Uusimmassa Tyylivarkaiden jaksossa ruudussa vilahti Pia Männikön tekemää romutaidetta. Työt tekivät minuun vaikutuksen ja halusin ottaa niistä vähän tarkempaa kuvaa tänne blogin puolelle. Valaistusolosuhteet eivät olleet puolellani, mutta kyllä videosta ehkä näkee vähän enemmän kuin ohjelmassa…
Pian upeita töitä löytyy paljon hänen blogistaan, muutama kuva tässä.
Kuvat: piamannikko.wordpress.com
Haluan tuollaisen mustan solun kotiin ovistoppariksi. 
Tiinan olohuoneessa vilahti ohjelmassa 50-60-luvun taitteesta oleva suomalainen Itsu-merkkinen valaisin (kuvassa). Lupailin teille lisää tietoa merkistä, tässä tulee.
Kyseessä on siis kotimainen yritys, joka valmisti “Tynellejä” ja “Wirkkaloita” kopioiden tyyliä, mutta ei suoraan malleja. Yrityksen toimitusjohtajana toimi mm. kauppaneuvos Kaarlo Hildén, joka teki elämäntyönsä suomalaisen valaisinteollisuuden kehittämisen parissa.
Kaarlo Hildén oli 1945–1955 toimitusjohtajana Idman Oy:ssä, joka oli Suomen pitkäikäisempiä valaistusalan yrityksiä. Hän toimi vuodesta 1961 lähtien Idman Oy:n omistamien valaisintehdas Itsu Oy:n, Itä-Suomalainen Sähkö Oy:n ja Sähkökaluste Oy:n toimitusjohtajana. Yritykset toimittivat sähköistystyöt muun muassa Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan sekä Teknilliseen korkeakouluun.
Lähde: kansallisbiografia.fi
Itsu-merkin alla toimi monia eri suunnittelijoita, mutta kenenkään omaa nimeä ei valaisimissa koskaan käytetty. Itsua voi pitää oman aikansa “halpismerkkinä”, vaikka valaisimet näyttävätkin designtuotteilta. Uskaltaisiko Itsua sanoa kotimaiseksi sen ajan Ikeaksi? Siinä mielessä ehkä, että talo onnistui tekemään designin näköisiä tuotteita yhden nimen alla ja aitoa designia huokeammin.
Kuvat: elisanet.fi/wanhamania.paivi, retronet.fi, antiikinvuoksi.fi ja huuto.net.
Katsopa seuraavalla mummolareissulla valaisimia sillä silmällä, ehkä löydät Itsun? Vaikkei kyseessä varsinainen designmerkki olekaan, on valaisimissa silti muotoilu kohdallaan.
Löysin vielä tällaisen:
Kuva: aikaanunohtuneet.blogspot.com
Upea! Googlettelin Sombreroa, mutta tämän parempaa kuvaa siitä ei valitettavasti löydy. Ehkä jonkun kesämökin keittiössä keikkuu tällainen? Silmä tarkkana!
Ensi tiistaina luvassa on taas paljon väriä. Kakkoskauden avausjaksossa Tiina sai värikylläisen kylpyhuoneen, nyt toinen Tiina saa olohuoneen, jossa allekirjoittaneessa herättää kateutta etenkin Minnan suunnittelema johtojenpiilotusratkaisu… Myös muutoskohteen Tiina oli innoissaan Minnan keksinnöstä.
Minnan värien käyttö on ihailtavaa taas tässäkin jaksossa: vaikka värejä on paljon, ei lopputulos ole levoton. Esimakua väriskaalasta tässä…
Asukas oli yhtä hymyä ja niin olin minäkin. Kävimme tyylivarkaissa taiteilijatalossa, joka oli vaan IHAN MAHTAVA TYYLIVARKAUSKOHDE! Tässä yksi bongaamani idea kirjojen säilytykseen:
Ohjelmassa on noiden Minnan vääntämien karkkivartaiden lisäksi herkullista lasitaidetta ja romutaidettakin nähdään. Ensi viikkoon!
Viimeisimmässä Tyylivarkaiden jaksossa piipahdimme mm. mainiossa Rakennusapteekissa. Paikassa oli niin paljon nähtävää, että kaikkea ei ohjelmaan ehditty mahduttaa, esimerkiksi Rakennusapteekin kauniita rosetteja.
Laura visioi rosettia jopa oveen, miksi ei! Itse laittaisin rosetin mielelläni kaikkien huoneiden kattovalaisimen juureen, toistaiseksi niitä löytyy kodistamme kaksin kappalein.
Toisesta roikkuu yksi Kisahallin kahdeksasta nyrkkeilukehän yläpuolella olleesta valaisimesta. Koska valaisimessa itsessään on punaista, hommasimme valaisimeen myös punaisen sähköjohdon.
Punainen väri ja ronski valaisin luo kivaa kontrastia rosetin perinteisen muotokielen rinnalle.
Talouden toinen rosetti löytyy keittiöstä. Se on edellistä pienempi ja aivan kuten olohuoneessakin, löytyy rosetin juuresta johtomytty…
Mikä siinä on, ettei näitä kodin pieniä yksityiskohtia saa koskaan viilattua loppuun asti?
Rosetit ovat usein valkoisia, mutta muunkin värisinä ne toimivat. Mustan valaisimen ja johdon kanssa musta näyttää erityisen hyvältä:
Kuva: diagnoosisisustusmania.blogspot.com
Jos valaisin on suuri tai arvokkaan näköinen, on rosetti mielestäni piste iin päälle. Se ikään kuin viimeistelee tyylin. Rosetti on helppo tapa tuoda kotiin arvokkuuden tuntua ilman, että tarvitsee tehdä kauhean isoja toimenpiteitä.
Helsingissä on paljon kahviloita, mutta persoonallisia ja boheemeja sellaisia on aika harvakseltaan. Moni kahvila, kauppa, galleria ja ravintola voisi ottaa mallia esimerkiksi Berliinissä kukoistavasta rappioromanttisesta tyylistä, jossa kaikki on vähän sinne päin ja juuri siksi niin kohdallaan.
Helsingissä Aleksis Kiven kadun nurkilla kivan kahvilan löytäminen on ollut yhtä vaikeaa kuin luomutuotteiden löytäminen R-kioskilta. Tarjontaa vaan ei ole ollut. Nyt on onneksi ainakin yksi, kun Sörnäisten puolelta Vallilan rajalle loikannut kahvila Sävy avasi ovensa uusissa tiloissa.
Kuten videolla mainitaan, on paikka sisustettu “nollabudjetilla” eli käytännössä hyvin pienellä rahalla. Jos kotiin halajaa samankaltaista rosoisen rentoa fiilistä, kannattaa laittaa korvan taakse ainakin nämä niksit:
1) Käytä vanhaa messumattoa väripintana ja sisustaa säkkikankailla.
2) Jätä tiilipintaa näkyviin.
3) Ripusta lamput johdostaan kattoon— unohda varjostin.
4) Anna betonilattian olla sellaisenaan.
5) Hanki huonekaluja ja arvokkaan näköisiä valaisimia kirpputoreilta.
Lisäksi tarvitset ison purkin vaaleaa maalia ja telan. Pinta saa jäädä huolettoman näköiseksi.
Unohda turhat sisustustekstiilit (ei verhoja, ei mattoja, ei juurikaan edes tyynyjä), karsi turha sälä myös seinäpinnoilta. Mielummin yksi iso taulu kuin monta pientä.
Tällä reseptillä pääsee ainakin aika lähelle sitä rosoa ja rentoutta, mikä Sävyssä vallitsee.
Sanoisin, että pieni pala Berliiniä sijaitsee nykyään osoitteessa Aleksis Kiven katu 12.
Tiesitkö, että Helsingin päärautatieasemalta löytyy nykyään muutakin kuin R-kioski. Brands of Scandinavian Design Station -myymälän valikoima sisältää tuotteita, jotka ovat pääasiassa pohjoismaista designia. Hyvä pysäkki etenkin niille, jotka ovat unohtaneet hankkia tuliaiset ajoissa!
Vanhat Jaffa-julisteet ovat saaneet tänä keväänä uuden elämän. Niin kuin ovat vanhat skeittilaudatkin. Niistä nimittäin on valmistettu yläpuolen kuvissa näkyvät 101 Boards -merkin istuimet ja avaimenperät.
Lumin pienet kolikkolompakot ovat jo käsite.
Tonfiskin astiat ovat varmasti mieluisa tuliainen kenelle vaan (ainakin minä tykkäisin!).
Anne Vaskon Jellona Suuri on niitä lastenkirjoja, jotka voisi laittaa kehyksiin lastenhuoneeseen.
Muovon pussukat muodostavat oman suosikkiväripalettini juuri nyt. Mielestäni keltainen sopii kaikkialle. Etenkin mustan ja harmaan kaverina.
Sakke Yrjölän piirrokset saavat lähijunatkin näyttämään kauniilta.
Eero Aarnion valaisimen muotokieli tuo mieleeni Muumien hattivatit.
Teija Marjamaan lasikorut käyvät vaikka äitienpäivälahjaksi.
Brands of Scandinavian liike löytyy Helsingin päärautatieaseman aulasta ovista katsottuna vasemmalta.
Sisustaminen on aina ollut kivaa puuhaa, mutta viimeisen puolentoista vuoden ajan se on ollut harvinaista herkkua, kun sisustettavana on vanhan puukirkon täysin rempattu asunto. Sen olivat remontoineet edelliset asukkaat juuri oman makumme mukaan, joten me vaan kannoimme kamat sisään ja aloimme elää. Mitä luksusta! Tosin: kaikki ei ollut ihan valmista ja esimerkiksi vessasta on puuttunut muutosta saakka lavuaari.
Tason valmistanut Teppo Lakaniemi kertoi käsitelleensä puupinnan vahamaisella työtasopinnoitteella, sitä ei siis ole lakattu.
Tila johon lavuaari ja taso tulivat oli sikäli haastava, että lavuaarin oikealta puolelta nousevat ylös portaat. Tilaa tasolle ei siis ollut paljon ja siksi päätimme ensinnäkin laittaa lavuaarin nurkkaan ja toiseksi jättää sen osittain puutason reunan yli.
Vielä kun saisi hanan paikalleen, alkaisi hommassahan olla jotain järkeä.
Olen tosi kranttu hanojen(kin) suhteen ja olenkin googletellut aihetta melkoisesti. Todennäköisesti hankimme jonkun aika simppelin ja modernin hanan, mutta muotokieleltään vanhanaikainen kiehtoisi kovasti, niin kuin tässä ekassa kuvassa.
Kuvat: fullyillustrated.com, lily.fi/likainenparketti, modern-decors.com,yankodesign.com ja digsdigs.com.
Alimman kuvan hanat ovat jo makuuni hieman liian moderneja, mutta pidän ideasta tuoda väriä vessaan hanan avulla. Jos wc-tila on — kuten meillä — musta-valko-harmaa, ei pieni väripisara ole haitaksi laisinkaan.
Mutta voi kuinka himoitsen tällaista rustiikkisen näköistä pintaa!
Mulle kävisi oikein hyvin joku vanha ja räjähtänyt hana, joka kuitenkin olisi vielä toimintakuntoinen. Se toisi kivaa rosoa huussiin, mutta sellaisen löytäminenpä onkin sitten oma juttunsa… Ehkä siis on pakko saada 1,5 -vuoden projekti nyt päätökseen ja ostaa nopeasti mahdollisimman hyvä yksilö, ja sitten tulevaisuudessa vaihtaa jos tulee The Hana vastaan.
Tuskin olen ainoa, joka hihkuu innosta vieraillessaan kauniisti sisustetussa ruokakaupassa. En käsitä, miksi kaikkien ketjujen myymälät ovat niin ankeita. Keskenään samanlaisia ja ankeita. Ihan kuin olisi joku kirjoittamaton sääntö siitä, että ruokakaupan on näytettävä tietynlaiselta.
Miksei K- tai S-ketjujen marketeissa voisi olla vaikka ruudullista lattiaa? Tai sohvia, joilla voi levätä ostosten teon välissä? Tai kauniita valaisimia loisteputkien sijaan. Kysyn vaan.
Olen kuin pieni lapsi karkkikaupassa kun pääsen Anton & Antoniin ostoksille. (Paitsi että itse kauppa on kuin karamelli, löytyy hyllyistä upeita — kauniita ja terveellisiä— tuotteita).
Mielestäni kauppa on toteutettu kauniisti, rakennuksen henkeä kunnioittaen. Eikä ole tarvinnut tehdä sen kummempaa, kuin maalata lattia mustavalkoruudulliseksi, hankkia muutama kiva valaisin ja maalata seinään liitutaulumaalilla. Mutta on hyllyjä täyttävillä tuotteillakin roolinsa: esimerkiksi alakuvan Amisa-mysli- ja puurohiutalepakkaukset ovat elintarvikepakkausdesignin huippua. Kuten myös pari kuvaa ylempää löytyvä Cool Chile Co -kaakaojauhe. Ja Renée Voltairen tuotteet ovat myös kauniita.
Paitsi että olisi kiva ravistella uusiksi suomalaisten markettiketjujen sisustusta, en panisi pahitteeksi suomalaisten elintarviketuottajien pakkausdesignin uudelleenajattelua. Tehkää tuotteita, joiden pakkausta ei raaskisi millään heittää pois. Niin kuin mikä tahansa tämän postauksen tuotteista. Silloin on design kohdallaan.
“Sä olet vilttinainen” totesi mieheni taannoin. Allekirjoitan. Faktahan on se, ettei niitä siinä kotisohvalla montaa kerralla tarvitse, mutta eri värisin tekstiilein on superhelppoa vaihtaa kodin lookkia, vaikka vuodenaikojen mukaan. Niinpä oranssi säilyttimeni kätkee sisäänsä pinon erilaisia vilttejä ja huopia, joita vaihtelen kun hotsittaa.
Esimerkiksi tämä kotimainen, Kyllikki Virtasen vihertävä viltti on aivan loistava esimerkki siitä, kuinka ensinäkemältä vähän jopa itseään vieroksuttava väri toimiikin musta-valko-harmaassa kodissa hienosti.
Ja mitä tulee kukkiin: usein lakastuneet tai lakastumaisillaan olevat kukkakimput ovat mielestäni kauniimpia kuin tuoreet.
Mikä funktio on Cmykistävän säilyttimellä?
Inhoan kaukosäätimiä! Miksi niitä pitää aina olla sata? Tai no, neljäkin jo ärsyttää. Onneksi ne saa piiloon.
Ylemmät kuvat ovat maaliskuulta, viime elokuussa värimaailma näytti tältä:
Ja nyt käytössä on salmiakkiruutuinen viltti, joka sopii hienosti tuon kaukosäädinsäilyttimen kaveriksi.
Välillä taittelen viltin tällä tavalla nojatuolin piristykseksi:
Upeita vilttejä löytää etenkin kirppiksiltä. Kun etsit kaunista piknikalustaa tai olkkarin piristystä, ei ole aina tarvis ostaa uutta. Vilttipinot ovat usein kirppiskävijöiden silmissä aika epäseksikkäitä, joten saatat löytää aarteita!
Bongasin ystäväni Hannen kanssa hiljattain kirpparilta nämä hienot peitot. Ne maksoivat 2-3 euroa kappale (ihan niin kuin blogauksen ylimpien kuvienkin viltti).
Ne näyttävät yhdessä vähän levottomilta, mutta kun niistä valitsee yhden ja rakentaa ympäristön sen mukaan, toimii homma hienosti. Minä ostin näistä alimmasta kolmesta tuon harmaan jossa on punaista, keltaista ja turkoosia. Kesän 2012 ehdoton pinkinviltti!
Olin kolme viikkoa lomalla, vaikka sitä ei täällä blogissa huomannutkaan (kiitos Lauralle tekstieni julkaisusta!). Huolimatta lomasta, oli pakko tehdä tropiikissa vähän töitäkin.
Videolla nähdyistä sisustusideoista etenkin lavuaari teki minuun ison vaikutuksen. Tällaisen kun saisi omaan vessaansa…
Kyselin vähän tiimiltämme ja selvittelin, että kyllä suomalaisestakin puusta käsienpesualtaita valmistetaan, mutta vähän erilaisia. Täytyy kaivella aihetta vielä, palaan puisten altaiden pariin omassa blogauksessaan! Ja hei: saa toki linkata tekstini perässä valmistajiin, jos tiedät jonkun, joka tekee vesialtaita nimenomaan suomalaisesta puusta.
Tyylivarkaiden juontaja Noora Shingler lähtee videoblogissaan tyylivarkaisiin koteihin, kaupunkiympäristöön ja kiehtovan muotoilun maailmaan.
Kuva: bridgat.com
