Treenaus alkaa tänään. Kävin viikko sitten kuvissa. Rauhallisesti aloitetaan ja jalan mukaan mennään. Kyllä se niin hyvin on luutunut, että sillä pystyy jo vetämään. Vauhtia lisätään heti, kun tuntuu siltä, että pystyy. En ala laskemaan puolitehoisia laskuja pitkään, vaan pidän mieluummin taukoa, jos näyttää siltä, että se vaatii sen.

Minulla ei ole nyt kiirettä. Ei sillä ole niin isoa merkitystä, aloitanko maaliskuussa vai huhtikuussa, mutta jos pääsen nyt laskemaan, niin sitten minun ei tarvitse kesällä treenata viikosta toiseen lumella. Minun pitää tehdä kevään aikana järjetön määrä toistoja, jotta saan muut kiinni ja pääsen heistä ohi.

Aloitan treenaamisen Rukalla ja Suomulla. Pääosin olen Rukalla. Sitten meillä on joukkueen kanssa leirejä Itävallassa. Kaprunissa on pari leiriä. Toukokuun loppuun asti olemme todella tiiviisti lumella. On makeeta päästä takaisin mäkeen.

Tässä on hyvää aikaa saada itsensä kuntoon Söldeniin. Voi olla, että vedän keväällä pari FIS-kisaa. Esimerkiksi SM-kisat ovat soppelisti. Jos minulla lähtee heti hyvin rullaamaan, niin menen kyllä kisoihin mukaan häpäisemään joko muut tai itseni. Sinne on vähän yli kolme viikkoa aikaa. Olisi ihan hyvä saada startti tai pari alle, ettei tarvitsisi sitten Söldenissä ensi syksynä olla siinä tilanteessa, että on ensimmäinen kisa pitkään aikaan.

Kukaan ei ole minulle suoraan päin naamaa sanonut, että olisin lopettanut, mutta olen havainnut, että ilmassa on ollut vähän sellaista “saas nähdä, tuleeko se enää takaisin”. Voin sanoa sen, etten todellakaan aio luovuttaa. Se on ihan varma juttu. En toisaalta halua uhota ihan perkeleesti, ettei taas tule sellaista, että Palander vain soittaa suutansa eikä tee tuloksia. Se on raaka tosiasia, etten ole vuoteen laskenut yhtään kisaa. Nyt alkaa työnteko. Mennään takaisin arkeen ja ruvetaan treenaamaan.

Ensi vuosi on olympiavuosi. Hirveä nälkä on näyttää itselle ja myös epäilijöille, että pystyn taas nousemaan takaisin huipulle. Töitä pitää tehdä, että saan nostettua itseni takaisin siihen tilanteeseen, johon jäin vuosi sitten.

Kun tein tv-juttuja, niin jengille jäi helposti sellainen fiilis, että se on varmaan lopettanut, kun on televisiossa hommissa. Sen takia en aio niitä hommia nyt ainakaan pariin vuoteen tehdä, vaikka ne olivatkin mielenkiintoisia ja opettivat minua hirmuisesti, kun näin urheilijan kameran toiselta puolelta.

Selkeä tavoitteeni on laskea kaksi vuotta. Ensin olympialaiset ja sitten Garmischin MM-kisat heti perään seuraavana vuonna. Vancouverissa olympialaisten jälkeen pystyn sitten sanomaan, että jatkanko vielä yhden olympiadin. Iän puolesta minulla ei ole etenkään suurpujottelua ajatellen mitään hätää. Pujottelussa sen sijaan on aika vähän 35-vuotiaita, joten jos Sotshissa meinaa pujottelussa pärjätä, niin sitten pitää olla jo jonkinlainen tekijämies.