Jos ihminen tiedostaa olevansa enemmistön mielestä vaikea, vähän pelottava ja epäsosiaalinen, niin miksei tämä yksilö saa olla rauhassa? Jos yksilö, esimerkiksi vaikka joku Elli Mäkilä, kaikkien osapuolten parasta ajatellen ilmoittaa, että pyrkii välttämään ylisosiaalisia tilanteita ja liian puheliaita ihmisiä, niin miksei tätä voida hyväksyä? Kyllähän minäkin hyväksyn nuo ihmiselon saatanalliset verkostomarkkinoijat, jotka haluavat kyläillä jossain joka perkeleen viikonloppu. Kyläilköön vaan. Mutta ei meillä. Mikään ei ole pelottavampaa kuin kaason kiilto silmissä, kun se ilmoittaa hääjuhlan peliosuuden alkavan. Tuon nöyryyttävän ja tekohauskan seuraleikkisession, jossa ukkomiehet pääsevät noukkimaan pikkutuhmasti viinirypäleitä puolituntemattomien muijien reisien välistä – ja vain saadakseen pöytään palatessaan mustasukkaiselta vaimoltaan mulkaisun, … Lue loppuun →

Tämä talvisatu on omistettu kaikille laskettelukeskuksien työntekijöille ja kotona odottavien myyntipäälliköiden vaimoille. Tämä satu kertoo hiihtolomasta.   Teijo, 48 v, on yrityksensä myyntitykki, joka hoitaa koko Lapin aluetta – se on se kaikkein vaativin, joten yrityksen kokenein mies on ainoa, jonka sinne uskaltaa lähettää. Teijo, 48 v, on se mies, joka firman taukotilassa heittää rasvaisia vitsejä tyttärensä ikäiselle ostoassistentille. Hänet pyritään pitämään mahdollisimman kaukana, poissa jaloista. Lapissa.   Koulujen hiihtolomaviikolla Teijon on pakko lähteä neljäksi päiväksi Lappiin, sillä vaikeassa taloustilanteessa pyristelevän yrityksen myynnin voi pelastaa vain hän. Teijo kuvittelee itsestään liikoja ja hoitaa itselleen alibin, jotta pääsisi Leville iskemään juopuneita … Lue loppuun →