Kaikki hyvä loppu aikanaan, sanotaan. Se on paskapuhetta, vastaan minä. Tämä blogi loppuu siksi/siitä huolimatta nyt, mutta häiriintynyt ajatusvirtani siittää äpärälapsiaan kyllä vastaisuudessakin, painetussa muodossa ja käsikirjoituksissa. Ja niin kuin ihmismalleissa, tunnistatte ne kyllä kieroutuneesta huumorintajustaan ja kolmannesta silmästään.

Mietin pitkään, miten nivoisin epäkristilliset opetukseni teille tähän viimeiseen blogiin, ja päädyin jälleen oman elämäni todellisiin esimerkkeihin. Moni on naureskellut, että hyvin se Mäkilän muija värittää elämäänsä, toimittaja kun on. No, totuus on kyllä päinvastainen – siivoan aivan helvetin paljon todellisuudesta pois, sillä te terveet ja siksi minua ylempiarvoiset näsäviisastelijat tuskin totuutta kestäisitte. Minun elämässäni tapahtuu jopa asioita, joista tulen vaikenemaan iäksi. Hautaan vien mukanani. Salaisuuteni on aarteeni.

Mutta ehkä se perintö, minkä Sopivassa suhteessa –blogin viimeisellä päivityksellä haluan jättää, on usko siihen, että sitä saa mitä tilaa – joten miksemme käyttäisi tätä voimaa hyväksemme. Minä ainakin tiedän, mitä haluan, ja olen ne myös tilannut. Mutta ei niistä sen enempää, sillä en koskaan puhu keskeneräisistä töistä.

Perustelen teoriani: Muistatteko, kun syksyllä kirjoitin light-tuotteita syövistä perushoitajista, joilla on hiuksissa luonnolliset raidat? Seuraavalla viikolla appiukkoni ilmoitti tulevansa syömään ja tuovansa samalla jonkun ”piisamin” näytille. Piisami osoittautui urheilulliseksi perushoitajaksi, jolla oli hiuksissaan luonnolliset raidat. Eikä tässä kaikki – se tuli jäädäkseen, sillä he ilmoittivat myös muuttavansa avoliittoon. Touché.

Alkuvuonna tuskailin minussa aggressioita herättäviä häähulluja morsiamia, jotka kuvittelevat, että koko saatanan pallo pyörii heidän ympärillään, vaatien muilta herkeämätöntä tekoiloa avioliiton solmimisen ja lapsentekoprojektien keskiössä. Kaksi viikkoa tämän jälkeen saimme kutsun mieheni serkkutytön luokse, joka oli mennyt viime vuonna naimisiin. Kaksi kertaa, itse asiassa. Englannissa ja Suomessa. Brittiversio kesti kolme päivää ja kotimainen yhden. Osallistuimme molempiin – minä myös morsiamen polttareihin. Juuri, kun ajattelin, että saan levätä yhden vuoden ja olla oma, epäsosiaalinen itseni, nämä ketkut kutsuvat meidät, pahaa-aavistamattomat asuntovelalliset, luokseen istumaan iltaa. TA-DAA! Meitä pyydetään tulevan lapsen kummeiksi! Ensimmäinen ajatukseni on, että lapsiraukka. Mutta asiaa hieman ajateltuani tulin siihen lopputulokseen, että minun opeillani lapsella on huomattavasti suuremmat selviytymismahdollisuudet, kuin muulla sukupolvellaan. Tulenkin siirtämään kummilapselleni kaiken viisauteni.

Toisin sanoen, minun kummilapselle ei ainakaan vittuilla.

Ja näin minusta tulee toisen kerran kummitäti. Ensimmäinen, pian 11-vuotias, kummityttöni asuu Lapissa, jonne lennän pian häntä tapaamaan. Suhtaudun kummin velvollisuuksiini hyvin vakavasti, joten opettelin vittuilemaan meäksi jo lapsen ollessa vielä kohdussa.

Opetukseni siis on, että mieti, millaisiin ajatuksiin keskität energiasi, sillä jokainen ajatus vahvistaa tilausta. Älä koskaan luovu haaveistasi, vaan anna niille vielä enemmän aikaa. Unelmat toteutuvat kyllä, kunhan vaan rehellisesti niihin uskot. Muista myös, että asiat voisivat olla aina paljon huonomminkin.

Minä voisin olla kummitätisi.

Rakkaudella,

Elli-täti.

KIRSIKKA-SUKLAAKAKKU (6 annosta)

Pohja

4 kananmunaa

2 dl sokeria

200 g voita

170 g taloussuklaata

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

3 dl kirsikkahilloa

5 dl vaniliinisokerilla maustettua kermavaahtoa

Kostutukseen 3 rkl rommia

Kuorrutus

5 dl vaniliinisokerilla maustettua kermavaahtoa

2 rkl mantelilastuja

suklaalastuja

Suklaalastut

50 g taloussuklaata

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sulata voi ja suklaa samassa kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen voi-suklaaseoksen kanssa muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina korppujauhotettuun pyöreään kakkuvuokaan ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 1 h. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan, täytä ja kostuta kerros kerrokselta. Laita kakun päälle tuorekelmua ja anna levätä jääkaapissa painon (esim. puisen leikkuulaudan) alla vähintään 2 h. Valmista tällä välin suklaakoristeet sulattamalla vesihauteessa 50 g suklaata. Sipaise sulaa suklaata leivinpaperille, nuolijaa apuna käyttäen. Nosta tasaiselle alustalle viileään jähmettymään. Kuorruta lopuksi kakku kermavaahdolla ja koristele manteli- sekä suklaalastuilla.

Tein teille kakun, jonka syön itse.