Vain seitsemän prosenttia viestinnästä on sanoja. Kaikki muu on ilmeitä, eleitä, sävyjä ja olemusta. Näin väittää muutamakin tutkimus. Eli kaikesta mitä presidenttiehdokkaat tuntien tv-tenttimaratonissa yrittivät taidokkaasti muotoilla, vain ripaus meni meille jakeluun.
Ehkä väite ei ole kamala vaan huojentava. Tenteissä mielipiteet olivat juuri niin pyöreitä ja diplomaattisia kuin suoran kansanvaalin ehdokkailla aina on. Vaalipuhe oli enimmäkseen loputonta lauseiden hattaraa, paljastamisen ja peittämisen kummallista taidetta.
Emme me lauseiden asiasisällön perusteella tee nytkään valintaa. Sanat eivät tässäkään vaalissa jää mieleen, mutta sanojan hermostuneisuus tai provosoituminen kyllä. Ihminen ei ole ihan niin rationaalinen olento kuin haluaisi itselleen uskotella.
Sävyt ja olemus eivät aukene samalla tavalla kaikille. Yhdelle Haaviston olemus hehkuu empatiaa, toiselle varautuneisuutta. Jonkun mielestä Niinistössä on johtajuutta, toisen tulkinnassa aggressiivisuutta. Näistä tulkinnoista johtuu, että me emme päätä ehdokkaastamme ensisijaisesti heidän oletettujen arvojensa perusteella, vaan omiemme. Me heijastamme heihin omia toiveitamme, uskomuksiamme, ennakkoluulojamme, pelkojamme ja tarpeitamme.
Ennen äänestyskoppia voi siksi olla hyvä pysähtyä vielä hetkeksi ehdokkaiden sanoihin -- ei puhuttuihin vaan painettuihin. Tekstien kautta molemmista ehdokkaista tulee esiin puolia, joita ei politiikan retorisessa tasapainoilussa juuri näy.
Pekka Haaviston vaalikirja Anna mun kaikki kestää on reportaasi työmatkojen tiukoista hetkistä ja läheltä piti -tilanteista Afrikassa, Irakissa ja Afganistanissa. Omia matkoja Aasiaan ja Venäjälle leimaa sama kosmopoliitin pelottomuus, seikkailun nälkä. Haavisto kirjoittaa kokeneen toimittajan varmalla tyylillä, eleettömästi dramatisoiden.
Tätä Haavistoa ette vaalitenteissä nähneet: kirjan Pekka on peloton seikkailija, jota ajaa kyltymätön uteliaisuus, joskus jopa oman hengen uhalla. Häntä tuntuu kiinnostavan kaikki. Viimeiset tarinat tuovat esiin pohdiskelevan ja sivistyneen mystikko-Pekan, joka miettii metsän olemusta ja peikko-satujen syntyä.
Vaalitenttien Niinistö kaartelee monipolvisesti, mutta hänen kerrontansa on tarkkaa ja henkilökohtaiselta tuntuvaa. Hiljaisten historia, viisi vuotta sitten ilmestynyt kokoelma tarinoita on paikoin yllättävän taidokas, päihittää monen ammatikseen kirjoittavan ensimmäiset yritelmät.
Tätä Niinistöä ette vaalitenteissä nähneet: kirjan Sauli on myötäelävä ja ihmisten perimmäisiä motiiveja tunnistava tarkkailija. Parhaita ovat novellit, joissa Niinistö avaa 1990-luvun laman vaikutukset yksittäisten ihmisten kohtaloissa. Hän kuvaa samasta inhimillisestä näkökulmasta sekä pankkikriisin uhreja että aiheuttajia, pikkurikollisia että kaatuvan yrityksen vastuunkantajia.
Hyvä kirjoittaminen on hyvää ajattelua. Suomi saa huomenna kirjoittavan presidentin, joka toivottavasti käyttää tekstiä vaikuttamisen välineenä. Sillä voi saada enemmän aikaan kuin pelkillä puheilla.
“Vain seitsemän prosenttia viestinnästä on sanoja. Kaikki muu on ilmeitä, eleitä, sävyjä ja olemusta. Näin väittää muutamakin tutkimus.”
Anteeksi vain mutta tuo on väärinkäsitys, joka elää sitkeästi konsulttikirjallisuudessa. Käsitys on lähtöisin sosiaalipsykologi Albert Mehrabianin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa tekemästä tutkimuksesta. Hän selvitti tuolloin laboratorio-olosuhteissa sitä, miten viestitään tunteita ja asenteita. Myönteinen ensivaikutelma syntyi näin: sanat 7 %, ääni 38 % ja kasvot 55 %. Sittemmin Mehrabianin prosentit on siirretty kaikkeen mahdolliseen viestintään ja kaikkin mahdollisiin viestintätilanteisiin.
Onneksi kolumnissa kuitenkin annetaan arvoa myös sanoille. Molempien ehdokkaitten teksteihin kannattaa tutustua.
Puuhamiehenä Saulin kaveri Vaaliraha-Korhonen :
“Kuva: Savon Sanomat / YLE Uutisgrafiikka
“Keskusta-vaikuttajat närkästyivät Niinistön “hyvä keskustalainen teko” -lehtimainoksesta. Osa mainoksessa esiintyvistä nimistä on liitetty kampanjaan lupaa kysymättä. Niinistön kampanjatoimistosta on pahoiteltu tapausta. Mainoksen nimet keräsi Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen.
Muun muassa Väli-Suomen sanomalehdissä on tänään julkaistu Sauli Niinistön presidentinvaalimainos, jonka viestinä on “hyvä keskustalainen teko”. Mainos listaa nipun keskustalaisia vaikuttajia Niinistön kannattajaksi. Kaikilta listatuilta ei oltu kysytty lupaa nimenjulkaisemiseen. “
Kokoomus ylimielisenä :
“Anneli sanoo:
4.2.2012 klo 21.03
Yleltä vakava painostusväite: ”Kekkosen aika palasi?”
Lähde: Uusi Suomi 3.2.2012
Yleisradion kulttuurimakasiiniohjelma Strada kertoo, että presidenttiehdokas Sauli Niinistön kampanja on yrittänyt painostaa toimitusta muuttamaan juttuaan Niinistölle edullisempaan suuntaan.
Strada kertoi painostusyrityksestä eilen jutussaan, joka käsittelee ehdokkaiden saamaa tukea kulttuuriväeltä. Jutussa todetaan Haaviston hankkineen näyttävämmän joukon kulttuurialan ihmisiä taakseen. Ohjelmassa kuvataan rinnakkain kahta tapahtumaa: Niinistön tilaisuutta kauppakeskuksessa ja Haaviston tukikonserttia Helsingin jäähallissa.
- Teimme jutun. Niinistön vaaliorganisaatiossa hermostuttiin ja siksi Stradan toimituksessa puhelimet ovat soineet tiuhaan tahtiin, toimittaja Axa Sorjanen kertoo jutussaan.
- Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen yritti painostaa toimitusta tekemään Haaviston haastattelun tylsästi ostoskeskuksessa, eikä mageesti Ultra Bran come back -keikalla.
Peruste oli tasapuolisuus.
Taru Tujunen on puoluesihteerin toimen ohella myös Sauli Niinistön kampanjapäällikkö.
Stradan mukaan Sauli Niinistön “lähin mies”, eli avustaja Mikko Kortelainen oli soittanut Sorjasen esimiehelle:
- Hän ärähti jutun olleen silkkaa vittuilua ja syytti Stradaa asenteellisuudesta, Sorjanen kertoo jutussaan.
- Ajatelkaa! Onko Kekkosen myllykirjeiden aika palannut? Stradan toimittaja kysyy.
Katso Stradan juttu Yle Areenasta.
Uusi Suomi ei ole tavoittanut Taru Tujusta vastaamaan Stradan väitteisiin painostuksesta.
Äänestän Pekkaa , rehellistä ehdokasta , jolla on aito kansanliike takanaan .
Sensuuri poisti Niinistön NOVA-vaalirahoista kertovan
kommenttini , sitä yhteyttä ei nähtävästi saa MTV3
blogikommenteissa käsitellä , Wikipediasta olevat tiedot poistettiin.
Tämä on MTV3 taholta kannanotto…?
Rauhoitu Naukkis. Samaa säälittävää lätinää joka blogissa. Joutaakin vähän sensuroida. Kuten Jussi omassa blogissaan sanoi, kampanjoiden aika on nyt ohi. Illalla saamme tietää uuden presidentin nimen. Muista tuolloin ottaa nitrosi.
Jussin motiivi voisi olla vaikkapa tämä Kokoomuksen tuore koijaus, YLE:n painostus , sitä ei saisi
varmaankaan tuoda keskusteluun…
TÄMÄKÖ RATKAISI VAALIT…?
Janipetterikin kommentoi vain nimimerkkiä , ei itse uutista…miksiköhän…?
Ei Naukkiksen omatkaan kommentit liity mitenkään blogien aiheisiin. Trollataan vaan joka blogissa jo vanhalla tyhjänpäiväisellä uutisella.
Vähättelet uutista , jota on pyritty unohtamaan hyvin nopeasti jostain syystä .
You Tube: “Jyrki Katainen valehtelee suorassa lähetyksessä” , googlaa , niin saat näytteen Kokoomustotuudesta.
Pointti oli se että hyökkäsit nimimerkkiä vastaan , kun asiakysymykseen et jostain syystä voinut sanoa mitään, sitä sanotaan myöskin kilahtamiseksi.
Hei,
Kiitos keskustelusta: Olisi mukavaa saada kommentteja myös blogin aiheeseen. Erityiskiitos Helena Rantaselle, tärkeä tarkennus! Olisi mielenkiintoista tietää, miten prosentit jakautuvat, kun ensivaikutelma on negatiivinen.
Yst.
Marjaana Toiminen
Olen sama mieltä , mutta vain jos ääni poistetaan ja huulilta lukeminen ei onnistu.
Suomalaisena kuitenkin olen tämän asiasisällön kannattaja , ja taustojen esilletuonnin myöskin , muuten tehdään vaaleista sellainen peli missä ei kokonaiskuvaa
päästetä mediaikkunaan , vaan typistetään siitä peli , missä säännöt poistavat oleellisen ….
Henkilöön ja persoonaan keskittyvä kampanjointi sopii varmasti hyvin TV:n mediaformaattiin , mutta
barbi-hömppä on selvää piilovaikuttamista mielestäni.
Kyllähän ihminen tulkitsee myös sanoja ja niiden sanojaa. Minuun Niinistön kampanja on tehnyt valheellisen vaikutelman. Ei enää valheita, vaan oikeaa reiluutta: Haavisto.
Jenni on valtiotieteen maisteri tavallisesta perheestä.
Kyllä ammattiin tulee kouluttautua. Koulutus nostaa kansakuntien sivistystasoa. Niin minäkin opiskelin pikkuammatin, vaikka olen suurperheestä. Pekka meinaa bongata ihan presidentiksi, eikä opinnoista tietoakaan. Isolla rahallaan meinaa porskuttaa.