöksenteossa. Myös rahapolitiikasta on voitava päättää demokraattisesti.

Oikeistolainen talouspolitiikka ei ole johtanut hyvinvoinnin kasvuun. Pitkään jatkuneesta vahvasta talouskasvusta huolimatta tuloerot ja köyhyys ovat lisääntyneet. Suomessa on yli 700 000 köyhää ja työttömyys kasvaa.
Yhteiseurooppalaisella punavihreällä politiikalla voimme torjua työttömyyden kasvun ja parantaa työntekijöiden asemaa ylikansallista pääomaa vastaan.

Talouden uuden nousun ja vakauden on perustuttava yhteisöllisyyteen, vihreään tuotantoon ja ihmisten väliseen tasa-arvoon.

Annika Lapintie, vasemmistoliitto nro 107
kansanedustaja

Anne Linnonmaa (kok.): Strasbourg-matkailu lopetettava

Strasbourg on kaunis kaupunki, mutta se ei riitä syyksi siirtää EU-Parlamentin istunnot 12 kertaa vuodessa Brysselistä sinne.
Noin 10 000 ihmisen lennättäminen ja tuhansien/ kymmenien tuhansien kilojen rahtaaminen paikalle ei todellakaan ole millään mittapuulla perusteltua tai järkevää.

Ranska haluaa, että Strasbourg säilyy kokouskaupunkina, tietenkin, mutta kuinka kauan tällaista järjetöntä menoa voi katsella vain Ranskan näkövinkkelistä?

Ilmastopolitiikka on tärkeimpiä EU-Parlamentin asioita, kuinka se itse voi käyttäytyä näin? On aivan turhaa ihmetellä hehkulamppujen kohtaloa, jos samaan aikaan ylläpidetään järjestelmää, joka tuo tonneittain päästöjä.

Jokainen voi itse kuvitella, kuinka tehokasta työmielessäkään olisi siirtää Heinolan kokoinen kaupunki 12 kertaa vuodessa vaikka Helsinkiin.
En taatusti ole ainoa, joka haluaisi kuulla mitä tämä sirkus kokonaisuudessaan vuodessa vie veronmaksajien rahoja, koska budjetistahan ne rahat otetaan. Jollainhan se tieto taatusti on.

Tällä hetkelläkin ryhmä valveutuneimpia meppejä vastustaa Strasbourg-matkailua, kuinkahan kauan kestää ennen kuin järki voittaa tässä asiassa?

Anne Linnonmaa, kokoomus nro 47
vaateteollisuusalan yrittäjä

Anna Mikkola (vas.): Asialla meuhkaaminen lähes epäasiallista populismia

Euroopan parlamentti ei päätä siitä, matkaako se kuukausittain Strasbourgiin vain ei. Jos päättäisi, käytäntö olisi loppunut jo aika päiviä sitten. Ylivoimaisesti suurin osa mepeistä on sitä mieltä, että käytäntö on typerä. Asia on parlamentissa jatkuvasti esillä, eikä kyse ole mistään muutaman “valistuneen” mepin pienestä puuhastelusta. Tällaisella mielipiteellä ei oikeasti voi muista erottua näissä vaaleissa.

Eurovaaleissa asiasta meuhkaaminen lähentelee epäasiallista populismia.
Vaalilupaus aiheesta on uskottavaa tehdä ainoastaan siinä tapauksessa, että on pyrkimässä Ranskan presidentiksi. Käytännön muuttaminen nimittäin edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä, eikä Ranska tähän mennessä ole suostunut.

Suurin ongelma Strasbourgin matkailussa on tietysti ympäristövaikutus. Ei ole yhdentekevää se, että tuhansien ihmisten joukko matkaa kuukausittain lentokoneilla ja autoilla Strasbourgiin. Tosin vertailun vuoksi Suomesta tehdään -- oletettavasti suurimmaksi osaksi lentäen -- vuosittain lähes 300 000 matkaa Espanjaan ja miltei 100 000 matkaa Thaimaaseen.

On eräs asia liittyen Strasbourgissa reissaaminen, jota muutoin aluepolitiikkaan ihastuneessa maassamme ei oikeastaan käsitellä. Se on nimittäin taustalla oleva ajatus kaiken keskittämisestä Brysseliin tehokkuuden nimissä. EU:ssa instituutioita ja virastoja on tähän mennessä hajasijoitettu myös silloin kun sitä ei moni pidä järkevänä -- esimerkiksi kemikaalivirasto Helsingissä on keskieurooppalaisesta vinkkelistä aivan toivottomassa takamaassa.

Itsekin olen kokenut parlamentissa työskentelyn kautta kahden paikan välillä reissaamisen mahdottomuuden. Käytäntö tulisi kyllä lopettaa, mutta näkisin mahdollisuutena myös siirtää parlamentti kokonaisuudessaan Strasbourgiin.

Anna Mikkola, vasemmistoliitto nro 109
europarlamentaarikko Esko Seppäsen avustaja

Kai Pöntinen (kok.): Sosiaalipummien maahanmuutolle stoppi!

Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka on kestämätöntä. Vastaanottokeskusten seinät pullistelevat ja tulijoita majoitetaan hotelleihin. Turvapaikanhakijoiden pikakäännytyksiin on ryhdyttävä tosissaan ja käsittelyaikoja on leikattava. Viivyttely päätöksenteossa maksaa meille suomalaisille miljoonia. Suomalaiset ovat oikeutetusti vihaisia sosiaaliturvaa hyväksikäyttävistä turvapaikanhakijoista ja onnenonkijoista. Todellisessa hädässä olevia on tietenkin autettava, mutta silloinkin auttamisen tulee tapahtua ensisijaisesti avun tarvitsijan kotimaassa. Mikäli Suomesta ei löydy työlle tekijöitä, tarvitaan hallittua ja valikoivaa työperäistä maahanmuuttoa. Sen tulee perustua pisteytettyyn työlupaan, siten voimme torjua myös jatkuvasti paisuvan kerjäläisten maahanvyöryn.

Kotouttamispolitiikkamme tökkii pahoin. Ihminen joka on päässyt Suomeen, tulee “integroida suomalaiseksi” niin nopeasti kuin mahdollista. Maassa maan tavalla on se motto jota tulee noudattaa. Maahanmuuttajalle on opetettava ensiksi suomea ja vasta sitten muita kieliä. Monilla paikkakunnilla maahanmuuttajille opetetaan ruotsia, sen tarkoitus on ainoastaan ruotsinkielen ja RKP:n aseman pönkittäminen.

Kriittinen keskustelu maahanmuutosta on Suomessa vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ilman, että saa rasistin maineen. Itse sain kokea tämän Seinäjoella STTK:n järjestämässä vaalipaneelissa. Puheenvuoroni, jossa käsittelin kriittisesti maahanmuuttoa, sai keskustalaisen poliitikon huudahtamaan yleisön joukosta; “tuo on rasistista puhetta”! Näin ei voi olla, suomalaisten pitää voida puhua vapaasti aiheesta kuin aiheesta.

Toivon, että suomalainen elämäntapa, kulttuuri ja uskonto säilyvät tulevaisuudessakin. En halua, että tulevaisuudessa naiset pakotetaan uskonnollisen lain perusteella peittämään kasvonsa tai että käynnissä oleva sukupuolten välinen tasa-arvokehitys loppuu. Ne jotka tahtovat Turkin mukaan unioniin, tekevät sotaveteraanisukupolven uhraukset turhiksi.

Jos suomalaisen elämänmuodon puolustaminen on rasismia, olkoon sitten niin!

Kai Pöntinen, kokoomus nro 53
Ravintola-, uutis- ja viihdetuotantoalan yrittäjä
(Pöntinen ylläolevassa kuvassa oikealla)

Sampo Terho (ps.): EU:n on kontrolloitava maahanmuuttoa

Maahanmuutto on aikakautemme suurimpia muutosvoimia. On tulevaisuutemme kannalta keskeistä, paljonko maahanmuuttajia Eurooppaan otetaan ja millä perusteilla. Tätä tärkeää kysymystä ei kuitenkaan tule ratkaista EU:n kautta, siis esimerkiksi Euroopan parlamentin päätöksillä. EU ei voi jäsenvaltioidensa puolesta päättää maiden tarpeesta tai kyvystä vastaanottaa maahanmuuttajia. Asia on jätettävä itsenäisten valtioiden omaan päätäntävaltaan.

EU:n tasolla oleellista onkin ennen kaikkea maahanmuuton tehokas kontrollointi jäsenmaiden yhteistyön kautta. Meidän tulee edistää Dublinin sopimukseen toimivuutta, eli tavoitteena täytyy jatkossakin olla, ettei turvapaikkaa voi hakea useammasta EU-maasta. Tämä edellyttää tunnollista tietojen keräämistä, tasapuolista hakemusten käsittelyä ja avointa tiedon jakamista jäsenmaiden viranomaisten välillä. Samoin laitonta maahanmuuttoa vastaan täytyy toimia yhdessä. EU:n on pystyttävä lähettämään maailmalle selkeä viesti, ettei alueellemme pääse laittomasti, vaan otamme maahanmuuttajia yhteiskuntamme osaksi vain virallisia kanavia pitkin.

Käytännössä EU:n kautta kannattaa siis päättää lähinnä maahanmuuttoa kontrolloivista ja rajoittavista toimenpiteistä, niiltä osin kuin sellaisia yhteisesti tarvitaan. Kaikki maahanmuuttajien vastaanottoa koskevat päätökset taas kuuluvat jäsenmaille, jotka itse tuntevat omat työvoiman tarpeensa ja kykynsä antaa apua ja turvaa. Sellainen tilanne, jossa Brysselistä käsin voitaisiin mahtikäskyillä ryhtyä sanelemaan jäsenmaiden maahanmuuttajien määrää, olisi ajatuksenakin käsittämätön.

Sampo Terho, perussuomalaiset nro 199
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija

Satu Hassi: Eurooppa-taloon tarvitaan ovi

Eurooppa-taloon tarvitaan ovi, ettei tulijoiden tarvitsisi kiivetä sisään ikkunoista. On korkea aika tehdä selvät säännöt sille, miten tänne pääsee laillisesti töihin ja opiskelemaan. Hengenvaarallinen matka venerähjässä Atlantilla tai Välimeren yli ei saa olla pääsylippu Eurooppaan.

Turvapaikkahakemukset tulee käsitellä Suomenkin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten mukaan. Siinä on kyse kotimaassaan vainotuista tai muusta syystä suojelua tarvitsevista ihmisistä.

Työntekijöitä tarvitaan myös, Eurooppa harmaantuu hyvää vauhtia, Suomi nopeammin kuin moni muu maa. Ilman uusia tekeviä käsiä ensi vuosikymmenten vanhukset jäävät ilman hoitajia.

Yhdysvallat on hyvä esimerkki siitä, miten maahanmuutto tuo maahan elinvoimaa ja luovuutta. Valtaosa luonnontieteiden ja tekniikan väitöskirjoista Yhdysvaltain yliopistoissa on ei-eurooppalaisten maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä tekemiä.

Olipa kyse töihin / opiskelemaan tulleesta tai turvapaikanhakijasta, meidän on tarjottava tulijoille kunnollinen kielenopetus. Meidän on myös karsittava ennakkoluulojamme ja tarjottava tekeville käsille töitä. Mistä muusta kuin ennakkoluuloista voi olla kyse, kun pikkulapsena Suomeen adoptoitu, suomalaisessa perheessä kasvanut ja suomalaisen koulun käynyt kohtaa hänkin syrjintää töitä hakiessaan, kun ihonväri on tumma.

1960-luvulla Ruotsin lehdillä oli tapana otsikoida puukkotappeluista: En finne igen. Ei meidän suomalaisten kannata syyllistyä nyt samanlaiseen maahanmuuttajien leimaamiseen, vaan tehdä kotouttamisessa myös oma osuutemme.

Satu Hassi, vihreät nro 227
europarlamentaarikko

Erkki Havansi (ps.): Venäläisten maakaupat saatava tiukkaan valvontaan

Suomen ja Venäjän suhteet ovat omituiset. Suomella on kaiken aikaa hyvät, ellei jopa erinomaiset suhteet Venäjään. Venäjällä on Suomeen suhteet, jotka vaihtelevat suhteellisen paljon: milloin hyvät, milloin ylimielisen määräilevät, milloin hymyisät, milloin ärtyisät.
Tasapainoisuus puuttuu, vakuutelkoon ylätason liturgiamme mitä tahansa. Ajatellaanpa vaikka Venäjän määräilyä siitä, missä
rekkaletkat saavat ja eivät saa ylittää itärajaa ja että rekkojen sijasta kuljetukset onkin siirrettävä rautateille.

Toinen suhteittemme kipupiste on räikeä eriarvoisuus oikeudessa ostaa maata rajan takaa. Venäläiset saavat vapaasti ostaa kiinteistöjämme, jopa sotilaallis-strategisista kohteista. Me emme saa ostaa Venäjältä neliömetriäkään maata. Emme edes niitä entisten kotiseutujemme maita Karjalassa, joita isovanhempamme ja heidän esivanhempansa viljelivät ja jotka Stalin asevoimilla hyökäten ryösti.

Tähän on saatava lakisääteinen muutos heti. Kiinteistöasioihin on säädettävä joko tiukka, sikäläisessä käytännössäkin todella toimiva
vastavuoroisuus tai ainakin luvanvaraisuus. Luvanvaraisuudessa viranomaisemme (mm. ympäristökeskus ja Supo) tutkisivat etukäteen jokaisen aiotun venäläiskaupan ja maanvuokrauksen, olipa venäläisosapuolena yksityishenkilö, yhtiö tai välikäsi. Esimerkkiä
otettakoon Tanskasta: saihan Tanskakin estettyä saksalaisten vyörymisen ostamaan Tanskan parhaat loma- ym. kiinteistöt. Näin jopa vaikka Tanska ja Saksa ovat EU-maita, mitä Venäjä ei ole. Tulemme ilmeisesti tarvitsemaan EU:n selkänojatukea tässä Venäjä-suhteittemme tasa-arvoistamisen toteutuksessa -- tässäkin.

Erkki Havansi, perussuomalaiset nro 193
oikeustieteen professori

Liisa Jaakonsaari (sd.): Venäjä on riippuvainen Euroopasta

Venäjä on arvaamaton. Uskon, että kylmää sotaa seurannut kylmä keskinäisriippuvuus herkistää vähitellen Venäjääkin noudattamaan pelisääntöjä ja ymmärtämään vastavuoroisuutta. Venäjäkin on nimittäin riippuvainen Euroopasta, ainakin energiatuloista. Sitkeä diplomatia ja EU:n yhteinen venäjäpolitiikka ovat parhaat aseet.

Muuten olen sitä mieltä, että EU:n ulkopuolisten kuten Venäjän maanoston taustat pitää kunnolla selvittää. Vastavuoroisuus on välttämätöntä. Vainoharhaisuudesta ei ole mitään hyötyä, mutta sinisilmäisyyskin voi kostautua.

Ps. Jaakonsaaret ovat Kirvusta.

Liisa Jaakonsaari, SDP nro 168
kansanedustaja