Turpakäräjät

Pitztal on hyvä paikka treenata, kun olosuhteet osuvat kohdalleen, mutta kun meillä meni viimeisen kolmen viikon aikana 50 prosenttia joukkueen laskijoista kylmäksi, niin eihän se tietenkään tuo mitään positiivisia fiiliksiä. Harjoitteluolosuhteet ovat aika raa’at, varsinkin nyt, kun jäätiköt pienenevät koko ajan ja toisaalta harrastajamäärät kasvavat ja koko ajan nuorempana ja nuorempana treenataan jäätiköllä.

Meillä alppihiihdossa tämä on tällaista häröilyä, treenaamme helkatin usein turistien keskellä. Aika harvoin on suljettuja rinteitä. Muutamissa hiihtokeskuksissa on muilta suljettuja rinteitä, Suomessa esimerkiksi Ruka on sellainen paikka. Siltikin sieltä pystyy jostain metsänraosta joku turisti puikkaamaan eteen. Hirveintä mitä meille voi tapahtua on se, että törmää toiseen. Regine Cavagnoud’n kuolema Pitztalissa vuonna 2001 johtui siitä, että hän törmäsi saksalaiseen valmentajaan, joka oli radalla lanaamassa. Siinä oli radiokommunikaatiohäiriö, kun saksalaiset ja ranskalaiset olivat treenaamassa keskenään, eivät he puhuneet samaa kieltä, eivätkä puhuneet oikein mitään kieltä, muuta kuin ranskalaiset rakkauden kieltä.

Minun mielestäni kaikille maailmancupin laskijoille pitäisi määrätä treenikielto jäätikölle. Se tarkoittaisi, että tulisi pakollinen viiden kuukauden breikki suksilta, mikä olisi helkatin hyvä lajille. Pitäisi laittaa chippi ihon sisään, jotta FIS pystyisi seuraamaan koko ajan, että 60 maailman parasta laskijaa ei treenaa ollenkaan. Sitten ei tarvitsisi mennä jäätikölle riehumaan. Se on ihan perseestä. Siellä on niin paskaa keliä koko ajan ja ihan järjettömästi pikkujunioreita. Kaikki treenaa sen takia, kun muut treenaa. Kun kukaan ei treenaisi, niin se olisi reilua, kaikki olisivat samalla viivalla.

Marcus Sandellin tapauksesta spekuloitiin Itävallan lehdissä, että kun jäätiköt sulavat, niin siellä on tällaisia kivikkoja. En tiedä, kuinka monta laskijaa pitää kuolla ennen kuin tällaisista treenipaikoista kuin esimerkiksi Pitztal tulee täysin turvallinen ja verkotettu. Olemme laskeneet monta kertaa paljon lähempääkin sitä kivikkoa ja olemme laskeneet niin kapeissa ränneissä puiden välissä, että se Marcuksen tapaus olisi voinut sattua ihan jossain muuallakin, siinä oli niin paljon huonoa tuuria.

Omaa Pitztalin kaatumistani ei voi laittaa huonon tuurin piikkiin, vaan enemmänkin omaan piikkiin. Siinä oli seostettuna yli-innokkuutta ja vähän tyhmyyttäkin. Olisi pitänyt pikkaisen rauhallisemmin lähteä siihen hommaan ja katsoa olosuhdetta. Teen sitä kuitenkin todella harvoin. Pitää olla helvetin huono olosuhde ja tossa ei todellakaan ollut niin huono, etteikö siitä olisi voinut selvitä ilman mälliä. Totta kai siinä oli epäonnea sen suhteen, että oli vähän huonoa valoa ja tampparikuski oli tehnyt siihen sellaisen hirveän kasan lunta ja sitten oli vielä tuullut edellisyönä pehmeää lunta, ettei sitä kivikovaa kasaa nähnyt. Siinä oli paljon tällaisia asioita, mutta ei siitä ketään muuta voi syyttään. Ei voi sanoa, että perkeleen tampparikuski. Niitä vaan tapahtuu ja pitäisi olla tarkempana. Omaa tyhmyyttä se enemmänkin oli. Harmittaa vaan, kun ei saisi tehdä virheitä. Hyvä, että tapahtui rinteessä eikä rullaluistimilla tai maastopyörällä. Se olisi rieponut enemmän.

Kyllähän alppihiihto rupeaa olemaan yksi vaarallisimmista urheilulajeista. Ei se nyt ehkä vielä ihan kaikkein vaarallisin ole. Vauhdit kasvavat koko ajan ja kilpailu kovenee. FIS on tällä hetkellä koko ajan perässä. Saamme tietää sääntömuutoksista aina puoli vuotta etukäteen, ja kun ne tulevat voimaan, niin meillä on jo valmis keino siihen, miten se ohitetaan. Ellei ne nyt pidennä suksia kahdella metrillä, niin se on ihan turhaa nippelivääntämistä. Niiden tekemästä edellisestä välinemuutoksesta, jossa suksea levennettiin keskeltä kahdella millillä, ajateltiin, ettei sen jälkeen suksesta tulisi enää niin kovia voimia polviin ja koko kroppaan, mutta siinä kävikin päinvastoin. Ei me laskijatkaan tajuttu sitä ennen kuin alettiin laskea, että ne voimat kasvoivat entisestään.

Vietin eilisen päivän Maikkarilla kuvauksissa Janne Ahosen kanssa. Hän on Suomen yksi kovimmista urheilijoista tuloksellisesti. Olen aiemmin tavannut Ahosen vain tosi nopeasti siellä täällä.

Kyllä me vähän sanailtiin olympialaisissa Torinossa, kun pojat ottivat joukkuekisassa hopeaa itävaltalaisten hypättyä montuun. Suomellahan oli sillä kaudella aika hyvä mahdollisuus ottaa kultaa sieltä, mutta ne jäivät muistaakseni aika rajusti itävaltalaisille. Onnittelin niitä kuitenkin mitalista siinä olympiakylässä, kun näin ne seuraavana aamuna. Ahonen sanoi minulle: “haista sinä Palander vittu.” Se oli mielestäni aivan helvetin hyvä aloitus. Se oli enemmänkin sellainen vitsiheitto, mutta kyllähän niitä harmitti.

Nyt kerkesi vähän enemmän tutustumaan kaveriin, mutta kyllähän se vaatisi yhden baari-illan, dinnerin ja oluset, että oppisi ehkä tuntemaan, minkälainen toinen on oikeasti. Ostin kyllä Ahosen kirjan. Holopainen tarjosi sitä minulle ilmaiseksi, mutta en suostunut ottamaan, vaan ostin sen. Ei ole aloittanut sitä vielä.

Sovimme jo Jannen kanssa, että jos otamme molemmat Vancouverista olympiakultaa, niin lähdemme yhdessä Monacoon tutustumaan. Se vaatii kyllä enemmän kuin yhden illan. Taisin luvata maksaa vielä lentoliputkin hänelle, perkele. Olympiakulta olisi meille molemmille upea täydennys uralle. Siinä vaiheessa Palanderkin voisi sanoa, että rupeaa riittämään Garmischin MM-kisojen jälkeen.

Meillä on Jannen kanssa paljon samaa. Ollaan tismalleen saman ikäisiä, toukokuussa ‘77 syntyneitä molemmat. Meillä on suurin piirtein samanikäiset lapsetkin. Meidän vaimomme tulisivat todennäköisesti hyvin juttuun. Heillähän on hirveä kärsimysnäytelmä ollut koko elämä. Saman verran Ahonen on reissussa kuin minä, 200 vuorokautta vuodessa. Janne tosin pystyy treenaamaan helkatin paljon enemmän Suomessa kuin me. Ne lentelevät paljon enemmän kisasta kotiin kuin me. Kun mä lähden marraskuun puolenvälin jälkeen reissuun, niin mulla on 5 viikkoa reissua. Ei Ahonen sellaisia reissuja ole tehnyt koskaan.

Janne on kyllä uskomattoman kova jätkä, kun tekee comebackin, ja näyttäisi tekevän kovanluokan comebackin. Ainakin on lähtenyt homma hyvin käyntiin. Se ei ole helppoa, oli laji mikä tahansa, ja kun on tuollainen taitolaji, tai ei täysin taitolaji, mutta enemmän taitolaji kuin meillä. Saa nähdä, kuinka paljon hän oikeasti vetää kisoja. Hän on alustavasti sanonut, ettei vedä koko kautta, mutta jos hän aloittaa Rukalla voitolla, niin pystyykö jättämään seuraavan maailmancupin väliin? Niilläkin on aika paljon kisoja. Se on kovaa reissaamista, kun on kaksi lasta kotona.

Se jäi arvoitukseksi minulle edelleenkin, mikä on todellinen syy Ahosen halulle tehdä paluu. Mä vähän yritin kysellä siltä, koska minullakin on ollut breikki, mutten ole missään vaiheessa kuitenkaan lopettanut. Se on kova päätös lopettaa, tehdä kirja siihen väliin ja sitten jatkaa vielä uraa.

Hän ei missään nimessä halunnut myöntää, että motivaationa olisi olympiakullan metsästys, mutta se voi olla myös tapa kiertää paineita, kun ei halua tehdä siitä juttua. Minulla on se ongelma, että siitä on jo tullut sellainen juttu, että jos en ota nyt mitalia, niin mun pitää jatkaa Sotšiin vielä. Sinä aikana kerkiää nimittäin muutaman blogin kirjoittaa.

Kausi vetää viimeisiään ja blogini päivittäminenkin päättyy tältä erää tähän kirjoitukseen. Teen lopuksi yhteenvetoa alppikaudesta.

Näin pienellä pistemäärällä, tällä hetkellä reilusti alle tuhat, ei ole voitettu miesten kokonaiscupia todella, todella pitkään aikaan. Tämä olisi ollut just se kausi, jolloin kahden lajin jätkä olisi voinut olla kolmen joukossa kokonaiscupissa, jos olisi vetänyt hyvin pujottelun ja suurpujottelun. Sellainen ei ole useinkaan mahdollista. Minun yhden kauden ennätyspisteeni 944 ovat enemmän kuin tällä hetkellä on cupin johtajalla.

Voittaminen on toisaalta ollut tällä kaudella vaikeata, kun paketti on ollut niin sekaisin. Jotkut ovat vetäneet ihan haamuvetoja joissain kisoissa. Sen takia ei ole sellaista kaveria, joka olisi voittanut koko ajan. Varsinkin pujottelussa voittajat ovat vaihtuneet aika tiheästi.

Hienoa on se, että vanhat patut ovat pärjänneet tällä kaudella järjestäen kaikissa lajeissa. Kun koko ajan on puhuttu siitä, että keski-ikä on laskenut pujottelussa 30:n kärjessä, niin ei ole kyllä laskenut tämän kauden aikana. Marcel Hirscher on ainoa, joka on silloin tällöin vähän väläyttänyt, mutta muuten nuoret eivät ole paljon hyppineet silmille tällä kaudella. Carlo Janka tietenkin, mutta ei hänkään ole mikään nuori poika enää. Siinä mielessä tilanne on sama kuin mäkihypyssä, ja antaa minulle ja Ahoselle ihan hyvät näkymät.

Tällä kaudella on ollut tekniikkalajien osalta erittäin, erittäin vaikeita kisoja: vaikeat olosuhteet, vaikeat rinteet ja vaikeita radanmerkkauksia. Sen takia kaverit, joilla on hirmu kokemus ja tasapainoinen laskutyyli, ovat varmuudellaan pystyneet pärjäämään verrattuna pujottelun nykypäivän käsillähuitojiin, jotka yrittävät enemmän kuin laki sallii, mutta eivät pääse 15. keppiä pidemmälle.

Tanja Poutiaisen kausi on ollut MM-kisat mukaan luettuna aivan mieletön. Olisiko uran toiseksi tai kolmanneksi paras kausi. Uskoisin, että hän jopa jollain tavalla vähän itsekin yllättyi. Tasaisuudellaan ja varmuudellaan hän on hyvin pystynyt myllyttämään. Sanni Leinoselta positiivinen paluu sinne, minne hän kuuluukin. Nyt hän sai lähtönumeronsa edellisessä kisassa nostettua jo 30:n joukkoon.

Hienoa, että Marcus Sandell pääsi mukaan maailmancupin finaaleihin. Tiukalle se meni ja kävi vähän tuurikin. Hän jakoi kahden muun laskijan kanssa suurpujottelucupin pisteissä 24. sijaa, kun finaaleihin pääsee 25 parasta. Marcuksen kauteen mahtui pari hyvää laskua, mutta muuten se oli odotuksia huonompi. Kaikki odottivat häneltä kovempaa kautta - ja niin odotti Mare itsekin. Nyt vaan pitää miettiä, mitä pitää tehdä paremmin ensi kaudelle. Minulla on yksi selkeä vinkki kaverille: pitää treenata ja paljon. Kyllä hän sen itsekin tietää.

Maren pitää saada myös pujottelu mukaan suurpujottelun rinnalle. Suurpujottelukisoja on niin vähän, että pujottelu on pakko saada kulkemaan. Käsitykseni mukaan hänelle on tänä keväänä aika paljon pujottelua tiedossa.

Jukka Leinon kausi oli siinä mielessä OK, että hän otti molemmista lajeista pisteitä. Mielestäni hänen kautensa oli jollain tapaa positiivisempi kuin Maren. Läpimurtoa heiltä molemmilta tietysti odotettiin, mutta sitä ei tullut. Se jäänee sitten ensi kaudelle. Tässä on jäänyt joka paikkaan vähän sellainen maku, että minä olisin haukkunut heitä, mutta enhän minä heitä missään vaiheessa ole sen enempää haukkunut. Minä haukuin vain Suomen miesten pujottelun tasoa. Pujottelu vaan merkkaa suomalaisille ihmisille koko alppihiihtoa, kun taas minulle se on merkkaa vain yhtä osa-aluetta alppihiihdosta.

Ihmiset ovat sanoneet minulle “aivan hirveän näköistä, kun sinä Kalle et ole mukana, ei viitsi edes katsoa kisoja, kun pojat eivät pärjää”, mutta ei se ihan näin ole ollut. Kyllä minä olisin jollain tapaa vähän positiivisempi. Nythän se on sillä tasolla, jolla se on ollut aina ennen minua ja Samia. Ei se ole sen kummemmaksi muuttunut. Kyllä minä uskon, että pojilla on hyvät mahdollisuudet nousta sinne kärkeen. Kun saadaan taas homma normalisoitua, eli kun minä tulen takaisin, niin pojat saavat vähän lisävirikettä siihen hommaan.

Kiitokset lukijoille!

Treenaus alkaa tänään. Kävin viikko sitten kuvissa. Rauhallisesti aloitetaan ja jalan mukaan mennään. Kyllä se niin hyvin on luutunut, että sillä pystyy jo vetämään. Vauhtia lisätään heti, kun tuntuu siltä, että pystyy. En ala laskemaan puolitehoisia laskuja pitkään, vaan pidän mieluummin taukoa, jos näyttää siltä, että se vaatii sen.

Minulla ei ole nyt kiirettä. Ei sillä ole niin isoa merkitystä, aloitanko maaliskuussa vai huhtikuussa, mutta jos pääsen nyt laskemaan, niin sitten minun ei tarvitse kesällä treenata viikosta toiseen lumella. Minun pitää tehdä kevään aikana järjetön määrä toistoja, jotta saan muut kiinni ja pääsen heistä ohi.

Aloitan treenaamisen Rukalla ja Suomulla. Pääosin olen Rukalla. Sitten meillä on joukkueen kanssa leirejä Itävallassa. Kaprunissa on pari leiriä. Toukokuun loppuun asti olemme todella tiiviisti lumella. On makeeta päästä takaisin mäkeen.

Tässä on hyvää aikaa saada itsensä kuntoon Söldeniin. Voi olla, että vedän keväällä pari FIS-kisaa. Esimerkiksi SM-kisat ovat soppelisti. Jos minulla lähtee heti hyvin rullaamaan, niin menen kyllä kisoihin mukaan häpäisemään joko muut tai itseni. Sinne on vähän yli kolme viikkoa aikaa. Olisi ihan hyvä saada startti tai pari alle, ettei tarvitsisi sitten Söldenissä ensi syksynä olla siinä tilanteessa, että on ensimmäinen kisa pitkään aikaan.

Kukaan ei ole minulle suoraan päin naamaa sanonut, että olisin lopettanut, mutta olen havainnut, että ilmassa on ollut vähän sellaista “saas nähdä, tuleeko se enää takaisin”. Voin sanoa sen, etten todellakaan aio luovuttaa. Se on ihan varma juttu. En toisaalta halua uhota ihan perkeleesti, ettei taas tule sellaista, että Palander vain soittaa suutansa eikä tee tuloksia. Se on raaka tosiasia, etten ole vuoteen laskenut yhtään kisaa. Nyt alkaa työnteko. Mennään takaisin arkeen ja ruvetaan treenaamaan.

Ensi vuosi on olympiavuosi. Hirveä nälkä on näyttää itselle ja myös epäilijöille, että pystyn taas nousemaan takaisin huipulle. Töitä pitää tehdä, että saan nostettua itseni takaisin siihen tilanteeseen, johon jäin vuosi sitten.

Kun tein tv-juttuja, niin jengille jäi helposti sellainen fiilis, että se on varmaan lopettanut, kun on televisiossa hommissa. Sen takia en aio niitä hommia nyt ainakaan pariin vuoteen tehdä, vaikka ne olivatkin mielenkiintoisia ja opettivat minua hirmuisesti, kun näin urheilijan kameran toiselta puolelta.

Selkeä tavoitteeni on laskea kaksi vuotta. Ensin olympialaiset ja sitten Garmischin MM-kisat heti perään seuraavana vuonna. Vancouverissa olympialaisten jälkeen pystyn sitten sanomaan, että jatkanko vielä yhden olympiadin. Iän puolesta minulla ei ole etenkään suurpujottelua ajatellen mitään hätää. Pujottelussa sen sijaan on aika vähän 35-vuotiaita, joten jos Sotshissa meinaa pujottelussa pärjätä, niin sitten pitää olla jo jonkinlainen tekijämies.

Ymmärrystä täytyy Harri Ollille antaa. Noin voi tapahtua. Mäkihyppy, kuten meidänkin laji, on erittäin herkkä.

Harjoituksissa hänellä ei mennyt hirveän hyvin ja sitten ekalla kierroksella puun takaa semmoinen haamuhyppy. Vaikka kaverilla on hyppyjä paljon, niin siltikin se tilanne laittaa paskaa housuun. En ole mikään mäkihypyn asiantuntija, mutta osasin kyllä vähän pelätäkin sitä. Ei ole kaveri montaa kertaa kuitenkaan niin kovan paikan edessä ollut. Ja olihan se muutenkin vähän semmoista kelien kanssa soutamista. Välillä oli tuuria, välillä ei. Henkisesti ei mikään helppo paikka.

Tuollainen kyllä kasvattaa. Mutta niitä paikkoja, varsinkaan arvokisoissa, ei kuitenkaan tule kovin usein. Kyllä ne pitää pyrkiä ottamaan saman tien, kun niitä tarjotaan. Nimimerkillä kokemusta on.

Kun voitin maailmanmestaruuden 99, minulle sanottiin, että se tuli liian aikaisin. Jälkeenpäin, kun niitä ei ole sen jälkeen tullut, on huomattu että katinkontit tuli liian aikaisin. Ollilla on vielä aikaa. Hänellä kisoja on vielä vaikka hurumykket. Mutta siltikään jokainen ei tee semmoista uraa kuin Ahonen.

Tyyli, millä kaveri on pistänyt pettymyksen menemään, on ihan ymmärrettävää. Mutta sieltä paistaa kokemattomuus läpi. Ei mediaa voi käsitellä noin loputtomiin. Kyllä haastattelut pitäisi hoitaa ja kertoa mielipiteensä - oli pettynyt tai tyytyväinen.

Itse olen sen kantapään kautta oppinut. Meillä oli heti tiukka kuri. Liiton johto oli heti kynsin hampain kiiinni, jos jätti kommentoimatta. Lisäksi silloin kuin tein nousuani ja epäonnistumisia tuli, medianäkyvyydestä piti ottaa kaikki irti. Ei voinut jättää sanomatta, ei edes epäonnistuneessa kisassa.

Pari kertaa olen juossut paikalta pois, mutta ikinä en ole tuollaista kahden päivän hiljaiseloa pitänyt. Se kuvastaa amatöörimäisyyttä. Liberecissäkin on paljon toimittajia paikalla. Valmennusjohdon ja liiton pitäisi ymmärtää, että jätkän pitää antaa kommentit. Varsinkin, kun mäkihypyllä ei muutenkaan mene hirveän vahvasti tällä hetkellä. Harri oppii ihan varmasti. Tai muuten hän on hyvin nopeasti Suomen vihatuin urheilija - heti meikäläisen jälkeen.

Tai sitten voi tehdä kuten Keke Rosberg aikanaan. Hän ei antanut suomalaiselle medialle haastatteluja ollenkaan. Hän boikotoi, kun suomalaiset eivät olleet kiinnostuneita formuloista. Ja sitten kun hän voitti, niin hän antoi kommenttinsa viimeisenä suomalaisille.

Se oli mielestäni hieno veto.

Ei tullut Bode Milleristä eikä Benny Raichista MM-kisojen kuningasta. Benny otti sentään hopeaa suurpujottelusta, mutta Bodelle ei jäänyt sitten kyllä mitään käteen. Syöksyssä ei ollut Bodella ihan parhaat mahdolliset olosuhteet, mutta ei hän olisi muutenkaan sitä voittanut. En tiedä, mistä Boden menestymättömyys johtui. Hänellä on ihan samat valmentajat ja sama suksifirma kuin ennenkin.

Bode sanoi jollain jenkkinettisivulla, että lopettaisi, mutta hän on sitä spekuloinut jo monta vuotta. Aina kun tulee vähän huonompia pätkiä, tai vaikka menisi paremminkin, niin hän monta kertaa sanoo, että lopettaa.

Se olisi tosi paha juttu alppihiihdolle, jos Bode lopettaisi, koska hän on niin iso tähti ja aiheuttaa aika usein hämmennystä. Sen takia hän olisi erittäin tärkeä koko urheilulle. Nyt Bode pitää taukoa Sestrieren maailmancupin. En tiedä, mitä hänellä on mielessä.

Kyllä oli hienosti järjestetyt karkelot Val d’Iseressa. Ei ollut mitään heikkoa. Rinteen vaikeus aiheutti paljon puhetta, mutta sanoin jo aiemmassa blogissani, että se oli sitä, mitä oli tilattu. Olihan se mimmeille aika vaikea, ja miestenkin pujottelussa toisella kierroksella 30 laskijasta 13 veti ulos. Seuraavissa MM-kisoissa Garmischissa on myös todella vaikeat rinteen luvassa. Se on mielestäni vain hyvä juttu. Vancouverin olympiarinteet ovat sellaista normaalia, ei vaikeata eikä helppoa.

Itse näin kisat nyt erilailla, ulkopuolelta. Kävin yhteistyökumppaneiden kanssa dinnereillä ja näin sitä, mitä taustalla tapahtuu. Bodea en nähnyt MM-kisoissa kertaakaan viihteellä. Carlo Jankalla oli aika hyvä vauhti päällä suurpuikan voiton jälkeen. Pikkubaarejahan siellä riittää. Siinäkin mielessä kisapaikka oli hyvä, että tunnelmaa piisasi.

Nyt kun olen tässä kolme kuukautta soittanut suutani erikoistoimittajana, niin joukkueenjohdolle ja tiimikavereille on varmaan helpotus, ettei Palanderia nähdä kisapaikoilla tässä roolissa enää hetkeen. Mutta kyllä minä aion laskijan roolissakin sanoa asioita. Sehän on sillä tavalla, kun olen ollut tienavaaja tässä hommassa, niin aina minulta kysytään, mitä mieltä olen muista laskijoista - olen minä sitten erikoistoimittajan tai urheilijan roolissa. Yritän kuitenkin alkaa nyt keskittyä urheiluun ja tehdä sillä saralla tulosta. Ensi kausi on minulle todella tärkeä.

MM-kisoissa on ollut yleisesti ottaen nyt aika rankkaa spekulaatiota siitä, ettei rinnevalinta olisi mennyt ihan putkeen. Minä olen kyllä asiasta eri mieltä, koska nyt rinne on ainakin riittävän vaikea.

Spekulaatiota on ollut etenkin siitä, miten naisten suurpujottelun kanssa käy, kun laskijoita ei haluttaisi laittaa siihen jyrkkään rinteeseen. Itävallan päällikkö Hans Pum sanoi, että vain 10 prosenttia naisista pääsee maaliin, jos heidät laitetaan sinne.

Kyllähän se sairas juttu on, kun syöksyssä ensimmäisestä 30 jätkästä kymmenen laski ulos. Vain viisi laski normaalisti maaliin asti, ja muut sitten sähläsivät. Sellainen on harvinaista syöksyssä, koska eihän siellä normaalirinteissä mene 30 laskijasta kuin 1 tai 2 ulos.

Miesten syöksyssä kaikista älyttömintä oli kuitenkin se, että Itävallan Michael Walchhofer sai uusintalaskun sen takia, koska hänellä oli kuulemma sumua paljon enemmän kuin muilla. Tosiasia on se, että esimerkiksi Bode Millerillä oli paljon kovempi sumu kuin Walchhoferilla. Siinä oli selvästi kyse Itävallan mafiasta sekä siitä, minkälainen suhde ja määräysvalta niillä on FIS:iin. Günter Hujara sen päättää, kuka saa uusintalaskun ja kuka ei. Mielestäni on aivan säälittävää ja naurettavaa, että MM-kisoissa jätkä saa kokeilla vielä uudestaan, menisikö paremmin. Kyllä hän parilla pykälällä pystyikin sijoitustaan nostamaan, muttei sentään kärkeen asti. Tuollaista ei voi tapahtua minkään muun maan laskijalle kuin itävaltalaiselle. Veikkaisin, että Bode on käynyt aika karheana tästä tapauksesta.

Eilen kuulin vielä toisenkin käsittämättömän asian. Itävallan ja Ranskan joukkueet pääsivät treenaamaan pujottelua MM-kisarinteessä. He ovat jo kisa-alueella alppiyhdistettyä varten ja pääsivät kisarinteeseen treenaamaan sillä varjolla, kun valmentajat olivat valittaneet, ettei Val d’Iseressa ole muualla treenimahdollisuuksia, kun siellä on huonot olosuhteet ja liikaa lunta. Se on ihan älytöntä, koska muiden maiden puikkajoukkueet ovat tällä hetkellä muissa paikoissa treenaamassa, esimerkiksi Suomen joukkue on Itävallassa. On aivan käsittämätöntä, että osa jengistä päästetään viikkoa ennen MM-puikkaa kisarinteeseen treenaamaan. Siitä nousee varmasti iso hässäkkä, kuin puikkajoukkueet saavat kuulla asiasta.

Itävallalla on lajin kovin määräysvalta. FIS:ssä duunissa oleva porukka on pääsääntöisesti itävaltalaisia, saksalaisia ja sveitsiläisiä. Sitä vähemmän FIS saa kritiikkiä, mitä paremmin tyydyttää itävaltalaisten tarpeet. Jos joku suomalainen aukaisee päätään ja valittaa, ettei tämä ollut ihan reilua, niin ei se niistä ketään haittaa. Sen sijaan jos itävaltalaiset alkavat raivota Keski-Euroopassa, niin siinä on sitten isompi soppa.

Kymmenen vuotta tulee täyteen edellisestä ja tällä hetkellä vielä ainoasta Suomen MM-kullasta. Nyt homma on Tanjan harteilla. Olisi hienoa, jos hän saisi sieltä kultamitalin. Mielestäni se on ehdottomasti realistista. Rinne on Tanjan puolella niin perhanasti - se on ihan täysin Tanjan rinne! Yksi mitali tulee ihan varmasti, mutta jää nähtäväksi, minkä värinen se on. Kyllä Tanja sitä kultaa varmasti haluaa, kun hänellä rupeaa niitä muun värisiä jo olemaankin.

Minun pitää nyt antaa positiivinen lausunto Val d’Iseresta. Aiemmin olen aina ollut Val d’Iserea vastaan. Se on ollut jo vitsi, että Palander haukkuu Ranskan ja varsinkin Val d’Iseren. Nyt kun olin joulukuussa katsomassa siellä kisoja, niin mieli muuttui. Kaikki toimi viimeisen päälle. En tiedä, olenko tulossa vanhaksi, vai mikä minulla on, kun en enää jaksa haukkua sitä. Arvokisat ovat monta kertaa olleet aivan liian helpossa rinteessä - eivät ole nyt! Rinne on vaikein, mitä MM-kisoissa on ikinä ollut.

Minä iskeydyn Maikkarin erikoistoimittajan roolissa paikanpäälle Val d’Isereen, kun tekniikkalajit alkavat. Käyn siellä myös skimbaamassa. Sitä saan tehdä, vaikka en radalle saa vielä mennäkään kovia iskuja ottamaan.

Suurin harmitus siitä, etten pääse MM-kisoihin kilpailemaan, on jo mennyt ohi. Mutta kyllä minä olin päivän verran kuumana silloin, kun MM-kisahaaveet lyötiin pari viikkoa sitten maanrakoon. Näin minä tietysti itsekin niistä kuvista, että turha on lähteä sinne riehumaan ja ottamaan sitä riskiä, että pilaa siinä mennessään ensi kauden. Yritin kuitenkin kovasti ehdottaa, että voisin vetää kipulääkkeillä, mutta ei se sitten olisi kuitenkaan ollut järkevää. Totta kai tilanne harmittaa, mutta lähden reissuun nyt eri roolissa. Katsotaan, minkälaista hämmennystä saan aikaiseksi toimittajana.

Ei se ollut missään vaiheessa realistista, että laskisin MM-kisoissa, koska leikkauksesta on mennyt vain kolme ja puoli kuukautta. Silti jollain tavalla itse tavoittelin sitä, vaikka tiesin, että aika loppuu käsiin. Lääkärit vain pahoittelivat, että eivät pysty siirtämään MM-kisoja neljällä viikolla eteenpäin. Tämä ei todellakaan jäänyt mistään muusta kiinni kuin neljästä viikosta. Olisihan sitä voinut laittaa FIS:lle hakemuksen sisään, että siirretään MM-kisoja Palanderin takia. Olisi tosin tainnut tulla bumerangina takaisin.

Sen verran täytyy oikaista viimeaikaista lehtikirjoittelua, että minä en ole missään vaiheessa ruotinut meidän Suomen mieslaskijoita, vaan ruodin Suomen pujottelun tämänhetkistä tasoa. En iskenyt Sandelliin ja Leinoon kiinni, vaan Ilta-Sanomien toimittaja vain kirjoitti sen niin. Minä sanoin koko ajan vain ja ainoastaan, että Suomen pujottelun taso on huono tällä hetkellä. En puhunut yksilöistä, vaan kokonaisuudesta.

Kyllä minä luotan näissä kisoissa Bode Milleriin. Hän on tekninen jätkä ja kisoissa on niin vaikea rinne, että syöksy ja super-G sopivat hänelle järjettömän hyvin. Hän kyllä käärii ne. Kun suurpuikasta puuttuu Albrecht, helpottaa se Bodelle myös sen lajin voittamista, vaikkei hän suurpuikassa missään hirmukunnossa olekaan. Tapasin Boden Garmischissa, ja täytyy todeta, että hänellä on nyt niin linjakkaan näköinen nainen, että eiköhän Bodekin vähän rauhoitu ja pysy kisojen ajan ihan motorhomessaan rouvan kanssa.

Benny Raich on uskomaton arvokisajätkä, mutta tällä hetkellä niin pihalla, että jumalauta, jos hän ottaa kaksikin mitalia. Kyllä minä hattuni syön, jos hän putsaa mitalipöydän MM-kisoissa. Mutta kyllä minä sen tiedän, ettei olisi mitään uutta, jos hän joutuisi kävelemään selkä köyryssä kisojen jälkeen, kun neljä mitalia painaa niin paljon kaulassa.

Rallia on tullut seurattua silmä kovana ne vähän yli 20 vuotta, kun olen jotain jostain ymmärtänyt. Täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun Loeb on voittanut paljon, niin on käynyt vähän samalla tavalla kuin formuloissa silloin, kun Schumacher voitti. Ei minua kiinnosta pätkääkään, kun se mitäänsanomaton ranskalainen heppu voittaa. Toivoisin, että nyt alkavalla kaudella Hirvonen, Latvala ja Petter Solberg pystyisivät pistämään sitä ahtaalle.

Kaikki urheilulajit, joissa firmat ovat isosti takana, ovat tällä hetkellä sairaita. Rallissa se näkyy eniten, kun rahaa pitää olla niin perkeleesti, että yleensä pääsee ajamaan, mutta kyllä se näkyy meillä alppihiihdossakin, ettei taloudellinen tilanne ole helppo. Alppihiihtäjille suksitehdas on suurin palkanmaksaja. Ei se vielä meidän palkintorahoissa näy, mutta jää nähtäväksi, näkyykö kahden vuoden päästä. Tällä hetkellä meidän alppihiihtäjien tilanne on vielä ihan OK, mutta tulevaisuudessa on varmaa vaikeata.

Itse olen Monacossa tutustunut Petter Solbergiin. Mahtavaa, että hän sai ostettua Citroenilta auton tulevaksi kaudeksi. Käsittääkseni hän on rallikuskeista halutuin. Maailmanmestaruus tietysti auttaa, mutta onhan hän mediassa hyvännäköinen jätkä, joka sanoo asioita ja on aina iloinen. Samaa ei voi kaikista autokuskeista sanoa. Toivottavasti Petter pystyy laittamaan hanttiin tehdastallien kuskeille.

On hienoa, että Suomesta tulee niin paljon rallikuskeja. En osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta kyllä alppikisoissakin näkee sen, että jos lähdetään muiden maajoukkueiden kanssa viivalle ottamaan autoista tehoja, niin aika harvoin suomalaiset jäävät kylmäksi. Meillä on rattimiehiä joukkueessa. En tosin valitettavasti itse lukeudu siihen joukkoon, sillä olen selvästi huonoin meidän joukkueestamme ajamaan autoa. Olen myös ainoa, joka myöntää sen. Häviän aina, kun mennään karting-radalle. Leino ja Rajala pistävät siellä turpaan.

Kyllä syöksylaskijat ovat kreisimpiä kuin rallikuskit. Jos katsoo Albrechtin pannua Kitzbühelissä, niin hän lähti jostain 140 km/h vauhdista ja lensi 80-90 metriä tullen niskoilleen alas. Rallissa ja formuloissa turvallisuustekijät ovat menneet paljon eteenpäin niin autoissa kuin radalla ja samalla vauhteja on pudotettu siten, että kohta siellä varmaan ajetaan ruokaöljyllä, ettei vaan mennä liian lujaa, ja turva-alueet rupeavat olemaan kilometrin mittaisia, ettei varmasti osu mihinkään. Sen sijaan Kitzbühelissä turvaverkot ovat tasan tarkkaan samassa paikassa kuin 60-luvulla. Totta kai verkot ovat kehittyneet, mutta ei laskijalla ole yhtään enempää koria ympärillään kuin muutama vuosikymmen aikaisemmin, mutta vauhdit ovat nousseet aivan saatanasti. Kyllä sykä on ihan hullua hommaa. Jokainen tietämäni autokuski antaa rispektiä syöksylaskijoille.

Miesten maailmancupissa on käyty viisi pujottelukisaa. Kauden ainoat pujottelun suomalaispisteet tulivat Jukka Leinon Levin 18. sijasta. On se vähän säälittävää, mihin tilaan on jouduttu. Meillä oli kuitenkin jossain vaiheessa pujottelujoukkue. Nyt oli Wengenissä vain yksi jätkä startissa - Leino numerolla 60.

Tällä hetkellä Suomen A-maajoukkue ja Eurooppa-cupin joukkue näyttää olevan enemmän suurpujottelujoukkue kuin aikaisemmin. Vaikea sanoa, mistä se on lähtenyt menemään siihen suuntaan.

En lähde sen enempää ruotimaan maailmancupin ja Eurooppa-cupin joukkuetta, sillä mielestäni juniorijoukkue on se, jossa ei nyt tällä hetkellä osata tehdä ihan kaikkea oikein. Sieltä ei tuoteta riittävästi laskijoita.

Minua huolestuttaa se, että todella suuri osa junnujoukkueen laskijoista lopettaa - ja syynä on vain ja ainoastaan se, ettei ole motivaatiota. Marcus Sandell sanoi äskettäin minulle, että hänkin olisi lopettanut, jos olisi viettänyt vuoden pidempään junnujoukkueessa. Mielestäni kuulostaa huolestuttavalta, jos myös Marcus sanoo näin. Oli onni, että hän pystyi nousemaan junnujoukkueesta Eurooppa-cupin joukkueeseen ja löysi jälleen laskemisen ilon. Hän ehti olemaan vain muutaman kuukauden EC-joukkueessa, kunnes jo voitti siellä ensimmäisen kisansa.

En tunne junnujen valmennustoimintaa sen enempää. En tiedä, mitä siellä tehdään ja miten siellä tehdään. En lähde hakemaan syytä täysin sieltä, sillä ainahan urheilijoissa on vikaa. Siinä on kuitenkin sellainen parantamisen paikka, johon pitää todella alkaa keskittyä. Junnujoukkue on se, jota kautta noustaan Eurooppa-cupin joukkueeseen ja jopa maailmancupin joukkueeseen.

15-18 vuoden ikä on alppihiihdossa pojille vaikeaa aikaa. Silloin ei saa oikein mitään aikaiseksi, koska fyysinen puoli ei ole vielä riittävällä tasolla. Sellainen on erittäin ei-motivoivaa, kun tulee turpaan päivästä toiseen. Se on suurin syy siihen, että monella hyvin lupaavallakin alppihiihtäjällä loppuu ura, kun ei jaksa ottaa päivästä toiseen sitä paskaa vastaan. Vain yksi tai kaksi alle 20-vuotiasta pystyy kauden aikana ottamaan maailmancup-pisteitä.

Mimmeillä fyysinen puoli on erilainen. Heillä ei pitäisi olla mitään estettä sille, etteikö pystyisi jo 16-vuotiaana ottamaan maailmancupin pisteitä, ja muiden maiden naiset ottavatkin niitä jo 16-17-vuotiaina. Suomesta ei ole Tanjan jälkeen tullut ketään, joka olisi menestynyt jo niin nuorena. Kyllä Suomen naisten joukkueessakin pitäisi saada laskijat nuorempana tekemään kovaa tulosta.

Tilanne ei ole siitä kiinni, etteikö Suomessa pystyisi pujottelutreenejä vetämään. Kyllä meillä on olosuhteet pujotteluun. On paskapuhetta väittää, ettei meiltä pysty alppihiihtäjiä tulemaan, kun on niin pienet rinteet. Meillä on helkatin pitkä kausi ja lyhyet rinteet, joten toistoja saa vedettyä järjettömän määrän lyhyessä ajassa.