Pitztal on hyvä paikka treenata, kun olosuhteet osuvat kohdalleen, mutta kun meillä meni viimeisen kolmen viikon aikana 50 prosenttia joukkueen laskijoista kylmäksi, niin eihän se tietenkään tuo mitään positiivisia fiiliksiä. Harjoitteluolosuhteet ovat aika raa’at, varsinkin nyt, kun jäätiköt pienenevät koko ajan ja toisaalta harrastajamäärät kasvavat ja koko ajan nuorempana ja nuorempana treenataan jäätiköllä.
Meillä alppihiihdossa tämä on tällaista häröilyä, treenaamme helkatin usein turistien keskellä. Aika harvoin on suljettuja rinteitä. Muutamissa hiihtokeskuksissa on muilta suljettuja rinteitä, Suomessa esimerkiksi Ruka on sellainen paikka. Siltikin sieltä pystyy jostain metsänraosta joku turisti puikkaamaan eteen. Hirveintä mitä meille voi tapahtua on se, että törmää toiseen. Regine Cavagnoud’n kuolema Pitztalissa vuonna 2001 johtui siitä, että hän törmäsi saksalaiseen valmentajaan, joka oli radalla lanaamassa. Siinä oli radiokommunikaatiohäiriö, kun saksalaiset ja ranskalaiset olivat treenaamassa keskenään, eivät he puhuneet samaa kieltä, eivätkä puhuneet oikein mitään kieltä, muuta kuin ranskalaiset rakkauden kieltä.
Minun mielestäni kaikille maailmancupin laskijoille pitäisi määrätä treenikielto jäätikölle. Se tarkoittaisi, että tulisi pakollinen viiden kuukauden breikki suksilta, mikä olisi helkatin hyvä lajille. Pitäisi laittaa chippi ihon sisään, jotta FIS pystyisi seuraamaan koko ajan, että 60 maailman parasta laskijaa ei treenaa ollenkaan. Sitten ei tarvitsisi mennä jäätikölle riehumaan. Se on ihan perseestä. Siellä on niin paskaa keliä koko ajan ja ihan järjettömästi pikkujunioreita. Kaikki treenaa sen takia, kun muut treenaa. Kun kukaan ei treenaisi, niin se olisi reilua, kaikki olisivat samalla viivalla.
Marcus Sandellin tapauksesta spekuloitiin Itävallan lehdissä, että kun jäätiköt sulavat, niin siellä on tällaisia kivikkoja. En tiedä, kuinka monta laskijaa pitää kuolla ennen kuin tällaisista treenipaikoista kuin esimerkiksi Pitztal tulee täysin turvallinen ja verkotettu. Olemme laskeneet monta kertaa paljon lähempääkin sitä kivikkoa ja olemme laskeneet niin kapeissa ränneissä puiden välissä, että se Marcuksen tapaus olisi voinut sattua ihan jossain muuallakin, siinä oli niin paljon huonoa tuuria.
Omaa Pitztalin kaatumistani ei voi laittaa huonon tuurin piikkiin, vaan enemmänkin omaan piikkiin. Siinä oli seostettuna yli-innokkuutta ja vähän tyhmyyttäkin. Olisi pitänyt pikkaisen rauhallisemmin lähteä siihen hommaan ja katsoa olosuhdetta. Teen sitä kuitenkin todella harvoin. Pitää olla helvetin huono olosuhde ja tossa ei todellakaan ollut niin huono, etteikö siitä olisi voinut selvitä ilman mälliä. Totta kai siinä oli epäonnea sen suhteen, että oli vähän huonoa valoa ja tampparikuski oli tehnyt siihen sellaisen hirveän kasan lunta ja sitten oli vielä tuullut edellisyönä pehmeää lunta, ettei sitä kivikovaa kasaa nähnyt. Siinä oli paljon tällaisia asioita, mutta ei siitä ketään muuta voi syyttään. Ei voi sanoa, että perkeleen tampparikuski. Niitä vaan tapahtuu ja pitäisi olla tarkempana. Omaa tyhmyyttä se enemmänkin oli. Harmittaa vaan, kun ei saisi tehdä virheitä. Hyvä, että tapahtui rinteessä eikä rullaluistimilla tai maastopyörällä. Se olisi rieponut enemmän.
Kyllähän alppihiihto rupeaa olemaan yksi vaarallisimmista urheilulajeista. Ei se nyt ehkä vielä ihan kaikkein vaarallisin ole. Vauhdit kasvavat koko ajan ja kilpailu kovenee. FIS on tällä hetkellä koko ajan perässä. Saamme tietää sääntömuutoksista aina puoli vuotta etukäteen, ja kun ne tulevat voimaan, niin meillä on jo valmis keino siihen, miten se ohitetaan. Ellei ne nyt pidennä suksia kahdella metrillä, niin se on ihan turhaa nippelivääntämistä. Niiden tekemästä edellisestä välinemuutoksesta, jossa suksea levennettiin keskeltä kahdella millillä, ajateltiin, ettei sen jälkeen suksesta tulisi enää niin kovia voimia polviin ja koko kroppaan, mutta siinä kävikin päinvastoin. Ei me laskijatkaan tajuttu sitä ennen kuin alettiin laskea, että ne voimat kasvoivat entisestään.
Miksei treenaamista voisi aloittaa vasta kun “oikeat” rinteet on kunnossa?
Jos päätähtäin urheilijalla on kevään olympia laisissa, niin miksi pitää olla huippu kunnossa kunnossa lokakuun lopussa?
Eikö alppiurheilija voisi jättää vaikka alkuvuoden mc kisat kokonaan väliin ja aloittaa kautensa vasta tammikuun alusta. Tehokasta rinne treenausta marras-joulukuussa, tammi-helmikuussa haetaan kilpailutuntumaa ja virettä, maaliskuussa sitten huippu kunnossa olympialaisiin.
Palander ja Poutiainen ilmoitti molemmat päätähtäimekseen olympialaiset. Mitä järkeä on yrittää olla sitten huippu kunnossa lokakuun lopussa ja yrittää venyttää sitä huippu kuntoa maaliskuulle asti? Esimerkkinä viime vuoden kanadan mm-kisoissa eräs yhdistetyn Todd Lodwick palasi kilpailuihin ja voitti kaiken ko. kisoissa. Todd poika ei edes kilpaillut kuin pari kertaa mc kisoissa ennen mm-kisoja ja löysi huippukunnon juuri kisoihin. Toisin kuin siihen asti lajia hallinnut Anssi Koivuranta väsyneenä jäi ilman henkilökohtaista mitalia kisoissa.
Aivan…Onko jäätikkötreeni niin korvaamatonta, että kannattaa riskeerata koko kausi, kun kerran riskit ovat kaikkien tiedossa, vai onko valmennus puolella jotain pahasti vialla?? Kun joku “härö” uskaltaa lähteä mäkeen, niin pakkohan sitä on muittenkin lähteä…varsinainen lammaslauma…bääää!
????!häh?Mörkö ole hiljaa.
Kalle rules
Kuules, Kalle!
Lopeta tuo pujottelu, sillä olet ollut kaiken kaikkiaan vähän aikaa huipulla ja suurimman osan perässä tulijana. 1999 nuorten mm. ei kanna enää, ja varmaan loukkaantumiset ym. ovat syöneet miestä.(sinua).
Ei pahalla, mutta järkeä kehiin, Kalle!
Ihan aluksi Kallelle voimaa ja jaksamista ja toivottavasti jalka tulee kuntoon. Näin katsojan näkökulmasta ois helvetin hienoa jos ura vielä jatkuis, mutta onhan sitä elämässä muutakin tekemistä ku keppien kiertely sukset jalasa jos se siihen menee. Ilman Kallea ei tuu paljo alppihiihtoa seurattua vaikka hieno laji onki, mutta kyllä se kummasti lisää kiinnostavuutta ku Kallen kaltanen persoona vetää siellä menemään, haastattelutki on jotain muuta ku siitä perinteistä suomimeininkiä.
Eikä nyt nuilla saavutuksilla kaikki se reeni ja työ oo menny hukkaan vaikka ura loppuis samantien, äijjä on kuitenki aika pitkälti yksin omilla saavutuksillaan hilannu alppihiihdon siihen asemaan Suomessa mitä se nyt on. Toki siellä on Poutilainenki tehny aika komeeta jälkeä naisten puolella
Ja en tiiä mitä summia äijjät vetää palkintorahoina jos menestystä tulee, mutta toivottavasti sieltä nyt on sen verran tullu frangeja tai millä ne nyt maksaakaan, että on jääny jotain sukanvarteenki.
….
Kävin tilastojen valossa Kallen uraa läpi ku mies kerran harkitsee lopettamista, ja keräsin puikkasaavutukset samalla tähän ku alkoin miettimään että ei helvetissä ukko oo mikään perässätulija ollu
1999 pujottelun maailmanmestaruus (aikuisten eikä nuorten..)
2001-2002 pujottelucupin kuudes
2002-2003 pujottelucupin voitto
2003-2004 pujottelucupin toinen (jos kallekin ois saanu vetää epäonnistuneet laskut uusiksi niin varmaan voitto…)
2004-2005 pujottelucupin kymmenes
2005-2006 pujottelucupin toinen
2006-2007 pujottelucupin kymmenes
… siitä eteenpäin onki menny kaudet v****ksi loukkaantumisten takia..
yhteensä 10 osakilpailuvoittoa vuosina 2002-2007.
Joo, ei oo Kallella puikka hanskassa, viimesen 6 täyden kauden aikana mitä mies on pystyny laskemaan 1 kokonaiscupin voitto, 2 kakkossijaa, 1 kuudessija ja 2 kymmenettä sijaa. Eli äijjä on ollu yksinkertasesti yks maailman parhaita puikkamiehiä 2001 lähtien…
Olihan se hienoa ku suurpuikkaki alko kulkeen ja parina vuotenahan se meni paremmin ku puikka kun oli puikassa vähän huonompia kausia. Huonompi kausi = kokonaiscupin 10. … että vähän perspektiiviä…
Alppihiihto on hieman erilainen laji kuin esimerkiksi yhdistetty. Yhdistetyssä kun se latu ei hiihto-osuudessa kulu sitten yhtään. Myöskään se mäki mistä loikataan alas, niin ei kovin paljoa huonone.. eikös ne parhaat hyppää viimeisenä..? Alppihiihdossa lähtönumerolla on kohtalaisen suuri merkitys. Parhaat starttaa ekana ja paskat perästä. Rata kuluu ja yleensä suurilta numeroilta on lähes mahdotonta voittaa kisoja. Jos tavoitteena on olympiamitali, niin alppinistin on pakko laskea koko treenikausi ja kaikki kisat ennen olympialaisia, tai MM-kisoja. Mitä paremmin hän näissä MC-kisoissa pärjää, sitä parempi starttinumero hänellä on seuraavissa kisoissa.
Vailin 99 MM kulta ei ollut junnu kisa vaan ihan aikuisten kisa. Mielestäni maailmanmestaruus kantaa jossain määrin koko elämän. MM kullan lisäksi Kallella taitaa olla maailmancupin pujottelun kokonaiskisan voitto, jota voi verrata vaikkapa olympiakultaan. Ja se olympiamitalikin olisi tullut, jos vaan suksi ei olisi radan alussa lipsahtanut väärälle puolelle keppiä. Näiden lisäksi Kallella taitaa olla aika monta maailmancupin osakilpailuvoittoa eri vuosilta ja useita palkintopalli sijoja.
Kalle voitti nuorena MM kullan ja on jatkanut uraansa pitkälle “vanhuus päiviin” asti, ikään 32 vuotta ja ollut näiden vuosien aikana yksi maailman parhaista laskijoista. Ura ja huipulla olo ei siis ole ollut varsinaisesti kovin lyhytaikaista.
Treenaamista ympäri vuoden tarvitaan jos halutaan menestystä – se on itsestään selvää. Sen sijaan tuo treenaaminen kisavauhdilla avoimissa rinteissä on aivan haitarista ja kaikkien turvallisuuden vaarantamista. Joku vuosi sitten olin skidien kanssa syyslomalla Hintertuxissa, jossa kovassa sumussa laskettiin “jotain” rinnettä varovasti. Yht’äkkiä sumun keskeltä tulee “jonkun maan” maajoukkuelaskija sata lasissa ja mälli on lähellä. Kaiken huipuksi tää mulqwist aloittaa sellaisen hulabaloon että nyt meni lasku pilalle. Oli lähellä etten leiponut turpaan…. Jos on resursseja treenata – pitää olla resursseja rajata ammattilaisten alueet ja huolehtia kaikkien turvallisuudesta ammattimaisesti
Kalle, sun laskutouhuun uskovia on paljon, ihan ympäri mailmaa (tiedän hyvin!), ja myös jopa Suomessa! Mediassa on kaikenlaista aina liikkeellä ja urheiluympyröitä, varsinkaan laskettelua ymmärtäviä, ei ole pilvin pimein. On ollut väliin ikävä lukea näitä saavutuksiasi ja tasoasi vähätteleviä juttuja -onneksi sä itse tiedät tasosi – ne ei vaan tajua, mitä on vaatinut päästä lajissasi huipulle ja vielä pysyä siellä.
Mestaruutta ja voittoja ei todellakaan kukaan saavuta pelkällä onnella, mutta epäonnella voi usein menettää “kaiken”, varsinkin kerrasta-poikki suurkisoissa – puhumattakaan vammoista! Sinulla on ollut roppakaupalla epäonnea.
Toivon että vielä jaksat tulla takaisin – taitotasosi ei mihinkään katoa, mutta kunnon eteen joudut tietty uhraamaan taas kerran, mutta eiks niin: kyllä se on palkitsevaa ja nimenomaan henkisesti. Kyllä tosi moni urheiluihminen haluaa sinut vielä nähdä upottamassa hankeen Itävallan idolit naapurimaamme rakkaista urhoista puhumattakaan. Kalle -get back again!