Kymmenen vuotta tulee täyteen edellisestä ja tällä hetkellä vielä ainoasta Suomen MM-kullasta. Nyt homma on Tanjan harteilla. Olisi hienoa, jos hän saisi sieltä kultamitalin. Mielestäni se on ehdottomasti realistista. Rinne on Tanjan puolella niin perhanasti -- se on ihan täysin Tanjan rinne! Yksi mitali tulee ihan varmasti, mutta jää nähtäväksi, minkä värinen se on. Kyllä Tanja sitä kultaa varmasti haluaa, kun hänellä rupeaa niitä muun värisiä jo olemaankin.
Minun pitää nyt antaa positiivinen lausunto Val d’Iseresta. Aiemmin olen aina ollut Val d’Iserea vastaan. Se on ollut jo vitsi, että Palander haukkuu Ranskan ja varsinkin Val d’Iseren. Nyt kun olin joulukuussa katsomassa siellä kisoja, niin mieli muuttui. Kaikki toimi viimeisen päälle. En tiedä, olenko tulossa vanhaksi, vai mikä minulla on, kun en enää jaksa haukkua sitä. Arvokisat ovat monta kertaa olleet aivan liian helpossa rinteessä -- eivät ole nyt! Rinne on vaikein, mitä MM-kisoissa on ikinä ollut.
Minä iskeydyn Maikkarin erikoistoimittajan roolissa paikanpäälle Val d’Isereen, kun tekniikkalajit alkavat. Käyn siellä myös skimbaamassa. Sitä saan tehdä, vaikka en radalle saa vielä mennäkään kovia iskuja ottamaan.
Suurin harmitus siitä, etten pääse MM-kisoihin kilpailemaan, on jo mennyt ohi. Mutta kyllä minä olin päivän verran kuumana silloin, kun MM-kisahaaveet lyötiin pari viikkoa sitten maanrakoon. Näin minä tietysti itsekin niistä kuvista, että turha on lähteä sinne riehumaan ja ottamaan sitä riskiä, että pilaa siinä mennessään ensi kauden. Yritin kuitenkin kovasti ehdottaa, että voisin vetää kipulääkkeillä, mutta ei se sitten olisi kuitenkaan ollut järkevää. Totta kai tilanne harmittaa, mutta lähden reissuun nyt eri roolissa. Katsotaan, minkälaista hämmennystä saan aikaiseksi toimittajana.
Ei se ollut missään vaiheessa realistista, että laskisin MM-kisoissa, koska leikkauksesta on mennyt vain kolme ja puoli kuukautta. Silti jollain tavalla itse tavoittelin sitä, vaikka tiesin, että aika loppuu käsiin. Lääkärit vain pahoittelivat, että eivät pysty siirtämään MM-kisoja neljällä viikolla eteenpäin. Tämä ei todellakaan jäänyt mistään muusta kiinni kuin neljästä viikosta. Olisihan sitä voinut laittaa FIS:lle hakemuksen sisään, että siirretään MM-kisoja Palanderin takia. Olisi tosin tainnut tulla bumerangina takaisin.
Sen verran täytyy oikaista viimeaikaista lehtikirjoittelua, että minä en ole missään vaiheessa ruotinut meidän Suomen mieslaskijoita, vaan ruodin Suomen pujottelun tämänhetkistä tasoa. En iskenyt Sandelliin ja Leinoon kiinni, vaan Ilta-Sanomien toimittaja vain kirjoitti sen niin. Minä sanoin koko ajan vain ja ainoastaan, että Suomen pujottelun taso on huono tällä hetkellä. En puhunut yksilöistä, vaan kokonaisuudesta.
Kyllä minä luotan näissä kisoissa Bode Milleriin. Hän on tekninen jätkä ja kisoissa on niin vaikea rinne, että syöksy ja super-G sopivat hänelle järjettömän hyvin. Hän kyllä käärii ne. Kun suurpuikasta puuttuu Albrecht, helpottaa se Bodelle myös sen lajin voittamista, vaikkei hän suurpuikassa missään hirmukunnossa olekaan. Tapasin Boden Garmischissa, ja täytyy todeta, että hänellä on nyt niin linjakkaan näköinen nainen, että eiköhän Bodekin vähän rauhoitu ja pysy kisojen ajan ihan motorhomessaan rouvan kanssa.
Benny Raich on uskomaton arvokisajätkä, mutta tällä hetkellä niin pihalla, että jumalauta, jos hän ottaa kaksikin mitalia. Kyllä minä hattuni syön, jos hän putsaa mitalipöydän MM-kisoissa. Mutta kyllä minä sen tiedän, ettei olisi mitään uutta, jos hän joutuisi kävelemään selkä köyryssä kisojen jälkeen, kun neljä mitalia painaa niin paljon kaulassa.
