Kausi vetää viimeisiään ja blogini päivittäminenkin päättyy tältä erää tähän kirjoitukseen. Teen lopuksi yhteenvetoa alppikaudesta.
Näin pienellä pistemäärällä, tällä hetkellä reilusti alle tuhat, ei ole voitettu miesten kokonaiscupia todella, todella pitkään aikaan. Tämä olisi ollut just se kausi, jolloin kahden lajin jätkä olisi voinut olla kolmen joukossa kokonaiscupissa, jos olisi vetänyt hyvin pujottelun ja suurpujottelun. Sellainen ei ole useinkaan mahdollista. Minun yhden kauden ennätyspisteeni 944 ovat enemmän kuin tällä hetkellä on cupin johtajalla.
Voittaminen on toisaalta ollut tällä kaudella vaikeata, kun paketti on ollut niin sekaisin. Jotkut ovat vetäneet ihan haamuvetoja joissain kisoissa. Sen takia ei ole sellaista kaveria, joka olisi voittanut koko ajan. Varsinkin pujottelussa voittajat ovat vaihtuneet aika tiheästi.
Hienoa on se, että vanhat patut ovat pärjänneet tällä kaudella järjestäen kaikissa lajeissa. Kun koko ajan on puhuttu siitä, että keski-ikä on laskenut pujottelussa 30:n kärjessä, niin ei ole kyllä laskenut tämän kauden aikana. Marcel Hirscher on ainoa, joka on silloin tällöin vähän väläyttänyt, mutta muuten nuoret eivät ole paljon hyppineet silmille tällä kaudella. Carlo Janka tietenkin, mutta ei hänkään ole mikään nuori poika enää. Siinä mielessä tilanne on sama kuin mäkihypyssä, ja antaa minulle ja Ahoselle ihan hyvät näkymät.
Tällä kaudella on ollut tekniikkalajien osalta erittäin, erittäin vaikeita kisoja: vaikeat olosuhteet, vaikeat rinteet ja vaikeita radanmerkkauksia. Sen takia kaverit, joilla on hirmu kokemus ja tasapainoinen laskutyyli, ovat varmuudellaan pystyneet pärjäämään verrattuna pujottelun nykypäivän käsillähuitojiin, jotka yrittävät enemmän kuin laki sallii, mutta eivät pääse 15. keppiä pidemmälle.
Tanja Poutiaisen kausi on ollut MM-kisat mukaan luettuna aivan mieletön. Olisiko uran toiseksi tai kolmanneksi paras kausi. Uskoisin, että hän jopa jollain tavalla vähän itsekin yllättyi. Tasaisuudellaan ja varmuudellaan hän on hyvin pystynyt myllyttämään. Sanni Leinoselta positiivinen paluu sinne, minne hän kuuluukin. Nyt hän sai lähtönumeronsa edellisessä kisassa nostettua jo 30:n joukkoon.
Hienoa, että Marcus Sandell pääsi mukaan maailmancupin finaaleihin. Tiukalle se meni ja kävi vähän tuurikin. Hän jakoi kahden muun laskijan kanssa suurpujottelucupin pisteissä 24. sijaa, kun finaaleihin pääsee 25 parasta. Marcuksen kauteen mahtui pari hyvää laskua, mutta muuten se oli odotuksia huonompi. Kaikki odottivat häneltä kovempaa kautta -- ja niin odotti Mare itsekin. Nyt vaan pitää miettiä, mitä pitää tehdä paremmin ensi kaudelle. Minulla on yksi selkeä vinkki kaverille: pitää treenata ja paljon. Kyllä hän sen itsekin tietää.
Maren pitää saada myös pujottelu mukaan suurpujottelun rinnalle. Suurpujottelukisoja on niin vähän, että pujottelu on pakko saada kulkemaan. Käsitykseni mukaan hänelle on tänä keväänä aika paljon pujottelua tiedossa.
Jukka Leinon kausi oli siinä mielessä OK, että hän otti molemmista lajeista pisteitä. Mielestäni hänen kautensa oli jollain tapaa positiivisempi kuin Maren. Läpimurtoa heiltä molemmilta tietysti odotettiin, mutta sitä ei tullut. Se jäänee sitten ensi kaudelle. Tässä on jäänyt joka paikkaan vähän sellainen maku, että minä olisin haukkunut heitä, mutta enhän minä heitä missään vaiheessa ole sen enempää haukkunut. Minä haukuin vain Suomen miesten pujottelun tasoa. Pujottelu vaan merkkaa suomalaisille ihmisille koko alppihiihtoa, kun taas minulle se on merkkaa vain yhtä osa-aluetta alppihiihdosta.
Ihmiset ovat sanoneet minulle “aivan hirveän näköistä, kun sinä Kalle et ole mukana, ei viitsi edes katsoa kisoja, kun pojat eivät pärjää”, mutta ei se ihan näin ole ollut. Kyllä minä olisin jollain tapaa vähän positiivisempi. Nythän se on sillä tasolla, jolla se on ollut aina ennen minua ja Samia. Ei se ole sen kummemmaksi muuttunut. Kyllä minä uskon, että pojilla on hyvät mahdollisuudet nousta sinne kärkeen. Kun saadaan taas homma normalisoitua, eli kun minä tulen takaisin, niin pojat saavat vähän lisävirikettä siihen hommaan.
Kiitokset lukijoille!

Kiitos Kalle blogistasi keskustelua herättäneine mielipiteineen! Myös videopäiväkirjaa olisi ollut hauska seurata, jos se olisi toiminut Firefoxilla tai Safarilla. Onnea ja tsemppiä treeneihin!
ps. ajankohtainen teksti sulta tuon eläkeiännostamiskeskustelun suhteen… ihan hyvin voi näköjään tämän kauden perusteella ainakin nostaa myös pujottelumiesten eläkeikää.
“Tässä on jäänyt joka paikkaan vähän sellainen maku, että minä olisin haukkunut heitä, mutta enhän minä heitä missään vaiheessa ole sen enempää haukkunut. Minä haukuin vain Suomen miesten pujottelun tasoa.” Miten voi haukkua tasoa ilman että haukkuu niitä urheilijoita, jotka sen kyseisen tason pistää? en jymmärrä
tsirppi on vaan hiljaa!”
jos joku on asiaa niin tää!
jatka samaan mallii!
Mä oon vuosia ihmetellyt Kallen joukkuetovereiden haukkumista. En oikein tajua, että maajoukkueen keulakuva alkaa yksilöidä joukkueen urheilijoiden suorituksia. Kallenhan pitäisi kannustaa nuorempiaan ja omilla suorituksillaan näyttää esimerkkiä. Jos kritisoi, kritisois lajiliittoa tai yleensäkin sitä poliittista koneistoa, joka sitä rahaa allokoi valmennukseen ja leireihin. Televisiossa ja radiossa kuullut haastattelut Rajalalta ja kumppaneilta näihin Kallen julkisuudessa esittämiin kommentteihin kertovat aika selvästi, että kundeja on harmittanut Kallen mollaukset -eikä ihme. Sinänsähän Kalle on kova luu, en mä sitä, ja piristävän räväkkä ukko, maailmanluokan laskija, mutta joukkuekavereiden mollaus on mielestäni ala-arvoinen suoritus ja antaa helvetin itsekkään kuvan. Semminkin, kun on itse saikulla parantelemassa kinttuaan.
ensikausi kaiken muuttaa voi, nuoret tulee takaa ja papat saa väistyä syrjään. Harmi, että suomella ei ole lupaavia nuoria, vain vanhoja pappoja.