Viime sekunneille meni

Julkaistu 2.9.2009

Hienoa, että on vielä faxeja olemassa tässä maailmassa ja vielä toimivia. Oma loppukauden osoitteeni oli nykypäivän tietoyhteyksien varassa, sillä erilaisia papereita siirreltiin monestakin eri paikasta moneen eri paikkaan. Loppujen lopuksi tietyt paperit ruksuttivat Sunderlandista Birminghamiin ja takaisin, välillä käyden myös minulla. Lainasiirto Birmighamiin sinetöityi vain minuutteja ennen siirtoajan umpeutumista. Kyse oli tosiaan vain minuuteista. Yksi varattu puhelin välissä olisi voinut kaataa koko jutun.

Siirron motiivia on turha haeskella kaukaa. Uusi Sunderlandin manageri pelaa tietynlaista peliä ja siihen pelityyliin meikä ei sopeudu. Keskikentän kautta pelataan hyvin vähän eikä minun parhaat puoleni tulisi tuossa pelityylissä kovin hyvin esiin. Jo kesällä alkoi näyttää siltä, ettei minuutteja ole paljoa luvassa ja kun joukkuetta vielä vahvistettiin keskikenttäpelaajilla juuri ennen kauden alkua, olin nokkimisjärjestyksessä jo kaukana. En pelannut yhdessäkään Valioliigaottelussa ja Liigacupissa sain yhden maalin tehtyä, mutta Liigacup oli tässä tapauksessa vain Liigacup. Ei se ottelu paljoa osakkeita nostanut.

Ratkaisut syntyivät helposti. Birmingham on ollut aiemminkin kiinnostunut palveluksistani, joten minua on seurattu jo jonkin aikaa. Ratkaisu syntyi nopeasti, mutta saaminen viralliseen muotoon venyi sitten aivan siirtorajan viimeisille hetkille. Hyvä kuitenkin, että ratkaisu tuli, sillä pelihalut ovat kovat. Pelihalujen tyydyttäminen Sunderlandissa olisi jäänyt muiden huoleksi, joten Tornion mies vaihtoi paikkakuntaa. Se on nyt sitten Birmigham ja paikallinen City.

Birmingham on perinteinen Valioliigajoukkue, joka tykkää pelata tietynlaista peliä. Olen aina pitänyt heidän pelityylistään ja uskon, että pystyn tuomaan siihen oman torniolaisen mausteeni mukaan. Siirrolle on aina hyvä lähtökohta siinä, että hankkiva joukkue on aktiivinen ostossa. Se kertoo, että juuri sinut halutaan ryhmään. Tässä kävi juuri näin. Sunderlandissa ei olisi ollut tarjolla mitään, Birminghamissa pääsen tappelemaan samalta viivalta avauspaikasta. Se on tässä vaiheessa jo iso etu.

Alex McLeishin kuvioihin pääsen tutustumaan maajoukkueleirin jälkeen. Olisi kiva mennä näyttämään naamaa uusille pelikavereille ja valmennukselle kuusi MM-pistettä taskussa. Vain se on vaihtoehto, että kuusi tulee. Tiedämme, että jatkopaikka on vielä saavutettavissa, mutta se vaatii meiltä hyvää suoritusta ja muilta epäonnea. Mutta siihen asti pelataan ja uskotaan, kun saumoja vielä on.

Itselläni uusi kuvio, uusi koulu ja toivottavasti myös ihan uudet peliminuutit alkavat ensi viikolla. Ukko on kyllä kunnossa ja pohjat ovat rajut. Baanalle vaan ja homma käyntiin.

Tallennettu kategorioihin A-maajoukkue, Valioliiga | 12 kommenttia

Tunkua kärkinelikkoon

Julkaistu 14.8.2009

Viime kaudet on ollut aika helppoa esiintyä Valioliigan asiantuntijana, kun on vain kauden alla vakavalla naamalla ja syvällä rintaäänellä veikannut Manchester Unitedin, Chelsean, Liverpoolin ja Arsenalin ratkovan kärkisijojen kohtalot. Eipä noita neljää voi pois laskea tälläkään kaudella, mutta sekaan on kovaa tunkua myös muilla joukkueilla.

Neljä suurta toki ovat yhä voimissaan ja Manchester City on ainakin tullut kisaamaan heidän kanssa. Ei tosin ole aina taattua, että homma toimisi, vaikka rahaa pannaan miten paljon pelaajiin haisemaan. Cityn hankinnat tuntuvat olleen kuitenkin hyviä.

Tottenham on myös vahvistunut ja saattaa nousta kisaamaan kärjen tuntumaan. Tässä vaiheessa joku varmasti väittää kuulleensa tuon monta kertaa aiemminkin ja vielä tällaisen Tottenham-fanin suusta sitä helposti voisi pitää taas toiveajatteluna. Kyllä minä ihan tosissani kuitenkin uskon, että Tottenham voi nyt nousta ihan kärkipäähän.

Tänä vuonna saattaa kärkinelikko vaihtua, mutta ihan uutta mestaria ei sentään varmaan leivota. Uskon myös, että ManU ei tänä vuonna vie mestaruutta, vaan Chelsea on minun veikkaukseni. Ronaldon menetys on MaUlle iso, vaikka siellä on iso nippu huippupelaajia. Se mies kuitenkin ratkaisi niin paljon pelejä lähes yksin ja vastasi käytännössä kaikista erikoistilanteista.

Liverpool sen sijaan ei voita mestaruutta – he heikentyivät selvästi kun myivät Samin pois. Turha tätä on enempää selittää, se on siinä. Ja lähtihän sieltä Xabi Alonsokin…

Meillä on tavoitteena parantaa viime kaudesta ja virallisesti tähtäin taitaa olla sinne sarjataulukon keskivaiheille. Se on minusta myös realistinen tavoite – sinne kympin sakkiin. Olemme saaneet hyviä hankintoja. Entinen seurakaverini Darren Bent on pelimies ja hänestä on varmasti paljon iloa Sunderlandille. Lorik Cana tuli Marseillesta ja tuo lisää voimaa keskikentälle.

Muutosta on tietysti myös penkin päässä, kun nyt mennään Steve Brucen kuvioilla. Jokaisella luotsilla on omat tyylinsä ja meidän pelityyliämme on muutettu suoraviivaisemmaksi. Nopeasti vastustajan maalille ilman sen suurempia hienouksia, siinä se kiteytettynä.

Harjoituskaudella olen itse aloittanut pelejä paljon penkillä, joten oma rooli saattaa alkaa siellä. Eiköhän niitä minuutteja kuitenkin ole pitkän kauden aikana tulossa.

Teemu Tainio

Tallennettu kategorioihin Sami Hyypiä, Valioliiga | 3 kommenttia

Pelin riemua

Julkaistu 7.7.2009

Pikkuhiljaa alkavat omat akut olla ladattuna ja ajatukset täytyy siirtää arkisiin hommiin. Keskiviikkona ilmoittaudun riviin Sunderlandiin lyhyen, mutta tarpeellisen kesäloman jälkeen. Taas uudet kuviot edessä, sillä managerina odottaa Steve Bruce. Kokenut kaveri, muuta en hänestä oikeastaan tiedäkään. Pianhan sen näkee – se on kuitenkin ihan saletti, että entinen huipputoppari tulee pitämään vauhtia yllä treeneissä. Onneksi lomalla ei tullut lisäkiloja, joten eiköhän se taas siitä. Katsotaan, millaisia muutoksia joukkueeseen tulee. Viime kevään nitrohetkiä ei kukaan kaipaa, joten eiköhän pelaajapuolellakin jotain tapahdu.

Kesä meni aika perinteisesti lomaillen: oli mökkeilyä, lepoa, saunaa ja kaikkea normaalia. Samalla ehdin seurata vähän jalkapalloakin. Lähinnä se tarkoitti Suomen 21-vuotiaiden maajoukkueen esityksiä. Täytyy myöntää, että Pikkuhuuhkajat käyttivät oman tilaisuutensa loistavasti hyväkseen. Aika moni pelaaja teki juuri sen, mitä pitikin: pelasi uransa parhaat ottelut oikeassa paikassa. Veikkaan, että aika moni nimi alleviivattiin kykyjenetsijöiden ja seuraskouttien papereissa. Ja syystäkin. Suomi olisi ihan hyvin voinut voittaa molemmat finalistit, Englannin ja Saksan. Kolmannessa ottelussa bensa taisi olla vähän lopussa tai sitten Espanja ei vain pelityyliltään sopinut Suomelle. Oli miten oli, esitys oli upea. Tuosta joukkueesta tulee olemaan paljon iloa myös A-maajoukkueelle muutaman vuoden sisällä. Joku viisaampi on joskus laskenut, että jos ikäluokasta tulee 2-4 miestä A-maajoukkueeseen, on projekti ollut onnistunut. Uskon, että tästä ikäluokasta tuon verran kavereita tulee mukaan pysyvästi. Jos näin käy, on Rive Kanervan kokonaisuus tosiaan ollut täysosuma.

Viimeisinä päivinä Suomessa pääsin ja pääsen seuraamaan ”futisisänä” jalkapallon iloa aidoimmillaan. Oma poikani Max on mukana Hongan nuorimmassa ikäluokassa ja Helsinki Cup on käynnissä. Sitä touhua on hieno katsoa: pallo peliin ja nuoret perään. Tuloksella ei ole ihan niin kauheaa merkitystä. Tai on, mutta vain pari minuuttia. Sitten tähdätään jo seuraavaan peliin. Tässä kilpailussa on kauheasti perinteitä. Loistavaa, että kisa on vielä voimissaan ja tulee varmasti myös olemaan. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa lomastaan pienen siivun ja menee kenttien reunoille katsomaan, kuinka pikkupojat ja –tytöt ja vanhemmatkin jalkapalloilijat nauttivat pelistä.

Lisää havaintoja kesästä: lähtöseurani Suomesta, Haka, on aloittanut kautensa loistavasti. Täytyy nostaa hattua Huttusen Okalle siitä, että hän on valmentanut todella vaikeasta lähtötilanteesta joukkueen keulille. Joukkue uusiutui lähes täysin eikä ennakolta kukaan antanut Hakalle mitään mahdollisuuksia. Oka on nyt näyttänyt, että mitä saa aikaan hyvillä pelaajahankinnoilla ja hyvällä valmennuksella. Suurin kunnia tästä menestyksestä kuuluu sinne – tietysti myös muut taustahenkilöt ovat tukeneet Okan työtä hyvin ja antaneet mahdollisuuden tekemään uutta menestysjoukkuetta. Muutenkin Veikkausliiga vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. HJK on mielestäni edelleen kovin mestarisuosikki, mutta ilmaiseksi ei pytty Helsinkiin tule. Hakan johdolla haastajat hengittävät niskaan.

Tällä viikolla jatkuu myös Suomen cup, kilpailu, jota arvostan itse korkealle. Toistaiseksi viimeinen otteluni suomalaisessa joukkueessa oli cupin finaali, jota olin Hakan kanssa voittamassa. Tällä viikolla Haka matkustaa Kajaaniin pelaamaan neljännen divisioonan Spartakia vastaan. Espoossa taas hyvin tuntemani Sexypöxyt haastaa TPS:n. Pöxyt pelaa kolmannessa divisioonassa. Tällaiset pelit ovat cupin suola. Alemman divisioonan joukkueet saavat ainutlaatuisen tilaisuuden mitata omaa tasoaan maan huippuja vastaan. Jalkapallo on siitä ihmeellinen peli, että ns. huonompikin voi voittaa. Sen vuoksi jalkapallo on melkein ainoa laji, jossa cupeja pelataan. Saa nähdä, millaisia yllätyksiä ensi viikolla cupissa nähdään – voi olla, ettei Pöxyjen tai Spartakin rahkeet riitä ihan sensaatioon, mutta jotain yllättävää nähdään varmasti jossakin ottelussa. FC Espoo voittaa HJK:n? AC Vantaa JJK:n? Kaikki on mahdollista, 90 minuuttia voi olla yllättävän lyhyt aika.

Hyvää lomailua niille, joilla kesäloma alkoi. Oma lomani on loppumetreillä ja Tornion mies hikoilee Steve Brucen piiskauksessa keskiviikosta lähtien. Kiva kesä oli, mutta nyt on aika palata töihin.

Tallennettu kategorioihin FC Haka, Helsinki Cup, Pikkuhuuhkajat, Suomen Cup, Valioliiga | 4 kommenttia

Suuri seikkailu

Julkaistu 14.6.2009

Suomen 21-vuotiaiden maajoukkue on todella suuren seikkailun edessä. Jätkät pääsevät mittaamaan taitonsa Euroopan kahdeksan parhaan ikäluokan maajoukkueen kanssa, mahtava juttu. Eikä se ole pelaajille vain seikkailu, se on myös mielettömän hyvä paikka näyttää osaamista. Ottelut näytetään ympäri maailmaa ja katsomot pullistelevat erilaista pitkätakkia Euroopan seurajoukkueen scouteista agentteihin. Jokainen minuutti kentällä on mahdollisuus. Tuollaisissa turnauksissa pelataan joukkueen puolesta, mutta myös jokaisella yksilöllä on saumansa näyttää, että seuraava työnantaja voisi olla ihan muualla kuin nykyinen.

Suomi on tässä erilaisessa tilanteessa kuin vaikkapa Suomen lohkon muut joukkueet. Englannin jengistä pelaajat pelaavat Valioliigassa tai Championshipissä. Saksalaisten joukkue on Bundesliigapelaajien miehittämä ja Espanja taas kostuu paikallisen liigan pelaajista. Pelaajat ovat jo päässeet pitkälle niihin sarjoihin, joihin suomalaiset vasta yrittävät – ok, lohkon muiden maiden pelaajilla on varmasti mielessä isommat roolit ja isommat seurat oman maansa sarjoissa, mutta kuitenkin. Härmäläispelaajista on jokainen periaatteessa hakemassa seuraavaa siirtoa. Jos noissa kisoissa onnistuu, madaltuu siirtokynnys kummasti.

Markku Kanerva ja Suomi pystyvät haastamaan lohkon muut joukkueet, mutta se vaatii onnistumista nimenomaan joukkuepelissä. Yksilötasolla ei jotain Espanjaa vastaan ole oikeastaan kenelläkään jakoa, mutta joukkuepelaamisessa voi olla. Nyt on tärkeää, että Riven Pikkuhuuhkajat pelaavat samalla tavalla omaa, hyvin tuntemaansa peliä ja uskovat samoihin asioihin kuin karsinnoissa. Jos näin tapahtuu, on Suomella mahdollisuus horjuttaa lohkon nimekkäämpiä vastustajia. Sooloilulla siihen ei pystytä.

Avausvastustaja Englanti on minulle kohtuullisen tuttu, sillä joukkueen pelaajat pelaavat Englannin sarjoissa. Theo Walcott hehkuu kirkkaimpana tähtenä, mutta myös muita huippunimiä on mukana. Gabriel Agbonlahor on huippujätkä, samoin James Milner. Micah Richards on ollut miesten A-maajoukkueen mukana, mainitun kaksikon lisäksi. Nämä ovat ennakolta kovimmat nimet, mutta ”nimettömätkin” brittipelaajat ovat kovaa luokkaa.

Suomi ei olisi paljon herkullisempaa avausottelua voinut saada. Englanti joutuu lähtemään kuitenkin vähän varovaisesti peliin, siitä huolimatta, että he osaavat varmasti käsitellä ennakkosuosikin asemansa. Stuart Pearce ei riskejä ota – Englanti on varmasti myös vakoillut Suomen pelin tarkoin, mutta näin on myös päinvastoin. Veikkaan, että avauspelistä tulee hyvin tasainen. Suomi tulee haastajana, mutta niin Suomi oli jo karsinnoissa. Se ei näyttänyt haittaavan vaan tulos oli kohdallaan.

Tallennettu kategorioihin Pikkuhuuhkajat | 1 kommentti

Nippanappa kuiville

Julkaistu 27.5.2009

Se oli sitten pienestä kiinni. En haluaisi kokea tuollaista piinaa enää urallani uudestaan. Yhdessä vaiheessa olimme lähes kymmenen sakissa Valioliigassa, sitten löysässä hirressä ja lopulta lähes täydessä kiikussa. Karmeinta oli, että emme pystyneet hoitamaan sarjapaikkaamme itse vaan se hoitui muiden kautta. Homma oli pitkään omissa käsissä, mutta ei… näköjään oli pakko tehdä kaikki vaikeimman kautta. Oli aika helvetillistä seurata muiden otteluiden tuloksia vain yleisön reaktioista päätellen. Onneksi reaktiot olivat hurraahuutoja. Läheltä liippasi, mutta nenä jäi nyt nippanappa pinnan yläpuolelle.

Ensimmäinen kausi Sunderlandissa on nyt paketissa. Ikävä kyllä, osa kaudesta omalta osaltani, meni myös paketissa: ei tullut tästäkään ehjää kautta. Pari ikävää vammaa jäi varjostamaan kokonaisuutta. Siitä pitää tietty olla tyytyväinen, että vastuuta tuli, kun olin ehjänä. Mutta ikävä kyllä lasareetissa meni taas turhan monta peliä ohi suun. Tapahtumaköyhäksi ei tätä kautta voi moittia. Yksi manageri lähti, toinen tuli tilalle ja se toinenkin sitten ilmoitti lähtevänsä kauden jälkeen. Ei se siinä mielessä ole ihme, että kauden alla odotimme jotain ihan muuta kuin sitä, että pelaamme viimeisessä ottelussa Chelseaa vastaan elämästä ja kuolemasta. Kyllä meidän olisi pitänyt olla ihan jossain muualla. Ainakin tällä kaudella, kun yllätyksiä oli paljon ja pelejä pelattiin jatkuvasti ristiin. Muutaman voiton tai tappion putkella sarjasijoitus muuttui kummasti monta sijaa. No, elämä jatkuu ja muutoksia joukkueeseen on varmasti edessä. Pitää kesäloman aikana pitää vähän silmiä auki ja tutkailla Englannin uutisia. Eiköhän siellä jotain liikehdintää tule, sillä seurajohto ei ole tinkinyt piiruakaan viime syksyn pitkän tähtäimen tavoitteista.

Kauden mielenkiintoisin joukkue oli ehdottomasti Hull. Ensin joukkue mykisti kaikki ja hämmensi jopa kärkipäätä. Loppukaudesta he eivät voittaneet ketään. Sarjapaikka jäi kuitenkin kotiin, eikä ihme, että valkku lurautti laulun faneilleen silkasta ilosta ratkaisupelin jälkeen. Harvemmin kukaan laulaa mikrofoniin kotikentällään tappio-ottelun jälkeen. Tällä kertaa se tappio oli heille suuri voitto. Sama kuin meillä, sillä viimeistä pelistä tuli nokkaan.

Jo aikaisessa vaiheessa oli sellainen kutina, että isoja ruumiita tulee. Newcastle ja Middlesbrough ovat sellaisia. Kumpikin on satsannut aika paljon joukkueeseensa. Ei ole kovinkaan monta vuotta aikaa siitä, kun Middlesbrough oli UEFA cupin finaalissa. Nyt joukkue hakee vauhtia Championshipistä. Newcastlelta on taas odotettu jopa isojen haastamista kovan nimilistansa kautta. Toisin kävi ja Keke Armstrongin ja muiden harmiksi fanit joutuvat nyt odottelemaan ensi kauden vierasmatkoja vaikkapa Scunthorpen stadionille. Saa nähdä, miten kauan kestää, ennen kuin palikat ovat taas kasassa. WBA:n putoaminen oli taas aika odotettu, mutta hyvän loppukirin hekin saivat aikaan.

Roy Hodgsonin Fulham oli mielestäni kauden suurin yllättäjä. Parin viime kauden viimeiseen asti kestänyt putoamistaistelu loppui heiltä jo ajat sitten. Loistavan kauden tuloksena on paikka euro-otteluissa. Kova saavutus, sillä joukkue ei mitenkään hirmuisesti satsannut siirtomarkkinoilla. Kärkipäässä ei taas tapahtunut mitään uutta: ManU ykkönen, Liverpool kakkonen, Chelsea kolmonen ja Arsenal nelonen. Vedonlyöjät eivät paljoa tuosta listasta käärineet. Samat nimet kärjessä, järjestys olisi voinut olla vähän toinenkin – mutta mestarista ei ole jossiteltavaa. Paras voitti.

Teemu Tainio

Tallennettu kategorioihin Valioliiga | 1 kommentti

Kaikki omissa käsissä

Julkaistu 13.5.2009

Elinehto, Valioliigassa säilyminen, on vielä onneksi omissa käsissä. Vielä on pelaamatta kaksi kierrosta ja olemme yhä kaulakiikussa. Tasaista on edelleen ja homma ratkeaa viimeisellä kierroksella. Tosin me Sunderlandissa voimme nousta kuiville jo ensi viikonloppuna. Se vaatisi ilman muuta voittoa vierasottelusta Portsmouthia vastaan. Vikalla kierroksella on vastassa aina helppo Chelsea…

Jengi jengiltä moni on noussut vaaravyöhykkeeltä pois. Siihen tilanteeseen mekin haluamme, mutta tällä kaudella on tullut yllätyksiä ihan solkenaan. Niitä voi tulla myös viimeisissä peleissä. Nyt putoamistaistelu on käytännössä kuuden kauppa. Tuleva vastustajamme Portsmouth tarvitsisi myös voiton, sillä se varmistaisi heidän sarjapaikkansa. Heillä on tällä hetkellä 38 pojoa, kaksi enemmän kuin meillä. Ikävä kyllä maanantaina Newcastle ja Middlesbrough eivät pelanneet tasan ja Newcastle nousi meidän lähimmäksi uhkaajaksemme kahden pisteen päähän. Syksyn yllättäjä ja kevään romahtaja Hull on Newcastlen kanssa samoissa pisteissä, mutta huonommalla maalierolla viivan alapuolella. Sitten tulee kolmen pisteen väli ja Middlesbrough sekä WBA samoissa pisteissä.

Sarjaohjelman laatijat ovat onnistuneet – tai sitten epäonnistuneet – viimeisten kierrosten otteluohjelman laatimisessa. Ainoa putoamiskamppailussa olevien seurojen keskinäinen kamppailu on Portsmouthin ja meidän välisemme. Viimeiselle kierrokselle ei siis saada sellaista draamaa, jossa kaksi joukkuetta pelaisivat putoamisesta. Radiot ovat varmasti kovassa käytössä eri stadioneilla päätöskierroksella, ihan vanhaan malliin.

Eri joukkueiden ohjelmat ovat aika samanlaisia: Portsmouth ja me pelaamme vastakkain ja Pompeylla on viimeisellä kierroksella Wigan vieraissa. Newcastle pelaa loistavan kauden pelannutta Roy Hodgsonin Fulhamia ja Aston Villaa vastaan. Hull kohtaa Boltonin ja Manchester Unitedin (joka on saattanut varmistaa mestaruutensa jo silloin). Middlesbroughilla on vastassa Aston Villa ja West Ham ja WBA:lla Liverpool sekä Blackburn. Aston Villa on siis aika isossa asemassa tässä taistelussa, sillä he pelaavat sekä Newcastlea että Middlesbroughia vastaan – ja voivat siis pudottaa yhden Valioliigan suurista satsaajista sarjasta.

Mielestäni on aika ihmeellistä, että vain viimeinen kierros 24. toukokuuta pelataan samanaikaisesti. Toiseksi viimeinen kierros on siroteltu kolmelle päivälle. Onhan se selvää, että meille ja Portsmouthille on etu, että tiedämme, miten kilpailijoittemme ottelut ovat päättyneet. Toisaalta, pisteitä pitää joka tapauksessa saada, jos haluaa veitsen kurkulta ja päästä turvaan.

Sarjan kärkipäähän tuskin tulee yhtä tiukkaa ratkaisua. ManU pelaa kauhealla itseluottamuksella ja suoritusvarmasti. Veikkaan, että he hoitavat Wiganin keskiviikkona ja Arsenalin viikonloppuna. Sitten pyttyä viedään taas Old Traffordille ja Fergusonille. Liverpool pitää toisen sijansa ja Chelsea tulee kolmanneksi. Sitten tulee Arsenal, joten ei mitään uutta siltä rintamalta.

Liverpoolin mestaruushaku siis jatkuu yhä. Nyt se jatkuu kuitenkin ilman Voikkaan Tornia, joka lähtee Saksaan (halvan auton perässä… – heh, heh). Siirto tuli puskista, mutta se oli ihan loistava veto. Saksan Bundesliiga on loistava sarja ja Sami Hyypiälle on iso rooli varattu. Olisimme ottaneet hänet mielellään tänne Sunderlandiinkin, mutta tälle ratkaisulle isot aplodit. Bundesliigassa ja isoissa saksalaisseuroissa ovat harvemmin härmäläiset pelanneet ja vielä harvemmin ikämiesiässä olevat pelaajat.

Viikset vain kasvamaan!

Tallennettu kategorioihin Valioliiga | 7 kommenttia

Ukkelit vireessä

Julkaistu 23.4.2009

Veikkausliiga lähtee kunnolla käyntiin torstaina ja se on hyvä juttu. Olen täältä Englannista seurannut netin välityksellä, miten Suomessa pärjäillään. Se ilahdutti, että kovasti uusia nimiä esitellyt Haka on aloittanut kautensa kahdella voitolla. Hyvä Oka!. Myös se on ollut hienoa, että tietyt ”vanhat” ukkelit jaksavat vielä heilua… Minullakin mittarilukeman ensimmäinen numero kääntyy hitaasti, mutta varmasti kohti kolmosta, mutta näköjään on vielä paljon pelivuosia jäljellä – Vallu ja Litti antavat siinä esimerkkiä.

 Olen pelannut molempien kanssa samassa joukkueessa. Vallu Popovitsin kanssa pelasin Hakassa vuonna 1996 ja 1997. Nuori torniolaispoika oppi paljon, kun Vallun kikkoja katseli. Vallu on loistava pelaaja, mutta myös mahtava tyyppi. Ja on sekin jäänyt mieleen, että hän oli juuri se jätkä, joka teki omasta, toistaiseksi viimeisestä ottelustani Suomessa, muistettavan. Vallu Popovits teki Hakalle voittomaalin jatkoajalla Suomen cupin finaalissa 1997. Sen jälkeen meikäpoika onkin sitten pelannut, tai ikävä kyllä liian paljon toipunut loukkaantumisista, ulkomailla.”Kuningas” Litmanen on taas ihan oma lukunsa. Kaikki hänen kanssaan tai häntä vastaan pelanneet tietävät, että kyseessä on nero. Välillä ei tiedä, että onko tumman takatukan alla aivot ja jonkinlainen jalkapallotietokone. Maajoukkueessa olen saanut todella nauttia hänen kanssaan pelaamisesta ja toivottavasti saan vielä jatkossakin. Eiköhän viimeisetkin epäilijät hiljenneet Litmasen Wales –ottelun esityksen jälkeen.

 Vallu ja Litti tuovat Veikkausliigalle paljon. He ovat kiinnostavia pelaajia ja yleisö tulee heitä katsomaan. Mutta heiltä voi myös oppia paljon. FC Lahdella on hyvin nuori ja kehityskelpoinen joukkue, joka saa nauttia opettajan opeista kentällä treeneissä päivittäin. Ihan sama juttu Vallun kanssa. Vaikka HJK:lla onkin paljon Lahtea kokeneempi joukkue, harjoittelee siellä myös paljon junioreita. Jos nuori pelaaja saa harjoituksista Vallulta pallokosketuksesta tai oivalluksista edes jotain mukaan, kehitystä tapahtuu varmasti. Tämä kaksikko on loistava esimerkki siitä, että ikä on oikeasti vain numero – mitään pikakiitäjiä he eivät ole kentällä koskaan olleetkaan, mutta kumpikin on näyttänyt, että aivot ovat usein jalkoja nopeampi juttu futiskentällä. Ja tietysti taito, joka ei kummaltakaan heistä lopu. Mutta se ei ole tullut ilmaiseksi. Tiedän, että kummankin loistavan kosketuksen ja potkutekniikan takana on hirmuinen määrä tunteja omiin nimiin normaalien harjoitusten ulkopuolella.

 Miten Veikkausliigassa sitten käy? Toivon, että Haka voittaa, mutta luulen, että ”Oka” Huttusen joukkue on enemmän haastaja ja musta hevonen. HJK vaikuttaa hyvin vahvalta ja veikkaan, että TamU palaa mitalitaisteluun. TPS on varmasti myös kova. Saa nähdä… Erittäin tasaiselta ja mielenkiintoiselta vaikuttaa.

 Sama se on täällä. Kaikki on vielä ihan auki ja mahdollista. Tällä kaudella joukkueille on tullut vuorollaan ihmeellisiä voitto- ja tappioputkia. Aina, kun luullaan, että joku on kuivilla – niin kuin esimerkiksi me – ollaankin taas putoamisviivan lähellä. Paras esimerkki on Hull, josta kirjoittelin joskus viime syksynä. Silloin vaikutti ihan varmalta, että Hullilla on varma sarjapaikka taskussa, mutta niin vain he ovat pissassa. Veikkaan edelleen, että kaikki ratkeaa vasta viimeisellä kierroksella. Itse olen taas kunnossa. Vihdoin. Nyt pitää vielä puristaa kausi loppuun, varmistaa sarjapaikka Sunderlandin kanssa ja vielä virittäytyä iskuun kesäkuun alun MM-karsintaotteluihin. Montaa peliä ei ole enää kauden aikana jäljellä, mutta tärkeyttä niissä riittää.

 Teemu Tainio

Tallennettu kategorioihin FC Haka, HJK, Jari Litmanen, TamU, TPS, Valeri Popovits, Valioliiga, Veikkausliiga | 1 kommentti

Vetiset paikat

Julkaistu 12.4.2009

Alkaa tämä kausi olla lopuillaan eikä sarjasijoitus ole lainkaan sitä, mitä edellisessä tekstissäni odottelin. Pisteitä ei pentele ole tullut lisää ja nyt voimme taas ihan huoletti unohtaa sen hyvän sijoituksen ja keskittyä taas siihen, ettei noutaja saavu. Meillä ei ole enää yhtään joukkuetta elämän ja kuoleman viivan välissä…Black Cats on nyt neljänneksi viimeinen, kaksi pistettä putoajan paikasta. Pelejä on vielä pelaamatta, mutta kyllä tämä paikka on aika vetinen, jopa kusinen. Suurista ja perinteisistä Valioliigajoukkueista Newcastle ja Middlesbrough ovat takana ja heidän nimekkäistä joukkueistaan luulisi löytyvän vielä puristusta. Tosin pitää muistaa, että edellämme on vielä useampi joukkue, jotka saattavat lopussa pullahtaa: Blackburn, Hull ja Portsmouth ovat vain kaksi pistettä meitä edellä ja Stokekin vain kolme. Mutta nyt on selvää, ettei pisteitä täytyy saada niistä peleistä, joista niitä on budjetoitu saataviksi.

Lauantain peli ManU vastaan oli sellainen, ettei kukaan rehellisesti joukkueen ulkopuolelta meille pojoja odottanutkaan. No, hyvä sauma meillä oli yksi napata, mutta taas ManU jyräsi materiaalillaan ja lopuksi voittomaalin vähän kimmokkeesta. Se ei ollut heille tällä kaudella ensimmäinen eikä se tule olemaan viimeinkään. Usein kovat kärkijoukkueet saavat pitkien painostusjaksojen johdosta ”vähän halvempiakin” maaleja, siis sellaisia, jotka näyttävät vähän tuuriosumilta. Niiden takana on kuitenkin paljon painostusta, hyviä tilanteita ja osaamista. Jos ManU olisi yhtään vähemmän epävarma suorituksissaan, olisi Liverpool tämän viikon pelien jälkeen keulilla: ManU pelasi kaksi ottelua, oli menettää molemmissa pisteitä, mutta loppujen lopuksi tilille tuli kuusi. Sellainen on mestarin merkki.

Itse palasin kentälle pitkän tauon jälkeen lauantaina. Edellinen pelini oli Arsenalia vastaan aika kauan sitten. Ikävä kyllä asia ei ole niin, että pelaisin ”vain” suurissa otteluissa – valitettavasti en ole pystynyt pelaamaan näiden pelien välissä. Josko nyt saisi loppukauden olla terveenä? Ainakaan ottelun aikana polvi ei kipeytynyt yhtään eikä pelin jälkeenkään tuntunut pahalta. Peli meni ihan normaalisti, mitä nyt pelituntuman kanssa oli hakemista. Loppukaudeksi tavoitteena on taas kerran pysyä pelikunnossa ja olla napsimassa tärkeitä pisteitä todellisista ratkaisuotteluista. Seuraava sellainen peli on jo ensi viikonloppuna, kun saamme kotikentälle Hullin. Se peli pitää voittaa.

Toinen tavoite on tietysti olla mukana kesäkuussa, kun Suomi kohtaa Liechtensteinin ja Venäjän Olympiastadionilla. Lippuja on kuulemma mennyt kaupaksi tosi hyvin ja se on hienoa. Hyvä tunnelma jo Liechtensteinia vastaan nostaisi fillista siihen suureen peliin vielä entisestään. Näin kuinka Suomi tukisti Walesin vieraskentällä ja joukkue pelasi todella hyvin. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan vielä astetta parempaa esitystä ja iskeä Venäjä Olympiastadionin nurmeen.

Tallennettu kategorioihin A-maajoukkue, Valioliiga | 1 kommentti

Tervetuloa takaisin Losa

Julkaistu 19.3.2009

Päivät vähenee ja pelit vain kovenevat. Ikävä kyllä en ole taas polven vihoitellessa ollut kentillä vähään aikaan, mutta uskoa riittää siihen, että pian Tornion mies on taas mukana. Englannin Valioliigassa ratkaistaan sijoituksia kärjen takana ja vielä tyvipäässäkin. Meikäläisen Sunderland on mukana kummassakin kamppailussa. Putoamisviivalle on matkaa hyvin vähän, mutta niin on myös hyvään sarjasijoitukseen. Se nyt näyttää ainakin varmalta, että putoamiskamppailu jatkuu ihan loppukierroksille asti. WBA on pudonnut kelkasta enkä usko, että he sieltä nousevat, mutta muuten voi tapahtua ihan mitä vaan. Sijoilla 8-19 on lauma joukkueita vain yhdeksän pisteen sisällä. Parin pelin voitto- tai tappioputki muuttaa sijoituksia paljon. Vakioveikkaajan kausi on ollut hyvin, hyvin vaikea. Yllätyksiä tapahtuu koko ajan.

Valioliigasta on pelaamatta vielä ensi viikonlopun peli, paha vierasottelu Manchester Citya vastaan, ennen kuin on taas Suomen maajoukkueen aika. Edessä on todella iso peli ja vastassa vaarallinen Wales. Wales on varmasti kovempi kuin moni osaa ennakolta aavistaa – joukkue on aivan mielettömän nuori, nälkäinen ja nopea. Kokemuksessa he ottavat meiltä nokkaan mennen tullen, mutta kotikentällään nuori joukkue korvaa sitä yrityksellään. Heillä on edessään tosi kova tuplaottelu, sillä meidän jälkeen he kohtaavat kotonaan Saksan. Siinä on elämän sauma monella 80-luvun lopulla syntyneellä pelaajalla näyttää, että he kuuluvat pääsarjatasolle ennemmin kuin Championshipiin. Sitä intoa meidän täytyy toppuutella ja kääntää meidän satojen pelien kokemuksemme vahvuudeksi. Meidän miehillämme ei jalan pitäisi tutista edes massiivisella Millennium –stadionilla -- ja jos jostain syystä tutisee, voidaan aina kääntyä Iso-Samin puoleen, joka on useamman pokaalin siellä käynyt nyökkäämässä.

Uskon ilman muuta siihen, että otamme Cardiffista kolme pistettä. Meillä on siihen täydet saumat. Ensimmäinen jakso Portugalissa pelattiin kokeneella porukalla, tutuilla pelipaikoilla, ja jätkät pitivät kovan tähtisikermän nollilla. Toisella jaksolla peli hajosi, mutta myös kokeiluita tehtiin paljon. Nyt ainakin nimilistamme on kohdallaan ja toivottavasti myös toipilaat saadaan mukaan – minä mukaan luettuna. Vielä tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mihin suuntaan toipuminen etenee, mutta peukut ovat pystyssä ja usko kova. Ja tietysti myös pelihalut.

Nimilistalla eniten puhetta aiheutti, näin nettiseurannan perusteella, Losa Eremenkon paluu A-maajoukkueeseen. Se on hyvä juttu, tervetuloa takaisin. Kaikki tietävät, mitä Losa parhaimmillaan osaa. Sen hän on näyttänyt monessa ottelussa. Nyt, kun peliaikaa ja vastuuta tulee myös Saturnissa, tulee paluu oikeaan aikaan. Taitoa ja yllätyksellisyyttä miehessä on vaikka muille jakaa. Hän pystyy parhaimmillaan tekemään sellaisia juttuja, joista monet vain haaveilevat. Ratkaisupeleissä pienet asiat ratkaisevat ja Losa voi olla meille sellainen hihaässä, josta vastustajat eivät juuri tiedä. Hän ei kovin paljoa pelannut edellisissä EM-karsinnoissa, joten enpä tiedä, miten paljon Toschack ja kumppanit nykyään kuulemma pajunvitsamaisesta Losasta tietävät.

Positiivisella mielellä siis kauden ratkaisuotteluihin. Meikäläinen kuntoon ja kentälle, toivottavasti. Tavoitteena ilman muuta hyvä sijoitus Valioliigassa ja kolme mehukasta pojoa Walesista. Siinä on hyvät tavoitteet lähiajoiksi minulle.

Teemu Tainio

Tallennettu kategorioihin A-maajoukkue, Alexei Eremenko Jr, Valioliiga | 4 kommenttia

Takaisin taisteluun

Julkaistu 19.2.2009

Taas on yksi tauko onneksi takana ja Tornion mies on pelikunnossa. Muutama viikko tässä vierähti – aika ihmeellistä, koska polvesta ei löytynyt mitään varsinaista vikaa. Mutta tärkeintä, että olen taas pystynyt harjoittelemaan ja olen myös pelikunnossa viikonloppuna. Viikonlopun ottelu on minulle normaalia tärkeämpi. Vastassa on Lontoon punapaitainen A-kirjaimella alkava joukkue. Täytyy myöntää, että entisenä Spursin pelaajana ja ennen kaikkea Spursin kannattajana jo pikkupoikana, heidän kohtaaminen sytyttää. Niissä peleissä on aina minulle enemmän kipinää. Syyt ovat varmasti kaikille brittifutista seuraaville selvät.

Viikonlopun ottelusta tulee varmasti kova. Vastustajalla on iso tarve vielä imeytyä kärkitaisteluun mukaan. He eivät tule luovuttamaan helpolla paikkaansa neljän ison joukossa Aston Villalle. Kahden kärki on mennyt menojaan, mutta jääminen ilman Mestarien liigapaikkaa olisi heille suuri katastrofi. Sitä he eivät tule helpolla hyväksymään. Kuten jo edellisessä tekstissäni mainitsin, pelko putoamisesta ensi kauden Mestarien liigasta oli varmasti suurin syy Arshavinin hankintaan. Yleensä noin isot vonkaleet liikkuvat siten, että he saavat myös pelata kuluvan kauden euro-peleissä. Arshavin ei kevään Mestarien liigan otteluissa saa pelata, joten hänet hankittiin juuri nyt siksi, että paikka neljän sakissa on saatava vaikka väkisin.

Niihin rattaisiin me yritämme panna kapuloita ensi lauantaina vierasottelussa. Me olemme viime aikoina pelanneet aika mukavasti ja pikkuhiljaa eroa kuolemanviivaan on alkanut syntyä. Helposti ei voi hengittää vieläkään, sillä seitsemän pojoa on nopeasti menetetty kaula. Mutta samaan aikaan nälkä on alkanut kasvaa syödessä: meillä ei ole pitkä matka myöskään kymmenen sakkiin. Jos me sinne pääsisimme, olisi kauden tavoite aika hyvin taskussa. Kaikki on mahdollista, sillä tämän kauden sarja on todella omituinen. Kärki on karussa tuttuun tapaan, mutta varsinaista keskikastia ei ole lainkaan. Me olemme nyt hyödyntäneet sarjan tasaisuuden ja noussee pikkuhiljaa haistelemaan vähän parempia sijoituksia. Mutta kuten sanottua, ei voi tuudittautua mihinkään. Muuten on naru taas tiukasti kaulassa. Maaliskuu tulee olemaan meille ohjelmaltaan paha, joten eipä vielä nuolaista.

Jouduin ikävä kyllä seuraamaan Suomen Portugali –ottelun televisiosta. Peli ei ollut mitään huippuviihdettä, mutta pitää muistaa, että se oli harjoituspeli. Kokeiluja tehtiin, niin kuin harjoituspeleissä pitääkin tehdä. Ensimmäinen jakso oli Suomelta ihan hyvä, mutta toisella Portugali vei pahasti. Parantamisen varaa jäi. Portugali ansaitsi voittonsa, mutta silti rangaistuspotkusta jäi vähän huono maku suuhun. Se ei ollut missään tapauksessa pilkun arvoinen paikka. Ja toisessa päässä meille olisi ilman muuta pitänyt antaa rankkari, kun Hyypiä vedettiin nurin. Noista repimisistä puhutaan paljon ja väitetään, että niitä seurataan ja rikkeet otetaan pois. Vähän ovat puheiksi jääneet…

Parempi voitti, mutta pisteitä ei saanut kumpikaan. Pisteitä jaetaan seuraavan kerran Cardiffissa, kun kohtaamme maaliskuun lopussa Walesin. Siellä tulee kova joukkue vastaan hirmuisella asenteella. Mutta mitään yllätyksiä he eivät voi meitä vastaan heittää, tunnemme heidät hyvin. Ja tiedämme sen, että pystymme siellä voittamaan. Cardiffissa olemme iskussa. Siinä on tähtäin, myös minulla.

Teemu Tainio

Tallennettu kategorioihin A-maajoukkue, Valioliiga | 1 kommentti