Perheellämme on tapana pelata jouluna pelejä. Tänä jouluna kokeilimme ensin Trivial Pursuitia, mutta sen version kysymykset eivätkä vastaukset kiinnostaneet ketään. Niinpä laadimmekin oman pelin. Idea oli se, että jokainen esittää vuorollaan kysymyksen muille. Oikeasta vastauksesta kysyjä saa pisteen, jos joku tietää vastauksen. Kaksi pistettä saa se, joka ensimmäisenä ehtii vastata oikein. Tietokilpailutehtäviä oli aluksi vaikea keksiä, mutta pian totesin, että minulla on selkeä kotikenttäetu. Mistä saa eniten D-vitamiinia? – Auringosta. Mikä on Lasse Pöystin viimeisin elokuva? -Thomas. Kuka suomalainen näytelmäkirjailija tunnetaan parhaiten ulkomailla? -Bengt Ahlfors. Milloin kahvi oli Suomessa laitonta? -1700-luvulla. Paljonko suomalainen kuluttaa rahaa jouluna? -370 euroa. Urho Kekkonen … Lue loppuun →

Nousin juuri pöydästä ja vaikka ruoka oli hyvää, olo on huono. Se johtuu omastatunnosta. Mieltä kalvaa koko ajan, miten väärin sitä tuli taas syödyksi. Perunalaatikko oli imelletty juuri niin kuin sitä ei saisi imeltää – sanoo Antti Heikkilä. Salaatissa oli toki käytetty luomutomaatteja Suomesta, mutta se varsinainen vihreä oli tuotu Hollannista – ja varmaankin lentorahtina. Eli ei mikään ympäristöteko tämäkään ateria. Studio55 on käsitellyt kuluneen vuoden aikana ravinto-teemaa monella tavalla. Ja yleisön reaktioista päätellen aihe kiinnostaa kovasti. Minä kun en ole koskaan ollut kovin utelias tietämään, mitä pistän suuhuni, olen kokenut vuoden aikana aikamoisen herätyksen. Sillä, mitä syömme, onkin aivan … Lue loppuun →

Joulun odotukseen kuuluvat hämyiset valot, salaperäisyys ja tarunhohtoiset kertomukset. Lucia-neidon saapuminen Helsingin kaupunkikuvaan on yksi niistä tärkeistä tapahtumista. Pienestä saakka olen seissyt Tuomiokirkon portaiden juurella katselemassa kaunista ja herttaista kulkuetta. En tarkalleen tiedä, onko mikään minussa muuttunut vuosien mittaan. Kokemus on täsmälleen sama kuin pienenä tyttönä. Ei ole väliä, vaikka näytelmä onkin tarua. Sillä kun se kulkee tunne-elämyksen kautta, se on yhtä totta. Lucia-neidon ilmestyminen pimeimpään aikaan luo voimakkaan kontrastin pimeän ja valon välille, hyvän ja pahan välille. Tapa on pitkään kuulunut suomenruotsalaiseen perinteeseen. Nuorena toimittajana kerroin, että en koskaan saanut olla Lucia-neitona, koska minulla oli tumma tukka ja ruskeat … Lue loppuun →

Studio 55:n nettisivuilla ja myös tv-lähetyksissä on tämän kuluneen vuoden aikana puhuttu paljon masennuksesta ja mielenterveysongelmista. Viimeksi 9. marraskuuta kokenut suomalainen kriisipsykologi Pirkko Lahti pohdiskeli Mape Veijalaisen kanssa, miten me suomalaiset voimme henkisesti. Saman päivän nettisivuilta löytyy koskettava tarina Sadusta, jonka elämä ajautui läheisten itsemurhien vuoksi syvään kriisiin. Kannattaa katsoa ja lukea. Täällä Saksassa masennus sai vajaa viikko sitten kasvot, kun jalkapallomaajoukkueen ja Hannover 96 –bundesliigajoukkueen kiitelty maalivahti Robert Enke teki itsemurhan. 32-vuotias perheenisä ja ammattijalkapalloilija oli jo vuosia kärsinyt masennuksesta ja tehnyt kaikkensa salatakseen henkisen pahoinvointinsa. Robert Enken kaksivuotias Lara-tytär kuoli vuonna 2006 sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tästä elämänsä karvaimmasta … Lue loppuun →

Syksyn lyhyt lomamatka Lissaboniin on takanapäin. Tällä kertaa matkaseurana oli entisiä työkavereita. Porukassa on mukava jakaa kokemuksia ja vinkkejä. Portugalin köyhyys näkyy, mikäli sille ei ummista silmiään. Maassa on hienoja teitä, ja autoa pidetään vaikka siihen ei olisi varaa. Asuminen, auton hankkiminen ja sen ylläpito on yhtä kallista kun Suomessa, mutta palkkataso on vain murto-osa meidän palkkatasostamme. Melkein joka korttelissa nukkuu ihmisiä kadulla, peittonaan vain pahvilaatikko. Näissä olosuhteissa turistin matkakassa on haluttu. Turistiratikassa Manu piti molemmin käsin pussukastaan kiinni ja kas, olihan siellä kolmaskin käsi. Manun tarkkaavaisuus pelasti hänen rahansa. Tapauksen värikäs selostaminen pelasti varmasti myös meidän rahamme. Suosittu tapa … Lue loppuun →

Piipahdin reilu viikko sitten Espanjan aurinkorannikolla. Ainakin silloin rannikko oli nimensä mukainen: paistetta riitti aamusta iltaan. Majailin Nerjassa, noin 60 kilometriä Malagasta itään – eli päinvastaiseen suuntaan Fuengirolasta, Torremolinoksesta ja Marbellasta, jotka edelleen ovat suomalaisille tutumpia. Olin härmäläisten räntäpakolaisten vieraana ja pääsin – omaksi yllätyksekseni – keskelle yhteisiä iloja ja suruja jakavaa espanjalais-suomalaista perhe- ja tuttavapiiriä. Liian usein ajatellaan, että Espanjan lämmössä rospuuttoajan viettävät suomalaiset nyhjäävät vain keskenään, särpivät tasaiseen tahtiin tonicilla loivennettua giniä ja keskittyvät katsomaan satelliitin välityksellä Suomen tv-lähetyksiä. Minä ja vaimoni pääsimme kokemaan jotain aivan muuta. Isäntien luonnikkaasti junailemat päiväohjelmat koostuivat retkistä, lounaista, illallisista ja illanvietoista, joihin … Lue loppuun →

Studio55:n katsojat ja käyttäjät kuuluvat siihen sukupolveen, joka muistaa vielä vanhat kunnon lännenfilmit. Ne, joissa John Wayne veti varjoaan nopeammin ja joissa intiaanit hyökkäsivät postivaunujen kimppuun villisti kirkuen. Käsikirjoituksen mukaan ”punanahkojen” piti hävitä ja valkoisen miehen piti voittaa. Elävässä elämässä Pohjois-Amerikan alkuasukkaille kävi vielä huonommin. Heidät eristettiin reservaatteihin, joissa näiltä laajojen arojen asukeilta katosi elämän tarkoitus. Valtaosa keskittyi juomaan itseään hengiltä. Saksaan, keskelle meidän hyvinvoivaa Eurooppamme, on syntymässä samanlainen reservaatti. Se tunsi toisen maailmansodan jälkipyykistä aina 90-luvun alkuun asti nimen DDR. Entisen kommunistidiktatuurin alueella asuu vuosi vuodelta enemmän ikääntyvää väestöä. He edellyttävät itselleen hyvinvointivaltiossa täysin oikeutetusti tyydyttävää eläketurvaa ja terveydenhoitoa. … Lue loppuun →