Tullessani lentokentälle tapasin ujosti hymyilevän Markku Veijalaisen matkalla Lontooseen. Tämä oli jo toinen kerta, kun hän saman päivän aikana yritti päästä matkaan. Ensimmäinen yritys tyssäsi virkailijaan, joka totesi Mapen passin vanhentuneeksi. Elettiin lokakuuta ja passi oli vanhentunut jo elokuussa. Ympärillä olevat Studio55-matkalaiset hymyilivät hellästi. Olisiko Veijalaisen matka nyt tässä? Herra Beatles oli matkan moottori ja sielu. Raportin mukaan tieto passittomasta “televisioherrasta” levisi laajasti lentokentällä. Kateuteen ja vahingoniloon taipuvaiset suomalaiset haistoivat jo haaskan. Siitä vaan soittelemaan lööppilehdille ja ehkä kännykkäkamerastakin olisi hyötyä. Studio55-ohjelman juontaja, toimittaja ja kuvaaja selvisi kuin selvisikin pinteestä. Poliisi auttaa aina. Pikapassi olisi saatavilla korvausta vastaan. Fiksuna miehenä … Lue loppuun →

Olin Helsingin uimastadionilla vesijuoksemassa kesän viimeisenä aukiolopäivänä. Kuntoa pitää nostaa, totta kai. Viereisellä radalla ui vastaan Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Peltovuori. Tiesin, että keskusliitto on ollut rahoittamassa Prinsessa-elokuvaa, joten minulla oli uutisia hänelle. Vauhdissa keskustelutuokio oli lyhyt. -Pirkka-Pekka Petelius tulee 12. lokakuuta Studio55:een kertomaan roolistaan elokuvassa. -Hyvä tietää, pistän sanaa kiertämään meilläkin, sanoi Peltovuori. Timo kauhoi eteenpäin ja minäkin juoksin minkä kerkesin. Pian kohtasimme uudelleen. -Tiedätkö muuten, onko PP:n roolihahmon Kuronen ollut oikeasti olemassa? – Kyllä on, hän on yhdistelmä kahdesta eri henkilöstä. Matka jatkui, kunnes tuli taas hetki muutamalle sanalle. -Laitan tarkemmat tiedot Kurosesta sähköpostina, sanoi Timo. Seuraavan päivänä … Lue loppuun →

Studio55-ohjelman kalastusasiantuntija Martti Lohi johdatteli meitä kalastuksen saloihin. Rauhallinen kerronta vei mennessään ja kuvat luonnosta imaisivat katsojan irti tuolista muistojen pariin. Ensimmäiset kalamuistot liittyvät ravustukseen. Kummitätini johdatteli meitä lapsia suuren salamyhkäisyyden vallitessa Kongon rapujoelle Keimolassa. Syyspimeydessä hengitimme jännityksestä sisäänpäin. Pienet taskulamput ja lyhdyt valaisivat joenpintaa. Varmasti se joki nyt on kutistunut ojaksi. Ravut nostettiin joesta suuren ihmetyksen vallitessa. “Nehän ovat eri näköisiä, kuraisen harmaita”! Vastaavanlainen pettymys sattui aikuisena kun Kongon joki oli vaihtunut Saaristomeren kala-apajaan. Verkossa oli ruma ja rupinen kampela. Oliko saastuminen jo pilannut kauniit kampelat? Naapurin Martti hätisteltiin apuun. Mies oli koko ikänsä asunut saarella ja tiesi tästäkin … Lue loppuun →

Oikein mainiota kesän jälkeistä elämää kaikille viisvitoslaisille! Studio55 on käynnistynyt taas väkevästi tv:ssä. Kesällähän puheenaiheita puurrettiin näille nettisivuille keskeytyksettä. Paljon mielenkiintoista on luvassa myös koko syksyn sekä ruudussa että netissä. Kannattaa katsoa, lukea ja ennen muuta ottaa kantaa. Suosittelen vilpittömästi kaikille kokemuksen syville rintaäänille rekisteröitymistä ja liittymistä ahkerasti keskustelevien ja kantaa ottavien viisvitoslaisten räväkkään ryhmään. Maanantaina 30. elokuuta Pirjo paneutuu tv-lähetyksessä yhdessä elinluovutustoimintoja koordinoivan sairaanhoitaja Carola Schaumanin kanssa elinsiirtotilanteeseen Suomessa. Nettisivuilla on tarjolla tuhti paketti kiinnostavia ja koskettavia juttuja elinsiirroista ja niiden merkityksestä. Elokuun alusta lähtien omaisilla ei Suomessa enää ole mahdollisuutta estää lääkäreitä hyödyntämästä kuolleen henkilön elimiä. Uudistus on … Lue loppuun →

Pirjo keskustelee tulevana tiistaina Studio55 – ohjelmassa sairaanhoidon nykytilasta HUSin eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajan Aki Lindénin kanssa. Teema kuuluu näihin ikuisuusaiheisiin, joista on käyty kiivaita väittelyitä niin kauan kuin jaksan muistaa. Meidän terveytemme maksaa yhteiskunnalle miljardeja ja ainakin kahvipöytäkeskusteluja kuuntelemalla saa sen käsityksen, että rahalle ei aina saada täyttä vastinetta. Mutta kenelläkään ei tunnu olevan vastausta siihen, miksi näin on. Aihe on ymmärrettävästi sen verran monimutkainen kokonaisuus, että amatöörin on vaikea ymmärtää ongelman kaikkia hienouksia. Keskustelin kerran aiheesta erään pohjoisen lääkärin kanssa, joka totesi viettävänsä suurimman osan ajastaan autossa matkalla yhdestä terveyskeskuksesta toiseen. Ongelmana oli se, että haja-asutusalueilla … Lue loppuun →

Studio55:n tekemiseen liittyy hienoja kohtaamisia, mutta yksi on lajissaan ylittämätön. Puhun MTV:n vahtimestarista. Hänellä on aina mukava sana sanottavana tai hauska juttu kerrottavana, kun tulen töihin. Hän on hienotunteinen ja kohtelias. Yrityspsykologit voisivat laskea, mitä ystävällinen vastaanotto ovella vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin. Paljon, sanon minä. Vahtimestari on ovella vastassa, kun Huomenta Suomen, Uutisten ja Studio55:n vieraat saapuvat studiotaloon. Hän saa aamuisin listan tulijoista. Vahtimestarimme ei vain silmäile listaa, vaan tutustuu heihin hakien tietoa esimerkiksi netistä. Usein hän tuntee saapujat niin hyvin, että toimittajat voisivat kysyä häneltä, mistä keskustelevat studiossa vieraiden kanssa. Kerran vahtimestari tuli ovella vastaan villapampula kädessään. Se oli pudonnut … Lue loppuun →

Olen kohtuullisen kovaan ääneen ollut aina kannattamassa sitä, että hyvästä pitää voida pyytää ja siitä pitää myös maksaa kunnollinen korvaus. Tämä koskee niin tavaroita, palveluita kuin työvoimaakin. Täällä Saksassa erityisesti vähittäiskaupassa on tässä suhteessa menty jo pitkän aikaa huonoon suuntaan. Päivittäistavaroilla, ennen muuta elintarvikkeilla, ei tavallisen kuluttajan silmissä ole enää mitään järkevää arvoa. Hinnan ja tuotantokustannusten suhde vääristyy, kun määrät ovat massiivisia ja markkinaosuuksista kilpaillaan säälimättä. Onneksi luomuinnostus on tuonut mukanaan uudenlaista ajattelua. Ekologisesta lähiruuasta ollaan valmiita maksamaan sellaisia reiluja hintoja, joilla luomun tuottaminen kannattaa. Kansainvälisissä suurpankeissa on viime vuosina tapahtunut toisenlaisia ylilyöntejä. Vaikka arvopaperi- ja valuuttamarkkinoilla spekuloineet niin sanotut … Lue loppuun →

Suomen tämän hetken kuuluisimpien isoäitien, egyptiläisen Eveline Fadayelin ja venäläisen Irina Antonovan kohtalo on tuonut uuden vaihteen keskusteluun ulkomaalaispolitiikasta. Fadayelin ja Antonovan käännyttämistä Suomessa asuvien perheidensä luota on helppo vastustaa inhimillisin perustein. Samoin perustein päätöksen puolustajia on vaikea ymmärtää. Vanhuksille ja heidän perheilleen raastavinta on epävarmuus, joka jatkuu edelleen, koska poliisi on päättänyt lykätä käännytyspäätöksen täytäntöönpanoa. Toisaalta harva meistä haluaa, että oleskelulupapäätöksillä avataan ovia niille ulkomaalaisille, jotka haluavat ennen muuta päästä nauttimaan Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta. Ulkomaalaisten mummojen asema on käynnistänyt myös toisen tärkeän keskustelun. Sulavien lumikasojen keskellä puhutaan nyt yhä enemmän myös siitä, olisiko meidän pidettävä paremmin huolta omista isovanhemmistamme? … Lue loppuun →

Luin täällä Münchenissä paikallisesta iltapäivälehdestä pysäyttävän uutisen: yli 65-vuotiaan on Saksassa yhä vaikeampi saada pankista lainaa. Sekään ei kuulemma auta, että vakuudet ovat kunnossa. Kuluttajasuojaviranomaisille valitetaan tällaisista tapauksista toistuvasti. Paikalliset kollegat kirjoittavat esimerkkipariskunnasta, 70-vuotiaasta miehestä ja hänen 64-vuotiaasta puolisostaan, joka haluaisi vaihtaa rivitaloasunnosta pienempään uuteen kerrostaloasuntoon. Vanhasta velaton pesä myytiin 170000 eurolla. Uutta varten olisi tarvittu lainaa 50000. Pankinjohtaja viittasi kintaalla ja lupasi lainaa korkeintaan 20000 euroa. Se ei auttanut, että mies oli ollut 40 vuotta pankin asiakas. Esimerkki kuulostaa pöyristyttävältä. Pankki olisi saanut vakuudeksi asunnon, jonka hinta olisi kaupantekohetkellä ollut jotakuinkin 220000 euroa. Jos vakuusarvo on esimerkiksi 70 prosenttia, … Lue loppuun →

Saksaa on muutaman viikon ajan ravistellut keskustelu katolisen kirkon lukuisista pedofiiliskandaaleista, joissa sisäoppilaitosten opettajina toimivat kirkonmiehet ovat käyttäneet alaikäisiä oppilaita törkeästi hyväkseen. Ensin nyt jo aikuiset 60- ja 70-luvuilla uhreiksi joutuneet uskalsivat tulla julkisuuteen karmeiden kokemustensa kanssa. Nyt paljastusten vyöry koskee jo myös aivan viime vuosia. Erityisesti Etelä-Saksassa ihmiset ovat hartaita katolisia. Paavi on sankareista suurin, erityisesti nyt, kun hän on vielä syntyjään baijerilainen. Ne vanhemmat, joilla on varaa, lähettävät lapsiaan mieluusti katolisiin kouluihin ja sisäoppilaitoksiin. Nyt koko tämä arvomaailma näyttää ainakin minun silmissäni romahtavan. Monien nuorempien saksalaisten mielestä katolinen kirkko on pelkkä tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin pesä. He saavat nyt … Lue loppuun →